Mansikkatalkoot

Niin se vaan aamu alkoi lenkillä, vaikka vettä tuli taivaan täydeltä. Olo oli kuin uitetulla koiralla ja siltä myös näytin hiukset liiskaantuneina naamaan. Mutta jo tunti lenkin jälkeen suihkunraikkaana kuivat vetimet niskassa tuntui kyllä hemmetin hyvältä. Lenkit jäävät tämän tiukan saliohjelman myötä aivan liian vähiin, ja niin typerältä kuin tämä kuulostaakin, niin keho tosiaan kaipaa juoksuaskelia. Viime viikkoina niitä vaan on tullut puolet vähemmän kuin edellisinä ja se tuntuu. Mutta eiköhän tämä asia pikapuoliin käänny taas täysin päinvastaiseksi; matkalla saliharjoitteet ovat hyvin rajalliset, joten kengänpohjia tullee kulutettua juosten sitäkin enemmän :) Jepu jepu, nyt ne viikkotolkulla mieltä vaivanneet mansikkatalkoot ovat vihdoinkin ohitse! On siinä vaan hommaa niiden kanssa, vaikka tänä vuonna iski laiskuus ja sade, ja ostin marjat lopulta valmiiksi poimittuina suoraan tilalta. Mun täytyy olla myös ilmeisen varoissani tai muuten vaan hullu, sillä tulipa tehtyä kaupat elämäni kalleimmista pakastemarjoista (30€/5 kg)! Mutta mutta, sain mitä halusin (koronaa), niin paljon kuin halusin (15 kg), tuoreena (tänään poimittu) ja mikä parasta, kastumatta (sadekuuroissa juuri tauko kun lappasin mansikat autoon). Ihanaa, ihanaa, koko talven marjat pakkasessa! Ehkäpä saan vielä täydennystä muutamasta vattulitrasta kunhan kesä ja isä ehtii :) Eipä ole tänään tarvinnut miettiä mistä päivän hiilarit tankataan. Mansikoita, mansikoita! ;) Niitähän on tullut tässä vedeltyä päivän pitkän ja vielä riittää. Ajattelinpa illaksi vääntää deluxe mansikkarahkan oikein tuoreista marjoista. Ja se on todellista luksusta jos mikä!

Näin ajatteli Hermis klo 7/31/2004 05:40:00 ip.