Himotusta, pahoinvointia ja palelua

Noniin, tähänkö se onni ja autuus nyt loppui? Hyvin olen pärjännyt niukemmilla kaloreilla, mutta tänään on ollut omituinen päivä. Oiskohan jotain hormonaalista... Aamupäivästä iski ensimmäinen pahoinvointikohtaus, jonka ajattelin johtuvan hieman liian pitkäksi venyneestä ruokailuvälistä. Olo itseasiassa helpottuikin näkkärin myötä, mutta sitä seurasi aivan järkyttävä palelu, jota kesti koko iltapäivän. Omituiseksi olon teki se, että vaikka palelin aivan mielettömästi, niin posket ja korvat hehkuivat kuin kamiinalla. Kollegalle vitsailinkin, että hänellä on taatusti Hermis-voodoonukke, jonka pään hän on työntänyt patterin väliin siitä hyvästä, että olen onnistunut nakittamaan hälle sopivasti tehtäviä oman lomailuni ajaksi. Toivottavasti tässä ei nyt mitään lomaflunssaa ole pukkaamaassa... Töistä kotiin päästyäni oli taas niin hirvittävä nälkä, että vastoin suunnitelmia ahdoin pikapikaa kokonaisen ruispalan sisuksiini (en ole syönyt ruisleipää sitten dieetin aloittamisen) ja päälle aivan liikaa mustikkarahkaa. Sitten treenaamaan ja palautusjuoman myötä päivän ravintokalorit olivatkin jo täynnä. Nyt olen koko illan kärsinyt toisesta pahoinvointikohtauksesta ja himoinnut samalla aivan tolkuttomasti karkkia (ensisijaisesti suklaata), jäätelöä tai edes jotain makeaa. Kaapeista ei penkomisesta huolimatta löytynyt mitään kovin makeaa ja olenkin joutunut tyytymään ylimääräiseen rahka-annokseen ja luumuun. Lienee kai sanomattakin selvää, että tavoitekalorit paukkuivat tänään ikävästi ylitse :/ *morkkis*

Näin ajatteli Hermis klo 7/01/2004 10:50:00 ip.