Torvi!

Joo-o, mä ymmärrän kyllä oikein hyvin, että vähäpukeisille naisille on kiva soittaa torvea tuolla liikenteessä eikä mulla sinänsä ole mitään sitä vastaan (on ihan kiva tulla huomatuksi ;)) MUTTA, voisiko siihen torveen jättää koskematta silloin kun mä olen pyöräilemässä noin kolmeakymppiä eräällä Suomen vilkkaimmin (rekka)liikennöidyllä väylällä, jossa juuri siinä kohdin on piennarta ~40-50 cm ja huono asfaltti? Juuri siinä kohdassa ääliö Volvo -kuski painaa torvea korvan juuressa ja mä oikeasti säikähdän niin, että olen ajaa suorinta tietä pöpelikköön! Siinä on huomionosoituksesta turha odotella vastineeksi sievää hymyä ja käden heilautusta. Se on keskisormi, joka siinä vaiheessa nousee ärhäkästi pystyyn ja se nousee korkealle! Silläkin uhalla, että yhden käden varassa on edelleen suuri vaara päätyä ojan pohjalle. Aamusta arvoin juoksu- ja fillarilenkin väliltä. Päädyin pyöräilemään sellaset 25 km. Väärä valinta. Myös väärä vaatevalinta, vaikka aurinko paistoi ja lasitetulla parvekkeella tuntui mukavan lämpimältä. Lyhyt toppi ja polvitrikoot olivat aivan liian vähän. Olin kananlihalla koko matkan. Tuulettomissa kohdissa tai takatuulessa homma ok, mutta muuten.. hui helvetti! Ja tiukkaa vastatuulta piisasi taas koko mäkisen paluumatkan. Juoksusta olisin todennäköisesti kyennyt nauttimaan enemmän. Noh, ensi kerralla toinen valinta. Ja koska kroppa näytti eilen niin jumalattoman hyvältä, niin tänä aamuna ne odotukset vasta korkealla olivatkin. Ja katin kontit kanssa. Johonkin se taas hävisi, se "huippukunto". Joutuuko tässä taas kuukauden odottelemaan seuraavaa onnen päivää? Huoh... Haukkarit ja ojentajat ovat ainakin megakipeät. Hyvähyvä! Tämä erikoisohjelma puree edelleen :)

Näin ajatteli Hermis klo 7/31/2006 12:26:00 ip.