Vikinää

Alkaa taas olemaan yksi viikko eletty ja seuraava edessä. Tämä päivä on mennyt tyypillisen lauantaikaavan mukaan lepäillessä. Paljon oli suunnitelmia täksi päiväksi, mutta ei jaksuja lähteä niitä usean vähäunisen yön ja eilisen väsyttävän Vaasa -reissun jälkeen toteuttamaan. Heräsin poikkeuksellisesti vasta puoli yhdentoista aikaan (pääsin tosin myös poikkeuksellisesti sänkyyn vasta hiukan ennen aamuneljää ;)) ja päätin sillä samaisella sekunnilla skipata aamulenkin ja suunnata lenkkipolkujen sijaan markettiin poimimaan päivän hiilaripommit kärryyn, sipulisämpylät etunenässä. Joo, mä olen pahasti addiktoitunut sipulisämpylöihin. Tiukisteluprojekti turhauttaa nyt oikein olan takaa. Olen kyllä tehnyt mielestäni olosuhteet huomioiden LÄHES kaiken voitavani, mutta se ei vaan riitä. Paino on pysynyt koko viikon tiukasti 58,1 kilossa :( ja mua suorastaan raivostuttaa lukea muiden dieeteistä, joissa homma potkii jollain yli 2000 kcalrin ravintomäärillä. Mitä prkleen droppia nämä tyypit oikein syövät?! Itsellä menee ne 1400 kcal päivää kohden kurkusta alas ja liikuntaakin tulee harrastettua kuitenkin jonkin verran, mutta mitään ei vaan tapahdu! Byäääh! :( Turhautuminen johtuu nyt ensisijaisesti siitä, että en mielestäni pysty tällä hetkellä panostamaan hommaan yhtään tämän enempää, vaikka haluja kyllä olisi. Viikon päästä alkava loma tietysti lohduttaa jonkin verran, mutta eipä siinä viikossa ihmeitä tehdä! Okei, kokemuksesta tiedän kyllä, että tiukistelu vaatii multa todella paljon; mitään ei todellakaan tapahdu vahingossa tai tule ilmaiseksi, vaan töitä on tehtävä kaksin käsin. Joka kerta kuitenkin aloitan positiivisin mielin ja hyvässä uskossa, että tällä kertaa homma luistaa ja sujuu edelliskertoja helpommin. Dead wrong!!! Päinvastoinhan tässä on käynyt ja vuosi vuodelta homma käy entistä raskaammaksi ja läski löysemmäksi. Siksi on oikeasti tärkeää pitää paino alta 56 kiloa ja keho kuosissa vuoden ympäriinsä. Mä olen täysin kyllästynyt tähän tuloksettomaan raadantaan! Keho tuntuu taas väsyneeltä, oikeastaan koko mimmi on aika puhki, ja ajatuksena oli pitää ensi viikko totaalitaukoa salitreeneistä ja keskittyä enemmän aerobisen puolelle. Lomaviikosta tullee kuitenkin fyysisesti raskas, jos entiset merkit paikkansa pitävät. Siksi olisi ollut ihan paikallaan huilia alkava viikko ja panostaa treeneihin enemmän lomaviikolla. Noh, en kuitenkaan malttanut pysyä tänään poissa salilta. Ja koska treeni kulki hyvin ja intokin oli paikalla, niin tuskinpa maltan lepäillä yhtään sen enempää huomennakaan. Jalkatreenin osalta pidempiaikainenkin kevennys lienee kuitenkin paikallaan. Taidanpa laskea kuormaa ja tehdä hieman pidempää sarjaa nyt jonkin aikaa. Ovella on käynyt tänään melkoinen trafiikki. Oven takana on seissyt jos jonkinlaista kulkijaa hattupäisistä hellemekkoleideistä ei-niin-siisteihin miehenryökäleisiin. Yhdistävä tekijä on ollut lähinnä olutpullo jommassa kummassa kädessä, avoimesti esillä tai sievästi muovipussiin verhottuna. Jokaisen kasvoilla on ollut hämmentynyt ilme kun olen oven heille avannut. Todennäköisesti myös heitä vastassa on ollut ihan yhtä hämmentynyt, ajoittain jopa vihamielinen tyyppi. "Prkleen jehovat!", olen ajatellut tänään useammin kuin kerran. Mutta jehovasaarnojen sijaan olen kuullut lähinnä nolot anteeksipyynnöt, "Anteeks, väärä ovi..." ja huomannut välittömästi näiden sanojen jälkeen jääneeni tuijottamaan pikaisesti rappusia alas poistuvia kengänkantoja. Niin, alakerran naapurilla taitaa olla kesäfestarit. Eikä se olutpullo ja jehova taida oikein matsatakaan...

Näin ajatteli Hermis klo 6/11/2005 11:48:00 ip.