Kipeänä ruikutusta

Kipeänä edelleen ollaan, vaikka olo on kyllä parantunut sitten tiistain kunnon kuumeen. Lämpöä on edelleen, nokka tukossa ja veto veks. Lihaksia ei särje enää niin massiivisesti, mutta nivelet ovat vuorostaan kipeät. Valitettavasti tuntuu siltä, että en tule säästymään hengitystieinfektiolta; keuhkoputkea kutittaa enteilevästi ja hiukan olen tässä yskiskellytkin. Olen periaatteessa sairaslomalla, mutta tehnyt kuitenkin hommia koko ajan jonkin verran. Lähinnä vastaillut puheluihin ja muihin yhteydenottoihin, ja järjestellyt muita juttuja sen minkä olen kyennyt. Se jonkin verran nyppii, vaikka kukaan ei ole mua käskenytkään hommia hoitamaan. Mutta eihän aina tarvitse suoranaisesti käskeä... Onhan sitä kaikenlaista piiloviestintää, jota toki on helppo myös tulkita väärin. Yritän lääkitä tekemättömistä töistä kolkuttavaa huonoa omatuntoani miettimällä, että jos mulla ei olisi mahdollisuutta hoitaa asioita kotoa käsin, niin ne jäisivät totaalisesti tekemättä enkä edes tietäisi missä työasioissa mennään. Ja näinhän asian pitäisi myös nyt vallitsevissa olosuhteissa olla. Mutta kun ei ole. Ja vieläpä omaksi syyksi taitaa viime kädessä tämäkin kaatua eli turhista taidan taas valittaa. Olen pahoillani... mutta kun on kurjaa, on niiiiin kurjaa ;)

Näin ajatteli Hermis klo 9/02/2004 04:31:00 ip.