Jussin odotusfiilareita
Yyyy-äääh! Pahasti näyttää siltä, että ensi viikolla joutuu nipistämään ravinnosta 150-200 kcalria päivää kohden :(. Eipä kovasti houkuta, mutta ihan yhtä vähän houkuttaa katsella näitä 57 alkuisia numeroita joka hemmetin aamu kun kerta 55:siakin jo lupailtiin. Niin niin, onhan tässä vielä aikaa sunnuntaihin, mutta siinä välissä pitäisi vielä jonkinmoinen juhannuskin viettää. Vai pitääkö? Juhannuksesta tulikin mieleen, että äippä tänään kovasti kyseli juhannuksen mökkisapuskoista. Niin, että mitäkö haluaisin juhannuksena koivun alla mussuttaa? Vastaus oli tyly: "En mitään, mä en aio syödä koko juhannuksena yhtään mitään, ku mä vaan lihon ja lihon, vaikka en söis yhtään mitään. Vatsalihaksetkaan ei enää näy, kato nyt!!!". Ja siinä sitten todisteeksi paidan helmaa ylös nykimään. Heh, äippä taisi järkyttyä mun vuodatuksesta ja käski lopettaa hömpötykset justiinsa. Ei sen puoleen, että se ois koskaan mitään näistä jutuista tajunnutkaan. Aina on ollut mun salitreeniä vastaan. Se kun on se kaiken pahan alku ja juuri, ja syy kaikkiin mun sairauksiin ja vaivoihin. Ja ajatella, että joillekin lääkärit jopa määräävät (öh.. tai suosittelevat ainakin) kuntosaliharjoittelun aloittamista ;) Ja treeni kulkee! Kaipa tässä dieetissä jotain on pielessä kun enkat paukkuvat tasaiseen tahtiin. Tänään sain taas puserrettua hauiskääntöjä tangolla ja dippiä painovyöllä (siitäkin huolimatta, että elopaino on korkeammalla kuin aikapäivään) muutaman toiston enemmän kuin never ever before. Ja useammassa sarjassa jopa! Great!
Näin ajatteli Hermis klo 6/22/2004 10:40:00 ip.
8 Viestiä:
Hermis, vähänkö oot kone! Ja äidit ovat aina oikeassa... ainakin omasta mielestään. ;-)
Kyllä tuo sun painonnousu tai se, että et laihdukaan vauhdilla hurjan pienistä kalorimääristä ja hyvästä liikuntamäärästä huolimatta kuulostaa hurjalta. Onkohan niin, että edellisvuoden pitkä diettisi ja heti perään tämä uusi dietti olis vaan hidastanut sun konettas? Mietin, että oiskohan mitään itua nyt tän dietin jälkeen antaa diettien olla jonkun aikaa ja koneen taas käynnistyä - et peruskulutus ois jotain muuta ku vähän reilu 1000 kaloria? Tuntuu vaan siltä, että kulutat koko ajan vähemmän ja vähemmän... Mitenköhän on, kun palaat normaalikaloreihin - onko luvassa painon nousua vai jälleen uuden peruskulutuksen määrittäminen (ja taas pienemmät eväsmäärät vaikka ei laihduttaiskaan)?
Lyyti
Heh, joo, vähänkö oon tosi kone! :) No en tosissaan oo niin, vaikka joskus sitä toivois niin olevan. Koneiden "käyttäytyminen" on kuitenkin paljon helpommin ennustettavissa tai ennalta arvioitavissa kuin tällaisen elollisen olennon. Oisit vielä pistänyt nimimerkkiä perään niin tietäisin keneltä moinen kunnianosoitus tulee ;)
***
Lyyti dear,
Näitä paino asioita, kulutuksia, syitä ja seurauksia ym. on aikasta turha miettiä. Tulos on ainoa asia joka ratkaisee oli ne kalorit sitten 500 tai 5000. Et arvaakaan kuinka monta kertaa oon miettinyt pään puhki näiden juttujen kanssa, ja joka kerta lopputulos on sama; tulokseton. Aina kun kuvittelen keksineeni jonkun loistavan kaavan, jonka mukaan kehoni toimii, niin jo seuraavassa hetkessä joudun romuttamaan tämän "aukottoman" teorian.
Ja mitä ovat normaalikalorit? Omalla kohdalla en tiedä oikeastaan mitään normaalia (stabiilia) ;) eli tilanne elää jatkuvasti sen mukaan missä "vaiheessa" olen. Jos en ihan kone ole niin melkoinen hormonimylly kuitenkin ja sieltä uskon löytyvän syyn näihin "selittämättömiin ilmiöihin". Oikeastaan siksi on ihan turha toimia loogisesti (tässä tapauksessa tiputtaa kaloreita), koska lopputulos voi olla mitä tahansa ja todennäköisesti näin onnistun vaan nostamaan kortisolin määrää, jolloin tulos on itseasiassa päinvastainen kuin odotettu. Niinpä niin... En vaan ole vielä oppinut toimimaan järjen vastaisesti, mutta opettelen kovasti koko ajan ;).
Eikä tässä ole henki ja elämä kyseessä; voin pääsääntöisesti ihan hyvin eikä mun ole pakko painaa vajaan kolmen vkon kuluttua just 52 kiloa, vaikka se tavoitteena on ollutkin. Tunnen itseni terveeksi ja elinvoimaiseksi, vaikka puhti aina ajoittain onkin poissa. Mulla on monta rautaa tulessa ja kaikki raudat ainakin yritän takoa täydellisiksi tai mahdollisimman lähelle sitä. Henkinen stressi lienee fyysistä suurempaa.. Näistä jutuista en kuitenkaan näe aiheelliseksi kirjoittaa kehopainotteisessa blogissa, joten siksi varmasti lukijoista saattaa tuntua samalta kuin äidistäni; kehoelämä on helvetistä! ;)
Sitäpä tässä vaan ihmettelen, et onko sun tarkotus koko ajan vaan pudottaa kaloreita entisestään, ja jos et laihdu niin pudottaa niitä vielä vaan, vaikka sit nollaan asti, kun tärkeintä on tulos. Kuulostaa vaan aikas lohduttomalta eikä kovinkaan viisaalta. Puheenvuorossani mietin sitä mahdollisuutta, että jos tavallaan "nollaisi tilanteen" (söisi siis "normaalimmin" eli enemmän ja yrittäisi sitä kautta pidemmällä aikavälillä lisätä omaa kulutusta, kun tuntuu siltä, että kroppa on jotenkin tottunut tollaseen mielettömän pienillä määrillä kituuttamiseen ja tuleekin toimeen koko ajan vähemmällä...)Ootko joskus testannut, onko mitään vaikutusta? (muuta ku lihominen ;)
Nää on käsittämättömiä asioita, tiedän :(
Mut eipä muuta kuin tsemppiä!
Lyyti
Älä huoli Lyytiläinen, tämä projekti on ohitse kahden ja puolen viikon kuluttua. Sen jälkeen ei ole enää tarvis vähentää ravintoa, tulos on mikä on. Takana on silloin neljä suhteellisen onnistunutta kiristelykuukautta, joihin voin sikäli olla tyytyväinen, että sain homman hoidettua kunnialla loppuun saakka. Tulos ei ehkä ole odotettu tai toivottu, mutta hyväksyttävä kuitenkin.
Ja kerrattakoon vielä, että ennen tätä proggista söin 6 kk:tta ns. "normaalisti", mitä sillä sitten ikinä tarkoitetaankin (en laskenut tai taulukoinut), ja onnistuin kasvattamaan painoa noin kahdella ja puolella kilolla sitten edellisen, sen kuuluisan 8 kk:tta kestäneen dieetin jälkeen (tuolloin pudotus ~5 kg). Puoli vuotta on jo kohtuuaika kehon toipua pitkästäkin dieetistä. Ja ennen tota 8 kk:n koitosta oli takana 2 vuotta ilman dieetin dieettiä. Pidemmälle tässä tuskin lienee syytä enää mennä ;)
Hmmmm... ja täytyy myös muistaa, että en ole täysin verrattavissa "normaaliin" tai "tavalliseen" yksilöön vaan mukana on tekijöitä, jotka vaikuttavat kokonaisvaltaisesti kehon toimintaan eivätkä millään tavalla helpota urakkaa kantilla jos toisellakaan. Siksi saattaa olla vaikea käsittää esim. miksi joudun vetämään kalorit niinkin alas. Koittakaahan ihmiset pitää se mielessä, että olemme yksilöllisiä, eikä meillä (ei mahdollisesti edes yksilöllä itsellään) aina välttämättä ole tietoa kaikista asiaan kuin asiaan olennaisesti vaikuttavista seikoista. Siksi liikutaan aina vähän epämääräisillä vesillä kun lähdetään muiden toimia "arvostelemaan" tai "ohjeistamaan". Riittää, että tunnet itsesi, pidät itsestäsi parhaasi mukaan huolta ja annat muiden huolehtia omista asioistaan ;)
Äh, kunhan ääneen ajatuksiani ajattelin, eipä ollut tarkoitus arvostella tai opastaa (en kuvittele, että osaisinkaan!)
Sori.
Lyyti
Sori, unohdin kiireessä että P. Pohjoinen se täällä sinua koneeksi kehui! ;-p
Niinpä tietty, Petehän se siellä jatkaa Hermis-paljastuksia! ;)
Lähetä kommentti
<< Pääsivulle