Nälkää ja näkkileipää

Nälkä on jälleen asettunut taloksi. Harmin paikka, minä kun jo luulin siitä päässeeni. Vatsa protestoi ankarasti ravinnon rajoittamista vastaan mouruamalla pahemmin kuin kevätkollit ikkunan alla. Yritän pysyä tiukkana, mutta pelkään menettäväni kontrollin täysin ja ahmivani koko jääkaapin, ne kaksi omenaa ja puolikkaan purkin raejuustoa, tyhjäksi. Paras keino selättää nälkä on saattaa itsensä yliuuvuksiin, painua pekuihin ja nukahtaa ennen kuin pää vajoaa tyynyyn. Melkoisen hyvin olen tässä parin viime päivän aikana onnistunut, ja uskon, että onnistun tänäänkin. Kunpa vaan ei tarvitsisi Sinkkuja ootella... Eilen juoksulenkkiä, tänään rintaa ja hauista. Juoksu sujui ylimatalilla sykkeillä (keskisyke 143), tiedä sitten mistä se kertoo. Rinta ei sujunut ja on tällä hetkellä kärjessä ikävimmän treenattavan lihasryhmän listalla. Hauis sujui, mutta ei kuitenkaan siten kuin olisin toivonut sen sujuvan. Potku puuttuu... Lieneekö kyse energian puutteesta vai muualla pyörivistä ajatuksista? Toivottavasti kyse on jälkimmäisestä tai muuten luvassa on helvetillinen loppuviikko. Ja paino. Ai mitä painosta? Ei ainakaan mitään uutta :/

Näin ajatteli Hermis klo 3/30/2004 10:25:00 ip.