Kuulumisia ja raskaita painoja
Viime viikko onkin mennyt vähän puolikuntoisena ja muutenkin suht kiireisenä. Kaksi viikkoa kun vielä kiirettä jaksaa niin sitten voikin alkaa keskittymään joulutohinoihin ellen pääse niitä vielä kuumille hiekkarannoille karkuun. Puolikuntoisuus puolestaan johtuu siitä, että en ole ollut kipeä, mutta en ole tuntenut oloa aivan terveeksikään. Varsinkin juoksulenkkien (tästä johtuen peräti 2 x 35 min) jälkeen kurkku tai pikemminkin keuhkoputki on tuntunut karhealta. Puntit ovat sujuneet suurin piirtein siten, miten niiden palauttavalla tuleekin sujua.
Mutta nyt on jätetty palauttavat sikseen (luotan, että 1 vko riittää) ja siirrytty seuraavaan vaiheeseen eli ihan oikeasti raskaiden rautojen pariin. Tänään kävin jalat treenaamassa ja koko treeni meni aivan pyllylleen. Vaikea kuvata omaa tunnetilaa, koska itseasiassa treeni meni niin HYVIN, että se sen vuoksi ei oikein sujunut suunnitelmien mukaan. Kintuista löytyikin voimaa odotettua enemmän, jolloin suunnitellut pudotussarjat piti unohtaa, koska arvioimallani alkupainolla meni kaikissa tapauksissa tavoitetoistot rikki. Raskas pumppijakso ja palauttava siihen päälle ovat siis tehneet tehtävänsä ja toimineet odotettua paremmin. Hieno fiilis kertakaikkiaan! Ihanaa saada todisteita siitä, että oikealla tiellä ollaan :)))
Tämän raskaan jakson, 2-3 viikon kiertoa, aion toteuttaa jälleen kerran uudella jaolla. Mukava huomata, että vielä yli 10 vuoden jälkeenkin uusia juttuja löytyy, kun vaan uskaltaa rikkoa rajojaan ja kokeilla. Tarkoitus on edetä nelijakoisella, jossa sunnuntaina jalat (etu- ja takareidet, pohkeet), tiistaina rinta ja hauis, torstaina selkä ja lauantaina olkapäät ja ojentajat. Yritän jossain vaiheessa raapustaa ohjelman myös kotisivuille. Hieman toi hauiksen ja selän treenaaminen noin lähekkäin arveluttaa, mutta aion nyt ainakin kokeilla näin ja tehdä tarvittaessa sitten muutoksia. Varsinaisia sarjoja tulee lihasryhmää kohden keskimäärin 4-6 ja toistot liikkuvat välillä 6-12. Sarjapalautukset 2-3 minuuttia. Erikoistekniikoita pyrin käyttämään mahdollisuuksien mukaan (lähinnä pudotussarjoja), koska ilman treenikaveria se on toisinaan melkoisen hankalaa. Mutta toivotaan, että tulosta syntyy näinkin.
Yksinkertaistettuna tavoitteena on tällä raskaalla jaksolla liikuttaa kerralla mahdollisimman suurta kuormaa. Tästä ajattelin kirjoittaa hieman enemmän, koska monesti salilla tulee tunne, etteivät ihmiset tiedä mitä tämä tarkoittaa. Usein näkee tai kuulee neuvottavan, että pistät niin paljon painoja kun menee tai lihas ei kasva mihinkään! Totta toinen puoli. Tarkoituksena on siis käyttää niin suurta kuormaa, että tavoitetoistot saavutetaan, mutta seuraava toisto ei enää omin voimin nousisikaan. Toistot ovat tärkeässä roolissa; on aivan varmaa, että samalla maksimaalisella painolla ei pysty tekemään kuutta ja kahtatoista toistoa. Eli kuorma määräytyy hyvin pitkälti tavoitetoistojen mukaan.
Toinen ja se ehdottomasti tärkein asia on liikkeiden suoritustekniikka (!!!), joka asettaa yhtälailla raamit käytettävälle kuormalle kuin toistotkin. Se, että käytetään maksimaalisia painoja EI tarkoita, että niitä voi huiskia ihan miten tahansa mentaliteetilla "Nousee miten nousee, mutta prkl nousee!!!". Näin lisäät vain moninkertaisesti loukkaantumisriskiä, joka jo muutenkin raskaita painoja käsiteltäessä on tavallista korkeampi. Ja mikä tärkeintä, edellä kuvatulla tyylillä ei valitettavasti pysty juurikaan työskentelemään siten, että siitä oikeasti olisi lihaskasvun kannalta tavoiteltua hyötyä (kohdelihaksen maksimaalinen kasvuärsyke).
Olen jo pidemmän aikaa seuraillut muutamia kanssasisaria, jotka useissa liikkeissä käyttävät huomattavasti enemmän kuormaa kuin minä. Huh, mikä häpeä!! ;)) Heh, no ei siinä mitään, mutta samalla olen ihmetellyt, että missä mimmien lihakset oikein viipyvät kun itselläni puolestaan ne ovat kaksi kertaa isommat näennäisen pienistä harjoituspainoista huolimatta??? Ehkäpä meikäläisellä vaan on ravinto, lepo ym. tekijät niin paljon paremmin hoidettu, että vika löytyy sieltä? Tuskinpa kuitenkaan, vaan veikkaan, että vika löytyy nimenomaan noista ylisuurista painoista, joilla ei pystytä tekemään kuin muutama hassu toisto ja nekin neljäsosa liikeradalla.
Mutta joo, jokainen treenaa tyylillään, eikä mua oikeastaan kiinnosta muut kuin omat lihakset, mutta toivon, että ne, jotka ihan oikeasti tavoittelevat maksimaalista lihaskasvua miettisivät, kuinka se parhaiten saavutetaan ;)
Odottavan aika on pitkä...
Töissä istun ja ihmettelen. Onpa harvinaista herkkua ehtiä kesken päivää omia touhuilla. Odottelen tässä palaveria alkavaksi...
Eilen kävin ensimmäistä kertaa "flunssan" jälijiltä aamusta treenaamassa ja illalla lenkillä. Treeni (palauttava rinta, ojentajat, olkapäät) sujui hieman nihkeästi, mutta lenkki kulki yllättävänkin helposti. Olipa mukava hölkötellä ns. tuoreilla jaloilla. Keskisykekin oli reilun puolen tunnin lenkillä ihan normaaleissa lukemissa eli 150:n tienoilla. Tänään tosin taas hieman keuhkoputkesta kivistää... Illan lenkki lienee viisainta skipata ja varmistaa näin huominen salikeikka. Ehkäpä ois jopa "taikajuoman" paikka! ;)
Flunssavaroitus kumottu!
Juuh, niinpä vaan näyttää käyvän, että alkavasta flunssasta päästiin sittenkin pelkällä säikähdyksellä. Hermiksen taikajuoma siis TOIMII!!! Mutta katsotaan nyt kuitenkin vielä huomiseen...
Aamusta kiskaisin toisen mukillisen "taikajuomaa" ja sillä olenkin jaksanut koko 12 tuntisen päivän. Tai tulihan sitä aamiainen ja lounas syötyä, mutta sen jälkeen paasto venyikin 9 tuntiseksi. Hirveä nälkä kun pääsin kotiin. Aika armotonta moinen paasto sellaiselle, joka normaalisti tankkaa 3-4 tunnin välein. Ei hyvä juttu, mutta joskus vaan käy näin kun matkan varrella tapahtuu odottamattomia (tapaamista seuraa toinen ja kolmas jne.).
Illasta täytynee vielä yksi "taikajuoma" napata, jotta huomenna olis mimmi jo lenkkikunnossa!
Flunssaa?
Äh, olo on kipeä :(. Heräsin viime yönä nenän tukkoisuuteen ja kurkun karheuteen. Aamupäivästä hain jo kuumemittarin esiin ja päätin, että jos lämpöä on, niin ei mitään asiaa salille. Ja lämpöähän oli. 37,4 astetta. Miksi hemmetissä pitää aina sairastua siinä vaiheessa kun kroppa alkaa näyttämään ja tuntumaan hyvälle?!
Mutta kuinkas kävikään sen saliasian kanssa? No totta hemmetissä sinne oli päästävä kun on palauttava viikkokin (ei karmeeta rehkimistä --> ei pahenna flunssaa) ja tämän treenin jälkeen kaksi kokonaista vapaapäivää, jolloin ehtii taas toipua (3 treeniä/vko palauttavalla). Treenikin kulki mukavasti; kevyt viikko tähän väliin tuntui taivaan lahjalta. Thank you, God! ;) Ehkäpä kolme kovaa pumppiviikkoa on sittenkin liikaa... Ja tosiaan, iisi jalkatreenihän sitä tuli sit vedettyä ja kunnon venyttelyt päälle. Siis todella fiksu veto erityisesti omalla kohdalla kun terveys on muutenkin vähän mitä nyt on. Varoituksen sana siis kaikille; EI FLUNSSAISENA SALILLE! Saatte vielä samanmoisia sydänoireita kuin minä... Ei kiva.
Nojoo, tehty mikä tehty ja mitäpä sitä sen enempää tässä murehtimaan. Tällä hetkellä olo ei ole kaksinen. Piti jo ottaa oma taikajuoma avuksi tämän alkavan flunssan häätämiseksi. Huomenna aamulla sitten katsotaan toimiiko taikajuoma tällä kertaa vai ei ;). Melko useasti toimii, mutta ei valitettavasti ole täysin 100%:n varma keino tämäkään. Johtunee raaka-aineiden vaihtelevasta laadusta ;)
Pistetään vielä muillekin alkavan flunssan kourissa taisteleville tämä Hermiksen LÄHES 100%:n varma keino taudin nujertamiseksi heti alkuunsa. Eli vesi vedenkeittimeen (tmv.), puristetaan puolikkaan sitruunan mehu isoon mukiin ja raastetaan päälle noin sentin verran TUOREESTA inkiväärinjuuresta. Sitten vaan kiehuva vesi päälle ja juoma kurkusta alas kunhan on sen verran jäähtynyt, että palovammoilta vältytään. Kokeilkaas! Raporttia toimivuudesta huomenissa!
HERMIKSEN RAHKAVINKIT
.
Mansikkarahka v. Karvalakki (1 annos, ~300 g / annos)
1/2 purkkia maitorahkaa
150 g pakastemansikoita
1/2 dl sokeritonta mehukeittoa
(vehnäleseitä, jos päivän kuidut jääneet vähäisiksi)
Soseuta sauvasekoittimella sulatetut pakastemansikat ja mehukeitto (+vehnäleseet). Lisää joukkoon rahka ja surauta mössö tasaiseksi.
Ravintoaineet / 100 g
prot 4,9 g (= 43 E%)
hh 5,3 g (= 46 E%)
rasva 0,4 g (= 11 E%)
en. 46 kcal
Ravintoaineet / annos
prot 15,75 g
hh 17,25 g
rasva 1,3 g
en. 148 kcal
Mansikkarahka Deluxe (3 annosta, ~200 g / annos)
1 purkki (250 g) maitorahkaa
1/2 purkkia vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (Flora Creme Vanille)
150 g pakastemansikoita
1/2 dl sokeritonta mehukeittoa
Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi, sekoita joukkoon ensin rahka tasaiseksi mössöksi ja lisää täysin sulaneet mansikat (myös survottuna ok) ja mehukeitto. Sekoita ja nauti.
Ravintoaineet / 100 g
prot 6,3 g (= 31 E%)
hh 7,4 g (= 37 E%)
rasva 2,9 g (= 32 E%)
en. 81 kcal
Ravintoaineet / annos
prot 12,1 g
hh 14,1 g
rasva 5,6 g
en. 156 kcal
Expedition Robinson
Vinkiksi niille seikkailusarjoista pitäville, jotka eivät ole vielä huomanneet, että Ruotsin Robinson (Expedition Robinson; se ainoa oikea) on jälleen startannut ja tällä kertaa viimeistä kertaa. Asetelma onkin mielenkiintoinen kun veteraanit asettuvat keltanokkia vastaan. Veteraanijoukkue koostuu siis jo aikaisemmin kilpailussa mukana olleista henkilöistä, jotka eivät vielä ole onnistuneet voittamaan itselleen Robinson-titteliä. Itse olen seurannut sarjaa Ruotsin kanavalta jo ensimmäisestä kilpailusta lähtien kuusi vuotta sitten, ja olipa todella mukava nähdä mukana näitä vuosien varrelle tutuiksi käyneitä kasvoja. Reality-Seikkailua siis luvassa näin lauantai-iltaisin klo 21 SVT-Europan kanavalla.
Tuloksia nähtävissä :)
Jippiaijei!!! Kolmen viikon raskas pumppitreeni näyttää vihdoin tuottaneen tulosta :)))!
Käväisin tänään salilla tekemässä ojentaja-hauistreenin. Kyseessä oli kolmen viikon pumppitreeniputken viimeinen treeni ja ilokseni sain havaita tämän piinallisen ja hermoja (lihassolujakin ;)) raastavan jakson tuottaneen mukavasti tulosta. Treenipainoja olen pystynyt nostamaan odotetun mukaisesti ja treenin jälkeinen pullistelu peilin edessä oli jokseenkin silmiä hivelevää ;). Kädet ja olkapäät olivat mukavan täyteläiset, eikä vatsan seudullakaan paljon valittamista ole, vaikka missään pyykkilautakunnossa en missään nimessä olekaan (ennemminkin sopivassa pienessä massassa). Todella hieno tunne! Nyt siis seuraa viikko tai pari palauttelua ~75% kuormalla ja sen jälkeen käydään varsinaisen raskaan treenin kimppuun. Ohjelma on vielä vähän hakusessa, mutta eiköhän se tästä vähitellen taas selkiinny.
Viime vuoteen verrattuna voin olla todella tyytyväinen nykyiseen olotilaani. Ehkä ihan samanlaisia painoja ei vielä nouse, mutta kunto on 4-5 kiloa kevyempi. Tämän vuoden tavoitteena onkin, ettei paino pääse nousemaan yli 60 kilon (viime vuonna 63 kg). Mitoista en tiedä, koska en ole mittaihmisiä. Mittanauhaa käyttäessä kun tuntuu toi tarkkuus olevan vähän niin ja näin... Mutta peili, valokuvat ja omat tuntemukset olkoon mittapuuna.
Miksi sitten alle 60 kiloa? Eikö lihas kasva bulkatessa paremmin? Kyllä varmasti kasvaa, mutta yli 8 kuukauden kärvistely vaivaisen 6 kilon takia oli mulle hieman liikaa, enkä enää halua saattaa itseäni vastaavaan tilanteeseen. Tyydyn sitten vaikka vähän vähempään, mutta sitäkin tiukempaan lihasmassaan. Tässä iässä ainakin omalla kohdallani tuntuu tiukistelu olevan yhä vaikeampaa, ellei jopa lähes ylivoimaista. Noh, en tiedä johtuuko se ainoastaan iästä vai mistä, mutta tämä vaan on karu tosiasia kohdallani eli entistä tärkeämmäksi nousee kehon pitäminen suht kondiksessa vuoden ympäriinsä. Mielettömät bulkit ovat siis historiaa ja lenkkeily osa jokapäiväistä elämää!
Ikäviä uutisia... :(
Viikko on taas vierähtänyt ja tällä kertaa hieman ikävämmissä merkeissä. Olen tässä pitkin syksyä juossut lääketieteellisestä kokeesta toiseen, kun olen yrittänyt selvittää muutamien "pikkuoireiden" syytä ja syntyperää. Valitettavasti terveydentilastani kokeiden myötä paljastuneet seikat eivät olleetkaan ihan pikkujuttuja. Nämä ongelmat eivät tosin vaadi toimenpiteitä juuri nyt, mutta tilanteen kehittymistä seurataan.
Noh, valitettavasti keskittymiskyky ns. normaaliin elämään on ollut tipotiessään sitten viime perjantain kun kävin sisätautien polilla kuuntelemassa viimeisempien testien tulokset. Olen kyllä treenaillut ihan normaalisti, vaikka keho tuntuu olevan melkoisen puhki johtuen osin jo kolmatta (ja viimeistä) viikkoa jatkuneesta pumppitreenistä ja osin tietysti näistä henkisistä "paineista". Lääkärin ohjeena oli jatkaa normaalia elämää, unohtaa nämä "pikkuseikat" ja lisätä liikuntaa. Mielenkiintoinen neuvo sinänsä, jos ajatellaan kehon olevan kroonisesti stressaantunut (kortisoliarvot kroonisesti koholla), mutta kaipa lääkärisedän puheeseen voi luottaa. Vai voiko?
Kortisoli näyttää tässä vaiheessa olevan kuitenkin murheista pienin, vaikka sitäkin edelleen seurataan. Varsinaisia ongelmia sen sijaan löytyi vasemman keuhkon, sydämen ja aivojen alueilta. Ymmärtänette, että tällainen tieto pistää miettimään ja tämän "normaalin" elämän ainakin joksikin aikaa sekaisin. Mutta ehkäpä tähänkin tottuu. Ihminenhän on yllättävän sopeutuvainen olio. Eli yritän toki "unohtaa" nämä vaivat ja jatkaa elämää tavalliseen tapaan sikäli kun se vaan on mahdollista.
Että tällaisia uutisia tällä kertaa... Mutta kuten jo totesinkin, treenit jatkuvat ennallaan, enkä anna näiden uutisten häiritä kehosuunnitelmia. Tämä viikko vietetään vielä supersettien ja lyhyiden palautusten parissa ja ensi viikolla höllätään viikoksi tai pariksi tarpeen mukaan.
Nauttikaa pimeydestä! ;)
Kehoa siellä ja kehoa täällä
Noniin, nyt on telkasta tullut ulkonäkövalistusta oikein olan takaa; eilen peppudokkari ja Inhimillisen tekijän anorektia-keskustelu, ja tänään 45 minuuttia ohjelman "Naiset haluavat filettä" -osuus.
Mitäs tästä kaikesta nyt sitten ajattelisi?
Anorektia-juttu jäi oikeastaan katsomatta, kun tämä sydäntä lähellä oleva pepputeema meni sen ohitse. Tullee kaiketi viikonloppuna uusintana, joten silloin voin keskittyä vielä siihen.
Peppudokkari tuntui kyllä hyvin kaukaiselta ja uskomattomalta. Mielestäni operaatiossa käynyt leidi sai kyllä mukavan näköisen vyötärön verrattuna aiempaan, mutta rasvat olisin kyllä jättänyt ruiskuttamatta takaisin kehooni. Helpolta näytti homma; imetään rasvat pihalle ja olet kunnossa. Ei mitään vuosien liikuntakarusellia ja raastavia dieettejä. Mitä nyt hieman kipuja, eikä mitään takeita siitä miltä kroppa näyttää vuoden päästä. Tosin silloinhan voi mennä jälleen kirurgin pöydälle, jos jokin kohta on valahtanut. Helppoa, nopeaa ja "halpaa"! Kaikki vaan operaatioon!
Ohjelmassa annettiin ymmärtää, että iso ja pyöreä takamus olisi nyt jotenkin pop, mutta itse kohtalaisen pyöreän pyrstön omaavana olen asiasta toista mieltä. Mutta ehkäpä tämäkin trendi sieltä Ameriikoista vielä tänne Vanhan mantereen kamaralle kerkiää ja minäkin pääsen vaatekauppaan sovittamaan innosta hihkuen kerrankin itselleni täysin sopivaksi muotoiltuja housuja. Näinä päivinä kun tahtovat housut jäädä puolireiteen tai jos reisi-persusosasto on fine, niin vyötäröltä (lantiolta ja siitä välistä) löytyy pakkakaupalla turhaa kangasta. Jäänpä siis odottelemaan ihmettä tapahtuvaksi...
Sitten naisten hauisintoilusta. Telkassa näytetään ohjelma, jossa hyväkuntoinen ja -kroppainen nuori nainen kertoo jopa ylipirteänä liikkuvansa (urheilevansa) 40-50 tuntia viikkoa kohden. Mitäs tästä seuraa? Kohta puoliin meillä on uusi trendi, jossa ei enää ainoastaan syödä minimaaliset määrät ruokaa vaan myös liikutaan maksimaalisesti järjettömiä määriä, koska tavoitteena EI ole hyvä olo ja terve keho vaan samannäköiset hauikset kuin ohjelman päätähdellä. Nojoo, tätähän tämä nykyään on... Heräsipä vaan mielessäni kysymys, että kuinka kauan kroppa ja pää tuollaista menoa kestää? Mukava olisi ollut tietää, kauanko tämä liikunnallinen ura on jo jatkunut ja mitä tytteli jaksaa "vapaa-ajallaan" puuhastella. Entäpä vammat? Onko niitä mahdollisesti jo esiintynyt? (Itsellä jälleen vanha pakaravaiva vihoittelee liian useiden juoksukilometrien ja rankan jalkatreenin (2xvko) seurauksena. Mutta minähän oonkin jo vanha luuska... ;))
Onneksi itse on tullut aloitettua saliharrastus aikana, jolloin ei vielä kohdistunut tämän päivän suuria paineita kehon ulkonäköön. Epäilenpä, että olisin moisen motivaation vuoksi jättänyt homman jo monesti kesken. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun en sairauden vuoksi voinut vuoteen harrastaa salitreeniä (enkä mitään muutakaan liikuntaa) ja kaikki oli jälleen aloitettava täysin puhtaalta pöydältä - alusta. Noh, tietotaito sentään oli jäljellä.
Lihaksikkaan kehon saavuttaminen laillisin keinoin ei ole helppoa. Se ei välttämättä ole helppoa miehille, mutta vielä vaikeampaa se on naisille ja vaatii henkilöltä äärettömän paljon - omistautumista, pitkäjänteisyyttä, kurinalaisuutta, muutosta, verta harvemmin, mutta hikeä sitäkin enemmän ja joskus jopa kyyneleitä. Moni aloittaa saliharjoittelun innoissaan ja täynnä epärealistisia odotuksia. Lähes yhtä moni sen vuoden kuluessa lopettaa. Miksi? Siksi, koska vuosi on äärettömän lyhyt aika muokata kehosta lihaksikasta. Töitä on tehtävä paljon, mutta tulokset ovat ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen kiven alla. Turhauttaa ja motivaatio pelkän ulkoisen olemuksen muuttamisessa ei ole riittävästi. Tai mistäpä minä sitä tietäisin. Ehkäpä nykynuorilla juuri ulkonäkö on se kaikista suurin motivaattori.
Hyvää Isänpäivää kuntosalilta
Kuntosali on mainio paikka, ja tästä tulin tänään, Isänpäivänä yhä vaan vakuuttuneemmaksi. Kuntosalilla voi tehdä monia eri asioita. Siellä voi nostaa painoja, vetää taljaa, veivata koneita. Siellä voi kiinteyttää kehoa, kohottaa kuntoa, mitellä voimia ja harrastaa myös ihan oikeaa kehonrakennusta. Nämä kehonrakennustyypit ovat tosin melko harvinainen ilmestys pienen paikkakunnan kuntosalilla. Tosin ilokseni sain eilen huomata, että näitäkin sentään on, kun kaveri hikipäässä ja suonet ohimoilla pullottaen väänsi olkapääpunnerrusta (pystypunnerrus) 55 kilon puntti molemmissa käsissä. Mutta tota touhua en ole tosiaan nähnyt aikoihin. Olin yllättynyt. Positiivisesti yllättynyt, vaikka ensimmäinen ajatus oli, että "Elä nyt hyvä mies riko itseäs! Ota pienemmät puntit! Onnistuu se homma niinkin...". Vammoilta kuitenkin tässä tapauksessa vältyttiin.
Mutta jatketaan matkaa... Kuntosali on siis mainio paikka. Siellä voi edellä mainittujen asioiden lisäksi lukea lehteä, laittaa huulipunaa, puhua toista tuntia kännykässä salarakastajattaren (?) kanssa. Siellä voi tuijottaa tyttöjen etu- tai takavarustusta. Siellä voi myös esitellä etu- ja/tai takavarustusta. Siellä voi tuijottaa peiliin, jos sellainen sattuu kotoa jostain syystä puuttumaan (minä ;)). Siellä voi myös pistää oman pienen shown pystyyn; luvassa on muotinäytöstä ja teatteriesitystä, äänenavausta ja tavaroiden paiskontaa. Jokaiselle siis jotakin. Myös niille, jotka epätoivoisesti etsivät itselleen kumppania paikasta kuin paikasta. Toisinaan tässäkin asiassa onnistaa ja tämän jälkeen unohdetaan täysin missä ollaan. Orastava parisuhde on tärkeä asia ja sitä on syytä hoitaa jatkuvasti... ja kaikkialla.
Ja tässä vaan muutamia asioita, joita kuntosalilla voi tehdä. Kuntosalillahan voi myöskin syödä, juoda, peseytyä, vaihtaa vaatteet, käydä vessassa, pölliä lompakoita tai taskun pohjallisia, lainata kenkiä, pyyhettä, tampoonia.... jne. Kuntosali on siis mainio paikka. Onko itseasiassa asian asiaa, jota kuntosalilla EI voi tehdä??? Eipä tule näin äkkisältään mieleen.
Hyvää Isänpäivää isille!
"Norsuksi olet sinä syntynyt, ja norsuna tulee sinun elää elämäsi loppuun asti..."
Että näin! Pitkästä aikaa heitin salilla paidan pois ja mitä sieltä peilistä näkyikään? Ensimmäinen lause varmaankin kertoo tyhjentävästi kaiken ;). Mutta... vaikka aloitus saattaa kuulostaa dramaattiselta niin tilanne ei ehkä ole se miksi sitä luulisi. Tilanne on se, että dieetin loppumisen jälkeen olen onnistunut aivan huomaamatta keräämän puolitoista kiloa lisää massaa lyhyen varteni ympärille. Ei siis mitenkään kovin dramaattista... paitsi... jos katsoo peiliin; "Olen Hermeliini norsujen sukua", heh!
Joo, eli melkoisen massiiviselta näyttää peilikuva. Ei läskiltä, mutta massiiviselta. Tässä vaiheessa kaiketi pitäisi hyppiä ilosta soikeana kattoon, mutta enpä näytä paljoa hyppivän. Alkaako maksimaalisen lihaskoon aika olla ohitse? Ehkäpä niin. Tai sitten ei. Shokki saattaa johtua yksinkertaisesti siitä, että kotoa puuttuu edelleenkin se tuttu ja turvallinen (?) kokovartalopeili. Kylpyhuoneen peilikin on niin korkealla, että hyvä jos silmät juuri ja juuri reunan yli näkyvät. Niin tai näin, koitan totuttautua elämääni norsuna ja jatkan sillä välin apinanraivoisaa treeniä.
Massasta tulikin vielä mieleeni, että käykäähän katsomassa miltä tiukka massamonsteri Ronnie takaa ja Ronnie edestä näinä päivinä näyttää. Ja niille, jotka eivät ehkä tiedä, kuka on Ronnie, niin hän on se kuvissa näkyvä isompi kaveri. Järrrrrkyttävää.....!!!
Onko parempaa tapaa aloittaa sunnuntaipäivä kuin naukata heti heräämisen jälkeen proteiinipirtelö ja painua tämän jälkeen aerobisen harjoitteen pariin? Saattaa olla, että parempiakin tapoja on, mutta itse nautin juuri tällaisista aamuista eniten; saa mukavan rennon olon koko päiväksi :).
Olin suunnitellut lähteväni aamusta pitkälle hölkkälenkille, mutta vilkaisu ulos ikkunasta riitti muuttamaan suunnitelmiani. Ei siis rentoa hölkkää kirpeässä syysilmassa vaan suunta kohti salia ja 45 minuuttia siellä kuntopyörää, ellipsiä ja stepperiä sotkien. Ulkona satoi vettä.
Kovin tuntui aluksi vaikealta vaihtaa lenkki saliin, mutta eipä siinä mitään kun sain itseni salille asti roudattua. Oikeastaan tämä saliaerobinen pitkästä aikaa olikin ihan mukavaa vaihtelua. Taitaa olla jo toista vuotta aikaa siitä, kun viimeksi olen salille ihan varta vasten ainoastaan aerobista harjoitetta lähtenyt tekemään. Talven tullen tästäkin saattaa tulla ihan varteen otettava vaihtoehto. Viime talvena en aerobisia juurikaan harrastanut vaan keskityin lihasten menettämisen pelossa ainoastaan salitreeniin. Sunnuntaisin tuli tosin tehtyä tunnin kävelylenkki, jotta sai edes jonkin verran raitista ilmaa. Joo niin, ja toi pelko lihasten menetyksestä aerobisen myötä on turhaa kun vaan ymmärtää syödä hyvin (laadukkaasti) ja riittävästi. Olo on paljon mukavampi ja punttitreenitkin sujuvat kun aerobinen kunto on kohdallaan. Näin pystyy jopa jättämään sarjapalautukset minuuttiin viiden sijaan ;)
Salilla olen siis tehnyt edelleen pitkää sarjaa (ensi viikolla koitan jälleen lyhentää) ja eilinen selkätreeni sai todella mukavasti yläselän kipeäksi (siksi tänään ei ollut vuorossa soutua ;)). Yläselkä on ainakin itselläni melko vaikeasti kipeytettävissä, mutta pitkät sarjat ja selkärutistukset tekivät näemmä tehtävänsä. Selkärutistuksia en ole tehnyt vähään aikaan, joten saattaapi syy kipeytymiseen löytyä juuri tästä nimenomaisesta liikkeestä.
Tossa viikolla pohdin myös sitä, että miksi ihmeessä mun on nykyään jotenkin niin vaikeaa lähteä salille. Paljon mielummin lähtisin juoksemaan kun vedän salikamat niskaan. Alkaako näin vanhemmiten kestävyyslajit mennä voimalajien edelle? Ehkä, mutta syytä taitaa myös löytyä tästä omasta tällä hetkellä hyvinkin vaatimattomasta lihaskunnosta (treenaan edelleen paita päällä ;)). Motivaatio vaan on jotenkin suurempi silloin kun kroppa on kondiksessa, vaikka toisin päin saattaisi olla tulosten saavuttamisen kannalta viisaampaa. Juoksu on itselleni vielä suhteellisen uusi laji, jossa kehitys on selkeästi aivan toista luokkaa kuin voimaharjoittelussa. Luultavasti myös tämä tulosten selkeämpi näkyminen motivoi. Ja ainahan raikas ulkoilma hikisen salitunnelman voittaa... vai voittaako? ;)
