Liikuntataukoa
Tänään sairastaminen oli edennyt siihen pisteeseen, että päätin käydä lääkäritädin juttusilla tarkistuttamassa, että kyseessä todellakin on vain tavallinen flunssa tai siihen rinnastettava tauti. Mua ei ihan helpolla saa lääkäriin lähtemään jo senkin vuoksi, että pidän antibiootteja useimmiten täysin turhana ja niitähän sieltä aina saa, kun menee vaivojaan valittamaan. Nyt olo ei kuitenkaan ole usean päivän sairastamisesta huolimatta parantunut vaan jopa huonontunut. Tauti on nyt selkeästi levinnyt hengitysteihin; keuhkoputki on kipeä ja yskittää. Vielä ei yskimällä limaa irtoa, mutta uskon, että on vain ajan kysymys koska tähän vaiheeseen siirrytään. Tänään oli myös jo heti aamusta lämpöä 37,4, vaikka viime päivinä näihin lukemiin on päästy vasta illan mittaan. Lääkärille siis, ja kerrankin oli niin fiksu täti, että otatti edes crp:n ennen kuin alkoi reseptiä kirjottamaan. Crp oli 8 eli normaali, joten bakteeria ei kehosta löytynyt (epäilynä keuhkokuume) eli antibiootit olisivat tässäkin tapauksessa olleet täysin turhia ja sekoittaneet vain kehon omaa puolustusmekanismia. Vastaanotolta poistuessani mulla oli kourassa maksulapun lisäksi vain sairaslomatodistus, yskänlääkeresepti ja aika ensi viikon perjantaille plastiikkakirurgin vastaanotolle. Kyllä vaan, luitte aivan oikein - plastiikkakirurgin vastaanotolle ensi perjantaina. Olen jo pitkään haaveillut suuremmista rinnoista, mutta valitettavasti en tule vieläkään niitä saamaan ;). Tämänpäiväinen lääkäri totesi keuhkoja kuunnellessa, että "Sä oot muuten tosi ruskee!", siirtyi naputtelemaan tietsikkaansa ja kertoi siinä samalla varaavansa mulle ajan luomien poistoon. Nämä on niitä asioita, joita mun on pitänyt tehdä koko ikäni, mutta monien ikävien lääkäri-/leikkauskokemusten jälkeen (ja jo ennen sitä itseasiassa) olen pelännyt aivan sairaasti kaikkia mahdollisia operaatioita ja niiden jälkiseuraamuksia. Nyt mulla ei ollut asiaan paljon sanomista, ja ajattelin, että hoidetaan tämäkin nyt samaan liikuntataukoon, niin ei tarvitse taas pähkäillä, kuinka ei pääse salille jonkun hemmetin luomien poiston takia. Pelkoon lääkäri lupasi pamit ;) Nyt kyllä ihan oikeasti harmittaa. Kerrankin kun pystyin lomalla treenaamaan lähes täysipainoisesti, niin nyt sitten joka tapauksessa on luvassa noin kolmen viikon treenitauko. Arrrrrgh! Voi tylsyyden tylsyys... Lääkäri arvioi tämän taudin kestävän 1-2 vkoa ja siihen sitten ainakin viikon tauko lisää luomien poistosta johtuen. Eli käytännössä aloitan jälleen kerran täysin nollatilanteesta :(. Noh, sille ei voi mitään ja sen kanssa on vaan elettävä, joten näin sitten eletään. Onneksi en ole ehtinyt tehdä sen tarkempia suunnitelmia harjoittelun jatkon suhteen. Näillä näkymin kuitenkin massa venyy tammikuun 2005 loppuun saakka, koska vähintään kuukausi menee tauosta palautteluun. Syömispuolihan tässä on nyt vähän ongelmallinen... Mietitään sitä toiste. Nyt täytyy päästä taas huilimaan!
Näin ajatteli Hermis klo 9/03/2004 02:28:00 ip.
2 Viestiä:
Heippa Hermis,
ja osanottoni siitä, että olet joutunut taudin kouriin :( Tiedän tasan tarkkaan, mille moinen intohimoisesta liikkujasta tuntuu.
Sen takia ajattelinkin muistuttaa, että kyse on kuitenkin vain muutamasta viikosta ja kohtuullisen viattomasta flunssasta. Tinkimättömyydelläsi otat menetetyn takaisin "in no time", tai jos se vähän hidastaakin tavoitteisiin pääsyä, niin so what. Tällaista tämä elämä on, välillä otetaan takapakkia.
Noh, viestistäsi päätellen et kyllä teekään pakollisesta liikuntatauosta elämää suurempaa asiaa. Että en minä sillä. Tuli vain mieleen, kun itse olen viimeisen puolen vuoden aikana joutunut todellakin tinkimään liikuntani tavoitteista (itse asiassa kaikista elämässäni asettamista tavoitteista) sairauden, tai pikemminkin sen hoitojen, vuoksi. Vaikka juoksen, pyöräilen ja suunnittelen kevyttä paluuta saliharrastuksen pariin, en vielä pitkään aikaan, jos enää koskaan, voi asettaa itselleni minkäänlaisia rajoja rikkovia tavoitteita. Tahdon siis vain sanoa, että ymmärrän tilanteesi, mutta pidä sinäkin mielessä, että paljon huonomminkin voisi olla! Me himoliikkujat usein unohdamme, että terve ja toimiva keho ei ole - meillekään - itsestäänselvä asia!
Paranemisia sulle, ja koita käyttää liikuntatauon vaatima aika niihin kaikkiin muihin mielenkiintoisiin tai tarpeellisiin asioihin, joita ei treenien välissä oikein muuten ehdi koskaan tehdä.
t. Ninja
Moi Ninja!
Kiitos kirjoituksestasi, ja tottahan se on, että kyseessä on kuitenkin vaan flunssa. Myös itse olen sairastanut ja sairastan edelleen paljon vakavampiakin sairauksia (kontrollit kuun vaihteessa), jotka eivät kuitenkaan tällä hetkellä suoranaisesti rajoita liikuntoja eli käytännössä mun elämää, joten ne on helppo tavallaan "sysätä syrjään".
Joka kerta flunssan tmv. iskiessä käyn läpi nämä samat jutut ja marinat. Aina pakollinen tauko tuntuu yhtä vaikealle, vaikka hyvin kokemuksesta tiedän, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sairastaa; levätä ja olla paikoillaan rasittamatta itseään. Tuntuu, että suuri työ menee hukkaan. Kolmen viikon tauko lihaskuntoharjoittelusta on pitkä ja vie ainakin omalla kohdallani voimatasoja ja kestävyyttä alas jopa 60-70%. Tauon jälkeen aloittaminen on aina vaikeaa sekä henkisesti että fyysisesti. Henkisesti lähinnä siksi, että on vaikea hyväksyä, ettei pysty treenaamaan samoin kuin ennen taukoa. En mä sitä tavoitteiden viivästymistä niinkään murehdi kuin tätä menetettyä (=turhaa) työtä. Jos kuntoon pääseminen ja siinä pysyminen olisivat mulle helppoja juttuja, niin tuskinpa näitä tällaisia niin paljon pohtisin.
Mutta tosiaan, kuten sanoit, niin yritän nyt keskittyä niihin hommiin mitä en yleensä saa tehtyä ja suunnata energian (sen vähäisen ;)) murehtimisen sijaan näihin :)
Valoisampaa jatkoa myös sulle, Ninja!
Lähetä kommentti
<< Pääsivulle