Aerobinen harjoittelu ja lihakset

Tässäpä aihe, josta on pitänyt kirjoittaa jo aikaa sitten, mutta jotenkin se on vaan aina jäänyt. Nyt juttu alkoi kuitenkin tuntua sen verran ajankohtaiselta, että lienee syytä tarttua näppikseen ja kertoa kuinka suhteeni aerobiseen harjoitteluun voi. Luvassa lievää tilitystä ja tiukkaa omakohtaista kokemusta, mutta mikä parasta, tai pahinta, niin tämä tarina on tosi. Kirjoitan sivuillani "Aerobinen harjoittelu keskittyy lähinnä keväälle ja kesään, jolloin on mukava harjoittaa erilaisia lajeja ulkona raittiissa ilmassa. Peruskunnon kannalta ei olisi pahitteeksi harrastaa hieman enemmän aerobista talvikaudellakaan, mutta toistaiseksi se on rajoittunut muutamaan kävelylenkkiin viikossa ja lämmittelyihin salilla." Asia OLI näin tai jopa huonomminkin vuosikaudet, lähes 10 vuotta, ennen kuin tämän vuoden kuluessa siihen on tullut merkittävä muutos. Jatketaanpas vielä hieman historian lehtien havinassa. Minä olen ollut tiukkaakin tiukempi aerobisen harjoittelun vastustaja. Miksi näin? Siksi, koska olin (ja olen yhä edelleen ;)) ensisijaisesti kehonrakentaja enkä mikään maratoonari. Siksi, koska elin vuosikaudet siinä uskossa, että aerobinen harjoittelu vie kaiken valtavalla vaivalla ja antaumuksella rakentamani lihasmassan mennessään. Tämä oli ehdottomasti suurin "pelkoni", mutta asiaa tuki myös käsitys lenkkeilyn niveliä rasittavasta vaikutuksesta. Painoinhan tuolloin yli 60 kiloa, joten niveliin kohdistuva rasitus on varmasti valtava. Ja höpönlöpön!!! Nämä olivat pelkkiä tekosyitä omalle laiskuudelleni ja sille olettamukselle, että en yksinkertaisesti osannut juosta! Tai jonkinmoinen laiskuus taisi siinäkin olla takana; en vain jaksanut opetella juoksemaan. Tässä vaiheessa lienee paikallaan määritellä termi "aerobinen harjoittelu". Termi voidaan varmasti määritellä usein eri tavoin, mutta itse tarkoitan aerobisella harjoittelulla yhtäjaksoisesti hieman pidempään (yli 20 min) tapahtuvaa kehoa melko kokonaisvaltaisesti kuormittavaa liikuntaa, joka tapahtuu sykealueella 70-80 % maksimista. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa lähinnä sellaisia lajeja kuin soutu, juoksu ja pyöräily. Talvella käytän usein myös stepperin, kuntopyörän ja soutulaitteen yhdistelmää esim. 15 minuuttia jokaista peräjälkeen. Noniin, mutta takaisin tarinaan. Keväällä 2003 tapahtui ihme; opin kuin opinkin juoksemaan. Ihme tapahtui sykemittarin avustuksella, jolloin tajusin, että olin aiemmin yrittänyt juosta aivan liian lujaa kuntooni nähden. Sykemittarin kanssa pystyin vähitellen hilaamaan juoksukuntoani ylemmäs kunnes juoksusta tuli täysin tasavertainen laji kävelyyn nähden (jaksoin siis molempia yhtälailla). Tämä juoksun ja muun aerobisen lisääminen ohjelmistoon liittyi kevään ja kesän kiristelyprojektiin. Aerobisten harjoitteiden määrä nousi paikoitellen jopa yli 10 tuntiin viikkoa kohden laihtumista tavoitellessa eivätkä ne lihakset hiipuneet yhtään sen enempää kuin aiemmillakaan dieeteillä. Täytyy muistaa, että dieettiin kuuluu merkittävänä osana ravinnon rajoittaminen, joka kohdallani tarkoitti 1400 ravintokaloria vuorokautta kohden, joka jo sinällään edesauttaa kataboliaa. Dieetti oli ja meni, mutta aerobiset jäivät. Teen jatkuvasti aerobisia harjoitteita 3-5 kertaa viikossa ~30-60 minuuttia kerralla. Tällä hetkellä harjoitteet koostuvat lähinnä juoksulenkeistä. Massaa olen aktiivisesti hakenut nyt muutaman kuukauden verran ja homma on juoksusta huolimatta, tai siitä johtuen, sujunut erittäin mallikkaasti. Jalkatreeneihin olen pystynyt lisäämään vastusta enemmän kuin koskaan, vaikka ravinnossa tai saliharjoittelussa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia. Sarjakestävyys on aivan toista luokkaa kuin aikaisemmin. Painoa on sopivasti, mutta keho näyttää samalta kuin tavallisesti parisen kiloa alhaisemmissa lukemissa, mm. vatsalihakset piirtyvät pehmeästi esiin, olkapäiden rakenne ja hauissuoni ovat selkeästi näkyvissä. Suurin muutos on tapahtunut keskikehossa, joka siis näyttää aivan toiselta kuin ennen. Juoksu on selkeästi vahvistanut keskikehon korsettia ja tämä varmasti osaltaan vaikuttaa jalka- ja selkätreenien vastusmäärään. Mielestäni koko saliharjoittelu on noussut aivan toiselle tasolle näiden aerobisten myötä, vaikka kyseessä onkin massakausi. Eli kaiken kaikkiaan minulla ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa aerobisen harjoittelun lisäämisestä kehonrakennuksen rinnalle. Kaikkea täytyy tietysti tehdä kohtuudella ja järkeä käyttäen eli jos aerobisen myötä kulutat enemmän niin on myös syytä syödä enemmän. Hieman kannattaa myös miettiä kuinka sovittaa aerobinen saliharjoitteluun. Itse en käy jalkatreenipäivänä varsinaisesti lenkillä, mutta saatan lämmitelläkseni juosta salille. Jalkatreenin jälkeisenä päivänä sen sijaan käyn usein kevyellä lenkillä elleivät pohkeet ole aivan jumissa. En ole huomannut tämän vaikuttavan negatiivisesti palautumiseen, oikeastaan päinvastoin kun saadaan veri kiertämään lihaksistossa ja aineenvaihdunta paranemaan. Mutta joo, kokeilkaa hyvät ihmiset! Antakaa uusille asioille edes mahdollisuus ennen kuin tyrmäätte ne kuulopuheiden perusteella. Itseäni ainakin harmittaa, että en tajunnut tätä jo 5-10 vuotta sitten. Ties missä kunnossa sitä nykypäivänä olisinkaan! ;)

Näin ajatteli Hermis klo 12/14/2003 06:33:00 ip.