Kipu

Luin viikonloppuna Hesarin Nyt-liitteestä Neljä tarinaa kivusta ja aloin miettimään omaa kipumaailmaani. Tuskinpa olisin huomioinut koko juttua ellen olisi silloin jo viikon verran kärsinyt jatkuvasta kivusta ja särystä. Niin, se olkapää. Kipua ja särkyä on viime aikoina riittänyt, ja se jos jokin saa jälleen kerran arvostamaan ns. terveitä päiviä. Tietysti suhtautumiseen ja harmitukseen, ehkä jopa kivun kokemiseen, vaikuttaa suuresti se, että en ole päässyt tekemään sitä, mikä on mulle hyvin tärkeää. Kipu on entistä ärsyttävämpää kun se tavalla tai toisella rajoittaa elämää. Se ei ole rajoittanut ainoastaan harrastusta vaan myös ihan jokapäiväisiä juttuja vaatteiden pukemisesta ja riisumisesta autolla ajoon ja tavaroiden siirtelyyn. Olen joutunut jopa luopumaan erityisen rakkaasta nukkuma-asennosta, jossa olkapää vääntyy kivuliaasti tyynyn alle. Ärsytystä ja pelkoa ei yhtään helpota se, että kipu tuntuu jatkuvan päivästä päivään samanlaisena kipulääkkeistä huolimatta. Takaraivossa takoo jatkuvasti ajatus "Mikä siellä on vikana kun aina vaan särkee? Siellä täytyy olla jotain auttamasttomasti rikki". No sitten se kolikon kääntöpuoli. Urheiluun liittyy usein ainakin jossain määrin kipua. Teen todella harvoin täysin kipuvapaan salitreenin. Kipu siellä on kuitenkin itseaiheutettua ja tiedän sen loppuvan tietyssä vaiheessa, ja siksi pystyn sietämään sitä kipua aivan eri tavalla. Olkapään osalta ongelmaksi nousi se, että en treenatessa välittänyt sen kipuilusta samoin kuin "vapaalla", vaikka tietysti kaiken järjen mukaan olisi pitänyt. Asia ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen, vaikka tiedän kyseisen kivun olevan merkki siitä, että pitäisi tehdä jotain toisin tai jättää jopa kokonaan tekemättä. Tätä on hieman hankala selittää, koska tavallaan treenaamisen yhteydessä esiintyvä kipu on ohjelmoitunut tietylle automaatiolle, jota järki ei aina pysty ohittamaan tai uudelleenohjelmoimaan. Kun viikonloppuna näitä kipuasioita miettiessäni tajusin tämän, niin päätin jättää treenit kokonaan väliin ennenkuin tuntuisi siltä, ettei itseaiheutetusta kivusta enää olisi olkapäälle kovasti haittaa. Nyt olen pitänyt kaksi ylimääräistä vapaapäivää (yhteensä 3 salitonta päivää). Olkapää on selvästi parempi ja tänään olen ajatellut kokeilla, miltä treenaaminen tuntuu. Olen myös ohjelmoinut "Kaikki irti" -moodin pois päältä ja korvannut sen "Palauttava treeni" -ohjelmalla. Tämä lienee ainoa vaihtoehto olla järjestämättä lisää tuhoa ja treenata varoen. Hmmmm... oikeastaan vähän sama asia kun ohjelmoin itseni aikanaan pitämään lepopäiviä liikunnasta kutsumalla niitä termillä "aktiivinen lepo". Tänään siis kokeilemaan nouseeko penkki ja paljonko siitä nousee! ;)

Näin ajatteli Hermis klo 7/13/2004 12:49:00 ip.