Jännittäviä hetkiä

Tänään se vihdoinkin tapahtui! Paluu salille! Aika hienoa itseasiassa, että pysyin päätöksessäni tehdä paluuta vasta tänään. Noh, jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin olipa tuo hieman pakon sanelema juttu; vasen poskiontelo on kipuillut muutaman päivän, mutta nyt tuntuu taas olevan suhteellisen kunnossa. Lenkillä sentään olen käynyt itseäni tuulettamassa eilen ja toissapäivänä aivan ihanan aurinkoisessa säässä. Kesä tulee ja lenkkikin kulkee olosuhteisiin nähden mukavasti :). Takaisin pääasiaan eli salille. Koko päivän jännitin paluuta rautojen pariin. On se ihme, viikon olet kuvioista ulkona ja jo kivistää vatsaa samoin kuin ensimmäistä kertaa salikorttia ostaessa. Paikan päälle päästyäni olin jo niin hermostunut, etten saanut kengännauhoja sidottua. Enkä treenipäiväkirjaa päivättyä; käyttämäni lyijytäytekynän terä katkesi joka kerta kun painoin sen paperiin. Mutta siinähän se taas stepperöidessä jännitys haihtui ja varmuus hiipi tilalle. Ja miksi näin ei olisi käynyt? Kyseessä on kuitenkin homma, jonka osaisin vaikka unissani ja silmät kiinni ja ehkäpä jopa nurinperin. Tai sitten vain luulen niin... Eikä aloitus ollut yhtään sen vähempää kuin etureisien ja pohkeiden raskas pumppitreeni. Kovasti olin etukäteen pohtinut mistä aloittaa ja millä vastuksella; pitäisikö ottaa kevyt viikko tähän väliin vai jatkaa pumppitreenejä vähän iisimmin? Siinäpä unohtuivat pohdinnat kun vanhasta tottumuksesta kaiketi latasin prässiin tutut kiekot ja jatkoin tasan tarkkaan siitä mihin kaksi viikkoa sitten lopetin. Eikä keventämiselle näyttänyt olevan mitään tarvettakaan. Hyvin kulki, ei valittamista (huomenna saatan tosin olla asiasta eri mieltä). Ehkäpä tiistaina jäävät perhosetkin tulematta ;). P.S. Erikoistekniikoihin voi nyt tutustua myös Hermeliinin kehosivuilla ;)

Näin ajatteli Hermis klo 3/14/2004 09:03:00 ip.