Jos mulla olisi hätäkahva, vetäisin siitä just NYT!

Näin ajatteli Hermis klo 8/31/2006 06:49:00 ip. 0 viestiä

Menisivätpä seuraavat 5 viikkoa nopsaan! Monestakin syystä... Mutta ennen kaikkea koska tapasin tänään salilla piiiitkästä aikaa aina yhtä hyvässä kunnossa olevan (treeniä tai ei) Ison Tanskalaisen ja sovimme alustavasti, että kunhan minä pääsen näistä dieettikotkotuksista ja saan itseni ajetuksi More Muscle -ohjelmaan sisään, niin otamme jonkin aikaa taas treenisessioita yhdessä. Can`t wait! He is soooooo inspiring!

Näin ajatteli Hermis klo 8/29/2006 10:13:00 ip. 0 viestiä

Sinne meni 60 € suteen... Kolme minuuttia crossaria ja lantio yhtä jumissa kuin ennen käsittelyä. Hoitopäivinä kannattaa tietysti mennä treenaamaan... Ja varsinkin takareidet. Sj mave rulettaa ja lukot tykkää! Ou jee... :/

Näin ajatteli Hermis klo 8/28/2006 09:16:00 ip. 0 viestiä

Liikuntasuunnitelma vko 35_06

Nojuu, enpä mä sitten eilen mitään suunnitelmia ehtinyt postaamaan :/. Enkä oikeastaan ehtisi nytkään; takareidet odottavat ;). Mutta hyvä ettei eilen sen enempää aikaa löytynyt, koska tänään kaikki suunnitelmat menivät yllätys, yllätys, töiden vuoksi aivan uusiksi. Eli tältä tämä homma nyt näyttää:

• ma: takareidet
• ti: rinta + olkapäät (työmatkalla Lohjalla)
• ke: vapaa (työmatkalla Porisss..)
• to: selkä + trapsit
• pe: etureidet (ehkä lyhyt lenksu ennen duunia)
• la: aamuaero ja tankkaus???
• su: aamuaero ja illalla hauikset + ojentajat

Aerobiset treenit ovat aika vähissä. Taas kerran joudun toeteamaan, että bad, bad, bad... Keskiviikon syömiset hiukan arveluttavat (piiiitkä päivä tiedossa ja mut kuulemma yritetään pitää "poissa jaloista" pitkän lounaan ja tiheiden kahvituokioiden varjolla, heh...), samoin torstaina olen lupautunut lounastamaan yhteistyökumppanin kanssa. Saamari! Tänään olin "hermotohtorilla" ja käynti oli kohtalaisen mielenkiintoinen, koska aamulla kiireessä pukeutuessani en muistanut koko asiaa ja valitsin tilanteeseen jokseenkin sopimattomat alusvaatteet. Voi nolous... Päivällä yritin mieskolleegalta tiedustella pitäisikö asia heittää leikiksi (yrittää keventää tunnelmaa?) vai marssinko vaan muina miehinä herran eteen pyllistelemään (joo... selkärangan tilanne tsekataan ennen ja jälken hoidon kurottamalla sormet terapeutin edessä varpaisiin = pyllistämällä ;)). Päädyin siihen "muina miehinä" -vaihtoehtoon... ja yritin unohtaa koko asian siinä kovin hyvin kuitenkaan onnistumatta, koska totta helvatussa lantio ja SI-nivel olivat taas umpijumissa ja pakaroita leivottiin siihen malliin, että vedet tulvivat silmistä ja muutama kiljahduskin pääsi. Pöksytkin olivat ties missä... Noh, vahingosta viisastuu. Ensi kerralla liikenteessä taas mummoalkkareissa! :D Myöskin leukaperien "avaaminen" oli uusi ja ihan mielenkiintoinen, mutta pikkasen pelottava juttu. Siinä TODELLA luottamus terapeuttiin punnittiin. Pelosta huolimatta kykenin luottamaan. Nyt olo on keveä ja pää pyörii taas kuin pöllöllä eivätkä jalatkaan enää puudu. Kiva! :)

Näin ajatteli Hermis klo 8/28/2006 06:34:00 ip. 2 viestiä

Virtaa riittää, aikaa ei... murrrr!! Sain aamulla sumun hälvenemistä odotellessani loppuvuoden treenisuunnitelmatkin valmiiksi, mutta ties koska ehdin niitä postailla :(. We`ll see... Josko ainakin tämän viikon suunnitelmat tänään saisi... Mutta nyt salille päivän tokan treenin kimppuun! Käsien kuritusta tiedossa! Yeah!!! :)

Näin ajatteli Hermis klo 8/27/2006 06:52:00 ip. 0 viestiä

Itsetyytymättömyys

Lueskelin ajankulukseni (hehee, onpa mukava sanoa näin!) ruotsalaisen fitness -tähden Linda Fodorin blogia ja ihastelin tuorehkoa hääkuvaa (oih, Linda on niin nätti, toivottavasti mäkin näytän yhtä hyvältä jos SE päivä tässä elämässä joskus koittaa, heh). Silmiini pisti kuitenkin ennen kaikkea seuraava lause:

Nu när jag tycker bättre om mig själv, tror mer på mig själv, BERÖMMA mig själv och även lärt mig se samband kan jag använda min tid till att må bra och när jag mår bra kommer lyckokickarna och när lyckokickarna kommer kan jag använda den extra energin till att prestera bättre i träningen.

Yllättävää! Miksi mä en ole koskaan voinut ajatella, että Lindan kaltainen nuori, nätti, menestynyt upeakroppainen nainen ei olisi aina pitänyt itsestään, uskonut itseensä ja ollut itselleen kiitollinen kaikesta saavuttamastaan tai voinut ylipäätään kehossaan ja mielessään hyvin? Tätä taitaa olla yleisemminkin liikkeellä lajin harrastajien keskuudessa ;) Ehkä itsetyytymättömyyden voisi myös ajatella olevan osa lajia, sillä kuten olen aina sanonut, siinä vaiheessa kun on kuntoonsa täysin tyytyväinen eikä löydä mistään enää mitään parannettavaa voi yhtä hyvin lopettaa. Ei ole enää mitään mitä tavoitella. Tyytyväisyys tappaa motivaation, halun voittaa itsensä. Näin. Mun mielestä.

Näin ajatteli Hermis klo 8/26/2006 04:24:00 ip. 0 viestiä

Viikon ajatukset

Uuaaaah! Karmea viikko takana. Mutta niin kai se aina on, ensimmäinen loman jälkeinen viikko. Ja asiaa ei todellakaan helpottanut yhtään herätys maanantai -aamuna klo 4 ja sitä seuraavat pari vuorokautta reissussa. Eikö ensimmäinen työviikko ole tarkoitettu vasta ajatustasolla totuttautumiseen taas kuukausia kestävään työarkeen? Mihin katosi se pehmeä lasku? Joopa joo... kyseessä oli teoriassa ja käytännössäkin vuoden tärkein työmatka, ja koska sekä ajatus, että vieraat kielet tuntuivat olevan vielä melkoisen ruosteessa, niin kerroinpa heti kättelyssä "tärkeille herroille" tilanteen ja helpotin huomattavasti omia paineitani. Joku jopa totesi, että on ihailtavaa, että olen loman jälkeen vähän eksyksissä, heh... Niin kuulemma pitääkin olla. Ja mä olin. Hyvällä omallatunnolla. Ehkä juuri siksi kaikki sujuikin niin mallikkaasti :) Kaikki muu paitsi syöminen ;). Noh, mullahan on edelleen sopimus itseni kanssa, että riittää, että reissuilla stressaan työasioista eikä mun silloin tarvitse enää miettiä syömisiä tai treenaamista. Ne ovat "vapaapäiviä" tässä mielessä. Näin vältyn paitsi itseni stressaamiselta, niin myös kiusallisilta tilanteilta, joissa joudun joka käänteessä selittämään miksi en syö tai tee sitä ja tätä tai miksi teen niin tai näin. Oman porukan kanssa homma on ok, mutta asiakkaiden kanssa selittely tuntuu lähinnä kiusalliselta. Ja koska näitä työmatkoja ei kuitenkaan ole kuin muutamia kuukaudessa, niin en ahmimisellakaan ;) pysty torpedoimaan paljoakaan. Jos mitään. Noh, musta on viime kuukausina kehittynyt aivan loistava tankkaaja, joten syömäni ruokamäärät kyllä herättivät hieman ihmetystä :D. Kun hotelliaamiaisella muut tyytyivät lähinnä yhteen croissanttiin ja kahvikuppiin, niin nautin minä hyvillä mielin koko repertuaarista. Sen jälkeen ei enää ihmetelty, miksi mä varasin aamiaisen nauttimiseen kokonaisen tunnin kun muille riitti siitä ajasta puolet. Olin siis ensimmäisenä aamiaspöydässä ja poistuin viimeisenä :D. Siinä sitten tunnin aikana sain upotettua munakokkelit, pekonit, nakit, lihapullat, paistetut punaiset tomaatit ja vihreät pinaatit, lautasellisen puuroa omenahillolla, hiukan mysliä maidolla, jogurtit, leipää kurkkuineen, lihaleikkeleineen ja juustoinen, useamman lasin appelsiinituoremehua, kupin teetä, kasan hedelmiä ja palanpainikkeeksi vielä kanelipullan. Olin aamiaisella poikkeuksellisesti vain hihattomassa paidassa ilman jakkua ja tehdessämme lähtöä hotellilta päivän ensimmäiseen palaveriin kyseli asiakkaan edustaja, josko olin kisoihin tähtäämässä. Olipa loistava tilaisuus heittää pientä vihjettä pomon suuntaan, joten vastasinkin, että ei tässä kerkiä mihinkään kisoihin valmistautumaan, kun työ haittaa niin pahasti harrastuksia ;). Vitsinähän asian tietysti heitin ja niin sen kaikki käsittääkseni myös ymmärsivät, vaikka kyllähän siinä puolitotuuskin piilee... Kun viikko alkoi noin epätavallisissa olosuhteissa, niin onpa tämä loppuviikkokin mennyt jokseenkin persiilleen sekä syömisten että vähän myös treenien osalta. Keskiviikkona tuli mentaalisyistä skipattua rinta- ja olkapäätreeni, joten nyt on ollut melkoinen kurominen. Pyrin tekemään maksimissaan kaksi salitreeniä peräkkäisinä päivinä ja pitämään sitten puntista välipäivän, mutta katsotaan nyt miten tässä käy, kun ensi viikkokin vaatii työmatkan vuoksi vähän sumplimista. Hiukan olen treenijärjestystä tässä muuttanut... Noh anyway, viime viikolla ei tiukistelun suhteen tapahtunut edistystä, mutta ei nyt oikeastaan tullut takapakkiakaan. Kai. Eli mun pitäisi kaiketi olla tilanteeseen tyytyväinen, mutta kun en tietystikään ole. Eilen räpiköin selkätreenin läpi (heh, ai räpiköin, hyvinhän se meni, vaikka kipeä rinta hiukan haittasi) ja päälle vielä saliaeron, jota ei tietystikään pitäisi tehdä varsinkaan kun kaloreita säästelläkseni skippasin vielä palautusjuoman. Mutta eipä ollut perjantai -iltana muuta tekemistä. Ja tietystä syystä halusin kuitenkin pitää itseni kiireisenä ja kaiketi vielä väsyttääkin itseni siinä samalla aivan läpikotaisin. Unta ei kyllä paljoa tarvinnut ootella ;) Mutta niin, kroppa on siis aivan pyllystä. Tai ei kai aivan, mutta U got the point, didn`t U? Vain ylävatsa miellyttää tällä hetkellä omaa silmää. Ongelma lienee omissa odotuksissa; jotain paljon enemmän PITÄISI näkyä ja tapahtua, mutta kun ei niin ei :/. Toinen ongelma lienee siinä, että sitä alkaa tarkastella kehon eri osia yksilöllisinä tajuamatta kokonaisuudesta yhtään mitään. Mä ainakin katson vaan yhtä osaa kerrallaan ja vielä suurennuslasin kera, joten aika monesta paikasta löytyy jotain epämiellyttävää tai sitten ei löydy yhtään mitään. Eilen pohdin pitkin päivää, jotta tankkaanko tänään vai en. Toisaalta mielessä kummitteli kaikki viikon mittaan nautitut "herkut" ja punaviinilasilliset, mutta peilistä taasen huutomerkin lailla hyppäsivät silmille tyhjät luiperokädet, joita toden totta katselisin mieluummin hieman, tai itseasiassa paljonkin täyteläisimpinä. Tankkauksella on myös merkittävä vaikutus treeneihin ja koska tässä olen nyt yrittänyt hieman käsiin panostaa, niin mielelläni myös treenaisin ne täysillä glykogeenivarastoilla. Joten päädyin nyt sitten tänään mässyttämään. Joskin yritän pitää hieman tolkuissa tätä syömistä ja tähdätä jonnekin 2500-3000 kcalrin väliin. Tuossa alkuviikon syömisessä lienee ollut sen verran rasvaa ja muuta höttöä (alkoholia ;)) mukana, että lihakset eivät ainakaan näytä täysiltä. Ja olokin on vähän "voimaton" ;) Ääääh, mulla on kauheasti asiaa. Antakaa anteeksi sääntöjen vastainen pitkä postaus ;). Viikolla en sitten kerkiäkään kauheasti raportoimaan kun on niin paljon kaikkea muuta. Aamulla kirmasin 11,5 kmrin maastolenkille, joka on siis mun mittapuussa ns. pitkä lenkki. Eli ~2 kmrin pituinen metsälenkki viiteen kertaan ympäri ja siirtymät päälle. Juoksu kulki loistavasti ja oli suorastaan nautinnollista illan saliaerosta huolimatta. Vasen jalkapohja tosin on jostain syystä kipeytynyt niin, että kävely on hieman hankalaa, mutta juostessa sekin unohtui. Nyt vaivaa taas enemmän. Kuitenkin ajattelin pelata varman päälle ja sain vihdoin viritettyä kuukauden päivät käyttämättä maanneet uudet DS-Trainerit juoksukuntoon. Josko tuo kipu olisi vaikka niistä vanhojen kuluneista vaimennuksista johtuvaa. Hiukan harmitti lähteä valkoisena hohtavia popoja maastoon likaamaan, mutta jossain vaiheessa se olisi tehtävä kuitenkin. Ihana aamu! Ennen kasia olin jo metsässä; aurinko paistoi, kaste kimalteli lehdillä ja usva leijui notkelmissa. Ja minä nautin ylhäisessä yksinäisyydessäni. Vaatetta olin tapani mukaan varannut taas kerran liikaa ja aamun lämmetessä täytyi virittää pusakka vyötäisille. Trikootkin olen jo vaihtanut syyssellaisiin; ovat edelleen polvipituiset, mutta paksumpaa kangasta. Kolmannen kierroksen puolimatkassa kuulin jostain miehen äänen "Hei kuule!". Missään en ketään nähnyt ja mielessä ehti risteillä jo jos jonkinlaista ajatusta. Mies toisti sanomansa ja rämpi esiin pusikosta vanha musta haukkuva labbis vierellään. Mies vinkkasi mut puskiin, heh, ja siinä vaiheessa oli katseeni skannannut ja aivot kategoriosoineet hänet jokseenkin vaarattomaksi. Keskeytin juoksun ja menin katsomaan mitä puskien takaa löytyi. Parin kolmenkymmenen metrin päässä peltoaukeman reunassa toljotti hirviemo kahden vasansa kanssa korvat tanassa höyryä sieraimista hönkien. Upea, vaikuttava näky! Mies käski olla varovainen ja minä jatkoin matkaani. Kaksi kertaa pitäisi vielä hirviemon ohitse pinkoa. Seuraavalla kierroksella vatsassa nipisti kun yritin tarkkailla ympäristöäni. Näinkin hirvet kauempaa ja mietin oikaisevani polun kautta, jolloin en joutuisi niin lähelle niitä. Mutta mutta... Koska pelkään paitsi käärmeitä, niin myös hirviä aivan älyttömästi (muutamia lapsuudentraumoja molempiin otuksiin liittyen ;)), niin nyt mulla oli toisaalta oiva tilaisuus hieman testailla itseäni ja kohdata yksi suuri pelko. Josko se siitä vaikka häviäisi, kun saisin todeta näiden kookkaiden kruunupäiden olevan täysin (?) vaarattomia. Itse kehitin päässäni sellaista nyt typerältä tuntuvaa ajatusta, että koska mä pidän kaikista eläimistä, paljon, enkä tahdo niille millekään mitään pahaa (en halua ampua yhtäänhirveä tai mitään muutakaan, enkä haluaisi muidenkaan niin tekevän, sitä paitsi hirvenliha on yök!), niin kaiken järjen mukaan nekään eivät halua vahingoittaa mua, jos en käyttäydy uhkaavasti. Ajattelin olevani varovainen ja kääntyväni sen enempää miettimättä heti, jos tilanne tuntuisi "vaaralliselta". Viritin aistit äärimmilleen, tiesin suurinpiirtein missä kohtaan kohtaisimme. Tai olisimme ainakin lähimpänä toisiamme. Noh, kaikesta tarkkaavaisuudestani huolimatta onnistuin ohittamaan hirviperheen sitä huomaamatta :D. Kun olin aivan varma, että olin ohittanut kohdan jossa niiden PITI olla, niin aloin hätääntyneenä vilkuilemaan olkani yli. Niinpä niin, siellähän ne, kaikki kolme korvat edelleen ojossa ehkä 5-10 metriä reittini sivussa. Olin juossut ohitse niitä huomaamatta. Viimeisellä kierroksella en enää nähnyt koko poppoota ollenkaan. Olivat ne sitten siellä tai eivät. Vikalla kiekalla riitti vielä virtaakin hyvin, joten kilometriajat olivat itsellenikin yllätys. Mutta kun on niin kivaa juosta lujaa :D. Siksi sprintit ovatkin suosikkejani :) Ja vaikka tämä keho on nyt taas niin pyllystä, niin onpa sekin onnistunut mut tässä muutamaan otteeseen yllättämään. Tiedän, että nämä jutut kuullostavat aivan skitsoilta, mutta totta ovat ja ihan oikeita aitoja ajatuksia, jotka varmasti jokainen dieettaaja pystyy ymmärtämään. Ensinnäkin, koska olen aivan äärettömän huono vaateshoppaaja ja inhoan hommaa yli kaiken, niin päätin muutama viikko sitten helpottaa tätä työelämän kannalta pakollista urakkaa hankkiutumalla Stockan pukeutumisneuvojan pakeille. Kerroin kokoni olevan ~36, jota hän ei jostain syystä uskonut ja olikin näin ollen kiikuttanut sovitukseen kaikki vaatteet järjestäen kokoa 38. Heh, siinäpä sitten tuhrautui tunti jos toinenkin kun hän juoksenteli niitä vaihtamassa pienempiin kokoihin, osa kokoa 36 ja osa 34:sta. Näytän siis isommalta, mitä oikeasti olenkaan. Visuaalinen harha. Hyvä!!! Kyseessä kuitenkin oli ammattilainen, joka arvioi työkseen ihmisten kokoja :) Toinen positiivinen yllätys oli kun myös pari viikkoa sitten motivaatiohousuiksi ostamani housut (joku aika sitten totesin kaapista löytyvän ainoastaan päälle mahtuvia tai liian isoja vaatekappaleita) ovat tällä viikolla osoittautuneet vähemmän motivoiviksi. Sokoksen alennusmyynnistä nappasin mukaani aivan liian pienet, kokoa 34 olevat Your Facen killtäväpintaiset, hieman läpikuultavat kirkkaan valkoiset housut, jotka eivät anna yhdellekään sellumuhkuralle minkäänlaista armoa. Kaikki ylimääräinen siis näkyy ja kaikki ylimääräinen vielä korostuu. Loistavaa, ajattelin kun sovituskopissa väkipakolla ahtasin itseni makkarankuoreen. Enkä mä niitä olisi edes ostanut ellen olisi saanut kuudenkympin pöksyjä alta kahdenkympin. Hyvä kauppa! Paitsi, että se motivaatiopuoli on nyt vähän niin ja näin, koska housut mahtuvat ihan mukavasti päälle. Onneksi kangas ei kuitenkaan edelleenkään anna mitään anteeksi, joten hieman on vielä töitä tehtävä ennen kuin julkisesti aion näissä näyttäytyä. Ne reidet... ja ne pakarat... huoh! Hmmm... vieläköhän joku jaksaa lukea tätä selontekoa. Loppu ei ole vielä lähelläkään :D. Otetaas tähän vielä se kolmas positiivinen yllätys ja kertoilen tulevaisuuden suunnitelmista sitten toisessa postauksessa. En tiedä johtuuko lämpimästä säästä tai hiilaripöllystä, mutta muutama tunti sitten tajusin, että tavoitteeni on saavutettavissa ja että sinne ei VÄLTTÄMÄTTÄ ole enää kovin pitkä matka, jos nyt vaan jaksan työltä pitää homman vielä muutamia viikkoja kasassa. Raskastahan tuo on, koska väsymykseen, kiireeseen ja ahdistukseen on helppo lääke; ruoka! Vääränlainen ruoka ja väärä määrä ruokaa. Tavoite on ollut sama jo useamman vuoden, mutta koskaan en siihen syystä tai toisesta, yleensä ajan tai motivaation loppumisesta johtuen, ole vielä päässyt. Nyt olen kuitenkin ainakin joissakin olosuhteissa ;) lähempänä kuin koskaan, joten kyllä olisi harmi jättää asiaa tähän. Tuo kunnianhimoinen tavoite on siis saada alavatsan suonet näkyviin. Ja mulle suonien näkyminen tarkoittaa oikeasti kohollaan olevia, pullottavia suonia ihon alta kuultavien sinisten viirujen sijaan (etsin jossain vaiheessa sopivaa kuvaa). Kehotyypistä riippuen näkyvien suonien esiin saaminen on joillekin helpompaa, toisille vaikeampaa. Itse väittäisin joutuvani kohtuukovan työn tavoitteen täyttymisen eteen tekemään ja siksi osaan ainakin hitusen iloita tämänpäiväisestä löydöstäni, vaikkakin kyseessä onkin vain noin 3-5 cm:n pätkä vasemman lantioluun liepeillä sopivassa sivuvalossa ja hiukan lantiota eteenpäin työntäessä. Oikealla puolella samanmoinen löytyy ylempää navan tasosta, mutta tämä varsinainen ilonaihe sijaitsee siis selvästi navantason alapuolella. Huisia!!! :) Enkä malta pitää näppejäni erossa siitä. Koko ajan täytyy tunnustella onko kohouma vielä paikoillaan ja olemassa :D Näin. Nyt loppu tarinointi, koska eväätkin ovat loppu ja on pakko kipaista kauppaan hakemaan täydennystä. Muutamia aiheita jäi vielä varastoon. Toivottavasti eivät mene "ohitse". Ainakin niitä suunnitelmia oli ajatuksena oman pään selvittämiseksikin kirjata ja sitten haluaisin vielä palata näihin sydäntä lähellä oleviin lääkäriasioihin, kipuun, pelkoihin jne.. Mutta nyt lisää mättöä hakemaan!

Näin ajatteli Hermis klo 8/26/2006 12:46:00 ip. 2 viestiä

Erikoislääkärillä

Lääkärin kommentit:

• sulla on liikaa lihaksia
• sun täytyy vähentää treenaamista
• sun täytyy lopettaa treenaaminen
• sun täytyy vaihtaa rauta puisiin shakkinappuloihin
• sun täytyy alkaa kasvattamaan vatsaa (esitteli omaa komeasti höllyvää vatsaansa, YÖK!)
• onko sulla perhettä? Ai ei. No hyvä, ettei se rasita sua lisää
• tehdään hermoratatutkimus. Saattaa mennä vuodenvaihteeseen.
• kyllä mä haluan nähdä sut uudelleen
• sun täytyy katsoa peiliin
• ei ole mun mielestä TOS, mutta on sitä tätä ja tota (miljoona uutta syndroomaa, joiden syitä EI TIEDETÄ)
• urheilija ei tervettä päivää näe
• ai mitä tutkimuksia sä haluaisit? Ajattelet kuin insinööri (yeah right... not even close, man!)
• voin antaa kortisonia, muutkin ottaa kerran vuodessa (EI kiitos!!)
• tarviitko kipulääkkeitä? Ai et. No syö Buranaa.
• onko sun laji kehonrakennus? (Tsing!!! Kymmenen pistettä ja ainoa asia joka vihjaisi että tyyppi ei kaikesta huolimatta ole aivan ääliö ;))

Lisäksi tyyppi liimautui jatkuvasti iholle ja kiinni mun persiiseen, joten mulla nousee vieläkin karvat pystyyn kun ajattelen koko tapaamista. Ällöä!!! Tuskin maltan odottaa, että tapaamme kolmen viikon päästä uudelleen. Mutta sitä ennen siis hermoratatutkimus (ENMG) ja korva-, nenä-, kurkkulekuri.

Salilla sentään tuli kunnosta kehuja :). Musta on aina yhtä kivaa katsoa ihmisten ilmeitä, kun he tiedustelevat, jotta olenko valmistautumassa johonkin kisaan ja vastaan, että en, vaan ihan vaan omaksi iloksi ja vanhasta tottumuksesta rautoja heiluttelen. Tänään lisäsin vielä, ettei kunto riitä lavalle, mutta koitan tässä vähitellen parannella, jolloin luulin hemmon jo pyörtyvän siihen paikkaan. Hehee! Mitä hupia! :)

Näin ajatteli Hermis klo 8/24/2006 09:51:00 ip. 0 viestiä

Elämä sotkussa

Ärgh! Hyvästä yrityksestä huolimatta treenielämä on aivan sekaisin. Bad bad bad... Ei ole mitään ärsyttävämpää kuin muu elämä sotkemassa treenejä. Noh, muut elämät ovat mun päässä ihan yhtä sekaisin (positiivisessa mielessä :)), joten kaipa tämä sotkuisuus on vaan pakko hyväksyä ja edetä päivä kerrallaan, koska viikkosuunnitelmat eivät nyt näytä toimivan. Ja sekös nyt syö naista!!! Täytynee viikonloppuna pohtia jotain ratkaisuja... Ruotsin reissu oli huippuhieno, huippuhyödyllinen, huippuväsyttävä ja huippuruokaisa, joka nyt näkyy kropassa ja vaa`alla, stressaa nupissa. Kuinka ihmeessä mä saan taas systeemin toimimaan niin, että päivään mahtuu kaikki, mitä siihen haluaisin mahtuvan?! Plus jonkinlainen säännöllisyys. Eilenkin söin aamupuuron klo 9, paperimukillisen automaattikahvia klo 14 ja "lounaan"klo 18.30. Treenin jälkeen (saliaero rinta-olkapäätreenin sijaan) olin niin puhki, etten jaksanut enää salaatteja tai puuroa väsäillä, joten iltapalakin jäi pieneen tunapurkkiin ja yhteen ällömakeaan proteiinipatukkaan. Yök! Tänään tutkituttamaan hermovammaa ja toivottavasti vihdoinkin kaksi päivää myöhässä rinta-olkapäätreenailemaan....

Näin ajatteli Hermis klo 8/24/2006 07:41:00 ap. 0 viestiä

Koivet kohtuuhyvät! Ja kaksi intensiivistä salitreeniä tänään takana. Hienosti kulki, vaikka aamun selkä hauiksissa painoikin. Eiköhän tässä nyt malta huilailla pari päivää. Harmikseni vaan kroppa turboilee ja aiheuttaa pientä päänvaivaa reissuvaatetuksen osalta. Ärgh! Aina tämä sama laulu... MUtta miemeen nyt

Näin ajatteli Hermis klo 8/20/2006 10:08:00 ip. 0 viestiä

Kaksi kärpästä yhdelle päivälle?

Päässä taitaa jo pyöriä seuraava älytön idea. Olen maanantain ja tiistain työmatkalla Ruotsissa, joten pelastaakseni tänään sössimäni ensi viikon liikuntasuunnitelman, mietin selkätreeniä huomisaamulle ja hauiksia ja ojentajia illalle. Olisi ainakin hauikset mukavasti "esiväsytetyt" ;). Aerobinen on joka tapauksessa poissa huomisen kuvioista. Jalat ovat aivan järkyttävän kipeät; särkevät, ovat jäykät ja kosketusarat. Saapi nähdä mitä ensi yön unista tulee... Eikä työmatkakaan ole pelkkää palaveerausta vaan ihan "liikunnalliselta" näytti ohjelma; paljon on ehdittävä nähdä ja monta ihmistä tavattava parissa päivässä. Päätös huomisen treeneistä ja sen myötä koko viikon liikunnoista ja syömisistä (torstaina menen myös fysiatrian polille arvioituttamaan hermovammaa) lienee parasta jättää aamuun. Voipi olla, ettei tarvitse paljoa petiä kauemmaksi liikkua. Onneksi sentään hoidin hiilarivajauksen kuntoon nauttimalla PALJON äipän pannukakkua ;D. Energioista eivät huomisen liikunnat ainakaan jää kiinni!

Näin ajatteli Hermis klo 8/19/2006 10:09:00 ip. 2 viestiä

Rampautettu

F.U.C.K!!! Mä olen rampauttanut itseni lähes täysin liikuntakyvyttömäksi. Vyötärön alapuolelta ei löydy YHTÄÄN paikkaa, johon ei koskisi tai jota ei kuumottaisi aivan hullunlailla. Kyllä, mukaan lukien myös se paikka, jonka tilasta en yleensä julkisesti raportoi. Vaihtoehtoja jäykkään ja kivuliaaseen tilaan on kutakuinkin kaksi; eilen illalla tekemäni etureisipainotteinen jalkatreeni tai tämänpäiväinen fillarilenkki. Syytä taitaa löytyä molemmista ;) Kuten kaikki jo tietävät, niin mähän olen noin yleensä ottaen aivan äärettömän fiksu ja järkevä tyyppi ;). Johonkin se järki vaan aina häviää näiden kehoprojektien ollessa kyseessä. Niin tälläkin kertaa. Eilen jalkatreenin jälkeen tsekkasin sääennustetta, jonka mukaan tänään olisi aivan loistava keli toteuttaa yksi tälle kesälle asettamistani tavoitteista. Niin, se 80 kilsan pyörälenkki, josta aloin kesän alussa haaveilemaan todettuani kykeneväni jälleen hermovammalta pyöräilemään. Viime viikonloppuna homma kaatui ikävään säähän, nyt sää oli mitä mainioin, joten mitäpäs sitä muutakaan kuin tuumasta toimeen :) Eilen jalkatreenin jälkeen "tankkasin" yhdellä sipulipatongilla ja 175 grammalla Carte d`orin Light suklaajäätelöä. Menin ajoissa pehkuihin ja nousin vielä yöllä syömään yhden juustosiivulla päällystämäni Real -viipaleen. Päivän kokonaiskalorit ~2000, josta hiilareita 215 grammaa eli kolmasosa normaalitankkauksen määrästä. Ajattelin sen riittävän hyvin, koska olin jo keskiviikkona pitänyt taulukointivapaata ja syönyt "normaalisti" tiukistelun sijaan. Aamusta vielä 15 grammaa heraproteiinia huiviin ja mukaan pakkasin juomapulloon litran verran valmiiksi sekoitettua Dexal Lightia ja neljä tyynyä purkkaa. Ja menoksi! Ajatuksena oli toteuttaa matka kahden pysähdyksen taktiikalla (40 ja 60 km), mutta kolme niitä kuitenkin tarvittiin. Tai oikeastaan neljä. Ensimmäinen jaloittelutauko oli määrä pitää puolivälissä, mutta jo 37:ssä oli aivan pakko nousta pyörän päältä repimään stringejä, jotka olivat painautuneet tuskallisen syvälle.. sanonko minne? Käyttäkää mielikuvitustanne ;). En viitsinyt moisen pikkuoperaation vuoksi hakeutua metsän suojaan, joten taas tarjottiin vilkkaan valtaväylän autoilijoille hieman (aikuis-)viihdettä matkan varrelle :D Eka kolmekymppiä sujui aika kivasti. Vain oikea pakara oli eilisestä umpijumissa ja harmittelin, etten ollut huomannut purkan lisäksi pakata mukaan Buranaa. Enpä antanut kipuilevan pakaralihaksen häiritä matkantekoa vaan luotin siihen, että kyllä se jossain vaiheessa päästää. Niinkuin päästikin. Joskus puolimatkassa molemmat pakarat jomottivat siihen malliin, että en jumia oikeassa enää edes huomannut. Ja kun mukaan kuvioihin tulivat hieman myöhemmin vielä etu- ja takareisien, pohkeiden, hartioiden ja jalkovälin kipuilu, niin hukkui sitten mukavasti sinne joukkoon ;). Menomatkalla jaksoin vielä ihastella bambiperhettä (emo ja kaksi iiiiihanaa valkopilkullista vasaa), mutta kotimatkalla en nähnyt muuta kuin silmissä vilisevää asfalttia ja kirosin vasempaan reiteeni vapaamatkalaiseksi asettautuneen leppäkertunkin alimpaan helvettiin. Lisäpainona siinä, prkl!!! Kolmenkympin jälkeen alkoi vastatuuli tiukentaa otettaan ja siinä vaiheessa jouduin päästämään ohitseni ystävällisesti tervehtineen mieshenkilön, jolta polkeminen 1/3 omien renkaideni paksuisilla pyörillä sujui vielä hymyssä suin. Jälleen kerran fiksuuteni pääsi yllättämään ja jäin roikkumaan hemmon takakumin tuntumaan, kunnes puolen kilometrin jälkeen tajusin, että jos halusin välttyä itsemurhalta, niin oli ehkä kuitenkin parempi tyytyä puskemaan omaa vauhtia vastatuuleen. 42 km mittarissa, aika kääntyä kotiopäin ja venytellä puutuneita jalkoja sekä ilmoittaa muutamalle huolestuneelle(?) taholle olevani edelleen hyvävoimainen ja hengissä. Olin ilmoittanut ennen lähtöäni äipälle aikomuksistani ja pyysin pitämään varoilta kännyä mukana ennen kuin ilmoittaisin olevani taas turvallisesti kotona. "Miten sä niin pitkällä olet?!", oli äipän kommentti soitettuani puolimatkassa sijaintini. Jaa-a, jos kasikymppiä on tarkoitus ajaa, niin neljäkymppiä tulee siinä jossain vaiheessa vastaan :D Tauon jälkeen kymppi sujui kohtalaisen mukavasti, kunnes hienoinen myötäinen alkoi muuttua TAAS lieväksi vastaiseksi. Rukoilin venäläisiä autorekkajonoja apuun. Rukouksiini vastattiin; sain muutamilta yksittäisiltä rekoilta hieman työntöapua ja kannustavia tööttäyksiä. Toiselle viralliselle tauolle pysähdyin 64 km:rin kohdalla. Tämä tauko kestikin jo tuplasti pidempään kuin ensimmäinen. Ja loppumatka olikin jo yhtä tuskaa; häilymistä elämän ja kuoleman välillä, tiukkaa pään ja kehon välistä taistelua, uskoa ja epäuskoa... kirouksia. Muita muistikuvia ei juurikaan ole. Päässä tykytti, korvissa humisi, silmissä musteni ja alakroppa huusi joka solulla Hoosiannaa! Mutta hei, mä pääsin jotenkin, loppumatkasta jo ojien kautta kotio! Ja sain jopa kannettua fillarin portaita pitkin toiseen kerrokseen, vaikka vähän sitä epäilinkin. Ensiavuksi nektariini, kuuma suihku (vikat 15 km palelin lämpimästä säästä huolimatta aivan järkysti), uunituore sipulipatonki ja klo 14:sta aamupuuro. Illan ohjelmassa lukee selkätreeni, mutta jääköön nyt huomiselle, vaikka sekottaakin koko ensiviikon liikuntasuunnitelmat. Voipi olla, että lykkääntyy vielä myöhäisemmällekin ellei liikuntakyky ala viimeistään jossain vaiheessa huomisiltaa palautumaan. Kesän fillaritavoite 80 kilsaa kertapolkaisulta saavutettu ja vielä neljä kilsaa ylitettykin! Hyvä mä! Nyt voin hyvillä mielin laittaa fillarin talviunille. Jotenkin mun ei tee enää yhtään mieli hypätä sen selkään ja totuuden nimissä täytyy myöntää, että tämän päiväinen oli taas älyttömin tekoni tällä saralla vähään aikaan. Sisäinen kunnianhimo on sen sijaan tyydytetty ja voi hyvin ;) Loppuun vielä itselleni muistilistaa mitä seuraavalla kerralla tällaiseen hullun projektiin lähtiessä kannattaa pitää mielessä.

1. Ei samalle viikolle kahta maksimisykkeillä vedettyä kymmenen intervallin treeniä.
2. Ei jalkatreeniä edelliselle illalle.
3. Kunnon tankkaus; hiilareita vähintään 600 grammaa.
4. Aamulla ehkä jotain muutakin napaan kuin pelkkää proteiinia.
5. Matkalle mukaan ehkä jotain muutakin kuin purkkaa.
6. Juomaksi ihan tavallista Dexalia Lightin sijaan.
7. Ei aikatavoitteita, vaikka ne olisivat niinkin kohtuullisia kuin keskinopeus 20 km/h.
8. Ei peesiapua pro -tason pyöräilijöiltä, joiden vehkeet on tehty vain ja ainoastaan tätä tarkoitusta varten.
9. Valitse reitti, jossa on mahdollisuus palata jo puolivälin jälkeen kotiin.
10. Ei stringejä!!!

Näin ajatteli Hermis klo 8/19/2006 03:56:00 ip. 0 viestiä

Postaus "24" päivitetty loppuun :)

Näin ajatteli Hermis klo 8/12/2006 12:11:00 ip. 0 viestiä

Dieettivko 32_06

Laitetaas välillä vähän numeroita näkyviin ;) 6 PÄIVÄN KIRISTELYN KESKIARVOT Ravintokcal/vrk: 1255 kcal Liikuntakcal/vrk: 832 kcal Saldo: 423kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1500 kcal/vrk --> vajetta -1077 kcal/vrk) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

• prot 39,0 E% / 124 g
• hh 38,0 E% / 119 g
• rasva 23,0 E% / 32 g

TANKKAUSPÄIVÄ Ravintokcal/vrk: 3512 kcal Liikuntakcal/vrk: 0 kcal Saldo: 3512 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1500 kcal/vrk --> plussaa 2012 kcal/vrk) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

• prot 11,0 E% / 92 g
• hh 76,0 E% / 656 g
• rasva 13,0 E% / 51 g

KOKO VIIKON KESKIARVOT Ravintokcal/vrk: 1577 kcal Liikuntakcal/vrk: 713 kcal Saldo: 864 kcal (arvioitu peruskulutus ilman liikuntaa 1500 kcal/vrk --> vajetta -636 kcal/vrk) Ravintokcal: 11039 kcal Liikuntakcal: 4994 kcal (Ärgh! Ei ihan viistonnia rikki :/) Saldo: 6045 kcal (arvioitu peruskulutus 10500 kcal --> -4455 kcal/vko) Keskimääräinen makroravinnekoostumus:

• prot 35,0 E% / 119 g
• hh 43,0 E% / 196 g
• rasva 22,0 E% / 35 g

Keskiarvopaino vkon alussa: 54,8 kg Keskiarvopaino vkon lopussa: 54,5 kg Saldo: -0,3 kg Pudotus dieetin alusta -1,9 kg Ylin paino: 56,3 kg Alin paino: 53,5 kg Erotus: -2,8 kg

**********

Vkon 32 liikunnat (su-la):

• su aamu: pyörälenkki ~65 km; hrave: 134; 1429 kcal
• su ilta: hauikset ja ojentajat; 379 kcal
• ma aamu: pyörälenkki ~30 km; hrave 124; 585 kcal
• ti aamu: juoksulenkki 7 km; hrave 146; 442 kcal
• ti ilta: rinta ja olkapäät; 371 kcal
• ke aamu: juoksu 9 km; hrave 1498, 583 kcal
• to aamu: juoksu 4 km; hrave 152, 253 kcal
• to ilta: takareidet; 259 kcal
• pe aamu: kävely 7,5 km; hrave 110; 312 kcal
• pe ilta: selkä, trapsit ja takaolat; 381 kcal
• la: lepo ja koko päivä syöpöttelyä :)

Vko 32 yhteensä:

• treenikertoja 10 kpl
• aikaa 15 h
• kilometrejä 95 pyörällä
• kilometrejä 27,5 jalan
• kulutusta 4994 kcal

4 VKON TANKKAUSTILASTOJA

vko / tankatut kcal / hiilarit g / paino ennen / paino jälkeen / erotus / keskipaino

vko 29 / 2600 kcal / 455 g / 55,5 kg / 56,2 kg / 0,7 kg / 56,1 kg

vko 30 / 2700 kcal / 498 g / 54,5 kg / 55,3 kg / 0,8 kg / 55 kg

vko 31 / 4200 kcal / 686 g / 54,4 kg / 56,3 kg / 1,9 kg / 54,8 kg

vko 32 / 3500 kcal / 656 g / 53,6 kg / 54,4 kg / 0,8 kg / 54,5 kg

**********

Koska viime viikon megatankkaus onnistui hyvin, niin tankkaan tälläkin viikolla vähän reilummin. Ajatuksena olisi polkaista huomenna kesän päätavoite ~80 km, jos vaan sää- ja ennen kaikkea tuuliolosuhteet ovat suotuisat. Jalat eivät tule olemaan aivan fressit, koska torstain takareisipainotteinen jalkatreeni painaa takareisissä ja pakaroissa edelleen. Luottamus itseen on kuitenkin huipussa, joten uskon vakaasti selviäväni ongelmitta :).

Näin ajatteli Hermis klo 8/12/2006 10:00:00 ap. 2 viestiä

Ei kestä!!!

Viikon viimeinen treeni ohitse (selkä) ja mä olen ai-van dead! Sitä paitsi mun ihmisten sietokyky on pyöreä nolla. Eilen oli jo vähän tukalaa, tänään vielä pahempaa. Ärsyttää suunnattomasti ihan joka iikka, yhtälailla tutut ja tuntemattomat. Salilla ollaan ilmeisesti huomattu tämä ja musta tuntuu, että ihmiset juoksevat karkuun kun näkevät mun tulevan. Heh... Mutta eipä haittaa yhtään. Parempi niin ennen kuin oikeasti onnistun itseni julkisesti nolaamaan. Treenin jälkeen ajattelin mennä vanhempieni luokse vähäksi aikaa iltaa istumaan. Kestin siellä viisi minuuttia ja painuin ovesta pihalle, vaikka kukaan ei oikeastaan ehtinyt edes sanoa mitään. Mutta kun pelkkä muiden läsnäolo pistää hermon niiiiiin tiukalle. Onneksi en ole töissä. Olisin varmasti taas onnistunut hankkimaan itselleni potkut. Ja tällä kertaa jopa ihan oikeasti. Joo... kaikenlaista on rästissä, mutta nyt ei pää toimi. Yritän huomenissa vastailla Antiloopille ja saada tuon postauksen täydennetyksi. Hippiäinenkin jo varmasti Oulun suunnalla polkee jalkaa... Saapi nähdä toimiiko pää huomenna sokerihumalassa yhtään sen paremmin *silmien pyöritystä*, joten ymmärrystä Ystävät, ymmärrystä ;)

Näin ajatteli Hermis klo 8/11/2006 09:54:00 ip. 1 viestiä

Ei mitään hyvää.. missään

Plaaaaah... minuu taas ärsyttää ihan kaikki kehoon liittyvät asiat. Vaikka mitään syytä ei oikeasti olekaan. Jos syytä ei ole, niin sitten sitä syytä tehdään. Kaikki on järjellä ajatellen paremmin kuin hyvin, mutta silti vaan nyppii. Tällä viikolla kroppa on saanut melkoista kyytiä, mutta on siitä huolimatta kestänyt paremmin kuin hyvin. Aamuisin vähän kolottaa sieltä sun täältä, mutta aamuaeron aikana ovat kolotukset hävinneet taivaan tuuliin. Ruokavalio on pitänyt hyvin, vaikka eilen yksi mielettömän hyvä kookosjätskitötterö tulikin nautittua :). Kokonaisuus pysyi kuitenkin hyvin kasassa eikä tällä viikolla ole ollut yhtään samanlaisia mielitekoja kuin viime viikolla. Johtunee hormonikierron vaiheesta. Ja suurin ilon aihe pitäisi tietysti olla tämän aamun vaakalukema, joka näytti peräti puoli kiloa ALLE kesän alimman (viime lauantain megatankkauksesta huolimatta... tai ehkä juuri siitä johtuen ;)). Uusi enkka siis, josta en nyt kuitenkaan jaksa iloita. Höh... Peilistä ei näy mitään kivaa. Yläkehon lihakset ovat pienet ja tyhjät. Reisissä ja persiissä on LÖYSÄÄ sellua, joka näyttää nyt miljoona kertaa kamalammalle kuin vielä muutama kilo sitten. Vatsanahka roikkuu, suonia ei näy missään, perse roikkuu, tissit ovat pienet, tyhjät ja roikkuvat, silikonit pyörivät päässä... Voi yökötys! Eikä vaatekaapista löydy enää yhtään vaatekappaletta, joka EI mahtuisi päälle. Täytynee suunnata kaupoille hankkimaan uusia motivaatioreleitä ja sekin on yök! Vaateshoppaaminen kun ei oikein vieläkään ole meikäläisen laji. Ahdistaa... Noh, ehkä tämä on vaan ohimenevää unen- ja energianpuutetta. Kohta on lauantai ja pääsen taas täyttämään energiat, glykogeenit ja lihakset. Sekin tosin ahdistaa... Koska sen jälkeen täytyy taas puoli viikkoa katsella kohonneita vaakalukemia ja mieli on täynnä epävarmuutta; laskeeko se paino vai jääkö näihin kohonneisiin lukemiin. Kun näitä kehon reaktiota on edelleen vuosien kokemuksen jälkeenkin yhtä vaikea ennustaa. Kävin aamupäivästä hieman nopeatempoisemman lyhyen lenkin. Alku kulki mielettömän hyvin ja pääsin nauttimaan rennosta, vauhdikkaasta ja hyvin rullaavasta juoksusta. Kunnes se noin kolmen kilsan jälkeen loppui kuin seinään. Kyllähän mä hyvin tiedän, että tässä vaiheessa näin tuppaa käymään, mutta ikävältä se tuntui kuitenkin. Mielen vuoristorataa; suuresta nautinnosta alle minuutissa pohjalle. Se syö naista. Ajatuksena oli käydä lenkin päätteeksi pinkaisemassa radalla muutama rento sprintti, mutta kenttä olikin täynnä jalisjunnuja, joten suosiolla tyydyin vaan hölköttelemään ohitse ja suorinta tietä kotio. Uudet hienot DS-Traineritkin makaavat eteisessä. Vanhat vaan tuntuvat tutummilta, joten eteiseen uudet jäivät edelleen koskemattomina lojumaan kun lähdin vanhoja ulkoiluttamaan. Vanhoissa ovat jo pohjat riekaleina vaimennuksista puhumattakaan, joka sitten tahtoo kovalla katualustalla kostautuvan penikkakipuina. Joooooh... Taidanpa ottaa kirjan käteen ja painua se seuranani petiin odottelemaan valoisampia ajatuksia.

Näin ajatteli Hermis klo 8/10/2006 12:18:00 ip. 0 viestiä

Lomalaisella pitää kiirettä. Päivitän eiliset 24 tuntia loppuun kunhan jossain vaiheessa kerkiän. Enkä ole unohtanut Sinuakaan Hippiäinen. Olit tänään aamulenkilläni viimeisen rutistuksen voimalähde. Siitäkin lisää myöhemmin :)

Näin ajatteli Hermis klo 8/09/2006 12:44:00 ip. 1 viestiä

24

00:00 - 02:04 a.m. Puhelimessa notkumista, netissä surffailua. 00:56 am ILTAPALA: Lusikallinen kalaöljyä ja annos vaniljaista ananasrahkaa, joka tällä kertaa olikin hedelmäistä ananasrahkaa Profeel persikka-passio -jogurtin korvatessa vaniljajogurtin. Vitskut. 02:05 - 07.21 am Sängyssä pyörimistä, nukkumista väliin, Santeri Kinnusen juottamista (ainoa tapa saada katti hiljaiseksi ja takaisin nukkumaan) 07.22 - 07.44 am Pissahätä ja jano. Lasi pullovettä auttaa. Takaisin lämpimiin peittoihin. 07.45 - 09.30 am Unten mailla.. Myös pojat :) 09.31 - 10.29 am Pissille, jonka jälkeen vaa`alle: 54,8 kg, 300 grammaa vähemmän kuin viime tiistaina, vaikka lauantaina tuli mätettyä ~1500 kcalria enemmän kuin edellisenä. Hyvä :) Näkymä peilistä kuitenkin vielä sileä, myös haukkasuonet piilossa. Olen edelleen nesteessä. Tekstareiden ja privemeilin tsekkaus. Paniikkiviesti töistä; eivät selviä ilman apuani, lupaan palata asiaan aamulenkin jälkeen. 09:49 am PRE-AAMUPALA: Heraproteiinia, glutamiinia ja kreatiinia veteen sheikattuna. 10.30 - 11.27 am Aamulenkki maastossa: 57 min, 7,2 km, keskisyke 145, maksimisyke 169, 460 kcal. Kuuma. Siirtymiset kävellen. Lenkkipolulla keskellä mettää törmään Rocky -fiiliksellä ilmanyrkkeilyä harrastavaan nyrkkeilysankariin. Hän on ajatuksissaan ja selin. Minä mietin kummalta puolen menen ohitse. Valitsen oikean. Ollessani kohdalla hän kääntyy salamannopeasti teipatut nyrkit yhä pystyssä. Hän säikähtää, minä säikähdän, mutta onnistun välttämään törmäyksen. Hymyilen, jatkan juoksua ja huudan perään että "Et sentään lyönyt mua!". Hän vastaa nauraen "En, mutta meinasin säikähtää!" Heh, ai meinasit säikähtää. Ilmeestä päätellen säikähdit :D. Jatkan lenkkiä sexyn hikisenä huohottavan nyrkkeilijän kuva verkkokalvoilla :) 11.28 am - 12.05 pm Suihku. 11:45 am AAMUPUURO: Arkinen aamupuuro ala Hermis, kyytipoikana sokeritonta vadelmakeittoa lasista. Aloe Vera -valmistetta 2 rkl. Vitskut. 12.06 - 14.49 pm Töitä. Juuri kun sain paniikkityöt valmiiksi ja maailmalle, niin tekstaria pukkaa mut jo kerran irtisanoneelta firman hallituksen jäseneltä; tarvitsee apua projektinhallintaohjelmiston kanssa. Olen ainoa joka tietää asiasta ja kykenee auttamaan. Vastaan olevani lomalla, mutta lupaan meilata hänelle infoa (prkl, että olen taas ylikiltti! Ärsytys!). Hän pahoittelee ja kiittää. 14.50 - 15.19 pm Surffailua netissä samalla "lounasta" popsien. Blogin päivitystä. 15:10 pm "LOUNAS": REALly tuhti lounasleipä, kananmunasta vain valkuainen. Jälkkäriksi kippo (200 g) tuoreita mustikoita. 15.20 - 17.35 pm Kämpän siivoilua hiki otsassa. Suihku. 17:32 pm VÄLIPALA: pikkupurkki (80 g) John West tonnikalaa öljyssä (ylimääräiset öljyt jätän purkin pohjalle) Noniin, tämä postaus jäi varmaakin jonkun kiireellisen tapauksen vuoksi kesken, joten yritän nyt väsätä tämän 4 päivää myöhemmin (12.8.) loppuun niiltä osin kuin muisti riittää. Sori... 17.33 - 19.17 pm Netissä ja puhelimessa roikkumista. Valmistautumista salille; pakkausta, vaatteiden vaihto, ajomatka + valmistautumiset salilla. 19.18 - 20.44 pm Salitreeni: Rinta ja olkapäät 1 h 26 min, keskisyke 109, maksimisyke 158, 442 kcal. Lämppäriksi soutua, kevyt venyttely, rinta- ja olkapäätreeni. Kiukkua teinileikkien ja kadonneiden kamojen vuoksi. Eri kahvojen etsiskelyä kaikista mahdollisista ja mahdottomista paikoista. Äyskimistä salin omistajalle. Ristitalja eripari kahvoilla. Rrrrrräyh!!! 20.45 - 20.50 pm PALAUTUSJUOMA: Optimum Nutritionin After Max 20.51 - ~21.45 pm Solarium. Kotimatka. Suihku. 21.46 pm ILLALLINEN: Kesän sekainen fetasalaatti (salaatinkastike 10 g) 21.47 - 23.59 pm Todennäköisesti notkumista netissä (päivän kalorikirjaukset koneelle) ja puhelimessa. Ehkä telkkaria ja vähän kirjaa. Jossain vaiheessa iltapalaksi vitskut, kalaöljy ja hedelmärahka. Luultavasti kuitenkin vasta seuraavan vuorokauden puolella ennen nukkumaanmenoa :) Ravinto- ja kulutusyhteenveto:

• prot 124 g (42%)
• hh 104 g (36%)
• rasva 29 g (22%)
• energia 1160 kcal
• treenit -850 kcal

Näin ajatteli Hermis klo 8/08/2006 03:19:00 ip. 5 viestiä

Anteeksi...

Voi itkun itku ja ANTEEKSI hyvät ihmiset, rakkaat ystävät... Ja KIITOS Oulun Hippiäiselle meilistä (äläkä Ninja yhtään yllytä, tulen ja halaan sinut taas ruttuun :)), josta selvisi että teidän kommenttinne ovat jääneet jumittamaan moderointilaatikkoon. Itse en ole jostain syystä näistä kommenteista "muistutusta" saanut enkä ole vaan tajunnut kurkkia moderointilaatikkoon, koska en tajunnut koko moderoinnin olevan edes päällä! Nyt tilanne on kuitenkin korjattu ja vanhatkin kommentit julkaistu. ANTEEKSI huolimattomuuteni. Olen todella pahoillani ja samalla niin iloinen löytäessäni positiiviset viestinne. Kiitos kaikille niistä :). Saa ottaa kantaa ja pistää palautetta edelleen. Nyt homman pitäisi jopa toimia. Ellei kommenttinne ilmesty sivuille 24 tunnin sisällä, niin pistäkääpä ystävällisesti meiliä osoitteeseen hermis[at]hermeliini.net.

Näin ajatteli Hermis klo 8/08/2006 01:39:00 ap. 0 viestiä

Lisää painoa

Se oli tänään sitten aika taas pitkästä aikaa roikottaa dippaillessa lisäpainoja jalkojen välissä. Ei sen enempää kuin vitosen kiekkoa kasin sarjoihin, mutta kuitenkin on hienoa huomata vähillä sapuskoillakin voimien vähitellen kasvavan. Tuohon käsitreeniinhän olen panostanut viime viikkoina erityisesti ja se kyllä tuntuu tuovan tulosta. Myös hauisten puolella olen päässyt vähän kuormaa lisäilemään. Hauiskäännössä tangolla olen vaihtanut kokonaan suoritustekniikkaa hermovamma-ja nivelystävällisemmäksi, joten siinä painot vielä tekniikan opettelun myötä vähän hakusessa. Mutta hyvä hyvä, näin se homma etenee ja 1850 kcal sykemittarin aktiivisuustasolla middle tänään hukattu. Taitaapi olla jonkinlainen enkka tuokin :). Murkinaa on mennyt 1200 kcalrin edestä, joten nyt eletään pelkällä Pyhällä Hengellä.

Näin ajatteli Hermis klo 8/06/2006 11:45:00 ip. 0 viestiä

Ein katastrof!

Okei, eilinen tankkaus meni vähän överiksi: 4200 kcalria, josta 700 grammaa hiilareita. Ouvau... ja auts. Tänään se kyllä näkyy kehossa. Ja tuntuu edelleen, vaikka takana 65 km fillarilenkki helteisessä säässä. Noh, kattellaan nyt muutama päivä, josko tilanne tästä taas paranisi. Pakkohan sen on. Nyt se on katastrofaalinen... Ihmeen tyyni on mieli. Luotan tyhjennyksen voimaan. Nenän tukkoisuus ja kurkun karheus huolettaa tällä hetkellä kuitenkin jonkin verran. Eihän kesälomalla kukaan ole kipeänä! Ja tauti ei todellakaan sovi nyt mun suunnitelmiin. Tule kolmen viikon päästä uudelleen.

Näin ajatteli Hermis klo 8/06/2006 05:00:00 ip. 0 viestiä

Till death do us apart

Minimaaliset hiilarivarastot + aamusprintit radalla + etureisipainotteinen jalkatreeni illalla = melkein kuolema! Nyt huilin aamun tuhlaamassa (DS-Trainerit on juostu auttamattomasti loppuun ja rannesiteetkin vetelevät viimeisiään) ja yritän illalla rimpuilla jotenkin selkätreenin lävitte. Hiukan hirvittää kun on tuo keskivartalo pikkasen kipeenä ja melkoisen väsy. Mulla on patterinvaihtoviikot meneillään. Ensin alkoi sekoilemaan sykemittari eli lähetinosan virtalähde oli käytetty. Onneksi selvisin pelkällä patterinvaihdolla, koska pelkäsin jo koko mittarin sanoneen sopparin irti. Sitten alkoi matka-/nopeussensori vilkuttaa punaista ja nyt vielä keittiövaakakin ilmoittaa low batterysta. Mikä näitä vemputtimia vaivaa...?

Näin ajatteli Hermis klo 8/04/2006 09:29:00 ap. 0 viestiä

Päivän kunto

Yllä muutama tänä aamuna nappaamani huono valokuva päivän kunnosta. Noh, ehkä ne jotain kertovat, vaikka valon puutteessa tarkkuus jäikin järkyttävän huonoksi. Sitä paitsi itse peilin kautta shottaaminen samalla posettaen EI ole maailman helpointa puuhaa. Se on sellasta räiskintää ja valitaan sitten näkösälle ne kuvat, joista edes jotain selvää saa. Mutta eiköhän tässä jossain vaiheessa saada ihan kunnon kuviakin ;). Täytyy ensin saada vaan kunto kohilleen ;D Tässä vaiheessa viikkoa mennään jo lihat aika tyhjänä, vaikka tällä viikolla olenkin ohjelmasta poiketen syönyt aika paljon hiilareita tavoitetta enemmän, noin 30-50 g ylimääräistä päivää kohden. Johtuu ihan vaan siitä, että on ollut niin hemmetin nälkä ja että kaapista on sattunut leipää ja muroja löytymään. Bad bad... Sunnuntaina käsitreenin jälkeen kuvat olisivat jotain muuta, mutta nämä nyt sitten lähempänä jokapäiväistä totuutta. Paino 0,6 kiloa kesän alinta edelleen ylempänä. EDIT: Piti vielä lisäämään, että kyllä mä olen tuohon kuntoon ihan tyytyväinen kun ottaa kaikki terveyttä vaivaavat ja treeniä haittaavat ongelmat huomioon. Tyytyväinen olen myös, että neuvoista ja kaikesta tuskasta huolimatta olen treenannut sen minkä olen kyennyt. Lääkärit, terapeutit, kansantietäjät käskivät lopettaa, koska kehonrakennus on kaiken pahan alku ja juuri ja siitä johtuvat kaikki kärsimys ja sairaudet maan päällä. Ilman omaa sinnikkyyttä ei valokuvia tarvitsisi laittaa ollenkaan näytille. Kaikki kiitos siis itselleni. Vain ja ainoastaan itselleni, sillä täysin yksin olen tätä monesti epätoivoiselta tuntuvaa projektia läpi kahlannut. Mutta eipä olisi kukaan edes ymmärtänyt. Kipua ei pysty siirtämään... eikä sen kertomisesta muille ole mitään hyötyä. Osaksi saa vaan sääliviä, halveksuvia katseita; mitä sinäkin valitat. Kyllähän tässä vähän tippa tahtoo nousta linssiin, kun miettii mitä olen viime vuosien aikana käynyt läpi. Ja mitä on vielä edessä.... Kolme viikkoa on vielä armon aikaa. Nautin niistä. Täysillä! :)

Näin ajatteli Hermis klo 8/03/2006 01:21:00 ip. 4 viestiä