Ankaraa biletystä, päänsärkyä ja pahoinvointia

Viikonloppu meni taas. Ja aina yhtä nopeasti. Lauantaina oli bileet ja sunnuntai meni säntäillessä. Lauantain bilemeininki alkoi jo heti aamusta kun suuntasin ostoshelvettiin etsimään sankarille viemisiä. Siellä pyörin koko aamupäivän hyllyjä katsastellessa. Ja kenkiä kokeillessa ;). Kengät lähtivät matkaan pikaisesti, mutta pienen pientä matkalaukkua, johon saisi survottua sisään vieläkin pienempiä eläinhahmoja jäi löytymättä. Niin, kummitytön viis vee partyihin olin siis illalla suuntaamassa. Toivelahjaa ei löytynyt, mutta sen sijaan täytin mielestäni oivasti paikkani trendikummina kääriessäni Bratzin Jadea saman sarjan hilekiiltsikoiden kanssa samaan pakettiin. Jonkun tovin kyllä mietin leluosaston lauantaimetelissä, jotta oliko Bratz 5-vuotiaalle aivan sopiva juttu. Valitsin tytön, jonka laukussa ei ollut pääkalloa vaan särkyneen sydämen kuva ja päätin, että sopiva on. Eipä siinä päivällä paljon muuta ohjelmaan mahtunut kuin lenkki, vähän sapuskaa ja jalojen eläinten ihmettelyä ennen pikkuneidin H-hetkeä. Paketti ja Jade kelpasivat kyllä, vaikka kiitosta ei vanhempien painostuksesta huolimatta herunutkaan. Tosin kontrasti Maikki Harjanteen Minttu -kirjaan ja Walt Disneyn Princess -palapeliin nähden oli melkoinen. Ilta menikin mukavasti (whaaaat?!) leluja ihmetellessä, kakaroita jahdatessa, synttäritarjonnasta nauttiessa ja Afrikan Tähteä mieliin palautellessa. Valokuviakin oli ajatus räpsiä, mutta Neiti Keskipiste ei syystä tai toisesta salamavaloihin suostunutkaan. Mikä lie kausi menossa. Kyllä aikaisemmin on kovastikin tungettu hymysuuta linssin eteen. Tuimailmeinen pikkuveli 3 vee sentään yhä elelee kauttaan valokeilassa.

Jepjep. Eilisestä onnistuinkin saamaan kunnon hulabaloo -sunnuntain kun aamusta istuskelin siivouksen sijaan vaan vakavia pohtien koneella. Siivoilut kestivät hieman turhan myöhään ja ilta meni paniikinomaisesti sinne tänne säntäillessä. Piti käydä salit ja hakea äipältä markkinatuliaiset ennen kuin puoli kymmenen aikaan pääsin vihdoin ruuanlaittoon yrittäen siinä samalla epätoivoisesti keskittyä Amazing Racen aloitusjaksoon. Tähän ruuanlaittoon täytyy vielä palata; kokkausinto on jotenkin päässyt yllättämään :o Bileiden jälkiseuraukisista päästään yleensä nauttimaan jo seuraavana päivänä, mutta minäpä päätin siirtää näitä yhdellä päivällä. Mitäpä siihen hyvää lepopäivää tuhlaamaan. Aamulla heräsin kellon vikinään kuudelta todeten samalla, että jeesus prkl mikä hedari! Noh, josko tässä jonkin aikaa makoilisin ja suoriudun sitten pikapikaa aamutoimista. 45 minuutin makoilun jälkeen totesin, että ei tämä makoilemalla parane, pakko on saada medisiiniä kiduksiin. Palaverista myöhästyisin, mutta josko nyt edes jossain vaiheessa töihin pääsisin. Tablettia huiviin ja takaisin vällyjen alle. Seuraavan kerran heräsin klo 10.30. Hedari hallinnassa. Ei muuta kun valmistelemaan itseään toimistoa kohden. Silmät sain päähäni piirrettyä ja sen jälkeen pahoinvointi ja huimaus voimistuivat siihen pisteeseen, että suuntasin suorinta tietä takaisin petiin ja soitin sieltä kolleegalle, että älkää odottako mua tänään saapuvaksi. Vintti pimeäksi ja herätys klo 15. Siitä alkoikin sitten loiva ylämäki. Muutaman tunnin väänsin töitä pöhnässä ja kävin sitten happea haukkaamassa pään selkenemisen toivossa. Ei se siitä mihkään selkiintyny. Yhä ovat aivot täynnä liisteriä, ajatus ei oikein kulje ja väsymys painaa. Huomenna uusi päivä.

Näin ajatteli Hermis klo 10/03/2005 10:48:00 ip.