sunnuntaina, heinäkuuta 16

Viiskymppiä rikki!

Se, oli siinä! 52 kilsaa tuli polkaistua suitsait sukkelaan :). Noh, ei nyt ihan suitsait... Ei se matka niinkään, mutta se julmetun kylmä ja tiukka pohjoistuuli, joka jotenkin kummasti onnistuu aina puhaltamaan jos ei nyt aivan suoraan edestä, niin ainakin etuviistosta. Montako kertaa luulin kuolevani? Monta, mutta usko ei loppunut kertaakaan. Siinä vaiheessa tosin ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin uskon riittää kotio saakka. Ihan heti en kyllä lähde samaa reissua vastaavissa olosuhteissa tekemään. Mä olin oikeasti niin jäässäkin, että muutamaan otteeseen piti ihan vaan pysähtyä aurinkoiseen, tuulettomaan paikkaan lämmittelemään. Sormet ja varpaathan ne tossa touhussa eniten kohmeessa olivat, mutta kyllä melkein koko matkan oli koko likka kananlihalla. Onneksi en ihan pikkutopissa sentään lähtenyt ja takkikin oli mukana. Takareidet olivat edelleen palautumatta ja kipeät, ja sekin vähän haittasin menoa, vaikka yritin siirtää kuormaa mahdollisimman paljon pakaroille. Illalla odottaa vielä erikoistreeni käsille. Olen viime viikkoina pyrkinyt painottamaan treeniä käsille ja selälle. Rinta on hermovamman vuoksi vähän holdissa; en tee vinopenkkiliikkeitä olleenkaan ja muutenkin treeni on enemmän sellaista kitkuttamista pienillä painoilla venyttäviä harjoitusliikkeitä. Olkapäät ovat suht ok, samoin ojentajat, mutta eniten massaa on vamman myötä hävinnyt selästä ja hauiksista. Eikä ihme. Nämähän ovat olleet ne eniten treenatessa kipua aiheuttaneet lihasryhmät, joten harjoittelu on myös ollut sen mukaista. Pitkään en pystynyt esim. selälle tekemään mitään muita liikkeitä kuin alataljasoutua ja sitäkin 50-60% kuormalla normikuormaan verrattuna. Nyt tilanne on kuitenkin jo parempi ja silloin tällöin uskaltaudun muutaman leuankin vetäisemään. Muutamaa enempää ei tosin menekään :D Eilinen tankkaus (lue: sikamässy) toi kaksi kiloa painoa lisää, mutta eiköhän tässä viikon aikana ainakin osa saada johonkin lenkkipolulle hukattua. Ei siis paniikkia. Vielä ;)