Kipua ja pannukakkua

Operaatio "Viuhuvasta veitsestä" on kulunut 10 tuntia ja olen edelleen hengissä. Parin tunnin nokoset vaihtuivat kolmen tunnin uniksi, joista heräsin tykyttävään kipuun niskassa. Puudutusaineen vaikutus oli ilmeisesti loppunut. Selän haavassa ei edelleenkään ollut tuntemuksia, mutta nyt on. Sama tykyttävä, pistävä kipu on siirtynyt niskasta selkään. Onneksi pahin särky kesti niskan osalta vain reilun tunnin ja siihen luottaen odottelen tässä vielä ihan rauhassa kivun häviämistä myös selästä. Unien jälkeen kivun kourissa tarvitsin tietysti hieman lohdutusta ja mistäs sitä parhaiten saakaan? No äipän luota tietysti! Suuntasin siis sinne ja jo ovelta vastaan tulvi vastapaistetun pullan aivan ylivoimaisen vastustamaton tuoksu. Haaa! Olinpa kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ajattelin tuolloin. Kaksi pullaa ja melkoisen siivun lämmintä pannukakkua myöhemmin olin tietysti jo toista mieltä. Jälleen kerran iski morkkis ja harmitus syömäsession jälkeen. Toivoin, etten olisi sittenkään ollut "oikeassa paikassa oikeaan aikaan". Noh, vahinko oli jo tapahtunut eikä sille enää mitään voinut. Näitä vahinkoja on vaan ihan oikeasti ollut viime aikoina ihan liikaa. Housut kiristävät jo. Kommenttiosastolle on tullut kokemuksia vastaavista veitsen heilutus tilanteista erityisesti liikuntakiellon osalta. Itse olen henkisesti varautunut lääkärin suosittelemaan viikon taukoon, mutta olen kuitenkin ajatellut seurailla tilannetta, ja jos hyvältä tuntuu ja rohkeutta siinä vaiheessa riittää, niin toki palaan salille jo aiemmin. En kuitenkaan halua tässä vaiheessa tehdä "päätöksiä" asian suhteen, koska usein niistä seuraa kuitenkin pettymyksiä. Päivä kerrallaan!

Näin ajatteli Hermis klo 9/10/2004 11:32:00 ip.