Rampautettu

F.U.C.K!!! Mä olen rampauttanut itseni lähes täysin liikuntakyvyttömäksi. Vyötärön alapuolelta ei löydy YHTÄÄN paikkaa, johon ei koskisi tai jota ei kuumottaisi aivan hullunlailla. Kyllä, mukaan lukien myös se paikka, jonka tilasta en yleensä julkisesti raportoi. Vaihtoehtoja jäykkään ja kivuliaaseen tilaan on kutakuinkin kaksi; eilen illalla tekemäni etureisipainotteinen jalkatreeni tai tämänpäiväinen fillarilenkki. Syytä taitaa löytyä molemmista ;) Kuten kaikki jo tietävät, niin mähän olen noin yleensä ottaen aivan äärettömän fiksu ja järkevä tyyppi ;). Johonkin se järki vaan aina häviää näiden kehoprojektien ollessa kyseessä. Niin tälläkin kertaa. Eilen jalkatreenin jälkeen tsekkasin sääennustetta, jonka mukaan tänään olisi aivan loistava keli toteuttaa yksi tälle kesälle asettamistani tavoitteista. Niin, se 80 kilsan pyörälenkki, josta aloin kesän alussa haaveilemaan todettuani kykeneväni jälleen hermovammalta pyöräilemään. Viime viikonloppuna homma kaatui ikävään säähän, nyt sää oli mitä mainioin, joten mitäpäs sitä muutakaan kuin tuumasta toimeen :) Eilen jalkatreenin jälkeen "tankkasin" yhdellä sipulipatongilla ja 175 grammalla Carte d`orin Light suklaajäätelöä. Menin ajoissa pehkuihin ja nousin vielä yöllä syömään yhden juustosiivulla päällystämäni Real -viipaleen. Päivän kokonaiskalorit ~2000, josta hiilareita 215 grammaa eli kolmasosa normaalitankkauksen määrästä. Ajattelin sen riittävän hyvin, koska olin jo keskiviikkona pitänyt taulukointivapaata ja syönyt "normaalisti" tiukistelun sijaan. Aamusta vielä 15 grammaa heraproteiinia huiviin ja mukaan pakkasin juomapulloon litran verran valmiiksi sekoitettua Dexal Lightia ja neljä tyynyä purkkaa. Ja menoksi! Ajatuksena oli toteuttaa matka kahden pysähdyksen taktiikalla (40 ja 60 km), mutta kolme niitä kuitenkin tarvittiin. Tai oikeastaan neljä. Ensimmäinen jaloittelutauko oli määrä pitää puolivälissä, mutta jo 37:ssä oli aivan pakko nousta pyörän päältä repimään stringejä, jotka olivat painautuneet tuskallisen syvälle.. sanonko minne? Käyttäkää mielikuvitustanne ;). En viitsinyt moisen pikkuoperaation vuoksi hakeutua metsän suojaan, joten taas tarjottiin vilkkaan valtaväylän autoilijoille hieman (aikuis-)viihdettä matkan varrelle :D Eka kolmekymppiä sujui aika kivasti. Vain oikea pakara oli eilisestä umpijumissa ja harmittelin, etten ollut huomannut purkan lisäksi pakata mukaan Buranaa. Enpä antanut kipuilevan pakaralihaksen häiritä matkantekoa vaan luotin siihen, että kyllä se jossain vaiheessa päästää. Niinkuin päästikin. Joskus puolimatkassa molemmat pakarat jomottivat siihen malliin, että en jumia oikeassa enää edes huomannut. Ja kun mukaan kuvioihin tulivat hieman myöhemmin vielä etu- ja takareisien, pohkeiden, hartioiden ja jalkovälin kipuilu, niin hukkui sitten mukavasti sinne joukkoon ;). Menomatkalla jaksoin vielä ihastella bambiperhettä (emo ja kaksi iiiiihanaa valkopilkullista vasaa), mutta kotimatkalla en nähnyt muuta kuin silmissä vilisevää asfalttia ja kirosin vasempaan reiteeni vapaamatkalaiseksi asettautuneen leppäkertunkin alimpaan helvettiin. Lisäpainona siinä, prkl!!! Kolmenkympin jälkeen alkoi vastatuuli tiukentaa otettaan ja siinä vaiheessa jouduin päästämään ohitseni ystävällisesti tervehtineen mieshenkilön, jolta polkeminen 1/3 omien renkaideni paksuisilla pyörillä sujui vielä hymyssä suin. Jälleen kerran fiksuuteni pääsi yllättämään ja jäin roikkumaan hemmon takakumin tuntumaan, kunnes puolen kilometrin jälkeen tajusin, että jos halusin välttyä itsemurhalta, niin oli ehkä kuitenkin parempi tyytyä puskemaan omaa vauhtia vastatuuleen. 42 km mittarissa, aika kääntyä kotiopäin ja venytellä puutuneita jalkoja sekä ilmoittaa muutamalle huolestuneelle(?) taholle olevani edelleen hyvävoimainen ja hengissä. Olin ilmoittanut ennen lähtöäni äipälle aikomuksistani ja pyysin pitämään varoilta kännyä mukana ennen kuin ilmoittaisin olevani taas turvallisesti kotona. "Miten sä niin pitkällä olet?!", oli äipän kommentti soitettuani puolimatkassa sijaintini. Jaa-a, jos kasikymppiä on tarkoitus ajaa, niin neljäkymppiä tulee siinä jossain vaiheessa vastaan :D Tauon jälkeen kymppi sujui kohtalaisen mukavasti, kunnes hienoinen myötäinen alkoi muuttua TAAS lieväksi vastaiseksi. Rukoilin venäläisiä autorekkajonoja apuun. Rukouksiini vastattiin; sain muutamilta yksittäisiltä rekoilta hieman työntöapua ja kannustavia tööttäyksiä. Toiselle viralliselle tauolle pysähdyin 64 km:rin kohdalla. Tämä tauko kestikin jo tuplasti pidempään kuin ensimmäinen. Ja loppumatka olikin jo yhtä tuskaa; häilymistä elämän ja kuoleman välillä, tiukkaa pään ja kehon välistä taistelua, uskoa ja epäuskoa... kirouksia. Muita muistikuvia ei juurikaan ole. Päässä tykytti, korvissa humisi, silmissä musteni ja alakroppa huusi joka solulla Hoosiannaa! Mutta hei, mä pääsin jotenkin, loppumatkasta jo ojien kautta kotio! Ja sain jopa kannettua fillarin portaita pitkin toiseen kerrokseen, vaikka vähän sitä epäilinkin. Ensiavuksi nektariini, kuuma suihku (vikat 15 km palelin lämpimästä säästä huolimatta aivan järkysti), uunituore sipulipatonki ja klo 14:sta aamupuuro. Illan ohjelmassa lukee selkätreeni, mutta jääköön nyt huomiselle, vaikka sekottaakin koko ensiviikon liikuntasuunnitelmat. Voipi olla, että lykkääntyy vielä myöhäisemmällekin ellei liikuntakyky ala viimeistään jossain vaiheessa huomisiltaa palautumaan. Kesän fillaritavoite 80 kilsaa kertapolkaisulta saavutettu ja vielä neljä kilsaa ylitettykin! Hyvä mä! Nyt voin hyvillä mielin laittaa fillarin talviunille. Jotenkin mun ei tee enää yhtään mieli hypätä sen selkään ja totuuden nimissä täytyy myöntää, että tämän päiväinen oli taas älyttömin tekoni tällä saralla vähään aikaan. Sisäinen kunnianhimo on sen sijaan tyydytetty ja voi hyvin ;) Loppuun vielä itselleni muistilistaa mitä seuraavalla kerralla tällaiseen hullun projektiin lähtiessä kannattaa pitää mielessä.

1. Ei samalle viikolle kahta maksimisykkeillä vedettyä kymmenen intervallin treeniä.
2. Ei jalkatreeniä edelliselle illalle.
3. Kunnon tankkaus; hiilareita vähintään 600 grammaa.
4. Aamulla ehkä jotain muutakin napaan kuin pelkkää proteiinia.
5. Matkalle mukaan ehkä jotain muutakin kuin purkkaa.
6. Juomaksi ihan tavallista Dexalia Lightin sijaan.
7. Ei aikatavoitteita, vaikka ne olisivat niinkin kohtuullisia kuin keskinopeus 20 km/h.
8. Ei peesiapua pro -tason pyöräilijöiltä, joiden vehkeet on tehty vain ja ainoastaan tätä tarkoitusta varten.
9. Valitse reitti, jossa on mahdollisuus palata jo puolivälin jälkeen kotiin.
10. Ei stringejä!!!

Näin ajatteli Hermis klo 8/19/2006 03:56:00 ip.