Torvi!
Joo-o, mä ymmärrän kyllä oikein hyvin, että vähäpukeisille naisille on kiva soittaa torvea tuolla liikenteessä eikä mulla sinänsä ole mitään sitä vastaan (on ihan kiva tulla huomatuksi ;)) MUTTA, voisiko siihen torveen jättää koskematta silloin kun mä olen pyöräilemässä noin kolmeakymppiä eräällä Suomen vilkkaimmin (rekka)liikennöidyllä väylällä, jossa juuri siinä kohdin on piennarta ~40-50 cm ja huono asfaltti? Juuri siinä kohdassa ääliö Volvo -kuski painaa torvea korvan juuressa ja mä oikeasti säikähdän niin, että olen ajaa suorinta tietä pöpelikköön! Siinä on huomionosoituksesta turha odotella vastineeksi sievää hymyä ja käden heilautusta. Se on keskisormi, joka siinä vaiheessa nousee ärhäkästi pystyyn ja se nousee korkealle! Silläkin uhalla, että yhden käden varassa on edelleen suuri vaara päätyä ojan pohjalle.
Aamusta arvoin juoksu- ja fillarilenkin väliltä. Päädyin pyöräilemään sellaset 25 km. Väärä valinta. Myös väärä vaatevalinta, vaikka aurinko paistoi ja lasitetulla parvekkeella tuntui mukavan lämpimältä. Lyhyt toppi ja polvitrikoot olivat aivan liian vähän. Olin kananlihalla koko matkan. Tuulettomissa kohdissa tai takatuulessa homma ok, mutta muuten.. hui helvetti! Ja tiukkaa vastatuulta piisasi taas koko mäkisen paluumatkan. Juoksusta olisin todennäköisesti kyennyt nauttimaan enemmän. Noh, ensi kerralla toinen valinta.
Ja koska kroppa näytti eilen niin jumalattoman hyvältä, niin tänä aamuna ne odotukset vasta korkealla olivatkin. Ja katin kontit kanssa. Johonkin se taas hävisi, se "huippukunto". Joutuuko tässä taas kuukauden odottelemaan seuraavaa onnen päivää? Huoh... Haukkarit ja ojentajat ovat ainakin megakipeät. Hyvähyvä! Tämä erikoisohjelma puree edelleen :)
Jos joinakin päivinä ihan tosissani mietin, että miks helvetissä mä oikeestaan "kiusaan" itseäni vuodesta toiseen, niin onneksi väliin mahtuu myös näitä päiviä, jolloin sitä ei tarvitse ihmetellä ollenkaan :). Harvassa tosin ovat nämä päivät, mutta fiilis on sitäkin mahtavampi. Tällä hetkellä ei paljoa mietitytä miks mä teen tätä. Palkinto on sen arvoinen. Silloin kun sen palkinnon vaan onnistuu joskus harvoin itse näkemään...
Ja juuri kun luulet oppineesi tuntemaan kehosi, huomaat, että et tunne sitä vielä ollenkaan. For better or for worse ;)
Tankki täyteen
No tulihan se vihdoinkin tämäkin päivä! En tiedä miksi tämä viikko on ollut niin vaikea (hormonit?), mutta jo tiistaina tai viimeistäänkin keskiviikkona aloin lauantaipäivästä haaveilemaan. Ja nyt se on täällä! Tänään! Lauantai! Ja se on sujunut tähän mennessä täydellisesti :)
Aamulla heräsin ihan itsekseni joskus kasin jälkeen. Tosin yöllä Kinnunen oli taas kerran niin kovin levoton ja puoli neljän aikaan nousin ylös juottamaan kissan ja syöttämään itseni. Heh, paha tapa tämä. Molemmilla ;). Yhden Real -viipaleen kevytjuustolla söin, jotta pääsin takaisin uneen.
Ja aamusta vielä salille tyhjentämään viimeisetkin hiilarit kropasta ennen tankkausta. Sen jälkeen tosin kun olin ensin astunut Riston yöllä eteiseen raahaamaan tonnikalaan. Nice... Not! 30 minuuttia tehokasta crossaria (kai? sykemittari on oikkuillut koko viikon, joten lukemista ei hajuakaan) ja päälle 15 minuuttia mäkikävelyä matolla jyrkimmällä mahdollisella kulmalla. Sitten palaria nassuun, solkkuun häivyttämään pyörälenkeillä ilmestyneitä rusketusraitoja, ostamaan 20 kiloa kissanhiekkaa (huh!) ja kauppaan pikaisesti namiostoksille. Kotio, uuni lämpenemään suihkun ajaksi ja sipulipatongit uuniin. Kaupassa popsin pika-avuksi pari Jim -patukkaa ja kotonakin ehdin jo ennen suihkua repiä Tutti Frutti Rings -pussin auki. Ja sitten se viikon suurin täyttymys; lämmintä, kuumaa sipulipatonkia silmät kiinni hitaasti nauttien. Ai nautinto sentään... Ehdottomasti päivän kohokohta ja viikon paras hetki. Kyllä sitä kannattaa viikon verran odotellakin. Kohta tuorepastan keittoon.
Mutta mitäpä näkyi salin peilistä? Kyllähän siellä just ja just jonkin pikkiriikkisen näki heiluvan. Kyllä sitä nyt ollaan niin rimpulaa, niin rimpulaa. Ja vaikka kuinka yritin vähän pumppailla ja pullistella suunnasta jos toisesta, niin aika onnettomaksi jäi kyllä esitys :D. Koitin nyt kuitenkin painaa niitä pieniä, mutta tärkeitä yksityiskohtia mieleeni, jos vaikka viikon päästä olisi jotain muutosta huomattavissa johonkin suuntaan. Huomenna täytyy kuitenkin suorittaa pieni mielen copy - paste -operaatio, jotta saa loihdittua eteensä sen parhaimman kokonaisuuden, giant arms + ripped abs!
Joo, ja koska musta nyt taas tuntuu, että elän sekä henkisesti, että fyysisesti täydellistä wanna be bb -elämää, niin ainakin toistaiseksi siirrän kaikki blogipäivitykset tähän blogiin. Elämäni Hermeliininä kyllä pysyy siellä, mutta uusia juttuja siis nyt ainakin toistaiseksi vain täällä. Katsotaan sitten miten nuo syksyn sairaalareissut mahdollisesti muuttavat tilannetta, mutta nyt haluan nauttia täysillä tästä liikunnallisesta kehoelämästä!
Masupalat
Masukka tuli taas vaihteeksi näyttäytymään :). Kivakiva, että tallella on edelleen, vaikka suurimman osan ajasta visusti piilossa. Huomisen saan todennäköisesti sitä vielä ihailla ennen kuin pääsen lauantaina taas mättämään hiiluja ja sanomaan masukalle bye-bye ja tervetuloa uudelleen :).
Mutta kyllä mä vaan odotan kuin kuuta nousevaa lauantaiaamun lämpimiä sipulipatonkeja. Yösyöpöttely on selvä merkki siitä, että keho on vailla ravintoa. Nytkin on jumalaton nälkä, vaikka juuri vedin lauatasellisen puuroa ja vaikka muutenkin olen ollut tänään korkeammilla kaloreilla kuin alkuviikosta. Huominen täytyisi vielä jaksaa jotenkin puristaa... Enpä tosin muista koska olisin näin pipo löysällä vienyt yhtään mitään projektia eteenpäin. Mieli on älyttömän hyvä ja positiivinen :). Ehkä se on tämä vanhuus joka sitä pipoa löystää. Tai sitten jokin muu... En tiedä, enkä välitäkään tietää niin kauan kun homma sujuu, kuten viimeisen kuukauden ajan on sujunut. Eihän tämä yhtä juhlaa ole ollut; takapakkejakin on ollut, mutta enpä ole jaksanut niistä kauheasti stressata. Kulkee kun kulkee ja jos ei kulje, niin kyllä se jossain vaiheessa taas kulkee :)
Hiphei, enää 4,5 kiloa läskiä jorpakkoon ja olen valmis kisalavalle! ;D
Transformaatio
Sinne ne sitten taas hävisivät, ne komiat käet :(. Tänä aamuna ei ollut enää mitään jäljellä. Mistään. Niin kuin joku olisi päästänyt viime yönä ilmat pihalle; poissa kaikki täyteläisyys, pyöreys, pehmeys, pulleus... Painoa vielä näyttää kuitenkin riittävän 0,8 kiloa kesän alimman yläpuolella, mutta sentään 1,3 kiloa tankkauksen jälkeistä vähemmän. Polkeminen teki tehtävänsä. Tavallisesti olen tankkausta edeltävässä painossa vasta keskiviikkoaamuna. Nyt olin siinä jo eilen ja tänään peräti 0,6 kiloa alempana. Hyvä hyvä! Tällä viikolla näköjään näin, ensi viikolla taas jotain muuta.
Tänään aamulenkiksi riitti tunnin leppoisa käpsyttely. Josko päästettäisiin nämä koipiparat hiukan palautumaan välillä. Ehkä niistä jo huomenna on taas juoksulenkille. Pään tekee mieli kympille, kropalle riittäisi puolta lyhyempikin matka. Tällaista tämä on, jatkuvaa sisäistä kamppailua psyyke vs. fysiikka. Illalla rintaa ja olkapäitä.
Eilen vielä iloitsin lomasta, tänään jouduin jo töihin. Tällaista tämäkin on, hommat on hoidettava lomalla tai ei. Jos hommista oikeasti haluaa eroon, niin on lähdettävä maan rajojen ulkopuolelle. Tilanne ei nyt juuri sitä vaan salli :/
Minä poljen
Jeeiiii! Eilen neljäkymppiä, tänään kolmekymppiä ja edelleen kipeillä kintuilla. Let me tell you one thing, this craziness is going to kill me someday!! Joo, joskus unohdan etten sittenkään ole mikään ammattiurheilija ;)
Eilen tosiaan polkaisin muutaman mutkan kautta asuntomessuille Espoon Kauklahteen. Rahat jäivät kotio, joten siinä mä sitten hölmönä pällistelin niitä muutamaa aidan takaa näkyvää mökkiä. Ja keräsin kummastuneita katseita urheilullisen paljastavassa asussani :D. Voi hyvät hyttyset sentään! Eivätkö asuntomessuille rynnänneet kaupunkilaiset ole ennen nähneet mimmiä pyörän selässä?! Nojoo.. hauskaa oli. Ainakin mulla. Muilla ehkä vähemmän :D
Illasta sitten taas käet koetukselle. Mainiota! Tumput alkavat näyttää päivä päivältä paremmilta. Ainakin pumpissa hiilarimätön jälkeen. Hiukan piti salilla muiden kauhuksi posettaa ja nyt odottelen vaan ensimmäistä kyselyä aineiden käytöstä ;). Mutta oli ne kauhiat! Käet. Tai sitten mulla oli vaan silmissä unikuvia, kun hetken aikaa piti pohtia, jotta onko noi ihan oikeesti mun ihkaomat käet vai vaan lainakäet ;). Tänään tyhjennyksen jälkeen ne kyllä alkavat taas erehdyttävästi näyttää ihan omilta. Mutta hyvin ottaa nyt tumppu reeniä vastaan ja uskon hiilarimättöjen olevan näin tiukistelupyrkimyksissäkin ihan oikea valinta. Alkuviikko meneekin nyt alta 1200 kcal + pitkät lenkit päälle ja loppuviikosta nostan parilla sadalla, jotta jaksan vetää lihastreenit lävitte. Aerobistakin rajoitan taas viikon loppua kohden; mieluummin lyhyitä tehokkaita harjoituksia kuin näitä pitkiä kestävyystyyppisiä juttuja. Eiköhän ne ole nyt tältä viikolta jo nähty ;)
Tänään tosiaan se kolmekymppiä fillarilla tyhjään vatsaan. Ajatus oli pyörähtää kevyt kaksikymppinen, mutta eksyin maalaismaisemassa ja reissuun tulikin yllättäen kolmannes lisää. Plus se kuolema -faktori. Kun vihdoin tajusin missäpäin maailmaa liikuin, niin päätin poiketa kummitytön luona vaikka omenalla tai jollain, josta olisin saanut hieman energiaa loppumatkaksi totaalisen tyhjään takkiin. Mutta sielläpä ei ollut muita kotona kuin yksi hellyydenkipeä katti. Soittelin perään, jotta missä ootte ja koska tuutte. Maailmalla oli koko porukka ja minä olin juuri sopivasti heidän pihallansa syöttääkseni hevoset. Siis whaaaaat?! Ruoanhakureissu muuttuikin ruoanjakelureissuksi. Mitäs siinä sitten ihmettelemään kun hommiin vaan ja neljän ja kahden puolikkaan hevosen ruokintaan. Eihän niitä nyt voinut sapuskattakaan jättää... Siinä ne sitten tyytyväisinä rouskuttivat ja mä pyyhin kuolat leualta. Omat ;)
Kymppi oli matkaa kotio ja meikämimmi aivan näännyksissä. Enpä muista koska olisin viimeksi taluttanut pyörää ylämäessä... Olisin taluttanut vielä seuraavankin mäen, mutta paikalle osui juuri sopivasti asfalttipojat, joten eihän se ylpeys periksi antanut vaan hampaat irvessä poljin jalat maitohapoista kankeana mäen ylös. Tähdet vaan kiersivät kehää pääni ympärillä. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin; pääsin kotio ja sain joskus yhden jälkeen aamupuurolautasen nenäni eteen. Tyhjentymistä ei kauan tarvinnut ihmetellä.
Näin tänään. Ai niin, eilen klo 15 olin vielä menossa maanantain aamupalaveriin, mutta aamusta olinkin itseni ja kaikkien muidenkin yllätykseksi jo kesälomalla :D. Juups juups, tilanteet muuttuu ja niiden mukaan pitää osata elää. Uih, vähänkö tuntuu hyvältä :)
Yök! Mä haisen vieläkin ihan hevoselle!
Time to EAT!
Ärgh, ken sitten ikinä ne mun masukkapalat pöllikään, niin eipä ole takaisin muistanut palauttaa :(. Eli yhä ovat kadoksissa. Ja painokin liikkuu ihan omissa sfääreissä. Mutta ei se mitään, kroppa ei kuitenkaan näytä ihan karmealta, joten tuttuun lauantaiseen tapaan tänään syöpötellään hyvillä mielin :). Hieman eri tavalla kuitenkin kuin viimeisen kuukauden aikana olen tehnyt. Eli sen sijaan, että söisin määrättömästi ihan mitä vaan, kuinka paljon vaan, niin tänään olen kirjannut naminamit kaikki ylös ja keskittynyt enemmän hiilareihin kuin rasvaan. Kaloreita tullee kolmisen tuhatta. Yli ei ainakaan mene.
Aamulla kävin tekemässä rennon 40 minsan saliaerobisen. Etureidet ja pakarat ovat niin juntturassa, että muusta on turha haaveillakaan. Treenaan etu- ja takareisipainotteisesti vuoroviikoin (kahden vkon välein siis) ja siksi jalat tulevat aina niin järkyttävän kipeiksi. Muuten systeemi toimii kivasti. Ei nämä koivet ehkä maailman parhaassa lihassa ole, mutta se on mulle huolista pienin. Niihin saadaan kyllä nopeasti muskulariteettia, jos sitä vain tarvitaan. Näin kesällä on kuitenkin mukavampi rasittaa jalkoja muilla tavoin kuin salilaitteissa hinkaamalla. Selkä tässä suurin murheenkryyni on. Siihen kun ei nyt tule leveyttä, ei sitten millään. Paksuuskaan ei olisi yhtään pahitteeksi ;)
Pistetääs vielä päivän menu näkyviin :)
- sipulipatonkia 2 kpl ( 1 paketti), pari siivua juustoa ja sipaisu Keijua
- tuorepastaa tomaattikastikkeella ja vähärasvaista jäätelöä
- sokerimuroja rasvattomalla maidolla kostutettuna
- tuorepastaa tomaattikastikkeella ja mansikkakakkua (pakko syödä kun äippä on mulle leiponut :))
- uunilämpöisiä riisipiirakoita
- ÄssäPehmix -karkkipussi
- pullo PepsiMax Lemonia
Aika vähästä se kolmetonnia napsahtaa... Kyllä arkilista on paaaaaljon pidempi, vaikka energia jää alle puoleen tuosta. Hiilareita tänään noin 500 g, rasvaa ja proteiinia loput puokkiin (p 15%, hh 70%, r 15%).
Holy Guns!
Aaaaauuuts!!! Vähänkö on meikämimmin käet kipeenä?! Eipä heti muistu mieleen vastaavaa olotilaa. Hmmm.. ja mitä lienevätkään huomenna..? On se vaan niin ihanan ikävää! Ensi kerralla täytyy vaan muistaa laittaa hippasen vähemmän painoa, jotta saan tekniikkaa puhtaammaksi. Mutta tällaistahan tämä aina on uuden ohjelman ja uusien liikkeiden kanssa. Hapuilua. On niin tottunut lataamaan aina samat (tai vähän isommat ;)) kiekot kiinni kapulaan. Mennee psykologian puolelle tämäkin ;)
Ja huomenna "Chicagoon"! Cool! Long time, no see... ;)
The people who see obstacles as temporary and as valuable learning experiences are the ones who never quit and if you learn from past experiences, not repeating what doesn’t work, and if you never quit, you eventually must succeed. -Tom Venuto-
Käet
Kuka hemmetti pölli mun vatsalihakset?!! Noh, ei se mitään... Sain haukkarit tilalle :). Viikon lopulla voin sitten valitella päinvastaista ;)
Hyvä treeni! Uusi systeemi mulle ja menee perille kuin häkä! Kohta on mammalla sellaset käet taskussa, että saapi poijaat vaan kateellisena perään kahtella ;). Mutta hyvä niin... Eihän ne muuten katselis ollenkaan ;D
Vähänkö hyvä päivä! Yli 1500 kcal hukattu. Ja muutenkin ;)
Viiskymppiä rikki!
Se, oli siinä! 52 kilsaa tuli polkaistua suitsait sukkelaan :). Noh, ei nyt ihan suitsait... Ei se matka niinkään, mutta se julmetun kylmä ja tiukka pohjoistuuli, joka jotenkin kummasti onnistuu aina puhaltamaan jos ei nyt aivan suoraan edestä, niin ainakin etuviistosta. Montako kertaa luulin kuolevani? Monta, mutta usko ei loppunut kertaakaan. Siinä vaiheessa tosin ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin uskon riittää kotio saakka. Ihan heti en kyllä lähde samaa reissua vastaavissa olosuhteissa tekemään. Mä olin oikeasti niin jäässäkin, että muutamaan otteeseen piti ihan vaan pysähtyä aurinkoiseen, tuulettomaan paikkaan lämmittelemään. Sormet ja varpaathan ne tossa touhussa eniten kohmeessa olivat, mutta kyllä melkein koko matkan oli koko likka kananlihalla. Onneksi en ihan pikkutopissa sentään lähtenyt ja takkikin oli mukana.
Takareidet olivat edelleen palautumatta ja kipeät, ja sekin vähän haittasin menoa, vaikka yritin siirtää kuormaa mahdollisimman paljon pakaroille. Illalla odottaa vielä erikoistreeni käsille. Olen viime viikkoina pyrkinyt painottamaan treeniä käsille ja selälle. Rinta on hermovamman vuoksi vähän holdissa; en tee vinopenkkiliikkeitä olleenkaan ja muutenkin treeni on enemmän sellaista kitkuttamista pienillä painoilla venyttäviä harjoitusliikkeitä. Olkapäät ovat suht ok, samoin ojentajat, mutta eniten massaa on vamman myötä hävinnyt selästä ja hauiksista. Eikä ihme. Nämähän ovat olleet ne eniten treenatessa kipua aiheuttaneet lihasryhmät, joten harjoittelu on myös ollut sen mukaista. Pitkään en pystynyt esim. selälle tekemään mitään muita liikkeitä kuin alataljasoutua ja sitäkin 50-60% kuormalla normikuormaan verrattuna. Nyt tilanne on kuitenkin jo parempi ja silloin tällöin uskaltaudun muutaman leuankin vetäisemään. Muutamaa enempää ei tosin menekään :D
Eilinen tankkaus (lue: sikamässy) toi kaksi kiloa painoa lisää, mutta eiköhän tässä viikon aikana ainakin osa saada johonkin lenkkipolulle hukattua. Ei siis paniikkia. Vielä ;)
Sivupalkin blogi- ja linkkilistaa päivitetty!
Pyhä kaksinaisuus; ruoka ja lepo
Vaikka olen nyt jo useamman viikon ajan harjoitellut, niin kyllä se vaan edelleen tuntuu kummalliselta lampsia lauantai -aamuna kauppaan mukanaan ostoslista, jossa lukee "ihan mitä vaan mahdollisimman makeaa ja muutenkin epäterveellistä". Pyörin hyllyjen välissä vähintään tunnin verran kiljuva nälkä vatsassa, kun en osaa päättää mitä haluaisin. Lauantai on virallinen "Lisää läskiä!" -päivä. Niin kiva ja yhtälailla viikon ällöttävin päivä, kun pää pyörii hiilarihumalassa, väsymys vie vällyjen väliin useamman kerran päivässä, vatsaa vääntää ja vaatteet täytyy jättää kaapin hyllylle odottamaan pahimman "I am the elephant" -lookin poistumista. Vain telttakankaiden käyttö on suotavaa ja sallittua, ettei "Mihin mun minimaalinen vyötärölinja katosi???" -syndrooma käy itsetunnon päälle liian voimakkaasti.
Tänään olen ehtinyt popsia jo tavaksi muodostuneet 6 vastapaistettua croissanttia (eikä mitään miniversioita!), pari myös vastapaistettua vaniljapullaa, Pepsi Max lemonia, suklaavohvelipaloja (tyyliin Fani -pala) ja muutaman Lumipantterin. Kohta lienee aika nauttia post -aamiainen eli hunajavehnämuroja. Ravintolapasta lienee päivän pääateria, jollain kivalla jälkkärillä ryyditettynä ja vielä olisi illan mittaan tarkoitus pistää pystyyn lettukestit, paistaa sipulipatongit ja tyhjentää viime lauantaista jäänyt puolikas purnukka C`arte dorin Toblerone jätskiä. Ehkä mä vielä jonkun irtojäätelön jostain nappaan :). Joko tuli oksu? ;D Valitettavasti uhrauksia on vaan tässä elämässä tehtävä. Ei se laardikaan ihan ilmaiseksi tule ;)
Aamulla ennen tankkaamisen aloittamista käyn kyllä yleensä lenkillä tai sprinttaamassa, mutta tänä aamuna olivat takareidet vielä torstain jalkatreenistä sen verran kippeenä, että paree on nyt vaan vietellä ihan täyttä löbö -päivää.
Viikon liikunnat menivät nätisti putkeen, vaikka Hermoterapeutin käsittely jumppia hiukan pääsikin sotkemaan. Myös iltaliikunnat ovat tällä viikolla jääneet vähän turhan myöhäiselle kellonajalle, kun on ollut muka niin paljon kaikkea muuta mukavaa. Ensi viikolle ei taida ainakaan vielä olla yhtään sovittua menoa, joten tämäkin asia korjaantunee pikapuoliin.
Mistä tietää, että on kesä? Siitä, että viikon liikuntakalorit painuvat lähemmäs neljää tonnia ja veikkaanpa, että muutaman viikon sisällä ollaan jo reippaasti yliki tuon (norm. 2000-2500 kcal/vko), jos säät vaan jatkuvat suosiollisina. Kesä on elämän parasta aikaa!!!
Vkon 28 liikunnat (su-la):
- su aamu: pyörälenkki ~40 km (unohtui nollata trippi); hrave: 133; 879 kcal
- su ilta: hauikset ja ojentajat; 431 kcal
- ma aamu: kävelylenkki 5,5 km; hrave 118; 263 kcal
- ma ilta: juoksulenkki 4,5 km; hrave 140; 262 kcal
- ti aamu: pyörälenkki 37,5 km; hrave 128; 708 kcal
- ti ilta: hermoterapeutti
- ke aamu: kävely 4 km; hrave 112, 168 kcal
- ke ilta: rinta ja olkapäät; 428 kcal
- to ilta: takareidet; 273 kcal
- pe aamu: juoksu 4 km; hrave 141; 212 kcal
- pe ilta: selkä, trapsit ja takaolat; 283 kcal
- la: lepo ja koko päivä syöpöttelyä :)
Vko 28 yhteensä:
- treenikertoja 10 kpl
- aikaa 11 h 40 min
- kilometrejä 77,5 pyörällä
- kilometrejä 18 jalan
- kulutusta 3907 kcal
Jahas, kello on jo 11. Olisikohan nyt sen post -aamiaisen ja ensimmäisten päiväunien aika ;)
"Sit sen näkee...
...kun kokeilee.". Siinäpä se, vastaus eilen Hermoterapeutille esittämääni kysymykseen "Kannattaako tällä kropalla lähteä asettamaan minkäänlaisia kisatavoitteita mihinkään fyysiseen lajiin?" Keskustelimme asiasta ja vaihtoehdoista tovin, mutta tämän kummempaa vastausta ei irronnut; ei tukea, mutta ei kieltoakaan. Omillani olen taas jälleen kerran.
Viime aikoina vamma on ollut suhteellisen rauhallinen. Jopa muutamat leuanvedot ovat onnistuneet ilman järkyttävää kipua, samoin dipit. Täysin kivutta treenaamisesta ei kannata haaveillakaan, mutta ihan kiva olisi, jos nyt edes sietokyvyn rajoissa mentäisiin eikä ainakaan tulisi takapakkia.
Tänään koko oikeanpuolen yläkroppa on eilisen käsittelyn jälkeen taas kipeämpi kuin miesmuistiin. Käsikin näyttää taas roikkuvan viisi senttiä vasempaa alempana. Noh, ehkä se siitä taas. Viimeaikaiset kokemukset ovat kuitenkin olleet kannustavia ja antaneet hieman toivoa epätoivon keskelle. Jos siis tästä hermovammasta puhutaan. Ja muusta en halua puhuakaan. Olen kehittänyt vuosien ja kaikkien terveydellisten ongelmien saatossa itselleni mielestäni kohtuuhyvän selviytymiskeinon; unohdan ja jatkan elämää, kuten mitään kummallista ei olisi tapahtunutkaan. Ihan kuten normaalistikin. Torjunnaksi sitä kai sanotaan, mutta elämä menee ohitse jos näitä jää murehtimaan. Olen shokissa ja raivoissani sen päivän pari, ja sitten ajattelen itseni jälleen terveeksi. Joskus hyvä, toisinaan huono. Mutta elämä on ;)
Ja mimmikin on taas niin turpeena kuin sika joulun alla konsanaan. Kuumat ilmat ja kuukautiset eivät ole maailman paras yhdistelmä, mutta eiköhän ne lihat sieltä jostain taas jossain vaiheessa paljastu :). Sitä ootellessa...
Aamulenkki
Ei ihan 50 km, mutta 37,5 km. Oikein mukava aamunavaus :)
Viiskymppiä täytyy jättää sunnuntaille. Alkaa glykogeenit olla sen verran hyvin jo lauantain jäljiltä tyhjätyt. Illaksi oli ajatuksissa jalkatreeni, mutta eiköhän sekin ole viisasta siirtää hiukka myöhemmäksi ;)
Fillarikesän avajaiset
Hiphei, eilen kesän eka fillarilenkki ja perinteisesti sillä 30 kilsan lenkillä aloittelin. Jalat ovat polkaisusta huolimatta fressit ja nyt harmittaa, etten sitä viittäkymppiä vetäissyt samantien. Olipa ihanaa lepuuttaa hermoja rypsipeltojen keskellä. Noh, ehtiihän sitä vielä. Jos käsi vaan kestää :/. Nämä kipeät hermot kun joutuivat melkoiselle koetukselle ja kipu oli illalla sen mukaista. Onneksi on helpottanut yön aikana. Pyöräilyasento on tietsikan (ja jonkun muun asennon ;)) ohella pahinta myrkkyä vammalle. Mutta kai se tästä.. En ainakaan malta odottaa koska pääsen jälleen satulaan. Huomisaamua olen tässä vähän alustavasti kaavaillut :) , mutta we`ll see...
Huomenna Hermotohtorille!
Vaihtoehtoja
Vielä en ole ehtinyt päättää kuinka harrastepuolella jatkan. Sanansa sanottavana on myös Hra Hermotohtorilla, jonka tapaan pitkästä aikaa ensi viikolla. Saatan jopa joutua odottamaan fysiatrian polin kantaa asiaan.
Mutta niin, niitä vaihtoehtoja tällä hetkellä on mielessä seuraavasti:
- jatkaa fitness -elämäntapaa, kuten viimeiset 16 vuotta olen tehnyt (ihan hyvä ja varteenotettava vaihtoehto)
- lopettaa urheileminen tällä tasolla eli löysätä pipoa hieman ja keskittyä elämässä enemmän muihin asioihin
- lopettaa urheilu kokonaan ja vaihtaa lajia johonkin täysin muuhun esim. kissanäyttelyihin ;)
- vaihtaa lajia valmentajan johdolla triathloniin tai duathloniin (valmentaja tiedossa ja hänen kanssaan asiasta alustavasti keskusteltu)
- jatkaa kehonrakennusta valmentajan johdolla kisatavoite mielessä (keskusteltu asiasta alustavasti mahdollisen valmentajan kanssa)
Pohdinta jatkuu...
Aurinkoista aamua :)
Vähänkö oli sexyä (ja ihanan viilentävää) juosta tänään aamulenkillä pikkutopissa ja trikoissa jalankulkuväylän viereen sijoitetun sadettajan läpi :D!!! Ah God, että mä suorastaan rrrrrrrakastan tätä vuodenaikaa ja heinäkuuta kun puoli Suomea lomailee :)
Vähemmän sexyä sen sijaan oli kun myös aamulenkillä ollut roteva ja komea sakemanni oli niin keskittynyt vastaantulevan valkoisen puudelin hurmaamiseen (?), että kilautti pää edellä päin liikennemerkkitolppaa. Taisivat silmissä vilkkuvat vaaleanpunaiset sydämet muuttua planeettaradoiksi ja tähtisumuksi. Sen verran jäi komea karvaturri päätään ravistelemaan.
