Väsynyt, mutta niin iloinen (in Mamba -style)

Noniin, vihdoinkin pääsin tositoimiin ja oon niiiiiiiiin ylionnellinen!!! Harmittaa vaan, että oon myös niin tajuttoman väsynyt viikonlopun rehkimisestä (työt), että en jaksa edes hehkuttaa tätä liikunnan riemua niin paljon kuin haluaisin. Aion olla vaan tylsä ja todeta, että eilen aloitin 40 minuutin kävelylenkillä, jatkoin illalla salilla ja vetäisin tänään kymmenisen minuuttia kävellen ja loppumatkan parisenkymmentä minsaa hölkötellen. Eilinen kävelylenkki oli pientä tuskaa, mutta nämä muut ovatkin sujuneet tavoitteisiin nähden hienosti. Olin salilla niin onskuna, että pistin sarjatauot oikein viimosen päälle veivaten Black eyed peasin tahtiin. Joo, olin todellakin ihan ypöyksin treenailemassa lauantai-iltana klo 19.30 - 21. Tai no.. melkein koko ajan ainakin. Onnistuin kuitenkin täpärästi välttämään ns. nolot tilanteet..... heh... ;). Ainoa liikunnan iloa himmentävä seikka oli iltayhdeksäksi sovittu puhelinneuvottelu, joka venyikin sitten puolitoistatuntiseksi. Eivät edes minimaaliset painot saaneet mua huonolle tuulelle, ja se on jo jotain suurta se! Olen aloittanut tänään myös kreatiinitankkauksen. Katsotaanpa kuinka vikkelästi tässä paino lähtee taas nousuun. Eipä silti, että olisin siitä huolissani. Pääasia, että nämä löysät makkarat vyötäröltä häviävät pikapikaa johonkin, jotta pääsen taas ihastelemaan ah, niin kaunista masukkaani! ;) Viikon keskipaino oli 53,8 kg eli 1,2 kiloa vähemmän kuin edellisviikolla. Tosin jo heti tänään oltiin 54 kilon paremmalla puolella eli eiköhän se siitä. Syömiset noin muuten ovat edelleen todella syvältä. Oikeastaan aamupuuro on ainoa kunnon sapuska, jota olen viime päivinä syönyt. Muu on ollut sellaista otanpa kiireessä vähän tosta ja palan tästä. En kuitenkaan ole syönyt mitenkään hillittömästi vaan lähinnä päinvastoin. Tänäänkin jäivät kalorit alle 1250:n. Ravinnon laadussa ei kylläkään ole ollut hurraamista; leivän puputtamiseksihan tämä menee. Leivän saa tehtyä nopeasti ja sen pystyy syömään hyvin tietsikkaa naputellessakin. Ja sitäpaitsi... leipä ON HYVÄÄ! Sellaista... Onpa mukava lähteä huomenna pirteänä rentouttavan viikonlopun jälkeen töihin. Ja katin kontit kanssa!!! Tsekkailin tossa tuntilistaani läpi voidakseni todeta, että olen tehnyt kahdessa viikossa kolmen viikon työt. Tai tunnit ainakin. Tavalliseen tahtiin huhkiessa tunteja olisi varmasti tullut huomattavasti enemmän, mutta tiivis tahti pitää tuntimäärätkin mukavasti kurissa. En oikeasti tiedä, pitäisikö tässä olla omasta suorituksestaan ylpeä vai tuntea itsensä täysin ääliöksi? Eipä siitä ole niin kovin kauan, kun kriisin kourissa päätin ja lupasin vakaasti itselleni pitäytyväni tiukasti 7,5 tunnin päivissä ja tekeväni vapaa-ajalla jotain aivan muuta kuin töitä. En tiedä mitä niille lupauksille tapahtui, mutta ainakaan ne eivät näytä enää olevan voimassa. Enkä tiedä olisinko yhtään sen ylpeämpi itsestäni, jos jättäisin kylmästi vain työt tekemättä. Todennäköisesti en. Aina tosin uhoan tekeväni niin, mutta jotenkin se velvollisuudentunne vaan pääsee nousemaan kaiken muun yläpuolelle. Niin tai näin, mutta ainakin yritän tämän kaiken hulabaloon keskellä tehdä näyttävän (?) paluun areenoille! Katsotaan kuinka onnistaa... Mieli tekisi pistää jälleen pieni veikkauskisa pystyyn, mutta epäilenpä tämän olevan aivan liian helppo kisa teille vähänkin pidempään linjoilla roikkuneille ;)

Näin ajatteli Hermis klo 9/19/2004 10:32:00 ip.