sunnuntaina, elokuuta 1

Huippukunnossa!

No niin, nyt alkaa tämäkin mamma olemaan Olympia -kunnossa! ;) Heh, juups, tänään on ollut niin mieletön päivä liikuntoja ajatellen, että taitaa olla jonkinlainen kuntohuippu saavutettu. Eipä ole viimeisten 15 vuoden aikana tällaista päivää vielä kohdalle sattunut. Omituisinta asiassa lienee se, että olen tämän huippukunnon saavuttanut näillä viime kuukausien "epäterveellisillä" ravintometodeilla ;) Aamusta siis unelmalenkille; 6 kilometriä kulki mukavasti kuuden puolen aikoihin ja seitsemännen ja viimeisen kilometrin alkaessa olo oli niin loistava, että annoin rullata sen minkä jaloista pääsin eli niin täysiä kuin ilman repimistä vaan onnistui (maxsyke=176). Ja fiilis oli aivan mieletön! Sitä on turha yrittääkään sanoin kuvata, mutta vihdoinkin aloin uskomaan, että ihminen on ehkä sittenkin luotu juoksemaan ;). Tätä asiaa olen nimittäin aina pohtinut, kun olen nähnyt telkussa kenialaisten viilettävän pitkin savannia, ja tullut siihen tulokseen, että nämä pienet mustat miehet ovat enemmän gepardien kuin apinoiden sukua. Toisin kuin minä. Väliin muutama tunti (6 h) huilia ja sitten salille viikon raskaan treenin kimppuun. Hieman etukäteen pohdin kuinka sali tulisi noinkin iloisen juoksun jälkeen sujumaan, mutta huoli oli täysin turhaa. Sekä jalkaprässissä että suorin jaloin maastavedossa paukkuivat kaikkien aikojen enkat (ei siis mitkään niukan ravinnon enkat vaan KAIKKIEN AIKOJEN enkat, edes 65 kilossa en ole nostanut tällaisia määriä) ! Prässiin sain lisätä niinkin paljon kuin 20 kiloa lisää rautaa, mave -tankoon riitti 5 kiloa. Myös leuanvedoissa pääsin uusille toistolukemille, jau jau jau.... !*happy hermis* :D. Leuanvedoissa osatekijänä on luonnollisesti myös tämä keventynyt olemus. Ja pitää tietenkin muistaa, että eilen tankkasin hiilareita (mansikoita ;)) lähes 250 gramman edestä. NAM! Kerta kaikkiaan loistava sunnuntai; paljon onnistumisia, onnen ja ilon hetkiä. Näitä fiiliksiä kun saisi nyt jotenkin säilöttyä tonne takaraivoon pahan päivän hätävaraksi ;)