Seinä

Starttasin tänään joskus kymmenen jälkeen aamulenkille. Lenkkiä varten olin valmistautunut nauttimalla pari lasillista vettä, yhden kupin vihreää teetä ja noin 250 kcalria, josta 40 grammaa (160 kcal) hiilareista. Ennen lähtöä vielä BCAA:t napaan ja menoksi! Tavoitteena oli tehdä hissukseen ns. pitkä lenkki ja juoksu kulkikin todella mainiosti. Tunne oli varmasti paras flunssasta toipumisen jälkeen; hengitys kulki mukavasti, syke pysyi matalalla ja keho oli mukavasti paketissa. Homma oli hallussa. Tunsin kontroloivani juoksua täysin. Vain silmien jatkuva valuminen viimassa ja kirkkaassa säässä häiritsi muutoin täydellistä harjoitusta. Mutta, mutta... mitäs sitten tapahtuikaan? Tapahtui mitä tapahtui, mutta 40 minuutin jälkeen ainakin juokseminen loppui kuin seinään! Enpä ole ennen moista kokenut, vaikka väittäisin olevani melkoisen monessa liemessä keitetty. Dieetin ulkopuolella harrastan usein aamulenkkejä lähes tyhjällä vatsalla (20 g heraa ja mahdollisesti BCAA) eivätkä vielä koskaan ole voimat loppuneet aivan täysin. Harvemmin ovat ehtyneet näillä tavallisilla lenkeillä lainkaan. Mutta tänäänpä loppui polttoaine, eikä siinä muu auttanut kuin raahautua kävellen häntä koipien välissä kotiin. Mielenkiintoista mielestäni oli se, että syke oli yhä matalalla siinä vaiheessa kun kävelyvaihde löi päälle. Mitä tästä opin? Ensi lauantaina tankkaan huomattavasti enemmän ennen pitkälle lenkille lähtöä, jos takana on yhtä vähäenerginen viikko kuin mennyt oli.

Näin ajatteli Hermis klo 3/27/2004 06:36:00 ip.