Masupalat

Masukka tuli taas vaihteeksi näyttäytymään :). Kivakiva, että tallella on edelleen, vaikka suurimman osan ajasta visusti piilossa. Huomisen saan todennäköisesti sitä vielä ihailla ennen kuin pääsen lauantaina taas mättämään hiiluja ja sanomaan masukalle bye-bye ja tervetuloa uudelleen :). Mutta kyllä mä vaan odotan kuin kuuta nousevaa lauantaiaamun lämpimiä sipulipatonkeja. Yösyöpöttely on selvä merkki siitä, että keho on vailla ravintoa. Nytkin on jumalaton nälkä, vaikka juuri vedin lauatasellisen puuroa ja vaikka muutenkin olen ollut tänään korkeammilla kaloreilla kuin alkuviikosta. Huominen täytyisi vielä jaksaa jotenkin puristaa... Enpä tosin muista koska olisin näin pipo löysällä vienyt yhtään mitään projektia eteenpäin. Mieli on älyttömän hyvä ja positiivinen :). Ehkä se on tämä vanhuus joka sitä pipoa löystää. Tai sitten jokin muu... En tiedä, enkä välitäkään tietää niin kauan kun homma sujuu, kuten viimeisen kuukauden ajan on sujunut. Eihän tämä yhtä juhlaa ole ollut; takapakkejakin on ollut, mutta enpä ole jaksanut niistä kauheasti stressata. Kulkee kun kulkee ja jos ei kulje, niin kyllä se jossain vaiheessa taas kulkee :)

Näin ajatteli Hermis klo 7/27/2006 10:38:00 ip.