Loma-ahdistusta

Uuuuuuh... mikä päivä. Onneksi se on jo melkein ohitse. Aamu alkoi niinkin hehkeästi kuin hammaslääkärillä. Mulla on jo jonkin aikaa ollut kiusanani lohjennut hammas, jota en muka ole ehtinyt korjauttamaan. Jokin aika sitten tämä jo kertaalleen paikattu hammas mureni entisestään, jolloin päätin mennä hoitamaan sen kuntoon ettei ainakaan lomalla ala vaivata. Hammassärky kun ei ole mikään nautittava juttu. Noh, homma hoitui 15 minuutissa ja jäin todella miettimään, miksi ihmeessä hammaslääkäriin on jotenkin aina niin ylettömän vaikeaa mennä, vaikka kaikki on yleensä ohitse todella nopeasti. Hieman tämä hammas on päivän mittaan kipuillut ja ollut purenta-arka, mutta hammaslääkärin mukaan tämä kuuluu kuvioon ja saattaa kestää jopa pari kuukautta! Toivottavasti ei sentään niin kauan... Tarkoitus oli tänään työskennellä kotoa käsin, mutta kuinkas ollakaan, kaikki tarvittava materiaali oli toimistolla, joten sinne sitten aikomuksena vaan hakea matskut ja tulla saman tien kotiin jatkamaan. Eihän homma kuitenkaan näin mennyt vaan tein täyspitkän päivän toimistolla ilman evään muruakaan. Onneksi mulla on siellä hätävarana protskupatukkaa ja -juomaa, joten ihan ilman ei tarvinnut olla. Hätätapauksessa olisin voinut tietysti myös tyhjentää firman keksivaraston, mutta tyydyin tällä kertaa vain pariin hassuun maistiaiseen, jotka nekin tietysti olivat liikaa. Noh, anyway, koska elin päivän näillä proteiinikorvikkeilla niin protskut nousivat tänään niinkin korkealle kuin 180 grammaan ja reippaasti yli 50 E%. Tänään olisi oikeasti ollut hiilaritankkaus, mutta päätin jo aamulla unohtaa sen, koska eilen tuli nautittua melkoisesti hiilaripitoista sapuskaa. Kaipa nämä päivät sitten tasoittivat toisiaan... Matka-ahdistuskin alkaa nousemaan lähes sietämättömiin. Osaksi ahdistusta aiheuttavat ne miljoonaa asiaa, jotka ennen matkaa (eli huomenna) olisi ihan pakko hoitaa, eikä edes olisi vaan ON IHAN PAKKO hoitaa. Toinen, ja edellistä huomattavasti suurempaa ahdistusta aiheuttaa tieto siitä, että en seuraavien kahden viikon aikana pääse treenaamaan kunnolla (korvike on aina korvike) enkä pysty mitenkään kontroloimaan ravintoainesuhteita tai kaloreita, enkä välttämättä edes vaikuttamaan siihen, mitä joudun syömään. Tiukkaa tekee myös henkilövaa`an jättäminen kotiin.... ja excel -taulukoiden ja käyrien... ja kaiken muun niin olennaisena osana elämääni kuuluvan. Olen oikeasti aivan paniikissa ja hyvin huolestunut siitä... paniikista siis. En ole varmasti eläissäni ollut em. asioista niin ahdistunut kuin nyt. Hmmmm... toisaalta en ole varmaankaan eläessäni ollut yhtä hyvässä kunnossa kuin nyt ja loman aiheuttamat muutokset kehossa pelottavat aivan julmetusti. Eikä auta edes lohduttautua sillä, että ehtiihän sitä sitten taas vaikka vetäistä pienen pikadieetin kun palaa takaisin, koska jotenkin tuntuu, että olen tehnyt niin paljon duunia saavuttaakseni nykyisen olotilani, jonka tämä tuleva matka nyt sitten tavallaan mitätöi. Voi itkujen itku tätä elämisen vaikeutta! Koskaan ei ole hyvä! Turhauttavaa... Menen nukkumaan.

Näin ajatteli Hermis klo 8/12/2004 11:02:00 ip.