maanantaina, elokuuta 9

Täydelliset rotte`iinit

Tosiaan tänään pompin jo puoli kuuden aikaan pystyyn osin turhautuneena kuumuuden vuoksi puoliksi valvotusta yöstä ja osin, koska halusin ehtiä lenkille ennen töihin ryhtymistä. Lenkille meno meinasi tyssätä heti alkuunsa kun kympin jälkeen vihoittelemaan alkanut oikea polvi tuntui järjettömän kipeältä ja kankealta. Varmasti oikea ratkaisu olisi ollut lenkin unohtaminen, mutta sitten aloin miettimään näitä harvoja jäljellä olevia lämpimiä aurinkoaamuja ja päätin lähteä edes kokeilemaan. Hyvinhän tuo lopulta sujui. Itseasiassa kipua tuntuu vähiten juostessa, kävellessä jo enemmän ja paikalla ollessa paljon. Noh, nyt se hemmetin polvi on ollut koko päivän kipeänä enkä tohtinut sillä iltalenkille lähteä. Yritetääs huomenna aamusta uudelleen. Mutta kyllä vaan ottaa päähän kun lähes aina inspiraation ollessa suurimmillaan keho oikuttelee... murrr! Jos liikunnat eivät aivan nappiin osuneetkaan niin ravintopuoli sentään on ollut tänään lähes täydellinen! I`m sooooo proud! Tällä täydellisyydellä tarkoitan lähinnä päivän proteiinikoostumusta, joka alkoi aamun herasta ja raejuustosta, jatkui sitten tonnikalamunakkaan (1 keltuainen + 3 valkuaista) kautta savulohisalaattiin. Päivälliseksi väänsin 150 grammaa kotimaista naudan sisäfilepihviä ja päivän aion vielä päättää totuttuun tapaan mustikkarahkaan. Ainoastaan siipikarjan liha jäi ns. hyvistä proteiinilähteistä uupumaan, mutta tulihan sitä kalkkunan filerullan muodossa viime viikolla kilon verran vedettyäkin :D. Protskuja kaikkiaan 140 grammaa (öh... 45 E%), joista vain hieman päälle 20 grammaa jauhoista (aamuhera). Good girl me! Eilinen raskas treeni jalkojen osalta hieman etukäteen lauantain "kuoleman kympin" jälkeen arvelutti, mutta treeni sujui jälleen kerran loistavasti. Tällä kertaa enkat paukahtivat uudemman kerran suorin jaloin maastavedossa eli kahden viikon sisään kymppi rautaa tankoon lisää. Not bad, not bad at all! Myös jalkaprässi sujui edelliskerran enkkapainojen tahtiin ja kokonaisvolyymi taisi olla jopa edelliskertaa suurempi. On tämä reisi-pakara -osasto vaan ihme pakkaus! Ja vielä näillä sapuskoilla ja aerobisilla harjoitteilla! Huh! Tässähän täytyy alkaa syömään ja siirtyä kohta voima- tai vahvapuolelle ;) ! Hmmmm.... tosin toi yläkeho pitäis sitä ennen saada jotenkin geimeihin mukaan. Hiljattain kärsitty olkapäävamma kummittelee edelleen mielessä ja erityisesti penkin osalta touhu on ollut ilman varmistajaa vähän turhankin varovaista. Siitä tulikin mieleen, että treenikaveria tässä kaipailen... anyone?

3 Viestiä:

Klo 8/09/2004 09:29:00 ip., Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Treenikaveri on kyllä ehdoton. Tuskin olisin tällaista kehitystä saanut aikaiseksi ilman treenikaverin avustamia pakkotoistoja ja tsemiä. T. amanda

 
Klo 8/09/2004 10:29:00 ip., Blogger Hermis kirjoitti...

Totta, olen samaa mieltä kanssasi Amanda siitä, että treenikaveri on ehdoton. Perustreenit sujuvat vielä itsekseenkin, mutta lisämassaa tavoiteltaessa treenikaveri auttaa kummasti. Tosin treenikaverinkin pitää olla hyvä, ja hyvän löytäminen se vasta vaikeaa on!

Lähtökohtana mun mielestä hyvälle treenikaverille on se, että hän on yhtä "fanaattinen" ja omistautunut harrastukselle kuin itse olen. Lisäksi pitäisi olla jokseenkin samantasoinen, muuten iskee ennen pitkään turhautuminen. Mieluiten tietysti ottaisin jonkun kokeneen tyypin treenikaveriksi, joka osaisi opastaa ja tsempata vielä tässäkin vaiheessa eteenpäin. Ja tuoda kokonaisuuteen uusia näkökulmia omia pinttyneitä sellaisia horjuttamaan. Myös luotettavuus kaikin puolin on eräs melko ehdoton edellytys. Ja kyllähän sen melkeinpä mies pitäisi olla, jotta tulisimme hyvin juttuun. Naisilla kun on usein vaikeaa ymmärtää mua ja mun niitä. Naiset ovat aivan liian monimutkaisia mun makuun ;)

Eipä ole edellä kuvattu pakkausta vielä eteen osunut, mutta toivossa on toki hyvä elää!!! ;)

 
Klo 8/10/2004 05:22:00 ip., Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Olen onnekas, sillä treenikaveri löytyy samasta taloudesta elikä avomies. Naisten kanssa vähän sama ongelma kuin sullakin, mutta onnekseni tosiaan mies on hurahtanut lajiin yhtälailla ja meillä treenit sujuu loistavasti yhdessä. Ja salilla on siis kovaa treeniä, siellä ei puida parisuhdeasioita tai mietitä kauppalappuja. Ja kun tuntee toisen, tietää koska auttaa, ei tarvitse sitä erikseen pyytää.
T. Amanda

 

Lähetä kommentti

<< Pääsivulle