Käytännön teoriaa
Paino jatkaa laskua. Nyt painan jo alle 54 kiloa, joka on itseasiassa yhtä paljon kuin dieetin aikainen ennätyslukema. Ehkä tämä on vain ohi menevä trendi, kuiva kausi tai jotain. Kaiken järjen mukaan suunnan pitäisi olla täysin päinvastainen, ja siksi jaksan tästä nyt jauhaa. Tänään heittäydyin jopa niin turhamaiseksi, että pengoin kaapista ne todennäköisesti kaikkein pienimmät housuvaihtoehdot (3 kpl), joiden tiukkuutta sitten peilin edessä keikistellen testasin. Ja totta se on, olen pienempi kuin missään vaiheessa dieettiä, vaikka paino sinänsä on sama kuin muutamaan otteeseen alhaisimmillaan dieetillä. Eikö asian pitäisi olla täysin päinvastoin?! Sama määrä lihasta mahtuu pienempään tilaan kuin läski ja plaaplaaplaa... Mites se normaali laihtumisen kaava taas menikään? Syöt vähemmän kuin kulutat, right? Niin mäkin luulin, mutta enää en ole tästä kaavasta täysin varma. Tai sitten hormonit vain tekevät jälleen kepposia. Se kaava, jolla itse olen nyt päässyt viimeisen 10 vuoden ajalta alhaisimpaan vaakalukemaan menee seuraavasti.
- Olen vähentänyt liikunnan minimiin, käytännössä en ole liikkunut kolmeen viikkoon ollenkaan (2x tooooodella kevyt koko kehon treeni salilla).
- Olen syönyt päivittäin ~500 kcalria enemmän "epäpuhdasta" ravintoa, joka on ajoittain sisältänyt jopa järrrrkyttävät määrät "paskahiilareita". Käytännössä tämä ruoka tarkoittaa kalapuikkoja, valkoista riisiä, vaaleaa leipää, rasvajuustoa, omenapiirakkaa, pannukakkua, keksiä, karkkia, jopa hampurilaista ja pizzaa. Olen siis lohdutellut kurjaa kohtaloani oikein olan takaa! ;) Olen jopa onnistunut tuhoamaan viimeisten neljän päivän aikana 400 gramman Halvan salmiakkisekoitus pussukan!
- Mitään lisäravinteita en ole käyttänyt viiteen viikkoon.
- Olen myös kuluttanut päivät (ja illat) kuin tatti tietsikan ääressä istuen, töitä ja väliin vähän Turkki -sivustoa ja blogijuttuja vääntäen.
- Olen nukkunut 6-7 tuntia yössä ja osa niistäkin tunneista on kulunut työasioita stressaten.
- Hyötyliikuntaa en ole harrastanut kaupan kiertoa enempää, ja sinnekin päräytän tietysti jalolla moottoroidulla ratsullani.
Näin ajatteli Hermis klo 9/14/2004 09:17:00 ip.
5 Viestiä:
Niinpä niin... Jospa se sun kehos ois vaan onnellinen ja tyytyväinen siitä, että sai vihdoin hetken aikaa levätä kaikelta siltä kiduttamiselta ja riuduttamiselta, mitä olet sen laittanu kärsimään niin pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti (huomaa sanavalinta ;) Tarkoitan tällä sitä, mitä jo joskus aiemminkin yritin sulle tyrkyttää, että jospa kroppa vaan tarvii välillä "lomaa" esim. juuri reippaammin ja huonommin syömistä jaksaakseen taas polttaa rasvaa?
Valitettavaahan ja melkolailla väistämätöntähän on kyllä se, että filehän siinä palaa myös. :(
Olen itse huomannu saman ilmiön, viimeksi tänä kesänä, kun loma venähti kolmeen viikkoon ja syömiset tismalleen samalla tavalla kuin sullakin, vähän mitä sattuu. Eipähän vaan loman aikana tullut kiloja, vaikka niitä niin kovasti pelkäsin.
Mietin vielä, kun tuossa aiemmin puhuit fitnesistä ja 12 viikosta, että ei se fitness mahda tarkoittaa myöskään koko vuoden läpi kestävää laihdutuskuuria ja useampaa peräkkäin... Jaksottamalla laihkarit ja massakaudet pikkasen lyhyemmiksi jaksoiksi voisi kroppa saada hyvää virikettä, eikä ehtisi tyystin adaptoitua siihen ainaiseen nälänhätään (jolloin lakkaa pikkuhiljaa laihtumasta vrt. anoreksia)... Ja sitä kautta ehkä laihtuminenkin olisi helpompaa? En tiedä, itse kun en harrasta kovin montaa kuukautta kestäviä laihdutusjaksoja, kunhan tässä tuuli huuliani heiluttelee.
Jokatapauksessa, voimia ja jaksamista! Kohta nousee taas rauta ja mimmi on tiukempi kuin koskaan! :)
Terppa Lyytiläinen! (ja muut; tämä viesti on osoitettu kaikille yhteisesti eikä vain Lyytille, joka tosin inspiroi viestin keskellä kiireistä työpäivää kirjoittamaan ;))
Osuit naulan kantaan! Tämä keho on taatusti onnellinen päästessään vihdoinkin kaikesta siitä "ylimääräisestä" lihasmassasta eroon ;). Kehon onnellisuudesta en tiedä, mun mielestä kun ainoastaan mieli voi olla onnellinen. Mutta jottei nyt tulisi kovasti tästä kaikesta painohehkutuksesta väärinymmärrystä, niin lienee paikallaan aukaista tilannetta hieman enemmän.
Eli paino siis laskee (tänään uusi enkka 53,6 kg eli -1,8 kg viikon takaiseen) ja reidet pienenee. Monelle tämä olisi ihannetilanne, mutta mulle tämä on lähinnä hyvin ristiriitaisia tunteita herättävä tila. Olen samanaikaisesti sekä iloinen että huolissani ja pettynyt, jopa masentunutkin. Pienentyviä vaakalukemia on ilo katsella, sitä on ihan turha lähteä "ikuisen laihduttajan" kieltämään. Peilikuva näyttää loistavalta - vaatteet päällä. Ilman vaatteita kuva on lähes katastrofaalinen eikä vastaa mitenkään niitä ihanteita tai tavoitteita, joita olen itselleni asettanut. Lihakset ovat tipotiessään. Ei tietoakaan vielä kuukausi sitten komeasti esiin piirtyvistä vatsalihaksista tai olkapään lohkoista, säikeistä puhumattakaan! Reisien upeat muodot ovat kuihtuneet. Pakaraa sentään on vielä jäljellä, kiitos komean rasvakerroksen siellä ;)
Jos vielä mietitään kehon koostumuksen kannalta, että mitä tässä on tapahtunut. Oletetaan, että rasvaprosentti on pysynyt muutamien päivien takaisella tasolla 17,7%:ssa. Kun se peilataan tämän päivän painoon (oletetaan luonnollisesti ettei nestetasapainossa ole tapahtunut muutoksia), niin ero tilanteeseen reilu kuukausi sitten, jolloin aloin jopa olla hivenen tyytyväinen kehooni, on seuraava: Rasvaa 1,2 kiloa enemmän ja lihasta 1,7 kiloa vähemmän lähes samassa painossa! Voiko tästä olla onnellinen?! Mä en voi. Kuten luvuista näkyy, niin keho ei todellakaan polta rasvaa, vaan kerää sitä ja polttaa lihasta. Okei, tämä on todella suoraviivainen tulkinta, joka ei nyt huomioi esim. nestetasapainoa, koska kyseessä voi edelleen olla vain jokin ohi menevä "kuiva kausi". Mutta anyway, nyt palaa liha! Missä mittakaavassa, se on sitten eri asia, johon en kotilaboratoriossani saa pätevää vastausta.
Tiedän myös, että tämä alhainen paino on vain ohimenevä vaihe ja tilanne muuttuu heti kun pääsen harjoittelemaan säännöllisesti ja saan myös lisäravinteet mukaan kuvioihin. Huoli ei ole turhaa, mutta mittakaava, jossa ilmaisen olevani huolestunut saattaa olla liioiteltua.
Näistä "vuodet ympäriinsä kestävistä dieeteistä" olemme keskustelleet ennenkin ja siihen löytyy vastaus aikaisemmista kommenttiosuuksista, joten ei siitä sen enempää kuin, että väite on puutaheinää.
Lopuksi vielä hiukan asian viereen, jotten nyt tulisi totaalisen väärinymmärretyksi (tulen kuitenkin ;)). Kirjoitan laihtumis- ja lihomisjutuista tarkoituksella provosoivasti, koska haluan ihmisten kyseenalaistavan ns. automaattiset normit ja ajattelevan asioita yksilön, oman itsensä näkökulmasta. Näitä normeja toitotetaan päivät pitkät, joten ei ihme, että vähitellen kansa on täysin aivopestyä eikä osaa soveltaa juttuja omalle kohdalleen. Ei auta, että kehiin heitetään tutkimustuloksia, koska totuus on, että tutkimukset on tehty hyvin pienelle osajoukolle (tavallisesti muutamia kymmeniä osallistujia), jotka usein vielä edustavat tiettyä ryhmää (esim. amerikkalaiset jalkapalloilijat). Näistäkin tehdään ns. keskiarvoyhteenveto eli "parhaimman" ja "huonoimman" tuloksen välillä saattaa olla melkoinen heitto. Suhteuttakaa nämä tutkimuksissa käytetyt ihmismäärät koko maapallon väestön määrään ja miettikää asioita uudelleen.
Sori jälleen kovaotteinen ilmaisutyylini, jonka tarkoituksena ei ole kuitenkaan loukata tai hyökätä ketään vastaa. Mulla vaan on vankat mielipiteet, jotka olen tottunut myös tuomaan suorasanaisesti julki. Tarkoitus ei kuitenkaan ole olla ainoastaan itse "äänessä" vaan kuuntelen mielelläni myös muiden mielipiteitä ja ajatuksia, ja yritän parhaani mukaan jopa ymmärtää niitä.
Nyt entistä kiireisempänä töiden kimppuun! ;)
Sä vaan puhut aina niinkuin kyseessä olisi joku katastrofi ja kamaluus, kun kehossa tapahtuu jotakin negatiivista. Armoa! Kun varmasti kaikki palautuu pian ennalleen, kun tervehdyt ja pääset kiinni rutiineihisi. Enkä oikeastaan voi millään uskoa, että jos jokunen viikko olit about täydellinen kinkku, niin nyt olisit joku rupsahtanut läskiläjä ;) Rauhoitu hyvä nainen! Sun oma pääs se on pahin mörkö, ei se pieni kehonkoostumuksen muutos.
Kaikki tuo, mitä kirjoitit on ihan tuttua jo, enkä pane hanttiin. Ja ymmärrän myös että pahalta tuntuu katsella kun lihasmassa häviää, mutta oikeesti - tuskin katastrofi sentään on kyseessä...
Pää pystyyn! /sydän/
Kyseessähän ON katastrofi! Mun näkökulmasta kyseessä on aina katastrofi kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Nyt tämä tilanne harmittaa erityisesti, koska mulla oli hyvät lähtökohdat ja selkeät suunnitelmat siitä, kuinka lähteä toteuttamaan massakautta järkevästi eikä niin, kuin olen aikaisemmin tehnyt. Nyt koko hela plan menee uusiksi ja aikataulut venyvät ainakin parilla kuukaudella. Toinen vaihtoehto on typistää massaa ja unohtaa haaveet lisälihasta.
Äläkä vaan sano, että mitä väliä sillä on vaikka aikataulut venyvät kun en ole tähtäämässä kisoihin. Noh, nämä ovat taas näitä persoonallisuuteen liittyviä kysymyksiä ja ymmärrän hyvin, ettei asia muiden näkökulmasta ole mitenkään vaarallinen. Heikot anoo armoo, vahvat puree hammasta ja kärsii! ;)
Katsotaanpa kehtaanko laittaa "aloituskuvia", jotta voimme kaikki varmistua puhuvamme samasta asiasta - Lösö-Hermiksestä!
Hermis, riläks!! Mä allekirjoitan kyllä nuo Lyytin kirjoitukset, eihän mitään katastrofia ole tapahtunut!
Tietty ymmärrän sen että kun on treenikielto niin ottaa ihan hirveesti päästä se kun kroppa pääsee lössähtämään yms- mutta sä jä mä tiedetään varsin hyvin se ettei kyseessä ole mikään kamala juttu- kyllä se sama timmi kroppa ja huippukunto löytyy sieltä parin viikon treenin jälken.
Ja niin, ymmärtäisin sun paniikin ihan hyvin jos sulla esim olisi joku kisa ensi viikolla tai ensi kuussa, mutta näinhän ei ole tapaus, eihän?
Rentoudu, nauti elämästä & älä anna noiden vaakalukemien ohjata elämääsi & ajatuksiasi liikaa!
*bimbo*
Lähetä kommentti
<< Pääsivulle