Jeeeee! Puolitoista tuntia unta nuppiin ja päänsärky tipotiessään! Ainakin toistaiseksi. Nyt vaan reenailemaan :) Ainiin, unohdin taas jo ne silikonit. Ehkä sitten viisikymppisenä...
Näin ajatteli Hermis klo 11/30/2004 06:56:00 ip.
2 viestiä
Voi elämä sentään! Kyllä tämä on taas sellasta vuoristorataa, että oksat pois. Eihän tällaista tunnemyrskyä laidasta laitaan kestä sekoamatta kukaan. Hmmm.. paitsi ehkä jo valmiiksi seonneet. Eilen oltiin miltei seitsemännessä taivaassa ja tänään ryömitään taas viemäreitä pitkin. Ääääääh... mutta jos on pää sekaisin, niin onpa myös kroppa. En tiedä mihkä livohkaan oma body lähti, mutta tämä ainakin tuntuu täysin omituiselta ja vieraalta. Nyt ei auta kuin ottaa iisisti ja odotella tokenemista. Mihinkään urheilusuorituksiin on turha lähteä. Sen osoitti jo eilinen lenkki. Joskos sitä sitten pakon alla pistäis pillerin poskeen ja painuisi pehkuihin järjetöntä päänsärkyä parantelemaan. Toivottavasti iltaa kohden edes sen verran höllää, että kykenen vetämään salikamppeet niskaan.
Näin ajatteli Hermis klo 11/30/2004 04:24:00 ip.
0 viestiä
Minä suojelen sinua kaikelta
mitä ikinä keksitkin pelätä
ei ole sellaista pimeää
jota minun hento käteni ei torjuisi - Ultra Bra -
Näin ajatteli Hermis klo 11/28/2004 11:55:00 ip.
0 viestiä
Kertaanpa nopsaan vuorokauden mietteet ja tapahtumat. Väsy painaa ja peti kutsuu...
I`m soooooo HAPPY!
Näin ajatteli Hermis klo 11/28/2004 11:42:00 ip.
0 viestiä
Tässä onkin tullut kulutettua muutama tunti toipumiseen; ensin 12 tunnin yöunet, väliin vähän aamiaista, takaisin sänkyyn ja puoli kolmen aikaan ylös. Taisinpa olla väsyneempi kuin luulinkaan. Eikä mikään ihme; vähän unta koko viime viikon ja henkinen stressi vielä siihen päälle. Eiliseen tapahtumaan tavallaan huipentui eräs kahden viime kuun tärkeimmistä töistä, joten kyse lienee myös jonkinlaisesta helpotuksen väsymyksestä. Noh, viikonloppu onkin syytä käyttää tehokkaasti toipumiseen ja huilailuun, sillä ennen joulua luvassa on taas melkoista hulabaloota. Ainakin työrintamalla. Nyt olo alkaa selvästi normalisoitua kun väsymyksen tilalle hiipii pieni levottomuus. Onneksi pääsen illasta salille sitä purkamaan. Juoksut olen skipannut tänäänkin. Eipä tuonne lenkkipoluille ole oikeastaan mitään järkeä lähteäkään ennen kuin saan hommattua lenkkareihin nastat. Mutta katsotaan, josko sitä energiaa riittäisi sen verran, jotta jaksaisin vielä puntin päälle vääntää jonkun kevyen saliaeron. Heh, tähän väliin sain taas yhden puhelun messuilta. Kovasti tuntuvat siellä yhteistyökumppanit kaipaavan mua tänäänkin ;). Hiukan aikataulusekoiluja näköjään; osa luuli mun olevan eilisen sijaan tänään paikalla. En kyllä jaksa enää tänään Messariin raahautua, vaikka eilen mukavaa olikin. Jaahas, oiskohan jääkaappitäydennyksen paikka! Hmmm... vai pärjäiskö sitä vielä huomiseen tusinan kananmunan voimin?
Näin ajatteli Hermis klo 11/27/2004 03:19:00 ip.
0 viestiä
Sorppa epätarkat kuvat! Johtuu "Hellon" automaattipienennöksestä.
Näin ajatteli Hermis klo 11/26/2004 08:40:00 ip.
0 viestiä
Huoh, mikä päivä! Niin raskas, mutta samalla, ah, niin antoisa :). Enpä muista koska olisin viihtynyt näin hyvin väenpaljoudessa kuin tänään messuhallissa sinkoillessani viihdyin. Aivan loistavaa! :) Mutta joo, raskasta oli. Unta oli alla kokonaiset kaksi tuntia, musta riippumattomista syistä tosin. Kuudelta ylös ja iltaseitsemältä kotiin. Siinä välissä paaaaljon ihania ihmisiä (miehiä kaikki ;)), koti- ja ulkomaalaisia. Montaa kieltä olen tänään sujuvasti ainakin kuunnellut. Aamupuuron jälkeen eväänä pullo keltaista jaffaa, kahvia ja kaksi protskupatukkaa, ja kotimatkalla sitten Mäkkärin kautta. Jalat ovat aivan puuduksissa niistä miljoonasta korkkareilla kipitetystä kilometristä. Saapa nähdä taipuuko sitä huomenna lenkille... Pitäisi kyllä taipua. Niin vähiin ovat lenkkarikilsat tällä viikolla jääneet. Iltariennot jätin tänään suosiolla väliin. Hieman harmittaa, mutta enpä tiedä olisinko oikeasti kovinkaan kauan jaksanut niistä näin väsyneenä nauttia. Toisaalta oli kuitenkin kiva poistua vaiheessa, jossa fiilis oli todennäköisesti korkeimmillaan. Lopuksi vielä iso ja kaunis kiitos kaikille tapaamilleni työ- ja kehotyypeille! :) Teitte päivästä mahtavan kaikesta aikapulasta huolimatta! Ja nyt petiin! :)
Näin ajatteli Hermis klo 11/26/2004 07:59:00 ip.
0 viestiä
Arrrghh! Ehkä tämä oma keho jaksaa taas ottaa päähän. Mistä hemmetistä tässä nyt iski nämä jumalattomat turbot? Viiden päivän ravintokalorit ovat keskimäärin 1325 kcal/vrk ja liikuntoja on tullut nyt 500 kcal/vrk (yht. 2500 kcal) eli kalorisaldo on huimat 825 kcal/vrk ja siitä huolimatta painoa on reippaasti yli 56 kilon. Great!!! Voihan ärsytys sentään! Just kun PITI tai ois ainakin kiva ollut olla "tiptop" -kondiksessa :( Nyt maltan tuskin odottaa huomispäivän päättymistä, jonka jälkeen voin taas jättää nämä hullutukset sikseen ja alkaa vihdoinkin syömään siten, että voin ihan oikeasti toivoa jonkinlaista kehitystä tapahtuvaksi myös lihaksiston puolella. Oikeastaan aloitan syömisen jo huomenna, koska olen koko päivän täysin asiakkaan tarjoamien sapuskojen varassa. Kävin jo kurkkimassa Amandan ja Coletten kuvia, ja mielessä kävi jopa ihan kunnon bulkki. Mutta katsotaan nyt sitten... Ainakin aluksi täytyy nostaa energiansaantia maltillisesti tai tämä muutenkin oikukas kroppa sekoaa entistä enemmän. Mutta onpa mukava huomata inspiraatiota hieman tuhdinpaankin kuntoon. Tänään se ei ainakaan pelota. Toivottavasti ei huomennakaan. Kävin illalla treenaamassa raskaan rinnan ja selän. Olipas taas maailman vaikein treeni, niiiiiiin tahmasta että! Painoista en lähtenyt tinkimään, mutta toistoissa tuli sitten seinä useammassa kuin yhdessä liikkeessä vastaan. Noh, kyllähän tässä on ollut kaikenlaista hässäkkää viime aikoina, joten eipä niin ihme, että keho on sekaisin ja keskittyminen tiessään. Mutta yritänpä tulevan viikonlopun aikana jälleen koota itseni, jotta pystyn taas panostamaan siihen kaikkein tärkeimpään -itseeni.
Näin ajatteli Hermis klo 11/25/2004 10:05:00 ip.
0 viestiä
Huoh... vihdoinkin saan jotain muuta ajateltavaa kuin viime päivien kurjat tunnelmat. Huominen työkeikka alkaa vähitellen nostaa jännitystä pintaan. Saapa nähdä pystyykö sitä ensi yönä jännitykseltä nukkumaan minuuttiakaan. Onneksi viime yö sentään meni hyvin unten mailla :)
Olen huomenna siis työtehtävissä Helsinki Motorshowssa, joten sinne vaan kaikki kynnelle kykenevät komeita menopelejä katsastamaan ;) Käytännössä virallinen osuus omalta osaltani loppuu klo 17, jonka jälkeen ehdin muutaman tunnin pyöriä messuhallissa ennen iltarientoja. Eli tulkaahan kaikki tutut, puolitutut ja muut mut tunnistavat tuikituntematomat kiskomaan hihasta, jos vaan paikan päälle satutte ;)
Näin ajatteli Hermis klo 11/25/2004 11:44:00 ap.
0 viestiä
Näin muuten niinä harvoina viime yön nukuttuina tunteina jälleen unen, joka tuntuu jääneen paremmin mieleen kuin unet yleensä. Tai jäin vielä myöhemminkin päivällä pohtimaan sitä ja häiritsipä tuo niinkin paljon, että etsiskelin unessa esiintyneiden elementtien mekityksiä. Noh, uni kokonaisuudessaan ei näiden selitystenkään avulla oikein auennut ja ehkäpä se oli vaan niin pelottava, että jäi siksi tavallista paremmin mieleen.
Unessa olin tutulla salilla treenaamassa kuten tavallisestikin kun jostain luikerteli esiin jumalattoman iso keltainen python (ks.kuva). Mä pelkään tosielämässä käärmeitä aivan hysteerisesti (äitini on onnistunut tartuttamaan täydellisesti oman käärmepelkonsa muhun) eikä tämä uni poikennut siltä osin todellisuudesta yhtään. Juoksentelin siis salilla pelosta täristen kookasta käärmettä karkuun, joka ei tietystikään välittänyt kanssatreenaajista lainkaan vaan seurasi mua kuin hai laivaa. Muut seisoskelivat lattiatasossa ihmetellen mistä käärme oikein tuli ja mä sinkoilin sinne tänne laitteissa kiipeillen kamalaa otusta karkuun.
Mutta se siitä. Kynnet sain tänään laitatettua ja niistä tuli hienot, vaikka hiukan pidempiä olin kyllä alunperin ajatellut. Kasvavathan nuo tosta äkkiä. Viimeksi mulla on ollut rakennekynnet viitisen vuotta sitten ja pidin niistä todella paljon, mutta päätin sen kertaisen jälkeen, että en enää koskaan ota rakennekynsiä, koska omat kynnet menivät aivan karmeaan kuntoon poiston jälkeen ja tein töitä monta kuukautta, jotta sain ne toipumaan. Mulla on omatkin kynnet ihan nätit ja pitkät, jos vaan jaksan vähän nähdä vaivaa niiden eteen. Viime aikoina en ole sitä tehnyt, joten tämä oli helppo ja nopea ratkaisu saada kädet kuntoon. Tosin kämmenpuolien treenien aikaansaamat kovettumat eivät juurikaan kokonaisuutta kaunista, mutta sille ei nyt vaan voi mitään. Täytyyhän työn raskaan jäljet jossain näkyä ;). Katsotaan, josko saisin huomenissa vaikka jotain digikuvaa kynsistä aikaiseksi.
Kynnet eivät saaneet mieltä piristymään. Olen edelleen allapäin ja harmistunut tapahtuneesta. Tänään ei jäänyt ainoastaan lenkki väliin, vaan jätin myöskin menemättä salille. Turha sitä on väkisellä vääntää kun päivä on taas huomennakin. Paikkailen huomenna toivottavasti hieman paremmin levänneenä tilannetta. Salin sijaan lähdin ikävää olotilaa karkuun mihkäs muuallekaan kuin äipän helmoihin. Visiitti ei mieltä nostanut, mutta tarjosi sentään hetkellisesti turvallisen sataman. Nyt yritän jotenkin saada päänupin offille. Huomenna pitäisi taas jaksaa tehdä hieman töitäkin ja hakea jostain ne tänään hakematta jääneet kengät ja laukku.
Meni sitten lusmuillessa tämä päivä. Onneksi olin yöllä ahkera ;)
Näin ajatteli Hermis klo 11/24/2004 09:45:00 ip.
0 viestiä
Joopa joo... Ei sitten tullut uni silmään, joten nousin puolitoista tuntia sitten (klo on nyt 03.38) tekemään töitä. Monta asiaa painaa mieltä; josko näin niitä asioita olisi yksi vähemmän... Jatkan hommia. EDIT klo 09.45: Olen jälleen tolpillani. Aika sekainen on olo, mutta voiko se muuta ollakaan kun puoli kuusi menee nukkumaan ja puoli ysiltä lopettaa nukkumisen. Noh, kiireisimmät hommat tuli tehtyä. Tänään aion ottaa työn puolesta rennosti. Käytännössä siirrän päivän työt huomiselle (muut paitsi puhelinpäivystyksen ;)), käyn laittamassa kynnet ja hommaamassa perjantaita varten kengät ja laukun. Illalla salille raskasta rintaa ja selkää, jos kunto vaan kestää. Aamulenkin skippasinkin jo ;)
Näin ajatteli Hermis klo 11/24/2004 03:37:00 ap.
2 viestiä
Ì`m a bad person... Nyt jos jollakin vaan on se taikakalu, jolla aikaa käännetään taaksepäin ja tehdyt asiat saadaan tekemättömäksi, niin please, pistäkää tuo vekotin pikapostissa tänne. Mihin katosi se fiksu ja ajattelevainen ihminen, jona olen itseäni lähes tulkoon aina pitänyt? Ääääh, voihan itku kun tuntuu pahalta... Tämäkin vielä tähän kaiken muun häsläyksen keskelle; life ain`t fair... Olen onnistunut mitä parhaiten vahingoittamaan ihmistä, jolle en missään tapauksessa ikinä koskaan toivoisi tai haluaisi mitään pahaa sattuvan. Ironistahan hommassa on se, että teen sen sitten itse, koska aivoni eivät näköjään toimi siten, kuin niiden normaalilla, järkevällä aikuisella ihmisellä tulisi toimia. Pahinta asiassa lienee se, että en voi tapahtuneesta syyttää ketään muuta kuin itseäni - vain ja ainoastaan itseäni, 100 prosenttisesti. Kannan vastuun ja kärsin. Valitettavasti joku muukin joutuu kärsimään... Noh, tehtyä ei saa tässä maailmassa tekemättömäksi. Voin vain toivoa, että itsekkään ja epäkypsän toimintani uhriksi joutunut henkilö pystyy vielä joskus tekoni anteeksi antamaan. Siihen saakka joudun täysin oikeutetusti pyörimään omantunnon tuskissani. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, siitä täytyy vain ottaa oppia tulevaisuuden varalle. Ehkäpä jo tässä vaiheessa olisi syytä ymmärtää, että tietyt asiat tässä elämässä eivät vaan ole mua varten. Yritän siis keskittyä olennaiseen ja jättää muun muille. Hyvää yötä ihmiset... Älkää hyvässä tarkoituksessakaan vahingoittako toisianne.
Näin ajatteli Hermis klo 11/23/2004 11:51:00 ip.
0 viestiä
Jätin eilen lenkin väliin ja tsekkailin sen sijaan pari tuntia musavideoita. Kymmeneltä painuin jo pehkuihin. Aamusta heräsin kyllä pirteänä, mutta aivan sikaturvoksissa. Hyvä, että sain lähes kiinni turvonneet silmäluomet punnerrettua auki. Mistä lie taas kilon verran lisää massaa kehoon pamahtanut. Stressiä? Toivottavasti olotila hoikistuu perjantaiksi... hmmmm, vaikka mun tuurilla käy tietty just toisinpäin, heh. Sen verran oli olo tossa yön aikana kohentunut , että klo 6.30 suuntasin lenkille. Kurkku on ehkä vielä hieman karhea, mutta ihan kivasti sujui, vaikka sykkeet olivatkin normaalia korkeammalla. Usein näyttävät mulla aamulenkillä korkeammalla olevan. Saattaapi joku pöpökin niitä nostella... Sääkin oli ihan ok, vaikka välillä matkanteko tuntui pysähtyvän kuin seinään navakan vastatuulen lyödessä vastaan. Mutta joo, nyt on lenkit, suihkut ja aamupuurot hoidettu ja velvollisuudet (työt) kutsuvat. Illasta pukkaa pumppi jalkatreeniä :)
Näin ajatteli Hermis klo 11/23/2004 08:17:00 ap.
0 viestiä
Ärgh! Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä päivä :/. Unta viime yönä nelisen tuntia (mitä lienen taas mietiskellyt...) , päälle 10 tunnin työpäivä, muutamia hlökohtaisia "ongelmia" ja kipeä kurkku :(. Hiukan tässä kiukkua pukkaa ja mietin, jotta pelatako riskipeliä ja lähteä lenkille. Sää olisi mitä parhain ja aivotkin tarvitsisivat hieman tuuletusta, mutta kun toi kurkkukipu... Ääääääh, mitä mä teen?!
Näin ajatteli Hermis klo 11/22/2004 07:50:00 ip.
0 viestiä
Yhä olen hyvissä voimissa, vaikka energiasaldo pyörii parisen sataa miinuksella, heh (liikuntaa 1300 kcal, sapuskaa 1100 kcal). Kyllähän tässä väsy alkaa jo vähitellen silmäluomia painaa, mutta sunnuntaifiilikseksi olo on jopa oudon energinen. Mistä lie johtunee? Oiskohan eilisellä tankkauksella oma osansa asian suhteen... ;). Juuh, viime yönä yhden aikaan paistelin vielä kanelipullia :D Kaikenlaista mielenkiintoista olen tässä viikonlopun aikana saanut kuulla. Ensimmäistä kertaa lähes 15 vuotisen kehourani aikana sain tietää megapersuukseni olevan ainakin jollain asteella salihemmojen keskustelun aihe, heh! Itse olen tähän asti ollut kyseisestä roolista autuaan tietämätön. Hmmmm... ja edelleen on vähän vaikea kuvitella kenenkään kiinnittävän huomiota iänkaikkisen vanhojen ja kauhtuneiden salipöksyjen verhoamaan takalistooni. Noh, ehkä sitä ei vaan voi olla huomaamatta! ;D Ihan onnellisena kyllä juoksentelen lenkkejä tiukoissa trikoissa, mutta salille en voi edes kuvitella sellaisissa meneväni. Edellisestä päätellen ihan hyvä niin ja parasta jättää sellaiset asut tulevaisuudessakin muiden käyttöön. Tänään salilla kuulin myös toisen jutun, joka sai alaleukani loksahtamaan lähes pois paikoiltaan. Eräs jo pitkään kanssani samalla salilla käynyt ja vuosien mittaan tutuksi tullut naishenkilö kyseli mun painosta. Hänen mielestään näky on kuulemma jo hälyyttävä, johon minä tokaisin, jotta oonko mä oikeesti lihonu NIIN paljon, että muut alkavat olla huolestuneita mun painosta. Painosta oltiin huolestuneita kuitenkin täysin päinvastaisista syistä. Onneksi ;). Rasvaprosentiksini arvuuteltiin jotain viiden luokkaa (Hehhehehhh!!!! *hysteeristä naurua*) ja huolestuneena kyseltiin kuukautisteni perään, jotta vieläkö kierto toimii säännöllisesti. Nou hätä, kuukautiset tulevat edelleen ajallaan ja ihan yhtä runsaina kuin ennenkin. Kaikkea omituista sitä ihmiset pohtivatkin... Omaan silmään ja vaa`ankin mielestä tilanne ei ole mitenkään optimaalinen; vatsapalat ovat yhä edelleen kadoksissa :( (Ja siellä tulevat pysynemäänkin, koska tämän viikon jälkeen olisi tarkoitus jälleen ryhtyä syömään ;)) Joojoo, niitä uusia kuvia pitäisi saada aikaiseksi ;)
Näin ajatteli Hermis klo 11/21/2004 11:32:00 ip.
3 viestiä
11,3 km! Yesh! Nyt pari kolme tuntia huilailua ja sitten salille (pumppi olkapäät + kädet) .
Näin ajatteli Hermis klo 11/21/2004 04:21:00 ip.
0 viestiä
Laitanpa tällä kertaa vielä Tuitun vieraskirjakirjoituksen inspiroimana hieman yksityiskohtaisempaa raporttia. Heh, toki tähän numeropaljouteen liittyy muutakin; se on räs mun keino saada elämää järjestykseen. Toinen on tapa mappien ym. papereiden järjestely tai muiden systeemien kehittely ja viilaaminen. Ja ne ikuiset taulukot... ;)
Keskimääräinen ravintoainekoostumus:
Viikon keskipaino oli 55,5 kg eli 100 grammaa edellisviikkoa enemmän (ks. keskipainokaavio). Päiväkohtaiset painot ovat vaihdelleet välillä 55,3 - 55,8 kg.
Liikuntaviikko:
Liikuntakaloreita kertyi siis 3245 kcal ja aikaa kului kaikkiaan noin 8,5 tuntia eli kaloreita ~382 kcal/liikuntatunti. Salitreenien keskimääräinen keskisyke oli 127 ja keskim. maksimisyke 160. Lenkkien keskimääräinen keskisyke oli 145. Suunnitelluista lenkeistä korvasin yhden saliaerobisella kurjan ilman vuoksi ja lauantain pitkän lenkin skippasin kokonaan, tai katsotaan nyt, josko saisin sen tänään juostua ;)
Elämä noin muuten on ollut vähän hässäköintiä; ei niinkään kiirettä, mutta ihan liikaa ajatuksia joka saralla. Treeneihin en oikein viime viikolla pystynyt keskittymään, joten näinkin hyvä kokonaisuus oli itsellenki yllätys. Ensi viikko lienee työn puolesta lievää panikointia, mutta muuten tuntuu, että haluan taas keskittyä enemmän liikuntaan, itseeni ja kehooni. Toivottavasti viime viikkoa leimanneet motivaatio-ongelmat ovat jälleen väistyneet. Ainakin sain salilla hieman hyvää palautetta kehostani, joten se aina antaa potkua jatkaa :)
Hieman harmittaa etteivät tiukisteluyritykset ole tuottaneet tulosta. Eilen kävinkin ostamassa uuden housupuvun, joten olen nyt unohtanut sen pikkumustassa keikistelyn. Jakun alle hommasin tosin melkoisen niukan topin, joten jos hyvälle tuulelle iltajuhlassa satun, niin ripustanpa jakun narikkaan ja paljastan nämä äipän sanojen mukaan "hirmurumat käsivarret", heh. Joo... äippä ihannoi niitä mallitypyjen siroja käsivarsia, joten mun kädet eivät häneltä kiitosta saa. Tosin kommentoipa hän Katrin viimeisintä HEE -esiintymistä tyyliin "On se Katri vaan hirvittävän laiha, pelkkää luuta... solisluutkin näkyy kun sillä oli niin vähän vaatetta päällä. Paljonkohan se meinaa vielä laihduttaa..?" Heh...
Ainiin, itse tein jo viikolla päätöksen jatkaa elämääni hieman itselleni armollisempaan tyyliin. Käytännössä tämä tässä vaiheessa tarkoittaa kuutta päivää kontrollissa ja taulukoiden, ja lauantait sitten hunnigolla elämäniloista (epäterveellisestä ruuasta ;)) vapaasti nauttien :). Katsotaan kuinka homma toimii näin. Jossain vaiheessa varmasti palaan jälleen totaalisen kontrollin pariin. Toivottavasti kuitenkin vasta ensi keväänä ;)
Näin ajatteli Hermis klo 11/21/2004 10:35:00 ap.
0 viestiä
Öh, ehkä tylsää.. Mulla ei oo mitään juttuja tänne. Kaikki kai sujuu jotenkin normaalisti. Tai sitten oon vaan kyllästynyt valittamaan ;). Kurkku on kipeenä jo kolmatta päivää, mutta koska tilanne ei nyt tunnu kehittyvän mihinkään suuntaan, niin olen vain tylysti yrittänyt unohtaa kipuilun ja elää normaalisti. Ainiin, kyllähän tänään sentään jotain poikkeuksellista tapahtui; en tiedä kuinka jatkaa jalkatreenien kanssa, joten jätin tämän päiväisen jalkatreenin väliin (siirsin siis huomiselle) ja suuntasin salin sijaan kevyelle lenkille. Ja jalkatreenien osalta harkitsen tässä lähinnä raskaiden treenien vaihtamista kevyempiin ja pidempiin sarjoihin, kun tota massaa niihin kuitenkin on jo ihan riittävästi siunaantunut. Muutakin kuin rasvamassaa siis ;) Vieraskirjassa on myös ihan hyvää juttua Tuitulta. Käykäähän katsastelemassa. Ja olisihan tässä kaikenlaista muutakin omituista meneillään, mutta valitettavasti en koe olevani valmis kertomaan niistä asioista täällä. En vielä, enkä ehkä koskaan. Elämä näyttää :)
Näin ajatteli Hermis klo 11/17/2004 11:25:00 ip.
0 viestiä
Olipa loistava päivänavaus tänään! :) Kahdeksan kilsan juoksulenkki heti aamutuimaan talven ensimmäisessä lumipyryssä. Kerrassaan nautittava kokemus ja hyvä alku koko päivälle. Olenpa järkyttävän tyytyväinen itseeni! Toivottavasti illan salikeikka sujuu yhtä loistavasti.
Näin ajatteli Hermis klo 11/16/2004 09:50:00 ap.
0 viestiä
Keskimääräinen ravintoainekoostumus:
Liikuntakaloreita kertyi ~1364 kcal ja viikon keskipaino oli 55,4 kg eli 300 grammaa edellisviikkoa vähemmän (ks. keskipainokaavio). Päiväkohtaiset painot ovat vaihdelleet välillä 55,0 - 55,8 kg.
Jooooh... ei mikään unelmaviikkoa, mutta palauttavan näkökulmasta kaiketi ihan ok. Alkuviikko sujui hyvin, mutta sekä perjantai-illan, että eilisen herkuttelut nyt sitten nostivat keskiarvoja noinkin paljon. Ilman niitä kalorit olisivat pysyneet 1450 kcalrin tuntumassa päivää kohden. No mutta... näin kävi eikä sille asialle enää voi mitään. Perjantain herkut olivat ihan ok, mutta eilinen kyllä harmittaa (pizzaa ja puoli pakettia Carte d`or jätskiä *nolo*) . Tämän viikon tuloksessa eivät nämä retkahdukset vielä näy, mutta ensi viikolle on turha odottaa keskipainon laskevan grammaakaan. Pahimmassa tapauksessa luvassa on jopa hienoista nousua. Voi itku... ja itseään tässä vaan on syyttäminen, vaikka kuinka mieli tekisi erinnäisten asioiden syyksi oma selkärangattomuus pistää (mm. noi hemmetin hormonit... aaaarrghhh!!!).
Ainiin, sainpa myös sen päätöksen aikaiseksi :). Eli en lähde skitsoilemaan minkään UD2:n mukaan vaan jatkan ainakin toistaiseksi tällä tutulla ja turvallisella tiellä, joka on vieläpä oikein mukavakin. Tykkään ihan järjettömästi nykyisestä saliohjelmasta ja sen jatkaminen mahdollistaa myös juoksuohjelmani jatkamisen. Tapaninpäivänähän pitäisi pystyä juoksemaan puolimaraton, heh. Toistaiseksi asia tuntuu täysin mahdottomalta enkä siitä mitään paineita ota. Pääasia, että puntti hoituu ja juoksennellaan sitten se mitä kyetään ja talvi-ilmat myöden antavat. Mä olen edelleen kovin tohkeissani siitä, että pystyn edes kympin juoksemaan :). Puolitoista vuotta sitten en ollut eläessäni juossut 60 metriä pidempää matkaa, joten josko puolentoista vuoden päästä menis se puolikas ja neljän ja puolen jälkeen jo kokonainen ;). Siinä ois sitten 37. synttäripäiväksi ohjelmaa... ;D
Näin ajatteli Hermis klo 11/14/2004 02:00:00 ip.
0 viestiä
Vihdoinkin sain rasvaprosentin mittautetuksi. Edellisestä kerrasta olikin kulunut jo kaksi kuukautta. Tuolloinhan mittaus tapahtui tauon ja sairastamisen jälkimainingeissa eli tilanne tähän päivään verrattuna oli hyvin erilainen, ja siksi ehkä paremman kokonaiskuvan antaa vertailu parhaimpaan, kesän dieetin jälkeiseen tulokseen. Suureen rasvattoman massan muutokseen todennäköisimmin syynä on sairastamisesta ja liikkumattomuudesta sekä kreatiinitauosta johtuva erilainen kehon nesteympäristö. Kyse ei suinkaan ole puhtaan lihasmassan lisäyksestä. Lihasmassan lisäys lienee melko lähellä parhaimman tuloksen vertailun antamaa 300 grammaa, joka jo kuulostaa ihan realistiselle parin kuukauden ajanjaksoa ja lähtötilannetta (taukoa + dieettiä alla) ajatellen. Ja sitten sitä faktaa... Mittaus 14.11:
Nyt vaan jotenkin 800 grammaa rasvaa pois, niin body näyttää melkoisen samanlaiselta kuin heinäkuun -04 kuvissa ;). Kuvia en valitettavasti tänään saanut, koska kamera on äipän ja iskän kanssa matkoilla. Yritetään ensi viikonloppuna uudemman kerran.
Eilen sain vihdoinkin kahlattua kannesta kanteen Lyle McDonaldin Ultimate Diet -esityksen. Tänäänhän alkaa palautustauon jälkeen uusi kuuden viikon jakso ja pitäisi päättää kuinka lähteä etenemään. Kahden viikon päästä on jo aiemmin mainitsemani tärkeä tilaisuus, jossa olisi niin mukava näyttää niin hyvältä, jotta esiintyminen hieman vähemmissäkin vaatteissa olisi jotain muuta kuin noloa. Noh, aikaa on minimaalisesti eivätkä vissydieetit houkuta, joten alan henkisesti valmistautumaan jo siihen, että housupuvussa joudun sen pienen ja sievän pikkumustan sijaan keikistelemään. Mutta jotta edes housupuku näyttäisi päälläni hyvältä, niin yhtään ei ole varaa lisätä rasvaa vaan mieluummin tietysti päästä mahdollisimman monesta rasvagrammasta eroon.
Alunperinhän suunnittelin omaa sovellusta perustuen Lylen ravinto-ohjeisiin ja Christian Finnin jaksotettuun treeniohjelmaan. Finnin ohjelma on tuttu; olen käyttänyt sitä sellaisenaan jo aikaa sitten ja ehtinyt oman sovelmankin siitä vääntää, johon treeniohjelmani on jo viime keväästä saakka pääasiassa perustunut. Lylen systeemejä olen selaillut silloin tällöin niihin koskaan kuitenkaan kovin vakavasti paneutumatta eli kokemusta esim. UD2:sta ei ole ollenkaan. Noh, sovellusta on aika hemmetin vaikea vääntää ellei tiedä kuinka alkuperäinen metodi toimii. Niinpä olen tässä tehnyt kasan laskelmia, taulukoita ja suunnitelmia, kuinka kyseinen metodi mun kohdalla tulisi toteuttaa. Ohjelma on melkoisen rankka, enkä ole täysin vakuuttunut treenipuolen tehokkuudesta tai järkevyydestä ehkä pikemminkin, ja siksi olen yhä kahden vaiheilla, jotta lähteäkö leikkiin mukaan vai ei. Eniten varmaankin pelottaa alas vedetyt hiilarit ja hieman tietysti epäilyttää myös tämä melko hurjat ruokamäärät vaativa tankkausvaihe. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että uuden jakson ensimmäinen päivä menee tässä hurjaa vauhtia eteenpäin, joten päätöksen olisi synnyttävä suhteellisen pikaisesti ;)
Eiköhän tässä päätös iltaan mennessä synny. Onneksi näitä omia kokeiluita voi aina aloittaa ja lopettaa oman mielensä mukaan. Jos homma tuntuu liian vaikealta ja monimutkaiselta, niin ainahan voin palata takaisin entiseen metodiin, joka sekin on kaikin puolin ihan toimiva ja huomattavasti helpompi toteuttaa kuin Lylen systeemit.
Näin ajatteli Hermis klo 11/14/2004 12:16:00 ip.
0 viestiä
Torstain katastrofipäivän jälkeen liitelin eilen taas pilvissä. Ehkäpä kontrasti näiden kahden päivän välillä oli niin suuri, että nimenomaan se sai eilisen tuntumaan juhlalta. Tämä siitäkin huolimatta, että syksyn ensimmäinen kunnon myrsky ja pimeys vaakasateineen raivosi taukoamatta kokonaisen vuorokauden. Ja siitäkin huolimatta, että klo 9 ja 15 väliin mahtui neljä palaveria kaikki eri pisteissä, joihin siis piti polku myrskyn keskellä raivata. Ja edelleen siitäkin huolimatta, että ensimmäisen palaverin pitkittyessä jouduin sinkoilemaan koko loppupäivän järjetöntä vauhtia ilman sapuskaa ja helpotushuoneen palveluita. Ennen viimeistä palaveria puolen litran kivennäisvesipullon, kahden Coca Cola light Lemon lasillisen ja teekupillisen jälkeen jouduin tosin pyytämään anteeksi ja poistumaan vessan puolelle. Niin, ja olihan sitä purtavaakin tarjolla, mutta jätin kuitenkin kaikki täytetyt sämpylät, megakokoiset kanelipuustit ja viinerit sekä suklaiset keksit muiden mutusteltaviksi. Kotimatkalla sen sijaan pystytin pikapikaa evästarjoilun syliini (ruispaloja, juustoaja omenaviipaleita) ja yritin siinä myöhäistä lounasta nauttiessa pitää jotenkin sivutuulen viskomaa autoa sadan kilometrin tuntivauhdissa tiellä. Ja vielä kännyynkin onnistuin siinä samalla puhumaan ja huulipunat korjaamaan. Heh, vain nainen kykenee moiseen ;D. Hmmmmm... miehet sen sijaan näyttävät fokusoituvan autolla ajon lisäksi pelottavan usein sanomalehden lukuun. Perjantai oli siis koko kuluneen arkiviikon loistavin päivä. Ja joko siksi tai sitten muun viikon kurjuutta paikatakseni tein siitä vieläkin loistavamman päättämällä palkita itseni Big Macilla, äipän porkkanapiirakalla ja Englannin lakuilla. Nami-iltaa eilen hyvillä mielin viettelin, vaikka sellainen ei mitenkään kuulunut kolmen viikon pikadieettisuunnitelmiin. Mutta hyvää teki ja helpotti myös tätä säännöllisin väliajoin ilmenevää hormonaalista poikkeustilaa ;). Jaa niin, ja tulihan siinä myös eilinen lenkki skipattua sujuvasti eli palautusviikon näkökulmasta viikko tulee olemaan lähes täydellinen ;). Kunhan toi karmee finni vielä poskesta häviäisi... Aamusta nukuin niin pitkään kuin karvanaamat sallivat ja sen jälkeen aloitin testit. Tulipa määritettyä ensi kertaa tällä uudella sykemittarilla OwnIndex ja OwnOptimizer -ylikuntotesti. OwnIndex on edelleen middle -aktiivisuustasomäärityksellä 41, maksimisyke 181 ja leposyke 50. Ylikuntotestin tulos näytti normaalia harjoitustilaa (2 /9), mutta ei liene vielä kovin vakavasti otettava, koska oli vasta ensimmäinen mittaus eikä taustatietoja vertailun suorittamiseksi ollut. Tämä perustasotestivaihe käsittää 6 kahden viikon aikana erilaisissa tilanteissa suoritettua mittausta eli vasta muutaman viikon kuluttua testin tuloksia voi tarkastella hieman vakavammalla mielellä. Ja sykemittari -teemapäivä jatkuu. Nyt aion vetää juoksukamppeet niskaan ja lähteä lenkille. Matkan varrella käyn heittämässä kiekan radalla, jotta saan vihdoin mittarin nopeus- ja matkasensorin kalibroitua. Toivottavasti rata on vielä auki... Trikoot taidan jättää suosiolla kotiin niin kauaksi aikaa, että tämä hormonaalinen poikkeustila jälleen väistyy ja saa sääret palautumaan normaaliin mittaan.
Näin ajatteli Hermis klo 11/13/2004 12:52:00 ip.
0 viestiä
Noniin, tänään on taas yksi NIITÄ päiviä! Niitä päiviä, kun mikään ei suju, kaikki on paskaa ja tekisi mieli vaan painua peiton alle, nukkua seuraavat 100 vuotta ja herätä sitten joskus komean prinssin suudelmaan. Tänään on niitä päiviä kun 200 grammaa Fazerin Sinistä ei tunnu missään, ja kun mieli tekisi vetää pää niin täyteen jotain myrkkyä, etteivät aivot enää toimi, eivätkä silmät räpsähdä. Niitä päiviä ei tule turhan usein; ehkä kerran viidessä vuodessa. Kääk! Miten KAIKKI voi mennä tänään pieleen?! Epäsosiaalinen minä jatkaa voittokulkuaan. En kestä mitään elollista samassa tilassa kanssani; kattimatitkin ovat saaneet tänään osansa. Lenkki oli maailman tuskallisin. Joka paikkaan sattui, enkä lyhyeltäkään lenkiltä meinannut selvitä juoksuvauhtia kotiin. Ja vettä tuli kuin aisaa. Trikoot puristivat sääriä niin, että oli pakko avata lahkeiden vetoketjut ja rullata trikoot polviin. Siinä sitten juoksin naama vääränä, koivet paljaina. Great... Ja kännykät tippuvat kissan ruokakuppiin. Ja tietysti siihen kosteaan eikä nappulakuppiin. Nyt on nappien välit täynnä gourmet tonnikalakastiketta, NAM! Tuoksukin on mitä parhain... Omat pihvit paistuivat niin sitkeiksi, että jos niitä olisin lähtenyt pureksimaan, niin leuat jauhaisivat vielä huomennakin. Sinne meni naudan sisäfileet, suorinta tietä roskikseen. Eikä tämä karmea nälkä siitä paljoa laantunut. ÄRGH! Onko mun nyt ihan pakko lähteä kiskalle hakemaan sitä Sinistä?! Tään täytyy olla hormonaalista.
Näin ajatteli Hermis klo 11/11/2004 08:50:00 ip.
3 viestiä
Onpa ollut pimee päivä! Ulkona. Yhä vaan pimenee. Sisällä päivä on ollut kohtuullinen. Olen jälleen kerran ottanut itseäni niskasta kiinni ja toteuttanut työelämän asennemuutosta. Nyt olo on jo kohtuurento. Viime yönä olo oli kaikkea muuta kuin rento. Menin puolenyön maissa sänkyyn, pyörin ja huokailin pari kolme tuntia, jonka jälkeen väsyin siihen ja nousin ylös tuijottamaan pimeyteen ja syömään Kadett 10 viipalejuustoa. En onnistunut siinä puolentoistatunnin aikana muuttamaan maailmaa paremmaksi, joten palasin sänkyyn ja kirosin omasta yöllisestä seikkailustani seonneet kattimatit erääseen hyvin alhaiseen paikkaan. Aamukasilta piti aloittaa päivän työrupeama ja nyt olen siitä suoriutunut, vaikkakaan en niin kovin loistokkaasti. Nooooh, päivä se on taas huomennakin tämän pitkän ja pimeän illan jälkeen. Tänään viettelen liikuntavapaata ja pikkasen oon eksyksissä; ei liikuntaa, ei töitä... what the hell am I gonna do?! Jauhaa purkkaa leuat kipeiksi? Tämä loppusyksyn tai alkutalven pikadieetti tuntuu sujuvan hyvin; ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa pysyä ruodussa. Näin helppoa se on kun on motivaatio kohdallaan. Mitään kovin näkyvää en tosin ole vielä neljässä päivässä saanut aikaiseksi, mutta yhä jaksan luottaa, että kyllä tässä vielä tulosta syntyy. Kahden ja puolen viikon kuluttua joudun ehkä toteamaan toisin, mutta murehditaan sitä sitten kun sen aika on. Eilen kuulin salilla jotain sellaista, että tänään oli ihan pakko kaivaa kesän dieettitietoja esiin. Kundi siellä tuijotti pahaenteisesti topin paljaaksi jättänyttä vatsanseutuani ja kysyi, että missä vatsalihakseni ovat? Whaaaat?! Heh, eipä ollut kovin mukava kysymys, mutta totta toki, jotta johonkin ovat hävinneet. Yrittipä tuo vielä tunnustellen löytää paloja, mutta laihoin tuloksin. Poissa ovat :(. Hänen mielestään oli outoa, että ne olivat hävinneet, koska hän oli aivan varmasti ne joskus nähnyt, hehhehehhh! Epäili sitten liian paljon ja kovan treenin vatsapalani hävittäneen. Siinä vaiheessa itse nipistin röllykän sormieni väliin ja näytin minkä alle ovat palat piiloutuneet. Okei, onhan tässä ollut sen alkusyksyn tauon jälkeen vähän fläsähtänyt olo, mutta kyllähän se vähän järkytti kuulla sama myös jonkun muun suusta. Joten siis kaivoin tosiaan ne dieettiraportit ja -käyrät esiin, joista selvisi, että virallisen dieetin loputtua keskipainoa oli 55,1 kg. Virallisen dieetin jälkeen paino tosin jatkoi laskua ja tämän vuoden alimmaksi keskipainotulokseksi olen kirjannut 54,2 kg. Viime viikon tulos oli 55,7 kg ja viimeisten kolmen päivän osalta keskipainoa on 55,2 kg eli tasan kilon enemmän kuin vuoden alhaisin lukema osoittaa. Hieman oudolta tuntuu, että vatsalihakset olisivat kilosta kiinni, joten vastaus löytynee kehonkoostumuksesta. Eipä ole lihasmassa tainut sittenkään palautua siihen tahtiin kuin treenipainoista olen itselleni uskotellut. Noh, sehän selviää vain yhdellä tavalla; viikonloppuna lienee vihdoin aika mittauttaa rasvaprosentti ja ottaa muutamia kuvia.
Näin ajatteli Hermis klo 11/10/2004 04:55:00 ip.
0 viestiä
Noniin, olen saavuttanut tälle päivälle asettamani tavoitteet. Voin olla jälleen tyytyväinen itseeni ja aloittaa valmistautumisen raskasta jalkatreeniä varten. Sitten onkin jälleen aika asettaa tavoitteet huomiselle ja jatkaa kiukuttelua ;). Pelkäänpä, että seuraavat kolme viikkoa tulevat sujumaan tällä samaisella kaavalla. Mutta ehkäpä jo sitten on aikaa vetäistä henkeä, happea, lonkkaa... jotain.
Näin ajatteli Hermis klo 11/09/2004 05:33:00 ip.
0 viestiä
Oma epätäydellisyys ja "laiskuus" (riittämättömyys?) ahdistaa niin suunnattomasti, että juuri nyt olen ylettömän raivoissani itselleni... ja siinä samassa koko maailmalle. Pyrin näemmä kaikin tavoin rankaisemaan itseäni näistä em. seikoista ja se saa mielen entistä enemmän ahdistuneeksi ja vihaiseksi, ja olon aina vaan avuttomammaksi. Jos en kohtapuoliin keksi tapaa rauhoittua on edessä täydellinen lukko, jolloin on turha yrittäkään saada ainuttakaan järkevää ajatusta päästä ulos. Tieto tästä aiheuttaa yhä kasvavaa paniikkia. Kierre on valmis, enkä prkl löydä ovea ulos!!!
Näin ajatteli Hermis klo 11/09/2004 11:22:00 ap.
0 viestiä
I`m in loooooove! :) Tänään vihdoinkin asetukset lähes kohdalleen, anturi kenkään ja menoksi. Aivan loistava peli tämä sykemittari! Onhan se vielä kalibroimatta, mutta melkoisen lähelle totuutta tuntuisi näinkin osuvan. Saattaa heittää sata metriä tai kaksi, mutta eipä tuo niin hengenvaarallista ole. Harmi vaan, ettei tehomylly ole vieläkään saapunut, joten en pääse purkamaan tietoja koneelle ja tsekkailemaan käyriä. No mutta, kaikki aikanaan. Salilla mittari tosin on vähän kömpelö, koska se on hirrrrmu iso mun ranteeseen ja kolhii sinne sun tänne. Lenkillä en sitä ranteessa noteerannut, paitsi silloin kun tarkistelin väliaikatietoja. Myös kenkälähetin on täysin huomaamaton. Tai näkyy kyllä, mutta ei tunnu, eikä häiritse jolkottelua. Voihan veikkoset, kun saan kaikki määritykset kohdalleen ja pääsen analysoimaan jok`ikistä matkattua metriä. Analyyttinen minäni tulee olemaan melkoisen tyydytetty! :) Jos on päivään mahtunut rakkautta, niin olenpa tänään onnistunut myös aivan loistavasti väläyttelemään sitä vähemmän rakastettavaa minääni. Olen ollut aidosti epäsosiaalinen ja perusnegatiivinen yksilö juuri siihen malliin kuin äitini mua tavallisesti analysoi. Ja mikä parasta, niin tämä Bitchy-Hermiksenä esiintyminen vieläpä tuntui äärettömän hyvältä, heh. Myös tältä osin olen siis äärimmäisen tyydytetty.
Näin ajatteli Hermis klo 11/08/2004 09:03:00 ip.
0 viestiä
Keskimääräinen ravintoainekoostumus:
Liikuntakaloreita kertyi siis ~3471 kcal ja viikon keskipaino oli 55,7 kg eli 200 grammaa edellisviikkoa vähemmän (ks. keskipainokaavio). Päiväkohtaiset painot ovat vaihdelleet välillä 54,9 - 56,3 kg.
Lasketaanpa tähän vielä päivän kalorisaldo, jotta saadaan jonkinlaista vertailupohjaa tulevia tiukisteluviikkoja ajatellen. Eli vuorokauden keskimääräinen kalorisaldo oli vkolla 45 971 kcal. Vkolla 43 samainen arvo oli 1101 kcalria eli 130 kcalria enemmän. Vkon 43 pudotus oli -100 grammaa kun nyt tulos oli -200 g. Aika lähellä laskennallista mennään... ;) Näiden parin viikon arvojen mukaan voisin syödä ~1650 kcal/vrk painon muuttumatta. Liikunnat tulee tietysti säilyttää ennallaan eli ~3400 kcal/vko --> ~485 kcal/vrk --> energiasaldo 1165 kcal/vrk. Jos haluan näillä liikuntamäärillä laihtua 0,5 kg/vko, niin on syömiset tiputettava 1150 kcalriin/vrk. Noh, siihen en kykene, enkä edes halua lähteä, joten jostain on tingittävä ja tällä kertaa se jokin on tavoite. Asetetaan tavoitteeksi sitten se tuttu ja turvallinen 250 g/vko, jolloin kolmen vkon päästä keskipaino olisi 55 kilon paikkeilla. Voihan hitsku, tossa painossa en näytä vielä yhtään hyvältä :(
Eikä se tehomylly sitten tullutkaan, vaikka mä rohkeasti kiinnitin S625X:n rintaan ja ranteeseen sillä seurauksella, että kalorilaskuri unohtui määrittää on -asentoon ja kulutukset jäivät mittaamatta. Eli mitäköhän hyötyä noista edellisistä laskelmista oikeastaan onkaan? Ehkäpä ne jostain suunnasta kertovat. Viikko tulee joka tapauksessa olemaan liikuntojen suhteen poikkeuksellinen, koska juoksun osalta on vuorossa ns. kevyt vko (ei yhtään pitkää matkaa) ja salilta aion kuin aionkin pitää 5 päivää taukoa. Ensi viikolle on tiedossa siis peräti kaksi lepopäivää!
Näin ajatteli Hermis klo 11/07/2004 11:00:00 ip.
0 viestiä
Eihän tässä ehdi edes blogia päivittää, kun tukka putkella taas mennään. Niin, viikonloppu on vierähtänyt jälleen kerran töitä tehdessä, vaikka olisi miljoona muutakin asiaa hoidettavana. Alkaa olla meno taas sellaista, että kohtapuoliin lienee paikallaan viheltää peli poikki. Viime torstaina oli dealine nro 1, huomenna on deadline nro 2 ja perjantaina deadline nro 3. Ongelma on siinä, että eihän tässä ehdi missään vaiheessa palautumaan ja vetämään henkeä. Kyllä jaksaa kiukuttaa. Aloin jo valmistelemaan tiettyjä uusia järjestelyitä asian suhteen, mutta sekin stoppasi ajan ja energian puutteeseen. Toistaiseksi. Ajatuksethan eivät ole mihinkään hävinneet ;) Ja kolmen viikon päässä siintää se iso ja hieno tilaisuus, jota varten pitäisi saattaa keho kauniin timmiin kuntoon, jotta kelpaa äijien edessä hyvillä mielin ja nättinä tepastella. Ihan hyvällä tiellä ollaan, joskin hitaanpuoleisella. Tällä menolla voin esiintyä niinkin timmissä kunnossa kuin 55,2 kiloa. Not good... Jotain tarttis tehdä ja ajatukset ovat siitäkin olemassa, mutta taustat puuttuvat ja toteutusta on turha lähteä tekemään ennen kuin suunnitelmat ovat valmiit. Valmiiksi suunniteltuhan on jo puoliksi tehty ;) Tänään pitäisi vihdoin saapua se kauan odotettu uusi tehomylly. Valitettavasti sekin aiheuttaa tässä pientä päänvaivaa. Onhan tämä aivan julmettu homma siirtää koko elämä koneelta toiselle. Eniten stressiä juuri nyt aiheuttaa sykemittari. En viitsisi ajaa enää vanhan mittarin softaa uudelle koneelle, mutta uusi mittari on vielä täysin alkutekijöissä. Aika auttaisi asiaa, mutta kun sitä ei nyt tunnu olevan. Stressin poikasta pukkaa myös salipuolelta. Ensi viikolla olisi tauon paikka, mutta musta tuntuu etten millään kykene siihen. Treenit sujuvat loistavasti, enkä vaan malttaisi katkaista hyvää putkea just nyt. Yritetään kompromissia. Kuviakin pitäisi napsia kaikkien Hermis-fanien syksyä piristämään ;D. Hmmm... tai masentamaan entisestään... ;) Huoh, kyllä elämä on aina tasaisin väliajoin niiiiin jumalattoman vaikeeta! Ja siinä sitten pitäisi vielä jossain välissä hoitaa ihmissuhteet ja pestä pyykit. Noh, toinen koneellinen pyörii, joten eiköhän tämä toinenkin asia hoidu... jossain vaiheessa. Liian myöhään(kö)... ?
Näin ajatteli Hermis klo 11/07/2004 01:41:00 ip.
0 viestiä
Taas yksi liikuntaviikko purkissa. Ja sehän sujui seuraavasti...
Aikaa kului 8 h 48 min ja kaloreita paloi hienosti 3471.
Unohdin, että tänään on pyhä. Ärgh!!!
Näin ajatteli Hermis klo 11/06/2004 05:11:00 ip.
0 viestiä
Tänään iski paniikki. Sain kutsun omassa mittakaavassa todella merkittävään tilaisuuteen, joka pidetään tasan kolmen viikon kuluttua. Mulla on siis tasan kolme viikkoa aikaa saattaa itseni iltapukukuntoon! Siinäpä vasta haastetta! Ajattelin, että kolme kiloa pitäisi jotenkin tiivistää... heh. No okei, ehkä en ihan kolmen kilon pudotukseen kolmessa viikossa kykene, mutta jokainen menetetty gramma voitto sinänsä. Tavoitteena siis tiukentua sen verran kuin kolmessa viikossa tiukentua voi.... siis voin. Hmmmm.. jos entiset merkit paikkansa pitävät, niin saatan saavuttaa jopa huiman 750 gramman menetyksen. No hemmetti! Onhan sekin nyt sentään jotain! Urakka alkaa... ööööööh... noh, kerron kun urakka alkaa. Siihen tarvitaan kuitenkin hieman esivalmisteluita ;)
Näin ajatteli Hermis klo 11/04/2004 10:40:00 ip.
0 viestiä
Mäkin sitten "Pyylevän" vieraskirjaviestin innoittaman kiinnostuin pyylevästä kohumissistä. Paljon on yksi kilo mimmissä saanut aikaiseksi ja itse en noissa mitoissa missilavoilla astelisi. Enkä nyt väitä, että mimmi olisi suorastaan lihava, mutta kyllä missikandidaateilla jotkut kriteerit sentään pitää olla. Totuushan on, ettei joka naisesta ole missiksi.
(Klikkaamalla kuvaa isommaksi)
Näin ajatteli Hermis klo 11/03/2004 10:56:00 ip.
0 viestiä
Tänään lenkillä. Huomenna deadline, johon en kyennyt työrauhasta huolimatta suoriutumaan. Menen siis vastoin omaa syytäni nolattavaksi. Shit happens... vai miten sitä nyt sanotaankaan. Sori, olen tylsä ja ikävä, mutta nyt ei muuta irtoa. Paitsi että putkimies ja pari muuta hemmoa häärivät puoli päivää kylpyhuoneessa, ja totesivat vielä senkin jälkeen sen olevan hengenvaarallinen. Shit happens... Ai hitsi, olihan mulla vielä yks juttu. Postaan sen pikapikaa ;)
Näin ajatteli Hermis klo 11/03/2004 10:44:00 ip.
0 viestiä
Näin ajatteli Hermis klo 11/02/2004 10:07:00 ip.
0 viestiä
Vahinkoja sattuu! Tässä tapauksessa vahinko oli se, että olin unohtanut keittiön yläkaapin oven raolleen ja joku näki välittömästi tilaisuutensa koittaneen. Siellä siis kaikki sulassa sovussa; ruispalat, pastat ja yli kuusi kiloinen kissa!
Näin ajatteli Hermis klo 11/01/2004 11:37:00 ip.
4 viestiä
Jahas, taas mennään sellaista haipakkaa ettei oikein tiedä mihin päin milloinkin pitäisi pyöriä. Tilanne kiukuttaa pahemman kerran, koska mulla ois monta mielenkiintoista projektia, jotka täytyy nyt vaan työntää sivulle, ja silloin toisinaan käy niin, ettei niihin tule enää edes palattua. Tilanne menee niin sanotusti ohitse. Niin ja sanomattakin selvää lienee, että haipakka ei niin mitenkään johdu omista projekteista vaan ihan jonkun muun tahon sellaisista. Tässä on taas kaksi päivää aikaa vääntää kasaan melkoinen systeemi johtuen vain ja ainoastaan siitä, että se taho, jonka homman piti alunperin hoitaa ei siihen nyt yhtäkkiä aikataulullisiin syihin vedoten kykenekään. Eikä mulla oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa homma vastaan ja vääntää koko viikon omat aikataulut täysin uuteen uskoon. Shit happens! Vai miten sitä sanotaan... Viime viikko meni treenien puolesta mukavasti, vaikka yhden vapaapäivän väliin lykkäsinkin. Liikuntakaloreita kasasin kaikkiaan 2925 kappaletta. Syömiset sujuivat alkuviikosta nätisti, mutta to, pe ja la jäivät hankalien sapuskojen vuoksi kokonaan kirjaamatta. Ja ne sapuskat eivät luonnollisestikaan olleet mitään terveysruokaa, heh. Hmmm... eikä sitä sapuskaa ollut edes kovin vähän... *nolo* Eilen kävin salilla rinta- ja selkätreenailemassa. Homma tuntuu taas luistavan. Johtunee palautuneesta lihaskunnosta ja pääsääntöisesti ihan mukavasta yläkehon peilikuvasta ;). Tänään tuli jolkoteltua kuutisen kilsaa ja juoksukuntokin tuntuu olevan kohdallaan. Harmi, ettei se pitkien lenkkien yhteydessä ole yhtä kohdallaan vaan meno on aina silloin jotenkin tahmaista. Oisko jalkatreenit syynä vai mikä? En tiedä, mutta meno oli lauantaina jo ihan alkumetreiltä lähtien samanlaista kuin Gatoraden mainoksessa. Ja sama edellislauantain pitkällä. Että sellaista. Mummon kanssa keskusteltiin pitkän iän ruokavaliosta, mutta siitä enemmän joskus toiste. Nyt kutsuu peti, joka kerrankin on all mine! Kattimatit joutuivat vanhempieni luokse evakkoon, koska mä tarvitsen kahden tulevan vuorokauden aikana täydellisen työrauhan. Ja sehän on mahdoton tilanne silloin kun yliseuralliset ja huomionkipeät "räsynuket" ovat kotosalla.
Näin ajatteli Hermis klo 11/01/2004 10:50:00 ip.
0 viestiä
Bodyduilding at any level is a sport of few embellishments. You step into a circle of light, and you do your best to tell your story with the body you have worked so hard to transform into a vehicle worthy of the message you are trying to convey. But what the audience sees is never more than the end of an often long and difficult struggle. How often we forget that behind every so-called "body beautiful" is another story, hidden and intensely personal, a story which, while in many ways heroic, is not always as beautiful as the body it helps to create.
-unknown-
