WannaBe BB: heinäkuuta 2004

lauantaina, heinäkuuta 31

Vkon 31 pikaraportti

Tässäpä menneen viikon faktat kaikessa lyhykäisyydessään. Kritiikkiä -postauksen kommenttiosastoon viitaten lienee edelleen jenkkityyliin paikallaan muistuttaa, että älkää hyvät ihmiset ottako näistä luvuista ja toimintatavoista mallia! Käyttämäni ruokailu- ja liikuntatavat voivat olla terveydelle haitallisia, enkä missään tapauksessa suosittele niitä kenellekään! (Toivottavasti tämä vapauttaa mut mahdollisista laillisista seuraamuksista ;))

Kevyiden päivien (5 kpl) keskimääräinen ravintoainekoostumus:

energiaa 1253 kcal
proteiinia 127 g (~41%)
hiilihydraattia 116 g (~38%)
rasvaa 29 g (~21%)

Hiilaritankkauspäivien (2 kpl) keskimääräinen ravintoainekoostumus:

energiaa 1658 kcal
proteiinia 113 g (~27%)
hiilihydraattia 222 g (~54%)
rasvaa 34 g (~19%)

Keskimääräiseksi energiamääräksi koko viikon osalta tuli 1354 kcal/vrk. Liikuntakaloreita kertyi ~2450 kcal ja viikon keskipaino oli 54,5 kg eli puoli kiloa edellistä vähemmän :). Päiväkohtaiset painot ovat vaihdelleet välillä 54,3 - 54,8 kg.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä syklinen ravintomalli on ollut mulle näiden kolmen menneen kokeiluviikon osalta mieleen ja näyttääpä tuo vieläpä kehoakin hieman kiristävän (ei paha, vaikka ei varsinaisesti tavoitteenakaan). Vähän harmittaa, että en jo dieetillä uskaltautunut tätä kokeilemaan. No mutta, ensi kerralla sitten. Tai mahdollisesti jatkan tähän tyyliin jo massalla - suuremmalla energiamäärällä toki. We`ll see... ;)

Navy seal workout

Edellisen postauksen myötä aloin jälleen miettimään lomamatkaa ja harjoittelumahdollisuuksia siellä. Hotellissa on jokin fitness room, mutta kokemukseni mukaan nämä ovat todella onnettomia eikä niistä vielä koskaan ole mulle mitään hyötyä ollut. Joten jotain muuta pitää keksiä ja hetken aikaa nettiä kahlattuani osuin U.S. Navy sealin harjoittelua käsittelevälle sivustolle ja bongasin sieltä mielenkiintoisen harjoittelumetodin (category II), jota varmasti pystyisin toteuttamaan tai lähinnä soveltamaan reissussa. Juoksu, uinti, punnerrukset, istumaannousut ja dipit sujuvat missä vaan, ainoastaan leuanvedot saattavat tuottaa ongelmia ellei kulmilla ole sopivaa tankoa tai vastaavaa. Niin niin, lomalle olen menossa todellakin, mutta mun mielestä loma on aivan loistavaa aikaa treenata kun on aikaa ja mahdollisuus nukkua hyvin (en ole party animal). Thaimaan reissulla tammikuussa harjoittelu jäi täysin aamulenkkien ja uinnin varaan, ja tuoreessa muistissa on edelleen tuskallinen paluu salille. Ajatuksena oli silloinkin tehdä punnerruksia ym. lihaskuntoliikkeitä, joihin ei tarvitse mitään vemputtimia, mutta se vaan jotenkin jäi. Nyt aion kuitenkin panostaa, tai ainakin yrittää panostaa hommaan vähän enemmän, jotta on sitten loman jälkeen helpompi jatkaa siitä mihin jäin ;)

Mansikkatalkoot

Niin se vaan aamu alkoi lenkillä, vaikka vettä tuli taivaan täydeltä. Olo oli kuin uitetulla koiralla ja siltä myös näytin hiukset liiskaantuneina naamaan. Mutta jo tunti lenkin jälkeen suihkunraikkaana kuivat vetimet niskassa tuntui kyllä hemmetin hyvältä. Lenkit jäävät tämän tiukan saliohjelman myötä aivan liian vähiin, ja niin typerältä kuin tämä kuulostaakin, niin keho tosiaan kaipaa juoksuaskelia. Viime viikkoina niitä vaan on tullut puolet vähemmän kuin edellisinä ja se tuntuu. Mutta eiköhän tämä asia pikapuoliin käänny taas täysin päinvastaiseksi; matkalla saliharjoitteet ovat hyvin rajalliset, joten kengänpohjia tullee kulutettua juosten sitäkin enemmän :) Jepu jepu, nyt ne viikkotolkulla mieltä vaivanneet mansikkatalkoot ovat vihdoinkin ohitse! On siinä vaan hommaa niiden kanssa, vaikka tänä vuonna iski laiskuus ja sade, ja ostin marjat lopulta valmiiksi poimittuina suoraan tilalta. Mun täytyy olla myös ilmeisen varoissani tai muuten vaan hullu, sillä tulipa tehtyä kaupat elämäni kalleimmista pakastemarjoista (30€/5 kg)! Mutta mutta, sain mitä halusin (koronaa), niin paljon kuin halusin (15 kg), tuoreena (tänään poimittu) ja mikä parasta, kastumatta (sadekuuroissa juuri tauko kun lappasin mansikat autoon). Ihanaa, ihanaa, koko talven marjat pakkasessa! Ehkäpä saan vielä täydennystä muutamasta vattulitrasta kunhan kesä ja isä ehtii :) Eipä ole tänään tarvinnut miettiä mistä päivän hiilarit tankataan. Mansikoita, mansikoita! ;) Niitähän on tullut tässä vedeltyä päivän pitkän ja vielä riittää. Ajattelinpa illaksi vääntää deluxe mansikkarahkan oikein tuoreista marjoista. Ja se on todellista luksusta jos mikä!

perjantaina, heinäkuuta 30

Heinäkuun vika viikko

Taas on viikko purkissa. Olen ollut koko loppuviikon niin kiinni työasioissa etten ole oikein edes tajunnut kuinka nopsaan aika on kulunut. Kahden viikon päässä siintävät jo aurinkorannat. Toisaalta odotan sitä kovasti, mutta toisaalta tuntuu, että matka on edessä aivan liian pian. Aika, samanaikaisesti paras ystävämme ja pahin vihollisemme. Näin kai se on. Treenit ovat sujuneet ongelmitta ja tuntuu, että olkapääkin on jo kuntoutunut entiselleen. Ihanaa! Eipä tuo kovin eilen vinopenkkipunnerrusta valitellut, ei edes jälkikäteen. Eilen tein viikon viimeisen salitreenin - koko kroppa edelleen ja pitkiä sarjoja. Homma tuntuu toimivan ihan ok; jalat ovat kyllä väsyneet, mutta eivät ole enää kipuilleet samoin kuin viime viikolla. Tänään lepäilen ja huomenna käyn ehkäpä lyhyen aamulenkin heittämässä ellei vettä tule aivan taivaan täydeltä. En nyt muista mainitsinko jo tästä, mutta menköön sitten vaikka uudemman kerran ;). Musta tämä treenitapa tuntuu ihan hyvälle ja tavallaan toimivallekin, mutta jatkossa tulen käyttämään sitä lähinnä erikoistilanteissa. Sopii mun mielestä hyvin dieetille, jos kunto vaan kestää, ja myös lyhytaikaiseksi vaihteluksi silloin kun ei erityisesti ole jotain tiettyä tavoitetta voima- tai massapuolella. Kuten sanoinkin, niin kiristelyyn varmasti ohjelma paikallaan. Itselläni ongelmaksi on muodostunut treenien pituus. Salilla vierähtää helposti reilu kaksi tuntia ja siitä jo pelkästään punttiosuus on lähemmäs puolisentoista tuntia - erityisesti raskaina päivinä kun sarjoja on useampia ja sarjapalautukset kahdesta neljään minuuttiin. Hitsi kun saisin aikaiseksi niputtaa nämä viime aikojen uudet ohjelmat kehosivuille. Se aika... *huoh* Syömisetkin ovat menneet melkolailla suunnitelmien mukaan. Ehkä on tullut hieman enemmän kaloreita kun tarkoitus on ollut, mutta eipä kai tuo tässä vaiheessa enää niin vaarallista ole. Paino on ainakin vielä pysynyt hieman alle 55 kilon eli aika samoissa mitoissa olen edelleen kuin dieetin päättymisen aikoihin. Huomenna tankkaan ja viikonlopun aikana olis ihan pakko vääntäytyä vihdoin sinne mansikkapellolle. Mansikat on NIIN hyviä, mutta keräysinspis on hälyttävästi kadoksissa. Noh, ehkä se vielä löytyy... Aurinko saattaisi auttaa asiaa ;)

tiistaina, heinäkuuta 27

Hermeliini kiittää!!!

Ja nyt minä haluan kiittää TEITÄ kaikki ihanat (ja ei-niin- ihanatkin ;)) ihmiset, jotka olette jaksaneet 15 000 kertaa availla Hermeliinin ajatuksia ! ISO KIITOS TEILLE!!! Salaistakin salaisempi tavoitteeni oli pyöräyttää kävijälaskurin 15 000:n käynnin raja rikki puoli vuotta laskurin aktivoinnin jälkeen, ja tänään se on tapahtunut jopa hienoisessa etuajassa :). Toivottavasti seuraavan puolivuotisjakson jälkeen mittarissa komeilee vähintäänkin 30 000 ja salaisista salaisimmissa haaveissani jopa hieman enemmänkin ;)

Kritiikkiä

Olen viikon sisään saanut irl niin paljon kritiikkiä osakseni, että voi pyhä jysäys sentään! Se aikaisempi sekavahko postaus liittyi nimenomaan tähän aiheeseen. Silloin kyse oli lähinnä yksittäisestä tapauksesta, mutta nyt näitä samansuuntaisia juttuja näyttää ilmestyvän jostain se harvase päivä! Okei, kuten jo tuossa aikaisemmassa postauksessa pohdinkin, niin kyse saattaa olla omien tulkintojen virheellisyydestä, vaikka en oikein jaksakaan ihan tosissani näin uskoa. Tämä kaikki kritiikki on liittynyt tavalla tai toisella kehooni. Ei niinkään siihen, miltä se näyttää vaan lähinnä treeniin, ravintoon yms. juttuihin; milloin treenaan liikaa tai liian kauan ja väärässä järjestyksessä, milloin liikkeiden suoritustavat ovat päin helvettiä, milloin syön liikaa tai liian vähän tai vääriä ruokia, treenaan liian isoilla painoilla, liikaa aerobista, liian vähän venyttelyä ja kehon huoltoa ja plaaplaaplaa... Jepulis!!! Ehkä moinen palaute ei kaikkia hetkauta, ja luulin, ettei se hetkauttaisi muakaan, mutta kyllä totuuden nimissä täytyy myöntää, että kun usealta eri taholta ammattilaisesta asiantuntijaan ja amatööriin tulee tuollaista tekstiä lyhyen ajan sisään, niin totta hemmetissä se pistää miettimään! Ja masentumaan... :(. Oon oikeasti tehnyt jumalattoman paljon töitä tämän nykyisen ulkomuotoni eteen (en ole niitä tyyppejä, jotka pääsevät elämässä helpolla tai edes yrittävät mennä sieltä mistä aita on matalin), enkä voi sille mitään, että sellainen ajatus hiipii mieleen, jotta tässäkö on vaivan palkka?! Pelkkää moitetta ja parantamisen varaa! Joku, tai useampikin taho on joskus sanonut, että olen liian ankara itselleni. Olenko tosiaan?! Eikö em. kommentit muka saa tuntemaan itseään jotenkin vajavaiseksi ja yrittämään enemmän? Noh, kun nyt olen tätä pajatusta aikani kuunnellut, niin olen miettinyt, että mistä ihmeestä tällainen ryöppy päälleni kaatuu juuri nyt, kun kaiken järjen mukaan kaiken pitäisi näyttää hyvältä ja olevan kunnossa. Tarkoitan siis saavuttamaani kohtalaista kuntoa. Eikö se kerro, että olen näiden viikkojen, näiden kuukausien, näiden vuosien aikana tehnyt edes JOTAIN "oikein"?! Näin itse ajattelen, ja siksi en voi olla miettimättä mitä näiden kaikkien kommenttien takana oikeasti piilee. Tarpeeksi mietittyäni olen tullut siihen tulokseen, että suomalaisten perisynti kateushan se siellä asustaa. On niin paljon helpompi kritisoida epäsuorasti kuin kannustaa aidosti. Alunperin ajattelin kirjoittaa pitkän listan puolustuksekseni, miksi olen toiminut ja toimin niin kuin teen, mutta totesin sen olevan täysin turhaa, koska kysehän ei ole viime kädessä siitä, mitä teen, vaan siitä miltä näytän tai siitä kuinka olen tähän pisteeseen päässyt (tai ehkä muista elämääni liittyvistä asioista). Vaikka toisin annetaankin ymmärtää. Tämä on edelleen omaa tulkintaani ja oman pohditani tulosta eli kuten sanoin, niin saatan toki olla väärässäkin, mutta miksi ihmeessä näistä asioista huomautellaan erityisesti nyt kun olen "kunnossa" eikä esim. pari vuotta sitten kun painoa oli vielä 10 kiloa enemmän eikä lihaserottuvuudesta tietoakaan? Eivät mun treenitavat ja -tekniikat ole viime vuosien aikana ratkaisevasti mihinkään muuttuneet. Olen iät ja ajat ollut oman tien kulkija, eräänlainen lonely rider, joka viis veisaa siitä, kuinka asiat tehdään "oikein". Hoidan hommat siten kun itsestäni hyvältä tuntuu, vaikka se ohjekirjojen mukaan olisi aivan päin peräreikää. Eikä kellään ole ainakaan tässä määrin ollut aihetta kommentointiin aikaisemmin. That makes me wonder... Tietysti tämä olkapäävamma on antanut joillekin syytä kommentointiin, ja hyvähän se on näitä treeniasioita toisinaan pohtia vähän vakavamminkin kun ikää tulee ja paikat rapistuu. Mutta, saattaahan kyseessä olla vain sattuma, kohtalo tai whatever, johon ei järjellistä tai tieteellistä selitystä löydy. Täytyy kuitenkin muistaa, että takana on lähes 15 treenivuotta ja monta kovaa sellaista, joista osa jopa tyhmiä sellaisia, ja silti olen ehjänä säilynyt. Ainoa lääkärikäyntiä vaatinut onnettomuus kohdallani ennen tätä oli 25 kilon kiekon tippuminen lattialle ja jalka siinä lattian ja kiekon välissä, joten vähällä olen päässyt *kop kop kop, koputtaa puuta*. Siinäpä oli taas vuodatusta kerrakseen. Haluan vielä painottaa, että tällä ei ole mitään tekemistä nettielämän kanssa vaan tämä liittyy viimeisen viikon aikaisiin tapahtumiin tosielämässä.

Rasvaprosentti

Noniin, nyt on rasvaprosentti mitattu pihtimenetelmällä kahteen kertaan kahdeksan päivän sisään (= joka toinen hiilaripäivän aamu ennen tankkausta = 1 jakso). Tai oikeastaan se on mitattu kolmeen kertaan, koska ensimmäisen mittauksen jälkeen tehtiin vielä tarkistusmittaus, koska mun mielestä lukema oli yllättävän pieni. Ja edelleen olen hieman äimänä näistä lukemista enkä oikein tiedä uskoako noihin vai ei. Ehkäpä kahdeksan päivän päästä tiedän luotettavuudesta jo enemmän. No mutta, anyway, tämä rasva% -mittauskampanja liittyy tavallaan tähän uuteen treeniohjelmaan, joka tuntuu kohtalaisen raskaalta ja kuluttavalta. Näin mulla on mahdollisuus seurata lähteekö lihas kiitämään tällaisen kolmen k:n ohjelman myötä vai ei. Takaisin mittaustuloksiin, jotka olivat ensimmäisellä kerralla 19.07. seuraavat:

aamupaino: 55,0 kg
rasvaprosentti: 16,5%
kehon rasvamassa: ~9,1 kg
kehon rasvaton massa: ~45,9 kg

Mittaus ensimmäisen jakson (= 8 pvää) jälkeen 27.07:

aamupaino: 54,3 kg
rasvaprosentti: 15,3%
kehon rasvamassa: ~8,3 kg
kehon rasvaton massa: ~46 kg

Muutos ensimmäisen jakson (= 8 pvää) jälkeen:

paino: -0,7 kg
rasvaprosentti: -1,2%
kehon rasvamassa: -0,8 kg
kehon rasvaton massa: +0,1 kg

Edellä esitetyt tulokset tarkoittavat suomeksi sitä, että kahdeksan päivän aikana olen saanut 100 grammaa lisää rasvatonta massaa (eri asia kuin puhdas lihasmassa) samalla kun olen menettänyt 800 grammaa rasvaa. Onko tämä totta? Onko tämä edes mahdollista? En tiedä, kerroin vain sen mitä mittaustulos näyttää. Katsotaan millaiseksi tulos muodostuu 4.8. kun ravinto ja treeni on tarkoitus pitää muuttumattomana.

Mainittakoon vielä, että pihtimittausmenetelmällä saatu tulos EI ole välttämättä absoluuttinen totuus, vaan riippuvainen esim. mittaajasta, mittauspisteistä, pihdeistä ja käytettävästä tulkintakaavasta. Kun edellä mainitut tekijät vakioidaan niin tulosten pitäisi olla keskenään vertailukelpoiset eli näin voidaan seurata ennen kaikkea yksilökohtaista kehitystä. Tuloksia ei siis ole syytä vertailla muiden vastaaviin.

sunnuntaina, heinäkuuta 25

Suihkussa

Tänään aamulenkin jälkeen suihkussa tuli jostain kummallisia ajatuksia päähäni. Sellaisia ajatuksia ei ole mielessäni käynyt vuosikausiin enkä tiedä mistä ne tänään ilmestyivät. Tyhjästä. Koko ajatuskulku alkoi kaiketi siitä, kun mietin tulevan talven treenejä ja syömisiä. Jotenkin ajauduin miettimään tavoitteita, jolloin päähäni leijui jostain sana "kilpailla". Siis täh?! Kehokisat olen mielestäni unohtanut aikaa sitten, mutta ilmeisesti joku asiaan liittyvä syvällä sisimmässä kaivertaa. Hetken aikaa mietin, jotta olinko ihan tosissani ajatellut näin vai oliko kyseessä jokin omituinen harha tai peräti mielenhäiriö. Menisikö se ajatus pois, jos sitä vähän aikaa pureskelisin? Ei, se ei mennyt pois, mutta muuttui jotenkin vähemmän konkreettiseksi kun aloin miettiä tarkemmin toteutusta. Projekti vaatisi paljon, ja monen asian suhteen olen täysin nollassa. Suurin puute lienee ammattitaitoinen tuki ja turva. Joku joka päättäväisesti luotsaisi poikki kymmenien, ehkä jopa satojen karikkojen. Sellaista ihmistä tuskin löytyy maan päältä, joka kestäisi oikukasta ja äärimmäisen itsepäistä sekä voimakastahtoista minääni. Sitä minääni, jolle on olemassa vain kaksi vaihdetta, on ja off, ja välissä pelkkää tyhjää; kaikki tai ei mitään... toisinaan jopa monta kertaa samaisen auringon nousun ja laskun väliseen aikaan. Sellaista ihmistä tuskin löytyy... ainakaan Suomesta. Onhan tässä vuosien saatossa muutamien asiantuntevien tahojen kanssa yhteistyötä viritelty, mutta aina nämä viritelmät ovat kaatuneet johonkin. Aina en edes tiedä mihin. Mutta enpä ole jäänyt noita murehtimaan. Se, mikä on tapahtuakseen tapahtuu eikä muulla ole merkitystä. Siitä ne alkoivat. Päivän omituiset ajatukset. Ne eivät suinkaan loppuneet tuohon vaan ovat kiusanneet mieltä koko päivän pitkän. Paitsi salilla, jossa jostain löytyi mieletön keskittyminen ja energia; paras treeni aikoihin - ehdottomasti! Jalkojen osalta enkkojen tehtailu Scooterin taustatuella vaan jatkuu aamun juoksulenkistä huolimatta. Ei edes olkapään satunnainen kipuilu ja rutina saanut keskittymistä herpaantumaan. Mielessä rikkinäinen olkapää ei ollut koskaan rikki ollutkaan. Vaarallista, I know, mutta miksi heittää hyvä fiilis menemään? Kärsitään sitten kun sen aika tulee. Ei ole tullut vielä ;)

lauantaina, heinäkuuta 24

Shoppinkia "dieetin" lomassa

Aaaaah... vihdoinkin pystyin aloittamaan päivän lenkillä. Koipipalat ovat olleet niin out of order, että lenkistä on ollut täysin turha edes haaveilla. Eilen iltakympiltä kävin muutaman kilsan (~4 km) lenkin heittämässä kävellen, ja loppumatkasta jalat olivat aivan spagettia. Vaati mieletöntä keskittymistä joka askeleella etteivät polvilumpiot lumpsahdelleet väärään suuntaan. Aamulla herätessä ajattelin ensin jättää koko aamulenkin väliin (jalkojen vuoksi edelleen), mutta lähdinpä kuitenkin tavoitteena vaikka taivaltaa matka kävellen ellen juoksuun kykenisi. Mutta kykenimpä hyvinkin ja oikein mukavasti rullaten sujui askellus tällä kertaa :). Loppupäivä tulikin vietettyä Itäkeskuksen ostoshelvetissä ja matkalla muutamia työreferenssejä tsekkaillen. Onnistuin tänään siis kuta kuinkin hyvin yhdistämään sekä työn että vapaa-ajan. Jos lähes viiden tunnin kauppapaikoilla vaeltelua nyt voi vapaa-ajan vietoksi kutsua. No mutta, tarttuipa sieltä sentään muutama minituote mukaan ;). Olen nyt parin viikon ajan kokeillut uutta ruokavaliota, ja koska se näyttää ihan hyvin sujuvan, niin lienee paikallaan tehdä muutamia paljastuksia sen suhteen. Tarkoituksena on noudattaa kyseistä ruokavaliota aina matkaan saakka eli viidestä viikosta jäljellä on vielä kolme. Systeemi on yksinkertainen neljän päivän kiertoon perustuva toteutus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että syön kolme päivää proteiinipainotteisesti ja hieman niukemmin, ja pidän joka neljäs päivä hiilaritankkauksen kohtuullisella energiamäärällä. Pistetäänpä viime viikolta hieman esimerkkiä peliin, niin asia on varmasti helpommin ymmärrettävissä. Viime viikon kierto:

su - kevyt
ma - hiilaritankkaus
ti - kevyt
ke - kevyt
to - kevyt
pe - hiilaritankkaus
la - kevyt

Kevyiden päivien keskimääräinen ravintoainekoostumus:

energiaa 1280 kcal
proteiinia 125 g (~40%)
hiilihydraattia 107 g (~34%)
rasvaa 36 g (~26%)

Hiilaritankkauspäivien keskimääräinen ravintoainekoostumus:

energiaa 1664 kcal
proteiinia 112 g (~27%)
hiilihydraattia 190 g (~46%)
rasvaa 48 g (~26%)

Keskimääräiseksi energiamääräksi koko viikon osalta tuli 1390 kcal/vrk. Tavoitteena on kevyiden päivien osalta päästä jakoon 40/35/25, joka toteutuikin aika hyvin, ja hiilaripäivien osalta jakoon 30/50/20, joka ei tällä viikolla ihan stemmannut lähinnä liian rasvan vuoksi. Liikuntaa on viikon aikana kertynyt ainoastaan hieman reilu 2300 kcal johtuen uudesta salitreeniohjelmasta ja sen kipeyttämistä jaloista. Tavoitteena on säilyttää tällä viiden viikon jaksolla paino 55 kilon tuntumassa. Toistaiseksi olenkin siinä onnistunut hyvin dieetin loppupainon ollessa 55,1 kg ja viime viikon painon edellä kuvatulla systeemillä ja yhdellä taulukoimattomalla mässypäivällä tasan 55,0 kg. Tällä viikolla mentänee myös tasan 55 kilossa (katsotaan vielä huominen aamupaino ennen keskiarvon laskemista). Paino on heitellyt hiilaripäivistä riippuen 54,6 ja 55,5 kilon välillä eli aivan samoissa lukemissa kuin dieetin viimeisillä viikoilla. Siinäpä sitä - pientä raportin tynkää ;) EDIT 25.07. klo 11.45: Viime viikon keskipainoksi tuli tosiaan tasan 55,0 kiloa.

torstaina, heinäkuuta 22

Sekavaa ajatusta

Äh, pää on taas niin täynnä ajatuksia ettei mitään tule ulos. Siksipä oli melkoisen ironista kuulla tänään kommentti "Yritän saada sut vaan ajattelemaan....". Yeah, right... Okei, yritys onnistui, mutta tuskinpa sillä tapaa, jolla kommentin esittäjä sen tarkoitti onnistuvan. Hmmm... tai sitten ajattelen juuri niin kuin oikeasti tarkoitus oli, vaikka tämä tarkoitus oli hyvin nokkelasti naamioitu joksikin aivan muuksi. Sekavaako? Jees, I know, mutta enpä juuri tällä hetkellä tätä asiaa selkeämmin pysty ilmaisemaan. Selkeämpi päivä tulee kyllä kunhan olen saanut ajatukset taas järjestykseen kukin omalle paikalleen ja tämä valtaisa kaaos jälleen hälvenee. Joksikin aikaa ainakin. Tiedän, että voin ajatuksineni olla täysin väärillä jäljillä ja pahasti eksyksissä, joka yleensä on seurausta paitsi siitä, että en ole vielä tähän ikään mennessä vakuuttunut ihmisen luontaisesta hyväntahtoisuudesta (ihminen on sisimmässään peto toiselle), niin myös siitä, että asioita liikaa ajattelemalla ja analysoimalla usein joutuu ihan huomaamattaan aivan liian kauas alkuajatuksesta. Niin tai näin, katsotaan mihin tämä kaikki vielä johtaa ja missä muodossa saan sen päästä pihalle. Ja kyllä, luet edelleen Hermeliinin kehokeskeisiä ajatuksia ;). Jokainen tähän asti lukemasi sana liittyy hyvin tiukasti kehoon, sen muokkaamiseen ja siitä huolehtimiseen. Mutta kuten sanottua, jatkoa seurannee lähipäivinä. Back to planet Earth! Tänään viikon viimeinen salitreeni pitkillä sarjoilla ja lyhyin palautuksin, jotka eivät sitten viime kädessä olleetkaan niin lyhyitä mp3-soittimen jäädessä lataamatta ja sosiaalisen kanssakäymisen sekoittaessa suunnitelmat. Mutta eipä tuo niin vakavaa ole... kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kokeiluviikko, jolloin koko homma on muutenkin vähän hapuilua. Ihan kohtalaisesti olen selvinnyt neljän k:n (kolmesti koko kroppa kerralla) treeniviikosta. Jalat ovat joutuneet kovimmalle, ja ovat ainakin tällä hetkellä lähinnä särkyisää spagettia. Ehkä huomenna on jo parempi; lenkille mieli halajaa.

keskiviikkona, heinäkuuta 21

Kaima

Kaimalle terveiset! Koittakaahan nettiseikkailijat jotenkin erottaa meidät toisistamme ;)

Nimipäivä vapaalla

Hiphei, olo on jälleen normalisoitunut ja työtkin saatu tehtyä! Kyllä se tästä taas lähtee, vaikkakin eilisen olotilan säikäyttämänä päätin vähentää liikuntaa; ei enää kahta treeniä päivässä ja vähintään yksi, mutta mieluummin kaksi lepoa viikkoon. Nyt tämän uuden ohjelman myötä kintut saavat ihan kyllikseen jo pelkästä salitreenistä (3x/vko), joten aerobisista lienee tässä vaiheessa syytä jonkin verran tinkiä. Tahtoo meitsillä aina jäädä nämä tehokuurit jotenkin kummasti päälle... Ja heti olen ryhtynyt tuumasta toimeen eli tänään en kiskaissutkaan itseäni sängystä ylös aamulenkille vaan työpöydän ääreen, ja tässähän sitä on taas tapitettu lähes koko päivä. Keinoaurinkoa kävin sentään ottamassa ja nimpparikakut huiviin vetäisemässä. Joo, mulla on tänään nimipäivä ja sen kunniaksi aina niin huomaavaisella äipällä oli tarjolla suklaakakkua ja oman maan mansikkaa. Olipa järjettömän hyvää kaakkua, eivätkä tavoitekaloritkaan paukkuneet ylitse kuin 150 kcalrin verran, joten mieli on edelleen hyvä :). Enpä ole näin paljoa saanut nimpparionnitteluita vuoskausiin... hmmmm, olenkohan ollut jotenkin erityisen kiltti tai jotain? Päivän hauskuutuksesta vastasi nuorehko kaveri paikallisessa Prisma-marketissa. Juippi käveli tyylikkäästi kaupasta ulos toisessa kädessä Fastin Hera80 -pussukka ja toisessa kaksi oluttölkkiä. Heh, meikäläisellä ainakin kääntyivät suupielet kummasti ylöspäin. Niin sitä pitää Suomen nuoriso!!! Tasapainoa elämään! ;)

tiistaina, heinäkuuta 20

Väkisin tekemistä

Jos eilinen oli painajaista niin tämä päivä on ollut kuolemaksi! Koko päivä on ollut yhtä väkisin tekemistä ja jatkuvaa taistoa jo eilen alkaneita mielitekoja vastaan. Näistä olen toistaiseksi selviytynyt voittajana. Jo herääminen oli väkisin heräämistä. Heräsin vain nukahtaakseni uudelleen... ja uudelleen... ja uudelleen. Tämä tapahtui kahden tunnin sisään vähintäänkin kymmenen kertaa. Silmät eivät vaan pysyneet auki, eikä ajatus tässä maailmassa. Väkisin kuitenkin heräsin ja ihan yhtä väkisin väänsin itseni aamulenkille. Aivan järkyttävä juoksu! Koko lenkin ajan vain mietin milloin tämä tuska loppuu. Jalat olivat superjäykät eikä mikään "rentouttaminen" saanut askelta rullaamaan. Mutta väkisin juoksin kotiovelle saakka. Suihkuun ei aamun lämpimänkostean ilman jäljiltä tarvinnut mennä väkisin. Taisi olla ainoa homma, joka on tänään sujunut itsekseen. Sitten väkisin kaurapuuroa nassuun ja vielä enemmän väkisin töiden kimppuun. Mistään ei tullut mitään ja mikään ei sujunut, jonka seurauksena lähes kaikki tälle päivälle suunnitellut työt odottavat yhä tekemättöminä. Voi herttileijaa sentään! Tässä vaiheessa aloin jo miettimään, että mikä tässä hommassa oikein mättää?! Miksi ihmeessä ihan kaikki pitää tänään vääntää väkisellä?! Todella huolestuneeksi kävin siinä vaiheessa kun piti ihan väkisin vängätä itsensä salille. Tämäkin vielä... Noh, treenit kyllä hoituivat kohtalaisesti, mutta aikaa kului reippaasti yli puolisentoista tuntia. Kun pääsin kotiin olin aivan puhki ja takaraivossa takoi tiukkaakin tiukemmin että "Pullaa, pullaa... jätskiä... jotain!". Väsymys kuitenkin voitti ja kaaduin uupuneena sänkyyn. En nukkunut, makoilin vain toista tuntia virta täysin poikki. Luonnollisesti olen tässä illan mittaan ehtinyt miettiä mistä oikein voisi olla kyse. Mahdollisia syitä on mieleen tullut useita:

Ilma
Loman loppumisstressi
Työn alkamisstressi
Hormonaalinen tila
Hiilaritankkaus
Kyllästyminen
Loman tarve
Lomakateus sitä edelleen viettäviä kohtaan
Kesämasennus
Ylirasitustila
Ylikunto
Joku muu

Siinäpä niitä mistä valita. Katsotaan nyt muutama päivä ja suoritetaan valinta vasta sitten.

maanantaina, heinäkuuta 19

Mä haluun... jätskiä!

Siinähän se meni, eka työpäivä loman jälkeen. Painajainen. Onneksi ei ollut kiirettä, mutta muuten jotenkin orpo ja eksynyt olo. Taisi koko päivä kulua haahuiluun ja ihmettelyyn, jotta mistä tässä oikein pitäisi taas aloittaa. Ehkäpä huominen sujuu jo paremmin ja saan toivottavasti jotain konkreettista aikaiseksi... Töitten jälkeen livistin kampaajan tuoliin kaunistautumaan lähes kolmeksi ja puoleksi tunniksi! Mutta kyllä nyt kelpaa taas kutreja heilutella :). Ihana kuontalo, I love it!!! Onneksi olen tässä matkan varrella viisastunut ja ymmärsin varata riittävästi evästä mukaan. Tänään olenkin taas saanut puputtaa oikein urakalla - hiilaritankkaus nääs! Siinä kolmessa ja puolessa tunnissa ehdin selailla melkoisen monta turhaakin turhempaa naistenlehteä läpi ja ensi kertaa aikoihin tuli tunne, että jään jostain paitsi. Jään paitsi nimittäin niinkin kesäisestä herkusta kuin jäätelöstä. Yksi Jade -tuutti kuukaudessa ei paljoa lohduta kun katselee sivu toisensa jälkeen toinen toistaan houkuttelevempia jäätelömainoksia; banaani-toffee, affogato al caffe, Magnum Intense, mango-meloni, salmiakkitiikeri.... uuuuuuuh! Tuskaa! Eikä sitä tuskaa laukusta kaivettu suklainen protskudrinkki paljoa helpottanut! Mutta onneksi Suomen kesässä on paljon muutakin hyvää kuin jäätelö. Kotona odottanut toinen ämpärillinen tuoretta metsämustikkaa antoi ainakin ensiapua jäätelöhimoon :) . Nyt kun saisi vielä loput pakkaseen niin vuoden mustikansaanti alkaa olemaan turvattu. Hmmm... kuvista ei juurikaan ole tullut kommenttia. Tuntuu jotenkin oudolle, että kasapäin ihmisiä tsekkailee kuvia eikä mulla ole harmainta aavistustakaan mitä heidän pääkopassaan niiden tiimoilta pyörii. Mutta tällaista tämä on - nettielämä! Yksinpuhelua maailman kanssa, heh. Ainoa kunnon kommentti tuli työkaveriltani, joka ilmeisen järkyttyneenä (?) totesi suureen ääneen että "Onpa massiiviset reidet!". Juuh, niinhän ne... En tosin ehtinyt vielä selvittää oliko kommentti positiivinen vai negatiivinen, mutta jotenkin tässä vaiheessa kuitenkin otin sen kohteliaisuutena. Liekö näitä massiivisia reisiä (ja pakaroita) helpompi käsitellä sillä viisiin...? Näin voipi olla ;)

sunnuntaina, heinäkuuta 18

Hyvästi vapaaurheilijan elämä!

Huomenna se taas alkaa.. tai jatkuu.. ihan miten vaan. Niin, se arki ja aherrus. Kääk! Mä en oo vielä yhtään valmis jättämään hyvästejä vapaaurheilijan elämälle ja siirtymään keskelle työelämän kiirettä ja stressiä. Siis neljä viikkoa! Neljä pitkää ja kokonaista viikkoa! No okei, ehkä mä jaksan. Helpottaa, kun on jotain mitä odottaa (se matka) . Olis niii-in mukava keskittyä kokonaisvaltaisemmin elämään ihan oikeata urheilijan elämää. Tai niin mä ainakin kuvittelen ;). Totuuden nimissä täytyy kyllä myöntää, että mun työnantaja suhtautuu ymmärtäväisesti mun harrastukseen ja saankin aika pitkälti järjestellä omat menemiset ja tulemiset kunhan olen palavereissa paikalla ja hoidan työt mallikkaasti ja ajallaan. Ja näinhän mä tietysti teen. Aina mä uhoan, että treeni on tärkein asia mun elämässä (okei, terveys on kyllä monta mittaa edellä), mutta kyllä sen verran velvollisuudentuntoa löytyy, että jotenkin ne työt tahtoo kuitenkin hiipiä ykköspaikalla ja asettua hallitsijan asemaan vastaan rimpuilemisesta huolimatta. Mutta eipä auta itku markkinoilla! Huomenna sinne toimistolle on vaan ihan pakko vääntäytyä. Ja sen jälkeen tietysti kampaajalle kesäkuontaloa siistimään. Mutta se on vasta huomenna se, mitäs tänään? Ainakin olen saanut kulutettua kokonaiset kolme tuntia ja reilut 1000 kcalria liikkuen. Tämän lisäksi olen pussittanut ja pakastanut 10 litraa mustikoita, jotka isukki on kiltisti mulle metsästä poiminut ja perannut (ai mäkö laiska?;o). Mansikat ne vielä vaan odottaa poimijaansa... Aloitin tänään myös uudentyyppisen salitreeniohjelman, josta yritinkin suorittaa jonkinasteisia tiedusteluita ja uteluita keho.netin puolella. Melko laihaksi jäi saalis, mutta ootellaan vielä, josko jostain jokunen viisas löytyisi. Myös blogiin eksyneiden odotetaan luonnollisesti täyttävän velvollisuutensa ja ilmaisevan tietotasonsa kyseisestä asiasta. Ja homman nimihän oli "non-linear periodized multiple-set training program" . Palaan tähän ohjelmaan (omaan versiooni siitä) jossain vaiheessa tarkemmin. Loppuun vielä viikon faktat:

ravintokcal/vrk: 1267
liikuntakcal/vrk: 442
liikuntaan kulutettu aika/krt: 1 h 7 min 30 sek
keskipaino: 55,0 kg
alin paino: 54,6 kg (torstai)
ylin paino: 55,3 kg (tänään!)

Kuvia - dieetin jälkeen

Täällä nyt niitä kauan odotettuja dieetin lopetuskuvia. Kirjoittelen myöhemmin hieman analyysia tai lähinnä selittelen, miksi olen kuvissa siinä kunnossa kuin olen ;). Laitan systeemit myös jossain vaiheessa kehosivuille. Nyt täytyy lähteä valmistautumaan treeneihin. P.S. Kuvissa mukana ensi kertaa julkisesti meitsin järkyttävät kintut. Antakaa armoa; TIEDÄN, että niissä on töitä vielä paljon. Ainakin se tavoitteesta jäänyt kolme kiloa ens hätään ;) EDIT klo 20.30: Äh, tulinkin toisiin aatoksiin, enkä jaksa lähteä laatimaan sitä kilometrin pituista "tekosyy" -listaa, miksi näytän kuvissa siltä kuin näytän enkä esim. tuhat kertaa paremmalta, tiukemmalta, isommalta... Sen verran kuitenkin valaisen, että koipia ei ollut tarkoitus kuvata ollenkaan eikä niitä näin ollen ole lämmitelty eikä pumpattu pätkääkään. Käytännössä vedin vain housut nilkkoihin ja räps räps! Joten antanette anteeksi myös sen, että esiinnyn ihan vaan pelkissä hikisissä treenialkkareissa ilman sexyjä korkkareita ja viimeisen muodin mukaisia narubiksuja. Täytyyhän sitä jotain ässiä hihaankin jättää ;)

Busy aamu

Haa! Olenpas ollut tänään jo kiitettävän ahkera ja urheilullinen ;). Sunnuntai ja meitsi pomppii jo puolseiska ylös sängystä. Syykin tietysti löytyy eli puolkasi olin jo salilla lämmittelemässä ja kasilta aloitettiin puolen tunnin kuvaussessio. Kyllä vaan, dieetin loppukuvat on vihdoinkin otettu! Ei tosin maailman parhaassa kondiksessa :(, mutta onpahan homma hoidettu pois alta ennenkuin kunto lösähtää aivan täysin ja totaalisesti. Mutta enemmän kunto- ja kehoanalyysiä siinä vaiheessa kun saan kuvat nettiin (todennäköisesti tänään siis). Jaa, että miksikö oon ollut muka niin urheilullinen? No kuvaussession puitteissa onnistuin kuluttamaan peräti 270 kcal ja homman loputtua käväisin vain pikaisesti kotona juomassa ja vaihtamassa vaatteet ja siitä suuntasin sitten aamulenkille polttamaan toiset 300 kcalria! Sää oli (on edelleen) jälleen kerrassaan upea! Musta tää oli jo aika hyvin suoriuduttu kello puolkymppiin mennessä :) Ja illasta olis vielä luvassa salitreeniä ellei linssin edessä pullistelu saanut kehoa aivan väsyksiin. We`ll see... Perjantaihin voisin palata vielä sen verran, että kävin tekemässä palauttavan treenin olkapäille, ojentajille ja hauiksille. Treeni meni hyvin; pystyin suoriutumaan kaikista liikkeistä, joista olin ajatellutkin suoriutua. Jopa pystypunnerrus sujui olkapään kovinkaan paljoa nikottelematta kun tein liikkeen huolella ja liikerataan keskittyen. Aion nyt toistaiseksi tehdä kyseistä liikettä jonkin aikaa koneessa käsipainojen sijaan, koska muljahdusvaara on näin huomattavasti pienempi. Yritän edetä pikkuhiljaa olkaa vahvistaen. On kuitenkin parempi voida treenata edes joten kuten kuin joutua uusiutuvan vamman vuoksi pakkolepoon. Sain myös rasvaprosentin mittautettua pihtimittausmentelmällä pikaisesti. Rasvaprosentiksi saatiin 16,5%, joka kuulostaa jotenkin alhaiselta, mutta ehkä se sitten niillä paikkeilla pyörii. Oletin rasvojen olevan jossain 18% paikkeilla. Yritän huomenna päästä uusintamittaukseen heti aamusta rauhallisemmissa olosuhteissa. Nyt kuvien kimppuun! Toivotaan, että kortilta löytyy myös jotain julkaisukelpoista kamaa... Ainiin, tähän liittyen olen miettinyt jonkinlaista VIP-kuvaosiota, jonne pääsy olisi vain harvoilla ja valituilla kurkkimaan hieman enemmän ja ei kaiken kansan nähtäville kelpuutettavia kuvia. Mutta en sitten tiedä... Oon pohtinut tätä jo muutaman päivän, enkä oo päässyt mihinkään lopputulokseen. Päänvaivaa aiheuttaa ehkä eniten se, että kuinka valita ns. VIP-henkilöt. Jos jollain on kokemuksia, hyviä ehdotuksia tai muuten vaan kommentoitavaa asian tiimoilta niin mielellään niitä kuulisin. Asiaa voi laittaa meilitse, vieraskirjaan tai tänne blogin viestiosaan.

lauantaina, heinäkuuta 17

Artikkelivinkki

Viikonlopun lehtiartikkelivinkiksi Iltasanomien Plussa "Minä ja mun body". Tarinaa Lahden Fitness -leiriltä. Joopa joo... jutun perusteella melkoisen freakya ja weirdoa porukkaa.

Kesäilta

Eilen oli todella upea heinäkuinen ilta täällä Etelä-Suomen rannikolla, joten oli ihan pakko lähteä sitä vielä iltayhdeltätoista ikuistamaan. Tässäpä muutama todiste asiasta. Kukaan ei kai liene eri mieltä kanssani, etteikö kesäinen Suomen luonto ole kerrassaan järkyttävän hieno? Se on niin hieno, että siitä osaavat nauttia jopa "bodarit" (viittaan keho.netissä käytyyn keskusteluun "Fitness - narsismia vai ei?" ) !!!

P.S. Kuvista saa isommat niitä klikkaamalla.

perjantaina, heinäkuuta 16

Viimeistä viedään

Tässä sitä sitten viimeistä virallista lomapäivää jo viedään, eikä se ole ainakaan tähän mennessä sujunut yhtään suunnitelmien mukaan. Syynä yö. Olin ajatellut kammeta itseni aamusta aikaisin ylös, ulos ja eilisen hiilaritankkauksen turvin pitkälle lenkille (no se kymppi vaan), mutta eihän siitä mitään tullut kun yhden aikaan sain itseni viimein sänkyyn ja jo puoli neljältä istuksin työhuoneen ikkunassa tuijottelemassa valkenevaa aamua. Siinä istuessa ja syntyjä syviä miettiessä kääntyivät viisarit aamukuuteen, jolloin vihdoin kömmin takaisin vällyjen väliin. Seitsemältä vielä totesin kellon olevan seitsemän ja seuraavan kerran havahduin tokkuraisena puoli yhdeltätoista. Se siitä aamusta. Ja lenkistä. Nälkä oli niin vietävä, ettei auttanut kun ruveta aamupuuron hämmennykseen ja unohtaa aamulenkit sen samantien. Päivä on ollut sään puolesta upea, oikeastaan ensimmäinen (ja viimeinen *snif*)oikea kesälomapäivä. Iltapäivästä sain viimein ensi kertaa lyhyessä topissa "aamulenkin" väännettyä ja samalla päätin sen jäävän viimeiseksi kerraksi kun napa paljaana pompin pitkin maalaistaajaman kävelyteitä. Täällä "maalla" ei mitä ilmeisimmin olla totuttu moiseen alastomuuteen enkä enää toista kertaa aio katsoa kun liikennevalot vaihtuvat punaisesta vihreään ja takaisin punaiseen ilman että autojono pääsee liikkeelle. Noloa... Hmmmm... toisaalta saattaahan em. ilmiö johtua myös siitä, että tänä kesänä ei varmaankaan ole vielä paljoa paljasta pintaa näkynyt. Paitsi teinisellaista, jota on tarjolla tasaiseen tahtiin ympäri vuoden pakkasista piittaamatta. Kyllähän niitä ensimmäisiä muuttolintujakin jaksetaan kiikaroida oikein porukalla. Jaahas, oiskohan tässä taas aika vääntäytyä liikkeelle noutamaan kuukauden lisäravinnepakettia etten jää jälleen pihalle ruikuttamaan samoin kuin eilen. Postin kesäaukioloajat, PAH! Siitä sitten olkaa koettelemaan kun vuorossa on jälleen olkapää- ja käsitreeni. Ilman nappia olen ainakin ollut jo parisen päivää ja ihan mukavasti ilman suurempia vieroitusoireita selvinnyt. Reenin päälle vielä tekoaurinkoa ja toivottavasti ihramäärän määritystä niin alkaa se viimeinenkin lomapäivä olla reessä.

torstaina, heinäkuuta 15

Testo-man ja Raudo

Jos edellinen viesti sai hymähtelyn sijaan tummia pilviä kerääntymään myös sinne niin tilanteen pelastavat Testo-man ja Raudo! :D Aivan loistavaa läppää! Ja aurinko paistaa taas täälläkin ;) EDIT: Öh, sori kieroutunut huumorintajuni. Olen saanut tänään huomata, että em. netttisivun huumori ei iske kaikkiin. Tai iskee kyllä, mutta ei positiivisessa mielessä. Eli herkkänahkaiset kirosanoja kammoavat yksilöt: Älkää avatko linkkiä!!!

Ristiriitaista tyytymättömyyttä

Yyyy-ääääh! Miksi tämä on taas niin jumalattoman vaikeaa?! Onkohan se tämä jatkuvasti pilvinen ilma tai muuten vaan vaivaava lomamasennus, joka saa mielen maahan ja tyytymättömäksi joka asiaan. Niin niin, vali vali ja siitä se taas lähtee! Syömisistä ei tule mitään. Olen vuorotellen liian lihava ja liian laiha; liikaa selluliittia kintuissa ja vaatteet roikkuvat päällä. Loma on kohta loppu enkä ole saanut mitään oikeasti järkevää aikaiseksi. Väsyttää ja on tylsää, ja hikeäkin pukkaa pintaan, vaikka vaan istun ja näpyttelen tätä ihan liian kovaa kolisevaa näppistä. Käääk!!! Hulluksihan tässä tulee! Ehkäpä olisi jalkapäivästä huolimatta pitänyt lähteä aamulla purkamaan itseään pururadalle. Mitähän ensiviikosta tulee kun aamulenkit jäävät taas taakse ja purtsin sijaan pitää suunnata konttoriin?! Noniin, olen rauhoittunut ja voin purkaa mieltäni hieman järjestelmällisemmin. Mistäs tämä kaikki alkoikaan? Projektin puutteesta. Siinä taatusti asia tämän kaiken tyytymättömyyden takana. Mulla täytyy olla kokoajan jokin projekti meneillään tai ajelehdin täysin vailla suuntaa. Ja täsmennettäköön vielä, että kyse on nimenomaan kehoprojekteista. Muihin en juurikaan jaksa tällä hetkellä keskittyä. Kyseessä lienee jokin dieetin loppumisen jättämä aukko. No okei, onhan tässä jonkinlaista epävirallista projektia menossa, mutta eipä siitä vielä sen enempää kuin että kyseisen epävirallisen projektin tiimoilta tavoitteena olisi syödä 200 g hiilareita. Kun nyt olen viimeiset viikot rajoittanut hiilarit sinne sadan kieppeille niin eipä vaan olekaan kovin helppoa yhtäkkiä tuplata tuota määrää. Ja tämäkös ärsyttää. Roskaruoan kanssa ei luonnollisesti olisi minkäänlaista ongelmaa, mutta kun yritän nyt kuitenkin syödä joten kuten terveellisesti rasvavarastoja kovin paljoa kasvattamatta. Olen koko aamun laatinut jonkinlaista runkoa päivän ruokailulle ja vaikka safkaa on yllin kyllin listassa, niin hiilareita kuitenkin vain 160 g ja kaloritkin vielä 200 tavoitteesta miinuksella. Räyh! No sitten, olen tutkaillut viime päivinä itseäni peilistä ja todennut, että selluliittia on pakara-reisialueella yhä järkyttävän paljon. Mistä ihmeestä sitä riittää?! Ihan on samanlainen fiilis kuin kunnon räkätaudissa, jossa räkää riittää päivä toisensa jälkeen aina vaan yhtä paljon vaikka kuinka niistäisi. Samanaikaisesti olen kolunnut vaatevarastoani läpi ja voinut ilokseni todeta, että kaapeistani ei löydy niin yhden ainuttakaan vaatekappaletta, joka ei mahtuisi päälleni. Ja tämähän se vasta omituista on, koska mulla on taipumusta "sitkun" -ostoksiin eli ostan tämän, vaikka se nyt on liian pieni eikä näytä hyvältä, koska "sitkun" mä oon taas niin ja niin kireessä kunnossa ja plaaplaaplaa... Jopa kaikki nostalgia-Levikset sujahtavat jalkaan :) Nooh, tuo oli se asian positiivinen puoli, mutta koska tänään ei mikään asia ole ainoastaan positiivinen niin todettakoon samaan hengenvetoon, että kaikki vaatteet näyttävät aivan kamalilta päälläni. Ai miksi? Siksi, koska ne ovat liian isoja ja roikkuvat aivan vääristä paikoista. Jopa ne tavoitenahkahodet näyttävät järkyttäviltä lökäpöksyiltä, joista seksikkyys on kyllä kauempana kuin kaukaisinkin maankolkka. Eniten harmittaa varmasti viime talvena Thaimaassa teetetty liituraitaasu (2xhousut, pitkä hame, jakku), joka on tällä hetkellä täysin käyttökelvoton. Muutamat 15 vuotta vanhat farkut ovat suht ok, mutta niistä taasen on nykypäivän muodot ja leikkaukset kaukana. Huuuuooooh....! Tietysti sitä voisi tuhlata lomapäivän shoppaamalla uusia vaatteita, mutta kun mä en tosissaan ole mikään shoppailijatyyppi. Mielummin poljen senkin ajan stepperiä ja syön ruisleipää ;) Siinäpä ne suurimmat ongelmat tähän hätään (muutama jäi vielä hihaan). Voin itseasiassa kuulla, kuinka lukija toisensa jälkeen tuhahtelee siellä ruudun ääressä mun "ongelmille". Sori, jos nipotan pienistä, mutta mulla ei juuri tällä hetkellä ole isompiakaan asioita murehdittavana ;) (olkapääkin on suht kunnossa ja ekaa päivää ilman lääkintää mennään). Paitsi, että talven mansikat odottavat yhä poimimista jossain pellolla... ja että TAAS pitäisi tunkea jotain kurkusta alas ;)

keskiviikkona, heinäkuuta 14

Kohtaaminen

Tänä aamuna vedin jälleen kerran ne aivan liian tiukat polvipituiset trikoot jalkaani, Niken topin päälleni (sen joka saa rintavammankin naisen näyttämään laudalta, rinnattomasta puhumattakaan), vielä sykemittarin viritys, Asicsit jalkaan ja menoksi. Joo, aamulenkillehän mä. Juoksin viitisen sataa metriä ja näin jonkun tyypin koirineen tulevan vastaan. Vaihdoin kohteliaasti kävelytien puolta ja lähestyessäni tyyppiä ja tämän rottweiler -merkkistä koiraa tunnistin hänet yläasteaikojen rinnakkaisluokan pojaksi. Emme oikeastaan tunteneet tuolloin, vaikka toistemme maineet tiesimmekin, joten lähestyessäni painoin katseen tiukasti alla vilisevään asfalttiin ja juoksin tyynesti ohi. - Hei!!! Venaa vähän!!! Täh?! Mulleko se huutaa?! Käännyin katsomaan taakseni ja muahan se siinä toljottaa. Muita eläviä ei näy mailla halmeilla. Paitsi se jumalattoman kokoinen koira siinä hihnan päässä. - Ai mä vai? - Joo, sä. Eks sä oo se Hermeliini? (käyttää kyllä oikeaa nimeäni) - Joo, oonhan mä - No nii mä vähä kattelin, vaik en kyl heti tajunnu. Sä näytät hyvältä... sporttimimmi... - Ai.. No kiitos.. mun täytyy jatkaa Ihan varmaan niin, tosi hyvältä joo.. Niinhän me norsut aina, ajattelen ja väännän jonkinlaisen hymyn huulilleni ennenkuin pinkaisen juoksuun. - Hei nähään!!! Tyyppi huutaa vielä perään ja mä tyydyn vaan heilauttamaan kättä kuulemisen merkiksi. Sitten jatkoin vauhtilenkkiä ja kirosin kun sykemittari oikutteli näyttäen pitkät pätkät vain nollaa. Perhana sentään, tärkee lenkki; eka puolitosissaan heitetty vauhtilenkki enkä edes sykkeistä saanut selvää. Loppumatkasta mittari toimi taas moitteettomasti näyttäen lukemia 160 ja 170 väliltä. Maksimiksi sain puristettua ylämäessä 184, vaikka aamun kuntoindeksitesti oli reilu puolisen tuntia aikaisemmin näyttänyt maksimiksi 182. Miksei nää mittarit voi antaa oikeita lukemia?! Taas on kulutukset ja kaikki päin helvettiä. Takaisin kotiopäin juostessani ohitin kohdan, jossa tyypin alkumatkasta kohtasin ja ajattelin itsekseni, että mahtaisinko vielä näyttää hänen silmissään hyvältä nuppi punaisena hien valuessa ohimoilta ja tasaisen läähätyksen säestäessä jo raskaaksi käynyttä askelta. Räkäkin pyrki taas sieraimista pihalle (heh, en kyllä ole aivan varma onko ihmisellä sellaisia, mutta hevosella on ja norsullakin täytyy olla ;)). --- Ainiin, unohdin eilen valitushuumassa raportoida päivän salitreenistä, joka oli siis palauttavan nimellä kulkenut rinta- ja selkätreeni. Heti alun lämmittelysoudussa iski pari sellaista vihlaisua olkapäähän, että alkoi ihan oikeasti tulla äitiä ikävä. Sisukkaasti jatkoin kuitenkin sen 10 minuuttia kun äkkäsin, että ranteen asennolla oli selkeä yhteys vihlontaan. Siitä sitten penkin kimppuun, ensin pelkällä tangolla varovasti kokeillen ja sitten kolme sarjaa ihan lisäpainoillakin. Melkoista tärinää ja värinää oli, ei niin mitenkään rentoa meininkiä. Eikä ihme kun pelotti ja jännitti aivan simona. Eli rintatreeni kyllä takkusi ja penkin jälkeen olkapäähän rantautui jyskyttävä särky, joka kuitenkin helpotti treenin edetessä. Selälle en uskaltanut lähteä leukoja vetelemään, joten oli tyytyminen ylätaljaan ja tarraaminen ylätaljan tankoon se vasta pistikin puntit vapisemaan. Mutta selvisin siitä ja kaikista muistakin liikkeistä kunnialla, ja treenin jälkeen oli jopa voittoisa olo. Ehkä tää vielä tästä kun nyt vaan maltan käyttää pienempää kuormaa ja keskittyä liikkeeseen. Yllättävän paljon ongelmia tuotti myös liikeratojen pitäminen vajaina. Eli hyvin meni, eikä illallakaan iskenyt mitään sen kummempia särkyjä. Aamustakin olin vielä ihan kunnossa, mitä nyt selkä ilmoittelee saaneensa eilen jotain normaalista poikkeavaa treeniä eli yläselän lihaksisto on mukavasti kipeänä. Ja näin se Toivokin taas herätettiin unilta ;)

tiistaina, heinäkuuta 13

Täydellisen epätäydellinen päivä

Ja totta hemmetissä tämä onneton päivä piti vielä kruunata jollain! Ja sen kruunasi luonnollisesti asia tai asiat, jotka olen epätoivoisesti yrittänyt unohtaa. Hmmm.. itseasiassa olenkin onnistunut siinä melkoisen hyvin, kunnes taas lojui muistutus postilaatikossa niin sievästi puolittain Turkin matkan aivan liian ison laskun alla. On taas aika suunnistaa Jorvin sairaalaan kortisolikokeisiin ja pään magneettitutkimukseen. Kortisolin uskon tai ainakin haluan uskoa pysyneen aisoissa mm. fosfoseriinin ja muiden kortisolieritystä ehkäisevien ravinteiden ja toimenpiteiden ansiosta, mutta pääkopan tilasta ei ole harmainta aavistustakaan... Pelottaa vietävästi... Voi nyyh, mulla on loma ja tässä se loma menee murehtiessa. On se NIIN VÄÄRIN!!!

Norsun paluu II

En tiedä olenko tulossa oikeasti hulluksi vai mistä homma nyt kiikastaa. Kokonaiset kaksi vuorokautta ehdin olla tyytyväinen kroppaani ja nyt en näe siinä taas mitään muuta kuin ällöttävää löllöä ihan joka puolella. No okei, eilen olin mässyn jäljiltä turvoksissa, painoa peräti 55,6 kiloa eli siis aivan hirveästi. No ei todellakaan! Puolitoista vuotta sitten sitä oli vielä 63 kiloa ja aivan mainiosti pystyin tuolla painolla silloin elämään! Tänään oltiin jo ihan mukavasti alta 55 kilon (54,7), mutta silti musta tuntuu, että olen koko päivän tuijotellut peilistä läskireisiä ja -pakaroita (joista toisessa on vielä ikävän näköinen finni :/). YAK!!! Ja voi ilo ja autuus, jos sitä läskiä olisi vain alakehossa, jossa se niin tiiviisti tuntuu istuvan, mutta kun sitä on nyt jo vatsassa ja käsissäkin!!! No mutta, mitä tekee nainen silloin kun oikein oma kroppa ottaa päähän ja näyttää katastrofaaliselta? Lähtee tietysti vertaamaan itseään muihin, jotta olo olisi mahdollisimman kurja! Niinpä siis etsiydyin jälleen kerran Mowifitin sivuille ja siellä kuvagalleria -osastolle. Täydellistä! En ikimaailmassa saa itseäni noin tiukkaan kuntoon! Älkääkä nyt käsittäkö väärin, noin laiha en missään nimessä halua olla, mutta lihaserottuvuus on mimmillä kyllä kohdallaan. Ja miksi ei olisi, kun kisavalmisteluista ja -kunnosta kuitenkin on kysymys. Joopa joo, voihan epätoivon epätoivo!!! EDIT: Katso myös Norsun paluu I

Kipu

Luin viikonloppuna Hesarin Nyt-liitteestä Neljä tarinaa kivusta ja aloin miettimään omaa kipumaailmaani. Tuskinpa olisin huomioinut koko juttua ellen olisi silloin jo viikon verran kärsinyt jatkuvasta kivusta ja särystä. Niin, se olkapää. Kipua ja särkyä on viime aikoina riittänyt, ja se jos jokin saa jälleen kerran arvostamaan ns. terveitä päiviä. Tietysti suhtautumiseen ja harmitukseen, ehkä jopa kivun kokemiseen, vaikuttaa suuresti se, että en ole päässyt tekemään sitä, mikä on mulle hyvin tärkeää. Kipu on entistä ärsyttävämpää kun se tavalla tai toisella rajoittaa elämää. Se ei ole rajoittanut ainoastaan harrastusta vaan myös ihan jokapäiväisiä juttuja vaatteiden pukemisesta ja riisumisesta autolla ajoon ja tavaroiden siirtelyyn. Olen joutunut jopa luopumaan erityisen rakkaasta nukkuma-asennosta, jossa olkapää vääntyy kivuliaasti tyynyn alle. Ärsytystä ja pelkoa ei yhtään helpota se, että kipu tuntuu jatkuvan päivästä päivään samanlaisena kipulääkkeistä huolimatta. Takaraivossa takoo jatkuvasti ajatus "Mikä siellä on vikana kun aina vaan särkee? Siellä täytyy olla jotain auttamasttomasti rikki". No sitten se kolikon kääntöpuoli. Urheiluun liittyy usein ainakin jossain määrin kipua. Teen todella harvoin täysin kipuvapaan salitreenin. Kipu siellä on kuitenkin itseaiheutettua ja tiedän sen loppuvan tietyssä vaiheessa, ja siksi pystyn sietämään sitä kipua aivan eri tavalla. Olkapään osalta ongelmaksi nousi se, että en treenatessa välittänyt sen kipuilusta samoin kuin "vapaalla", vaikka tietysti kaiken järjen mukaan olisi pitänyt. Asia ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen, vaikka tiedän kyseisen kivun olevan merkki siitä, että pitäisi tehdä jotain toisin tai jättää jopa kokonaan tekemättä. Tätä on hieman hankala selittää, koska tavallaan treenaamisen yhteydessä esiintyvä kipu on ohjelmoitunut tietylle automaatiolle, jota järki ei aina pysty ohittamaan tai uudelleenohjelmoimaan. Kun viikonloppuna näitä kipuasioita miettiessäni tajusin tämän, niin päätin jättää treenit kokonaan väliin ennenkuin tuntuisi siltä, ettei itseaiheutetusta kivusta enää olisi olkapäälle kovasti haittaa. Nyt olen pitänyt kaksi ylimääräistä vapaapäivää (yhteensä 3 salitonta päivää). Olkapää on selvästi parempi ja tänään olen ajatellut kokeilla, miltä treenaaminen tuntuu. Olen myös ohjelmoinut "Kaikki irti" -moodin pois päältä ja korvannut sen "Palauttava treeni" -ohjelmalla. Tämä lienee ainoa vaihtoehto olla järjestämättä lisää tuhoa ja treenata varoen. Hmmmm... oikeastaan vähän sama asia kun ohjelmoin itseni aikanaan pitämään lepopäiviä liikunnasta kutsumalla niitä termillä "aktiivinen lepo". Tänään siis kokeilemaan nouseeko penkki ja paljonko siitä nousee! ;)

maanantaina, heinäkuuta 12

Tällä kertaa olen...

You're rotten to the core. You're deeply agressive; street-level violence and big-time politics. Take the quiz: "Which American City Are You?"

Vyötärömitta

Ainiin, unohdin eilisestä postauksesta, että ehdin vielä ennen mässyn alkamista mittaamaan vyötäröni, joka dieetin startatessa oli ~68-69 cm. Nyt mittanauha näytti 64 cm eli 4 kuukautta, 4 kiloa ja 4 senttiä! ;)

Ahmintaa ja lenkkeilyä

Heh, pikkasen pääsi tuo eilisen syöminen lipsumaan ahminnan puolelle. Mutta tänään taas kiltisti kaurapuuroa sisuksiin! Eilisaamu alkoi tosiaan vohveleilla. Valitettavasti jouduin vaan syömään niitä sellaisenaan, koska kaapeista ei löytynyt mitään sopivaa lisukketta; ei mansikkahilloa tai vaahterasiirappia, ei edes sokeria. Päiväksi olin kaavaillut kanapizzaa, mutta äippä olikin väsännyt lihapullia, uusia perunoita ja keitettyä kukkakaalta, joten sinne syömään siis. Jälkkäriksi vielä pari vastaleivottua kanelipullaa ja aaah, että oli ihanaa :). Varsinkin kun sain nauttia kaikesta puhtaalla omalla tunnolla ilman laskemisia tai taulukointia. Kaikki olisi ollut paremmin kuin hyvin, jos en olisi eksynyt kotimatkalla kauppaan. Kaiken tarpeellisen lisäksi mukaan tarttui Kingis valkosuklaa -jäätelöpuikko (pahaa :/), 200 grammaa Pandan isoja suklaarusinoita ja 170 g:n pussi Halvan Salmiakkisekoitusta. Suklaarusinoista tuhosin illan mittaan 3/4 pussia, salmiakkia on vielä noin puolisen pussia jäljellä (johon yritän olla taas kajoamatta). Ja mitäs vielä... Iltapalaksi piti tietysti saada vielä sitä kauan odotettua kana-aurajuusto-ananas -pizzaa *nolo*. Siitä en kyllä enää jaksanut syödä kuin 1/3 osan, loput pistin pakastimeen. Että näin sitä ihmispää sekoaa ruoasta... tai sokerista ja rasvasta ;). Ja tuloksena oli harmittavat +1,2 kiloa, heh. Mutta eipä tuo mitään. Ihan hyvä, että tuli vedettyä "hyvää" aina ähkyyn saakka. Nyt jaksaa taas syödä siististi jonkun aikaa ;). Syömisellä oli myös positiivisia vaikutuksia aamun kymppiin :). Lenkki kulki järjettömän hyvin ja loppumetrejä pinkoessani kävi mielessä jo lajin vaihtaminen ;). Aamusta auringonpaisteeseen ja tällä kertaa ihan pro-meinigillä topissa, polvipituisissa trikoissa ja juomavyössä. Tällä kertaa tajusin myös ottaa väliaikoja. Täytyisi vaan käydä mittaamassa noi väliaikapisteet niin niistä voisi näin jälkikäteen tsekkailla hieman vauhteja. Lopun tulin ainakin täysiä ja vielä pidennetyn kaavan kautta. Olo oli mainio ja itsetyytyväisyys huipussaan! Kunnes avasin ulko-oven ja kohtasin kissan oksennukset keskellä eteisen lattiaa... yak...

sunnuntaina, heinäkuuta 11

16. ja vikan dieettivkon tulokset

Ravintokcal/vrk: 1172 kcal Liikuntakcal/vrk: 506 kcal Saldo: 666 kcal (arvioitu peruskulutus 1250 kcal/vrk --> vajetta 584 kcal/vrk) Ravintokcal/vko: 8207 Liikuntakcal/vko: 3540 Saldo: 4667 (arvioitu peruskulutus 8750 kcal/vko --> vajetta 4083 kcal/vko) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 37,0 E% (106 g)
hh 31,0 E% (93 g)
rasva 32,0 E% (42 g)

Keskiarvopaino 16. dieettivkon alussa: 55,6 kg Keskiarvopaino 16. dieettivkon lopussa: 55,1 kg Saldo: -0,5 kg Pudotus dieetin alusta (16 dvkoa) 4,2 kg Ylin paino: 55,5 kg (tiistai) Alin paino: 54,3 kg (lauantai) Erotus: -1,2 kg Laskennallinen painonpudotus perustuen peruskulutusarvioon 1250 kcal/vrk: ~0,670 kg Todellinen pudotus: -0,500 kg (perustuu ka-painoon) Saldo: +0,170 kg Laskennallinen pudotus dieetin alusta (16 dvkoa) 4,8 kg Todellinen pudotus dieetin alusta (16 dvkoa) 4,2 kg Saldo: +0,6 kg Liikuntaan kulutettu aika vkossa: 9 h 5 min Liikuntaan kulutettu aika/kerta: 1 h Se oli sitten siinä! 4 kuukautta ja 4 kiloa! Ja kolme kiloa jäi siis edelleen matkaa alkuperäiseen tavoitteeseen. Mutta tärkeintähän ei ole paino vaan se miltä keho näyttää. Hieman harmittaa, että en saa tähän väliin lopetuskuvia, koska olkapää on niin kipeä, ettei sitä ole järkeä rasittaa pumppaamalla ja poseeraamalla. Toivottavasti olkapää kuntoutuu pikaisesti ja pääsen otattamaan kuvat mahdollisimman pian. Tänään olisi ollut todella hyvä päivä kuvaukseen, koska paino oli niinkin alhaalla kuin 54,3 kiloa! Vaikka nesteitähän nuo pääasiassa ovat, koska viime viikko tuli urheiltua tiiviiseen tahtiin ja samalla pidettyä hiilarit alta sadan gramman (eilen alta 60 g). Mutta miltä keho sitten näyttää? Yläkeho on kondiksessa; vatsat ovat sopivasti esillä, olkapäissä näkyvät säikeet ja hauiksen poikki kulkee nätisti hauissuoni ihan näin levossakin. Alakeho alkaa vasta päästä hommasta jyvälle ja vähitellen alkavat reisien ja pakaroiden rakenne kuultaa pehmeästi rasvakerroksen alta. Enpä usko olevani kovin väärässä väittäessäni, että tavoitepainossa 52 kiloa homma olisi ollut ns. valmista kamaa ;) tai ainakin lähellä sitä. Harmiksi täytyy todeta, että lihasmassaa on myös lähtenyt melkoisesti, erityisesti käsistä, mutta tämähän oli odotettavissa kun kalorit joudutaan vetämään näinkin alas. Saapa nyt nähdä mitä tässä jää loppujen lopuksi jäljelle kun tästä olkapäävammasta olen toipunut. Treenaaminenhan on tällä hetkellä lähes mahdotonta. Eilen jouduin jopa jättämään selänojennukset kesken olkapääkivun vuoksi. Särky on tällä hetkellä jatkuvaa eikä tulehduskipulääkkeenä käytetty Burana vaikuta särkyyn millään tavoin. Liikuntakaloreita kertyi viime viikolla huikeat 3540! Kiitos loman :). On ollut kerta kaikkiaan fantastista päästä liikkumaan pirteänä silloin kun huvittaa. Yhden totaalilevon olen pitänyt ja kolmena päivänä tehnyt kaksi treeniä päivää kohden. Ihanaa!!! Hmmmm... ja kuinkahan paljon sitä olisi tullut liikuttua ilman tätä saamarin olkapäätä :/. Kokonaisuudessaan nämä neljä kuukautta ovat olleet oikein positiivinen kokemus; voimat säilyivät hyvin (jopa lisääntyivät) eikä nälkä ole kiusannut kuin ajoittain. Virtaakin on riittänyt hyvin melkoisen raskaasta ja hektisestä työrupeamasta huolimatta. Olen ylpeä itsestäni! Tein sen minkä aioinkin ilman sen suurempia lipsumisia eikä edes tuo tavoitepainosta jääminen harmita, koska tiedän, että olen tehnyt kaiken sen minkä olen voinut tehdä. HYVÄ MÄ!!! Tulevaisuus on edelleen hieman auki. Tietysti tämä olkapää nyt rajoittaa tekemisiä aika paljon eikä vähiten sen harmituksen vuoksi, jota se aiheuttaa. On melkoisen vaikeaa tehdä suunnitelmia kun ei tiedä kuinka pystyy treenaamaan ja kauanko tämä jatkuva kipu tulee kestämään. Tänään ainakin palkitsen itseni pitämällä treenivapaata ja keskittymällä syömään hyvin.. tai oikestaan ei niin hyvin ;). Aamu alkoi vohveleilla ja iltapäivästä lienee ihan oikean ja kokonaisen kanapizzan vuoro. Tänään en olisi saanut enää hyvällä tahdollakaan kaurapuuroa kurkusta alas!!! Tänään en siis aio syödä mitään mitä olen dieettiaikana syönyt vaan kaikkea ihan muuta (ei edes proteiinia, öljyjä, vitamiineja...). Sen verran tavoitteita tulevaisuutta ajatellen kuitenkin on, että yritän pysyä näissä painolukemissa ainakin matkaan saakka (~5 vkoa). Ja se taas tarkoittaa edelleen syömisten kontrolointia. Taulukoinnin voin unohtaa täksi päiväksi, mutta huomenna homma jatkuu lähes entiseen malliin, sillä erotuksella, että kaloreita tulee olemaan jonkin verran enemmän. Olkapään kunto tulee luonnollisesti vaikuttamaan jonkin verran myös syömisiin... Täytyy kyllä ihan rehellisesti sanoa, että pelottaa aivan helvetisti kuinka tässä käy. Viimeisetkin lihakset ovat nopeasti mennyttä kamaa ellen pääse kohtapuoliin treenaamaan kunnolla :(. No joo, mutta, matkaan asti tässä painossa löysästi taulukoiden. Matkalla relaan ja nautin hotellin antimista täysin sydämin! Matkan jälkeen katson tilanteen, mutta oli se mikä tahansa niin syyskuun alusta olisi näillä näkymin tarkoitus siirtyä voiman kautta jälleen massalle. Jos vaan olkapää sen sallii...

lauantaina, heinäkuuta 10

Sailing through life

"About 95 percent of humans can be compared to ships without rudders. Subject to every shift of wind and tide, they’re helplessly adrift. And while they fondly hope that they’ll one day drift into a rich and successful port, they usually end up on the rocks and run aground. But those five percent who have taken the time and exercised the discipline to decide on a destination and to chart a course, sail straight and far, reaching one port after another and accomplishing more in just a few years than the rest accomplished in a life-time. Every sea captain knows his next port of call, and even voyage; he knows what it is, where it is and that, barring an unforeseen catastrophe, he’ll surely reach it if he keeps do-ing certain things a certain way each day." Denis Waitley, Ph. D.

Siinäpä se, onnistumisten salaisuus koskien myös kehon muokkausta suuntaan jos toiseen.

Vika dieettipäivä

Viimeistä virallista dieettipäivää viedään... Siinä se sit meni, neljä kuukautta ja neljä kiloa. Kolme kiloa jäi vielä alkuperäisestä tavoitteesta uupumaan. Pidetään kuitenkin vasta huomenna viralliset päättäjäiset ja katsotaan kuinka tästä eteenpäin. Olkapää on edelleen kipeä. En tiedä johtuuko eilisestä treenistä vai mistä, mutta se tuntuu kipeämmältä kuin aikaisemmin Buranasta ja kylmägeelistä huolimatta. Ja tämäkös se taas saa huolestumaan... Treenasin eilen tosiaan kädet ja olkapäät hyvin varovasti ja hallitusti. Enpä ole tainut vielä koskaan tehdä yhtä tylsää treeniä kuin mitä eilinen oli; maksimisykekin peräti 136 kun tavallisesti mennään käsitreenissäkin 17o nurkilla. Tollanen "hoitava" treeni ei kyllä sovi meikäläisen "kaikki tai ei mitään" -persoonalle ollenkaan. Kertakaikkisen puuduttavaa hommaa ja mieli tekisi jättää treenit kokonaan väliin kunnes olkapää on kunnossa. Noh, tämä ei liene kuitenkaan viisasta... Tänään olen huitaissut sellaisen lyhyen, mutta hyvävauhtisen aamulenkin kosteissa olosuhteissa. Kastuminen lenkillä alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, eikä se enää tunnu juurikaan miltään. Nyt poden aamupahoinvointia, joka on hyökännyt tällä viikolla lähes joka aamu aamupuuron päätteeksi. Tänään en saanut edes lautasta tyhjäksi. Enpä ole tällekään ilmiölle keksinyt mitään järkevää selitystä. Tunti tässä yleensä menee kuvotuksen vallassa ja usein jopa sängyllä maaten. Itseasiassa sinne suuntaan nytkin kunhan saan tämän postauksen valmiiksi ;). Iltapäivällä vuorossa on jalkatreeni, johon olkapään kipuilu ei onneksi kovin suuresti vaikuta. Ei ainakaan tänään kun ei ole "kyykky ja mave" -päivä. Kyykyssä tuottaa meinaa hieman hankaluuksia pitää tangosta kiinni kädet takana ylhäällä. Jees.. näin, nyt potemaan, yak!

Aurinkoon!

Beachia!
Poolia!
Ja hotlaa! Kävinpä varaamaassa Turkin Belekiin parin viikon mittaisen hemmotteluloman, jee!!! Reilun kuukauden päästä pääsee vihdoinkin nauttimaan kunnon auringosta, beacheista ja oikeasta lomasta. Hotelli on nk. all-inclusive sisältäen kaikki juomat ja ruoat välipaloineen. Sinne onkin hyvä päättää tämä kevään ja kesän dieettijakso! ;)

torstaina, heinäkuuta 8

Lääkärin tuomio

Käväisinpä vihdoin lääkärissä näyttämässä tätä kiusaa tekevää olkapäävammaa. Tuomio on langetettu. Ei onneksi mitään kovin vakavaa, mutta pari seuraavaa viikkoa treenaillaan kuitenkin iisimmin. Lääkäri ei nähnyt vielä tässä vaiheessa syytä tarkempiin jatkotutkimuksiin, mutta ellei parin vkon päästä treeni kulje jo entisen malliin, niin sitten tutkitaan tarkemmin. Eli virallinen diagnoosi on olkapään muljahduksesta (käväissyt pois paikaltaan ja palanut itsekseen takaisin) johtunut venähdys, joka aiheuttaa kipua ja särkyä kudoksissa sekä olkanivelen löysyyttä. Vamma paranee itsekseen "levossa". Tulehduskipulääkekuuri tukee paranemista. Treeniä ei tarvitse jättää väliin, mutta kuorman sijaan tulee panostaa toistoihin. Kipua aiheuttavia liikkeitä ja ainakin vipunostoja kulmassa ja olkapääpunnerruksia tulee välttää. Samoin liikeradat on syytä jättää vajaiksi suorittaen liikkeet alueella, jolla kipua ei tunnu. Lääkärin mukaan toipumista edesauttaa niveltä tukevien olkalihasten hyvä kunto :) Kohtalaisen helpolla näyttäisin tästä toipuvan, jos kaikki vaan menee hyvin eikä sen kummempaa vauriota ole ihan oikeasti syntynyt. Nyt ainakin olen toiveikas ja hyvillä mielin :) Tänään aion kuitenkin jättää suunnitellun käsitreenin tekemättä, koska olkapää on melkoisen kipeä siitä kääntelystä ja vääntelystä, jonka kohteeksi se lääkärin hyppysissä joutui. Onnistuipa tuo taas pikkaisen ylä-ääriasennossa muljahtamaankin... Ainiin, Vesa Lepolan vastaanottoa voin lämpimästi suositella kaikille urheilulääkärin tarpeessa oleville. Herra tuntui asiantuntevalta, tutki olka-alueen huolellisesti ja jaksoi vastailla mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin. Eikä kustannuskaan ollut mitenkään älyttömän suuri (55 €) siitä hyvästä, että voin nukkua yöni rauhassa ja jatkaa treenaamista hyvillä mielin :)

keskiviikkona, heinäkuuta 7

Liikunta-addikti

Kävin tänään salilla erään puolitutun naishenkilön kanssa omituisen keskustelun kun hän kysyi, että - ootsä liikunta-addikti? - ai mä vai? - joo sä - ai niinko mikä? - liikunta-addikti - miten niin? - no ku sä oot aina salilla tai sit sua näkee jossain lenkillä tai muuten liikkeellä - nii joo... en mä tiedä... onks se hyvä vai huono juttu? - no eiks kaikki addiktiot oo vähän huonoi juttui... sairauksii... niinku huume- tai alkoholiaddiktio - aijaa... no en mä sit oo --- Addiktio = riippuvuus --- "Jokainen meistä on riippuvainen jostakin, useimmiten harmittomasta tai jopa positiivisesta jutusta. Ongelma addiktiosta tulee vasta, jos se aiheuttaa ristiriitaa omien sisäisten osiemme ja ulkoisen ympäristömme kanssa. Addiktio syntyy usein pitkän ajan kuluessa, vähitellen ja huomaamatta. Hyvääkin tarkoittava toimintamme voi aiheuttaa ristiriitaa sekä sisäisesti että ulkoisen ympäristön kanssa. Miksi sitten jäämme koukkuun johonkin haitalliseen malliin, esim. tupakkaan, alkoholiin tai ahmimiseen? Mitä positiivista addiktiivinen toiminta tarjoaa? Miten saman hyvän saisi muilla tavoilla ilman haittoja? Mistä löytyisi uusia käyttökelpoisia vaihtoehtoja?" Timo Lehti, Suggestoterapeutti SHY, NLP- ja Voice Dialogue asiantuntija

Blogin uusi ilme

Olen hieman uudistanut blogin ilmettä, jonka vuoksi blogissa saattaa ilmetä joitain toimintahäiriötä. Olisin äärettömän kiitollinen, jos näistä häiriöistä viestitettäisiin mulle. Ainakaan kommentointi ei näytä toimivan Bloggeriin rekisteröitymättömien kohdalla siitäkään huolimatta, että olen kaikille (myös anonyymeinä esiintyville) tämän mahdollisuuden sallinut. Täytyy odotella muutama päivä, josko ongelma olisikin Bloggerin päässä. Mutta sillä välin kommenttia voi jättää joko vieraskirjaan tai meilitse suoraan mulle. Lupaan olla purematta! ;)

Olkapäävamma

Nyt olen tullut siihen tulokseen, että on parempi käydä näyttämässä tätä olkapään vammaa asiantuntijalle. Saattaa olla, ettei kyseessä ole venähdystä kummempi juttu (toivottavasti näin), mutta koska olkapää on vammautuessaan yksi ongelmallisimmista kehon osista, niin on parempi varmistaa tämäkin asia. Eipä tarvitse sitten miettiä miten voi treenata ja miten ei. En kuitenkaan usko, että mistään kovin vakavasta vammasta on kyse, koska käsi liikkuu kaikkiin suuntiin eikä ole turvonnut. Lähinnä kipu ja rutina tietyissä asennoissa sekä jatkuva särky huolestuttavat. Täytyy vaan toivoa, että pystyn jatkamaan treenejä mahdollisimman pian ainakin suht normaalisti. Huomenna siis Mehiläisen urheiluklinikalle LT Vesa Lepolan vastaanotolle. Ja loma senkun paranee.... aaarrrgghh!

tiistaina, heinäkuuta 6

Blogi-ongelmia

Bloggerin blogien kanssa on ollut viime päivinä hieman ongelmaa. Blogit eivät aukea (osoitetta ei muka löydy) eikä juttujen postauskaan suju ihan ongelmitta. Tämä ei koske ainoastaan Hermeliinin ajatuksia vaan myös muita Bloggerin tai Blogspotin blogeja. Jos blogi ei ensimmäisellä yrittämällä aukea niin kannattaa yrittää osoitteeseen muutamia kertoja uudelleen tai painaa Refresh -nappia 5-10 kertaa. Näin olen itse onnistunut avaamaan viime päivien "kadonneita" blogeja.

Ihanan kamala loma

Tänään se sitten vihdoinkin ihan oikeasti alkoi; LOMA! Joo, just se mitä olin odottanut kuin kuuta nousevaa ainakin viimeisen kuukauden ajan. No nyt sitten ollaan lomalla eikä se ookaan niin coolia kuin olin mielessäni hehkuttanut; saan nukkua, urheilla ja syödä silloin kun mulle parhaiten sopii, ei tarvitse miettiä työasioita, saan vihdoin tehtyä kaikki rästissä olevat "pakolliset" ja "ei-niin-pakolliset" asiat ja siinä sivussa vielä kaikkea muuta mukavaa. Niinpä niin... Urheilut ovat kaatuneet olkapään rikkoontumiseen ja aivan sairaan kipeisiin pakaroihin ja reisihauiksiin. Ei siis kunnon salia, eikä aerobistakaan ainakaan toistaiseksi. Työasiat pyörivät edelleen mielessä lähinnä tyyliin mitä pitää tehdä kun palaan lomalta. Nukkuminen on jäänyt vähiin ja syömisen rytmittämisen kanssa on ongelmaa; uusi tilanne vaatii uudet rutiinit. Rästissä olevia hommia taasen on niin julmetusti etten tiedä mistä aloittaa, joten en ole tehnyt yhtään mitään. Kaiken lisäksi ne eivät ole niitä kaikkein mukavimpia hommia. Ja muut mukavat asiat taitavat jäädä tekemättä, koska kaksi viikkoa on niin julmetun lyhyt aika, että pohdin loman loppumista jo tässä vaiheessa (ekana lomapäivänä!). Hmmmm.... ja mähän muka olin niitä ihmisiä, jotka eivät väännä lomasta stressiä itselleen, heh! Mutta olenpa sentään ehtinyt tänään jotain muuta mukavaa puuhata. Kävin nimittäin pitkästä aikaa shoppaamassa! Tämä ei ole oikein näitä mun juttuja, mutta täytyy myöntää, että tuntui ihan mukavalta kun suuri osa 36 koon pikkuhamosista olivat liian suuria ostettavaksi :). Sentään yksi minifarkku tarttui mukaan. Oikeastaan etsiskelin juoksuun sopivia shortseja, mutta sellaisia ei kai naisille turhan paljon tehdä. Trikoota oli kyllä jos jonkinmoista, mutta valitettavasti trikoot eivät oikein vielä juurikaan imartele mun "komeaa" reisi-pakara -osastoa. Ja olkapää on sitten suoraan sanottuna aivan paskana :(. Yritin tänään jonkinlaista rinta-selkä -treeniä vääntää, mutta kylläpä vaan oli homma todella syvältä; pelkällä Smithsin tangolla vinopenkkipunnerrusta vajaalla liikeradalla työntelin menemään ja silti sattui niin prkleesti! Selkä sujui hieman paremmin, mutta selkeästi kevyemmällä kuormalla sekin. Jopa palautusjuoman sheikkaaminen on tuskaa... Kivusta huolimatta kättä pystyy liikuttamaan kaikkiin suuntiin, mutta kyllähän siellä melkoinen rutina ja pauke käy. Jollei tässä nyt muutaman päivän sisään olka rauhoitu niin taitaapa olla tiedossa visiitti urheilulääkärin juttusille :/. Prkl!!! Tässä tilanteessa ei ole toivoakaan lihasten säilymisestä ilman kunnon raskasta salitreeniä. Eipä ole kerta ensimmäinen... *nyyyyyyyyhhhh* Aerobiset on tosiaan olleet nyt muutaman päivän melkoisen seis. Sain sunnuntain rehkimisellä pakarat ja takareidet niin kipeiksi, että liikkuminen on jokseenkin työn ja tuskan takana. Tänään sain niitä hieman stepperillä auki, joten toivottavasti huomenna pääsee jo aamulenkille. Enää en kyllä vedä kymppiä tohon tahtiin ja raskasta jalkatreeniä samana päivänä, vaikka kuinka lihaksisto siihen väittäisi kykenevänsä. Se nimittäin huijaa. Mutta kesä jatkuu... ja ihanan kamala loma! :)

sunnuntaina, heinäkuuta 4

Jalantappopäivä

Tänään on ollut sellainen jalantappopäivä ettei pahemmasta tietoa! Päivä alkoi mukavasti 10 kilometrin keskivauhtisella lenkillä. Tästä lenkistä olen todella ylpeä, koska pystyin juoksemaan sen niinkin hyvään tahtiin, vaikka en todellakaan ole mitään juoksijoiden sukua. Ja sitäpaitsi olen ennen kaikkea kehonrakentaja ja varmasti enemmän sprintteri kuin pitkänmatkanjuoksentelija ;). Mutta anyway, lenkki meni hienosti ja pakaroissa kihelmöi lenkin jälkeen sopivasti. Viitisen tuntia ehdin vetää henkeä välissä ennen kuin lähdin raskaan jalkatreenin kimppuun. Ajattelin, että skippaan treenin, jos jalat tuntuvat väsyneiltä, mutta kun olo oli hyvä niin ei muuta kun salille, jossa jalantappopäivä jatkui tiukkaan tahtiin. Vuorossa oli siis raskas treeni, joka käytännössä tarkoittaa sellaista kuormaa, jolla pystyy neljän sarjan verran 8-10 toistoa vetämään (+ 2-3 lämppäriä). Treeni alkoi Smith-kyykyllä ja jatkui yhden jalan kyykyillä vapaa jalka edessä ja takana. Etureidet olivat siinä. Valitettavasti yhden jalan kyykyt menivät vähän turhan mukavasti myös pakaroille, jotka olivat jo lenkistä väsyneet. Kyykkysarjojen jälkeen ne olivat tulessa! Eikä tuskaa juurikaan helpottanut seuraavaksi vuorossa olleet suorin jaloin maastavedot, joiden ensisijainen kohdelihas tosin oli takareidet, mutta kyllähän ne raskailla painoilla tehtynä tuppaavat myös pakaroiden päälle käyvän, vaikka kuinka kiinnität asentoon ja liikerataan huomiota. Lopuksi vielä yhden jalan reisikoukistukset seisten, pohjenousu Hackissa ja selänojennukset selkäpenkissä ja jalantappopäivä oli täydellinen! Tänään sapuskaa 1220 kcalria ja liikuntaa 1141 kcalria, heh!

15. dieettivkon tulokset

Ravintokcal/vrk: 1200 kcal + työmatka 1610 kcal eli keskimäärin 1258 kcal Liikuntakcal/vrk: 431 kcal Saldo: 827 kcal (arvioitu peruskulutus 1250 kcal/vrk --> vajetta 423 kcal/vrk) Ravintokcal/vko: 8809 Liikuntakcal/vko: 3015 Saldo: 5794 (arvioitu peruskulutus 8750 kcal/vko --> vajetta 2956 kcal/vko) Dieettipäivien keskimääräinen makroravinnekoostumus:

prot 34,6E% (104 g)
hh 34,7E% (104 g)
rasva 30,7E% (41,0 g)

Työmatkan makroravinnekoostumus:

prot 26,1E% (105 g)
hh 46,3E% (187 g)
rasva 27,6E% (50 g)

Keskiarvopaino 15. dieettivkon alussa: 56,4 kg Keskiarvopaino 15. dieettivkon lopussa: 55,6 kg Saldo: -0,8 kg Pudotus dieetin alusta (15 dvkoa) 3,7 kg Ylin paino: 56,1 kg (maanantai) Alin paino: 55,2 kg (perjantai) Erotus: -0,9 kg Laskennallinen painonpudotus perustuen peruskulutusarvioon 1250 kcal/vrk: ~0,420 kg Todellinen pudotus: -0,8 kg (perustuu ka-painoon) Saldo: -0,380 kg Laskennallinen pudotus dieetin alusta (15 dvkoa) 4,1 kg Todellinen pudotus dieetin alusta (15 dvkoa) 3,7 kg Saldo: +0.40 kg Liikuntaan kulutettu aika vkossa: 8 h 05 min Liikuntaan kulutettu aika/kerta: 1 h Jee, takana hieno viikko! Johan tässä näitä epätoivon hetkiä tulikin jo eleltyä aivan tarpeeksi. Nyt stressi helpotti ja paino kaiketi laski sen myötä... tai sitten tämä tapahtui näiden tiukennettujen kaloreiden myötä ;). Mutta tässä se taas nähtiin, että kun ei anna periksi niin kyllä se jossain vaiheessa taas putoaa. Täytyisi vaan jaksaa pitää kiinni suunnitelmista, vaikka kuinka tuntuu, että mitään ei tapahdu. Viisi viikkoa on pitkä aika odottaa (varsinkin kun paino yrityksistä huolimatta vaan nousee), mutta kyllä tällainen rysähdys jumijakson päätteeksi palkitsee mukavasti :). Alkuviikko meni hienosti (työmatkapäivän syömisiä lukuunottamatta) ravintokaloreiden pysytellessä nätistä alta 1150 kcalrin. Loppuviikon hormonihyrinöissä kaloritkin nousivat jälleen 1300 kcalrin pintaan ja nostivat siten päiväkohtaista keskiarvoa. Liikunnoissa paukahti ensi kertaa tämän projektin myötä 3000 kcalria rikki. Tämä puolestaan johtunee mittarin määrittämästä tavallista alemmasta maksimisykkeestä, koska mielestäni en ole liikkunut sen enempää kuin tavallisestikaan. Tosin kahden liikuntasession päiviä viikkoon mahtui kolme, mutta vastaavasti siihen mahtui myös kaksi vapaapäivää. Ihan mukavasti näyttävät taas laskennallinen ja toteutunut arvo lähentyvän toisiaan. Tämähän tarkoittaa sitä, että toi arvioitu 1250 kcalrin päiväkohtainen peruskulutus pitää jokseenkin paikkansa. Näillä liikkumisilla saisin siis laskennallisesti syödä 1600-1700 kcalria vuorokaudessa lihomatta. Täytyy kuitenkin muistaa, että totuus saattaa olla toinen. Viikko vielä rutistusta jäljellä ja sen jälkeen... niin mitäs sitten sen jälkeen? Tämä selvinnee viikon päästä ;). Tulevalta viikolta en hirveästi pudotusta odota, joten voidaan kaiketi olettaa koko projektin tuloksen olevan kutakuinkin miinus neljä kiloa.

lauantaina, heinäkuuta 3

Voi itkun marjat!

Tämän päivän treenit treenattu ja mahdollisesti myös tulevien päivien treenit siinä samalla :(. Sainpa jälleen kerran rikottua hauiskäännössä oikean olkapääni... Voihan persuus sentään! Kyllä harmittaa! Vaikka omaa tyhmyyttähän tämä kaiketi lie. Jouduin käyttämään tarkoitukseen vähemmän sopivaa tankoa muiden ollessa varattuja ja ehkäpä olisi kannattanut ladata hieman tavallista vähemmän painoja eikä repiä niillä samoilla vanhoilla. Hauiskäännöt jouduin jättämään kesken, mutta ojentajat yritin vielä varovasti siihen päälle treenata. Itseasiassa loukkasin samaisen olkapään jo edellisviikolla takaolkapäitä treenatessa (muljahti jotenkin pois paikalta ja takaisin) ja epäilenkin ongelman alkaneen jo silloin, vaikka tilanne päällisin puolin "korjaantuikin". Noh, nyt ei auta kuin odotella ja katsoa kuinka homma etenee. Ainakin autolla ajo oli tavattoman tuskallista. Tai ei ajo sinänsä, mutta se vaihteiden vaihtaminen... auuuuts! :(

Kesäsade kastelee

Juupa juu, niin vaan näyttää olevan, että jos tänä kesänä haluaa lenkkeillä raikkaassa ulkoilmassa, niin on syytä oppia nauttimaan märistä vetimistä. Eikä tuo tänä aamuna enää niin julmetun pahalta itseasiassa tuntunutkaan. Suurin kynnys on vetää ne kamppeet aamulla niskaan ja lähteä kastamaan itsensä. Ensimmäiset kehoa pitkin valuvat vesivanat tuntuvat pahimmilta, samoin ensimmäiset lenkkareiden läpi tunkevat vesimassat. Loppumatkasta kastumista ei enää oikeastaan huomaakaan, koska enää ei ole mitään mitä kastuisi. Kaikki on jo läpimärkää... Eilen pidin vastoin suunnitelmia lusmupäivän. Salille meno ei vaan napannut ja tunnin ahdistuksen jälkeen päätin vihdoin jättää menemättä. Tai oikeastaan siirsin treenin tälle päivälle, mikä viime kädessä oli varmastikin aivan oikea ratkaisu, koska yläkehosta oli puhti pois edeltävän päivän rinta+selkä -harjoituksen jälkeen. Tänään otetaan vahinko takaisin ja hoidetaan viikon käsiosasto kuntoon. Lomafiilistä tässä kovasti pukkaa päälle :). Edessä on ensimmäinen viikonloppu varmastikin kuukauteen kun en tee mitään töitä. Onpa outo olo... Maanantaina täytyy vielä hoitaa pari asiaa pois, mutta ei onneksi mitään kovin stressaavaa ja siksi kaiketi tuntuukin, että loma alkoi jo eilen. Kylläpä tässä vaan olen loman tarpeessa jo jonkin aikaa ollutkin. Nyt vaan tuntuu uskomattomalta, että lomasta ihan oikeasti tulee totta! Ja kohta iskee lomastressi ;)! Ei sentään, mä en taida olla niitä ihmisiä, jotka vääntää lomasta itselleen stressiä. Kaikesta muusta kyllä ;)! Mulle kelpaa oikein mainiosti loma kotioloissa itsekseen. Riittää kun saa nukkua, treenata ja syödä mielensä mukaan siihen aikaan kun huvittaa. Ainoa must -juttu on pakastimen täydentäminen melko olemattomiin huvenneista marjavarastoista. Josko tässä mansikkaa kävisi loman aikana 15-20 kiloa poimimassa ja mustikoita saman verran. Tai mustikkaosaston jätän kyllä suosiolla isukille, joka on siitä niin kovin innostunut. Ainiin, toi toissapäivän oireilu oli kuin olikin hormonaalista! Omituisen voimakkaasti keho vaan tuntui reagoivan, joka saikin miettimään, että onko mahdollisesti dieetti jotenkin herkistänyt kehoa niin, että mm. nämä hormonaaliset muutokset aistii jotenkin voimakkaammin. Sitä kautta aloin myös miettimään kuinka näihin signaaleihin tulisi tai olisi hyvä reagoida; antaako keholle sen kovasti vaatimaa hiilaria (sokeria) vai pysyykö tiukasti suunnitelmissa? Ja mitkä ovat näiden vaihtoehtojen vaikutukset kehoon ja ennen kaikkea dieetin tuloksiin? Nämä ovat mielenkiintoisia ja samalla niin äärettömän vaikeita juttuja. Tosin jo aikapäivää sitten mulle on selvinnyt kuukautiskierron vaikutus saliharjoitteluun ja monesti olen miettinyt sen hyödyntämistä. Toistaiseksi olen tämän kuitenkin jättänyt tekemättä, mutta ehkäpä tässä vielä jossain vaiheessa pääseen tuumasta toimeen ;). Seuraavassa muutamia mielenkiintoisia tutkimuksia asiaan liittyen:

Lamont, L.S., Lemon, P.W., & Bruot, B.C. (1987). Menstrual cycle and exercise effects on protein catabolism. Medicine and Science in Sports and Exercise, 19, 106-110
Redman, L.M., Scroop, G.C., & Norman, R.J. (2003). Impact of menstrual cycle phase on the exercise status of young, sedentary women. European Journal of Applied Physiology, 90, 505-513
Matsuo, T., Saitoh, S., & Suzuki, M. (1999). Effects of the menstrual cycle on excess postexercise oxygen consumption in healthy young women. Metabolism, 48, 275-277
Fukuba, Y., Yano, Y., Murakami, H., Kan, A., & Miura, A. (2000). The effect of dietary restriction and menstrual cycle on excess post-exercise oxygen consumption (EPOC) in young women. Clinical Physiology, 20, 165-169

torstaina, heinäkuuta 1

Himotusta, pahoinvointia ja palelua

Noniin, tähänkö se onni ja autuus nyt loppui? Hyvin olen pärjännyt niukemmilla kaloreilla, mutta tänään on ollut omituinen päivä. Oiskohan jotain hormonaalista... Aamupäivästä iski ensimmäinen pahoinvointikohtaus, jonka ajattelin johtuvan hieman liian pitkäksi venyneestä ruokailuvälistä. Olo itseasiassa helpottuikin näkkärin myötä, mutta sitä seurasi aivan järkyttävä palelu, jota kesti koko iltapäivän. Omituiseksi olon teki se, että vaikka palelin aivan mielettömästi, niin posket ja korvat hehkuivat kuin kamiinalla. Kollegalle vitsailinkin, että hänellä on taatusti Hermis-voodoonukke, jonka pään hän on työntänyt patterin väliin siitä hyvästä, että olen onnistunut nakittamaan hälle sopivasti tehtäviä oman lomailuni ajaksi. Toivottavasti tässä ei nyt mitään lomaflunssaa ole pukkaamaassa... Töistä kotiin päästyäni oli taas niin hirvittävä nälkä, että vastoin suunnitelmia ahdoin pikapikaa kokonaisen ruispalan sisuksiini (en ole syönyt ruisleipää sitten dieetin aloittamisen) ja päälle aivan liikaa mustikkarahkaa. Sitten treenaamaan ja palautusjuoman myötä päivän ravintokalorit olivatkin jo täynnä. Nyt olen koko illan kärsinyt toisesta pahoinvointikohtauksesta ja himoinnut samalla aivan tolkuttomasti karkkia (ensisijaisesti suklaata), jäätelöä tai edes jotain makeaa. Kaapeista ei penkomisesta huolimatta löytynyt mitään kovin makeaa ja olenkin joutunut tyytymään ylimääräiseen rahka-annokseen ja luumuun. Lienee kai sanomattakin selvää, että tavoitekalorit paukkuivat tänään ikävästi ylitse :/ *morkkis*