Loistava namiperjantai

Torstain katastrofipäivän jälkeen liitelin eilen taas pilvissä. Ehkäpä kontrasti näiden kahden päivän välillä oli niin suuri, että nimenomaan se sai eilisen tuntumaan juhlalta. Tämä siitäkin huolimatta, että syksyn ensimmäinen kunnon myrsky ja pimeys vaakasateineen raivosi taukoamatta kokonaisen vuorokauden. Ja siitäkin huolimatta, että klo 9 ja 15 väliin mahtui neljä palaveria kaikki eri pisteissä, joihin siis piti polku myrskyn keskellä raivata. Ja edelleen siitäkin huolimatta, että ensimmäisen palaverin pitkittyessä jouduin sinkoilemaan koko loppupäivän järjetöntä vauhtia ilman sapuskaa ja helpotushuoneen palveluita. Ennen viimeistä palaveria puolen litran kivennäisvesipullon, kahden Coca Cola light Lemon lasillisen ja teekupillisen jälkeen jouduin tosin pyytämään anteeksi ja poistumaan vessan puolelle. Niin, ja olihan sitä purtavaakin tarjolla, mutta jätin kuitenkin kaikki täytetyt sämpylät, megakokoiset kanelipuustit ja viinerit sekä suklaiset keksit muiden mutusteltaviksi. Kotimatkalla sen sijaan pystytin pikapikaa evästarjoilun syliini (ruispaloja, juustoaja omenaviipaleita) ja yritin siinä myöhäistä lounasta nauttiessa pitää jotenkin sivutuulen viskomaa autoa sadan kilometrin tuntivauhdissa tiellä. Ja vielä kännyynkin onnistuin siinä samalla puhumaan ja huulipunat korjaamaan. Heh, vain nainen kykenee moiseen ;D. Hmmmmm... miehet sen sijaan näyttävät fokusoituvan autolla ajon lisäksi pelottavan usein sanomalehden lukuun. Perjantai oli siis koko kuluneen arkiviikon loistavin päivä. Ja joko siksi tai sitten muun viikon kurjuutta paikatakseni tein siitä vieläkin loistavamman päättämällä palkita itseni Big Macilla, äipän porkkanapiirakalla ja Englannin lakuilla. Nami-iltaa eilen hyvillä mielin viettelin, vaikka sellainen ei mitenkään kuulunut kolmen viikon pikadieettisuunnitelmiin. Mutta hyvää teki ja helpotti myös tätä säännöllisin väliajoin ilmenevää hormonaalista poikkeustilaa ;). Jaa niin, ja tulihan siinä myös eilinen lenkki skipattua sujuvasti eli palautusviikon näkökulmasta viikko tulee olemaan lähes täydellinen ;). Kunhan toi karmee finni vielä poskesta häviäisi... Aamusta nukuin niin pitkään kuin karvanaamat sallivat ja sen jälkeen aloitin testit. Tulipa määritettyä ensi kertaa tällä uudella sykemittarilla OwnIndex ja OwnOptimizer -ylikuntotesti. OwnIndex on edelleen middle -aktiivisuustasomäärityksellä 41, maksimisyke 181 ja leposyke 50. Ylikuntotestin tulos näytti normaalia harjoitustilaa (2 /9), mutta ei liene vielä kovin vakavasti otettava, koska oli vasta ensimmäinen mittaus eikä taustatietoja vertailun suorittamiseksi ollut. Tämä perustasotestivaihe käsittää 6 kahden viikon aikana erilaisissa tilanteissa suoritettua mittausta eli vasta muutaman viikon kuluttua testin tuloksia voi tarkastella hieman vakavammalla mielellä. Ja sykemittari -teemapäivä jatkuu. Nyt aion vetää juoksukamppeet niskaan ja lähteä lenkille. Matkan varrella käyn heittämässä kiekan radalla, jotta saan vihdoin mittarin nopeus- ja matkasensorin kalibroitua. Toivottavasti rata on vielä auki... Trikoot taidan jättää suosiolla kotiin niin kauaksi aikaa, että tämä hormonaalinen poikkeustila jälleen väistyy ja saa sääret palautumaan normaaliin mittaan.

Näin ajatteli Hermis klo 11/13/2004 12:52:00 ip.