What the hell was I thinking...?

Joulu joo, alkaa olla ohitse taas tältä vuodelta. Ja hyvä niin. Kovasti oli ajatusta viedä jonkin näköistä dieettiä läpi joulun pyhien, mutta mitä vielä. Kovin hyvin en ole tuota ajatusta pystynyt toteuttamaan. Missä vika? Ihan vaan omassa luonteen heikkoudessa. Ruokailut ovat sujuneet suunnitelmien mukaan; lohta, kalkkunaa, keitettyä perunaa ja imellettyä perunalaatikkoa, mutta makea puoli on pettänyt pahemman kerran; täytekakkuja, joulutorttuja, pikkuleipiä... ja suklaata. Suurin ongelma on selkeästi ollut tuo suklaa, jota yhä on ympärillä kilotolkulla. Sairasta... Noh, huomenna on jälleen uusi päivä ja se päivä, jolloin suklaanäpit pysyvät kurissa! Treenit sen sijaan ovat sujuneet mallikkaasti. Salilla olen käynyt normaalin ohjelman mukaisesti, ja pääsinpä eilen ensimmäistä kertaa lähes pariin viikkoon lenkille. Vähän tuskaistahan tuo meno loppua kohden oli, mutta eiköhän tämä tästä taas lähde vähitellen käyntiin. Täytyy vaan toivoa, että ilmat pysyisivät edes jotenkin suosiollisina. Toinen vaihtoehto on tehdä aerobiset salilla, mutta jotenkin ajatus tuntuu ikävältä; neljä kertaa salilla viikkoa kohden tuntuu riittävän tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. Tämä joulun ja vuodenvaihteen aika on mielenkiintoista aikaa salilla. Tänään, lauantaina oli jo porukkaa sulattelemassa joulukinkkuja oikein urakalla (yleensä lauantaina salilla viihtyy itseni lisäksi vain muutama hassu hengenheimolainen). Myös joulupäivänä oli salilla muutama tapaus, jotka selkeästi rankaisivat itseään aaton syömingeistä; juoksumatto viuhui ja stepperi valitti tiukkaan tahtiin, hiki virtasi ja kasvojen väri muuttui terveen punakasta vähitellen tuskallisen punaiseksi. Heti tammikuun alusta salille ryntää lukuisia uusia kasvoja aina tungokseen saakka. Kevättä kohden taas väljenee. P.S. Myös Hermeliinin kollipojat ovat nauttineet täysin siemauksin joulun iloista ;)

Näin ajatteli Hermis klo 12/27/2003 08:59:00 ip.