maanantaina, elokuuta 30

Down

Auringonlasku Taurus-vuorille Äääääh... eka normaali arkipäivä (=työpäivä) takana ja mä oon niiiiin down. Mikään ei huvita ja mikään ei kiinnosta. Väsyttää, mutta uni ei tule silmään vaan horroksen sijaan iskee paniikki ja hermostus. Pää on pyörällä, en saa ajatuksista kiinni, vääntelehdin ja kääntelehdin ennen kuin menee hermo ja nousen jälleen ylös jaksamatta tehdä yhtään mitään. Ajatustoiminta muistuttaa lähinnä silputtua filminauhaa, jossa ei ole alkua eikä loppua, ei päätä eikä häntää. Odotan, ja god only knows kuinka paljon toivon, että tämä olotila väistyy ja musta tulee taas normaali energinen itseni. Se sama tyyppi, joka jaksaa nipottaa jokaisesta pikkuasiasta, punnita keittövaa`alla yksittäiset pähkinätkin, juosta lenkin loppuun saakkaa ainoastaan koska on niin päättänyt ja vääntää sen viimeisenkin punnerruksen, vaikka keho ei enää oikeasti jaksaisikaan. Se tyyppi on nyt pahasti kadoksissa ja täytyy vaan toivoa, että löytää kotiin mahdollisimman pian. Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että tämä olotila on todella pelottava. En voi ymmärtää, miten kahden viikon akkujen lataamisella voi olla täysin päinvastainen kuin toivottu ja odotettu vaikutus. Matkalla en kertaakaan tuntenut väsymystä, enkä varsinkaan tällaista totaalista uupumusta, jota olen tänään potenut lähes koko päivän, vaikka unet siellä pyörivät ihan säännöllisesti kuuden tunnin nurkilla. Viime yönä vedin kahdeksan tunnin unet jo olo on kuin ei olisi nukkunut vuoskausiin. Joo, hirveetä marinaa, mä tiedän, mutta josko edes tämä mankuminen auttaisi hitusen. Syömiset ovat edelleen todella syvältä, lenkkiin ei ole minkäänlaista inspiraatiota, paino on nousussa (eikä ihme!) ja odotan jo nyt kauhulla huomista treeniä, josko siitä nyt ylipäätään tulee huomisen iltapäiväpalaverin jälkeen yhtään mitään. Iltapäiväpalaverit ovat pahimpia. Ne vievät mehut usein koko illaksi. Mitäs nyt sitten? Pakotanko itseni raittiiseen ilmaan köpöttelemään vai jatkanko haahuilua ja ruokakaappien systemaattista tyhjentämistä? Huoh.. kun ei jaksais oikein kumpaakaan ;)