Onko parempaa tapaa aloittaa sunnuntaipäivä kuin naukata heti heräämisen jälkeen proteiinipirtelö ja painua tämän jälkeen aerobisen harjoitteen pariin? Saattaa olla, että parempiakin tapoja on, mutta itse nautin juuri tällaisista aamuista eniten; saa mukavan rennon olon koko päiväksi :). Olin suunnitellut lähteväni aamusta pitkälle hölkkälenkille, mutta vilkaisu ulos ikkunasta riitti muuttamaan suunnitelmiani. Ei siis rentoa hölkkää kirpeässä syysilmassa vaan suunta kohti salia ja 45 minuuttia siellä kuntopyörää, ellipsiä ja stepperiä sotkien. Ulkona satoi vettä. Kovin tuntui aluksi vaikealta vaihtaa lenkki saliin, mutta eipä siinä mitään kun sain itseni salille asti roudattua. Oikeastaan tämä saliaerobinen pitkästä aikaa olikin ihan mukavaa vaihtelua. Taitaa olla jo toista vuotta aikaa siitä, kun viimeksi olen salille ihan varta vasten ainoastaan aerobista harjoitetta lähtenyt tekemään. Talven tullen tästäkin saattaa tulla ihan varteen otettava vaihtoehto. Viime talvena en aerobisia juurikaan harrastanut vaan keskityin lihasten menettämisen pelossa ainoastaan salitreeniin. Sunnuntaisin tuli tosin tehtyä tunnin kävelylenkki, jotta sai edes jonkin verran raitista ilmaa. Joo niin, ja toi pelko lihasten menetyksestä aerobisen myötä on turhaa kun vaan ymmärtää syödä hyvin (laadukkaasti) ja riittävästi. Olo on paljon mukavampi ja punttitreenitkin sujuvat kun aerobinen kunto on kohdallaan. Näin pystyy jopa jättämään sarjapalautukset minuuttiin viiden sijaan ;) Salilla olen siis tehnyt edelleen pitkää sarjaa (ensi viikolla koitan jälleen lyhentää) ja eilinen selkätreeni sai todella mukavasti yläselän kipeäksi (siksi tänään ei ollut vuorossa soutua ;)). Yläselkä on ainakin itselläni melko vaikeasti kipeytettävissä, mutta pitkät sarjat ja selkärutistukset tekivät näemmä tehtävänsä. Selkärutistuksia en ole tehnyt vähään aikaan, joten saattaapi syy kipeytymiseen löytyä juuri tästä nimenomaisesta liikkeestä. Tossa viikolla pohdin myös sitä, että miksi ihmeessä mun on nykyään jotenkin niin vaikeaa lähteä salille. Paljon mielummin lähtisin juoksemaan kun vedän salikamat niskaan. Alkaako näin vanhemmiten kestävyyslajit mennä voimalajien edelle? Ehkä, mutta syytä taitaa myös löytyä tästä omasta tällä hetkellä hyvinkin vaatimattomasta lihaskunnosta (treenaan edelleen paita päällä ;)). Motivaatio vaan on jotenkin suurempi silloin kun kroppa on kondiksessa, vaikka toisin päin saattaisi olla tulosten saavuttamisen kannalta viisaampaa. Juoksu on itselleni vielä suhteellisen uusi laji, jossa kehitys on selkeästi aivan toista luokkaa kuin voimaharjoittelussa. Luultavasti myös tämä tulosten selkeämpi näkyminen motivoi. Ja ainahan raikas ulkoilma hikisen salitunnelman voittaa... vai voittaako? ;)

Näin ajatteli Hermis klo 11/02/2003 12:34:00 ip.