Ruikutusta

Äääääh... kylläpä masentaa, väsyttää, ahdistaa, stressaa, kiukuttaa, vituttaa, ärsyttää, myrkyttää, potuttaa, harmittaa.... Eilen 12 tuntia tien päällä, tänään jo reilut 3 tuntia töitä takana ja lukematon määrä vielä edessä. Ja ilman erilliskorvausta tietysti. Toki saan nämä ylityöt pitää normaalivapaina, mutta mun mielestä yksi ylitunti on vähintään kahden vapaatunnin arvoinen. Tämä ei ole kivaa, eikä se tunnu oikeudenmukaiselta. Mutta minkäs teet?! Hommat täytyy saada tehtyä kun on asiakkaalle niin jonkun toimesta luvattu. Hiukan tietysti harmittaa, että lupaaja on eri kuin tekijä :/. Joooooh... Oikeasti mun työtilanne on aika katastrofaalinen käsittäen ~20 avointa projektia, joista 12-14 vaatii tällä hetkellä jonkinlaisia toimenpiteitä. Olen ilmaissut tuskani päättäville elimille, mutta ainakaan toistaiseksi avunhuutooni ei ole vastattu. Kuultu on varmasti, koska olen kailottanut tilannettani kovaa ja korkealta. Kellään ei liene epäselvyyttä mun ahdingosta, ja tulinpa kohtaloani nyt myös tänne säälipisteiden toivossa ruikuttamaan. Josko niitä edes jostain heruisi... Eiliseen työmatkaani liittyen tein muuten oudon havainnon. Viimeiset kolme työmatkaa ovat suuntautuneet kohteisiin, joissa mulle on tarjottu lounas kulloinkin kyseessä olevan yrityksen työpaikkaruokalassa (eri puolilla Suomea). Joka kerta lounaaksi on ollut leivitettyä porsaanleikettä, perunaa ja kastiketta. Eikö suomalainen työtekevä kansa saa muuta ruokaa kuin vetelään ja limaiseen massaan piilotettua sikaa?! Noh, hyvinhän tuo kuuden tunnin neste- ja ravintopaaston jälkeen upposi, vaikka joka kerta kun näen tarjolla olevan jauhorasvaseokseen upotettua lihaa nousee ns. pala kurkkuun. Ei tosin itkumielessä ;) Homma jatkuu. Happihyppely ja salikeikka ovat harkinnassa.

Näin ajatteli Hermis klo 9/18/2004 10:12:00 ap.