Suihkussa
Tänään aamulenkin jälkeen suihkussa tuli jostain kummallisia ajatuksia päähäni. Sellaisia ajatuksia ei ole mielessäni käynyt vuosikausiin enkä tiedä mistä ne tänään ilmestyivät. Tyhjästä.
Koko ajatuskulku alkoi kaiketi siitä, kun mietin tulevan talven treenejä ja syömisiä. Jotenkin ajauduin miettimään tavoitteita, jolloin päähäni leijui jostain sana "kilpailla". Siis täh?! Kehokisat olen mielestäni unohtanut aikaa sitten, mutta ilmeisesti joku asiaan liittyvä syvällä sisimmässä kaivertaa. Hetken aikaa mietin, jotta olinko ihan tosissani ajatellut näin vai oliko kyseessä jokin omituinen harha tai peräti mielenhäiriö. Menisikö se ajatus pois, jos sitä vähän aikaa pureskelisin?
Ei, se ei mennyt pois, mutta muuttui jotenkin vähemmän konkreettiseksi kun aloin miettiä tarkemmin toteutusta. Projekti vaatisi paljon, ja monen asian suhteen olen täysin nollassa. Suurin puute lienee ammattitaitoinen tuki ja turva. Joku joka päättäväisesti luotsaisi poikki kymmenien, ehkä jopa satojen karikkojen. Sellaista ihmistä tuskin löytyy maan päältä, joka kestäisi oikukasta ja äärimmäisen itsepäistä sekä voimakastahtoista minääni. Sitä minääni, jolle on olemassa vain kaksi vaihdetta, on ja off, ja välissä pelkkää tyhjää; kaikki tai ei mitään... toisinaan jopa monta kertaa samaisen auringon nousun ja laskun väliseen aikaan. Sellaista ihmistä tuskin löytyy... ainakaan Suomesta. Onhan tässä vuosien saatossa muutamien asiantuntevien tahojen kanssa yhteistyötä viritelty, mutta aina nämä viritelmät ovat kaatuneet johonkin. Aina en edes tiedä mihin. Mutta enpä ole jäänyt noita murehtimaan. Se, mikä on tapahtuakseen tapahtuu eikä muulla ole merkitystä.
Siitä ne alkoivat. Päivän omituiset ajatukset. Ne eivät suinkaan loppuneet tuohon vaan ovat kiusanneet mieltä koko päivän pitkän. Paitsi salilla, jossa jostain löytyi mieletön keskittyminen ja energia; paras treeni aikoihin - ehdottomasti! Jalkojen osalta enkkojen tehtailu Scooterin taustatuella vaan jatkuu aamun juoksulenkistä huolimatta. Ei edes olkapään satunnainen kipuilu ja rutina saanut keskittymistä herpaantumaan. Mielessä rikkinäinen olkapää ei ollut koskaan rikki ollutkaan. Vaarallista, I know, mutta miksi heittää hyvä fiilis menemään? Kärsitään sitten kun sen aika tulee. Ei ole tullut vielä ;)
Näin ajatteli Hermis klo 7/25/2004 10:52:00 ip.
2 Viestiä:
Tervehdys Sarsara! Ja kiitti linkkivinkistä :). Noita Marjon sivuja olenkin jo ehtinyt odotella ainakin puolisentoista vuotta. Ja odotus näemmä jatkuu.. ;)
Kävin kurkkaamassa blogissasi ja tulipa sellainen juttu mieleen, että olemmeko tuttuja erään suljetun yhteisön kautta?
Heh, aavistukseni osui siis oikeaan kohdallasi Sarsara. Mukava "nähdä" sua täälläkin :)
Ja mukava kuulla, että blogi mitä ilmeisimmin miellyttää, vaikka ei kai tässä nyt sentään ihan Suomen parhaimmistoa olla. Tsekkaa vaikka Pinserin Top-blogit, jossa Hermeliinin ajatuksia on tällä hetkellä sijalla 228. Onhan siinä muutama sijoitus kivuttavaksi. Kaikki nyt vaan pamauttamaan Hermeliini nousuun! ;)
Lähetä kommentti
<< Pääsivulle