3 Viestiä:

Klo 9/24/2004 01:25:00 ip.,  Anonyymi kirjoitti...

Tuskin kukaan toinen osaa kunnolla neuvoa mikä sua piristäisi, mutta mulla ittelläni parhaiten toimii kahvihetki jonkun läheisen kaverin kanssa. Siinä kun pari tuntia oikein antaumuksella vatvoo toisen elämää, niin oma elämä unohtuu hetkeksi. Mulle se että pääsee edes lyhyeksi ajaksi "pois" oman elämän masentavista/stressaavista kuvioista on todellinen henkireikä! Tosin toi edellyttää että kaverin elämässä on paljon vatvottavaa ;D

Toivottavasti sä keksit jonkun piristymiskeinon ja saat stressinkin ennen pitkää helpottamaan! Mukavaa viikonloppua!

-Eukko-

 

Klo 9/24/2004 02:10:00 ip.,  Anonyymi kirjoitti...

Hyvä että sait edes hieman helpotusta työpaineisiisi, mutta kuulostaa hieman huolestuttavalta että juuri lomalta palattuasi olet noin allapäin. Tosin työpaineiden lisäksi sinua varmaan painaa tuo sairastelu ja sen myötä liikunnan tökkiminen.

Itse tein muutama vuosi sitten sellaisen liikkeen että sanoin pomolleni haluavani ottaa uraportailla pari askelta alaspäin ja samalla pyysin lupaa jättää ruokatunti pitämättä ja syödä eväät työn lomassa tietsikan ääressä.

Hän suostui pyyntöihini, eikä edes pienentänyt palkkaani vaikka vastuuta ropisi hartioiltani melko tavalla. Nykyään olen työpaikallani 7,5 tuntia päivässä ja teen ei kovin haastavaa työtäni hyvällä teholla ilman stressiä ja kaikki(pomo, minä ja läheiseni) ovat tyytyväisiä.

Tänään muuten aamu-tv:ssä oli joku entinen Nokian Johtaja-nainen, joka oli päättänyt vaihtaa alaa ja opiskelee parhaillaan sairaanhoitajaksi! En seurannut ohjelmaa sen tarkemmin, joten en tiedä tarkempia yksityiskohtia ja syitä valintaansa mutta melko radikaalia kuitenkin.

En ehdota sinulle moisia toimenpiteitä, tulipahan vain stressistä mieleeni...

No, fiiliksesi kohentuu ihan varmasti kunhan pääset taas treeneissäsi normaaliin rytmiin.

Hauskaa viikonloppua Hermis!

-tpf-

 

Klo 9/24/2004 11:27:00 ip.,  Hermis kirjoitti...

Kiitos Eukko vinkistä! Mulla ei vaan taida olla kovin montaa ongelmaista kaveria... tai sitten niiden ongelmat liittyvät vaipan vaihtoon ja imettämiseen, jotka ei taas kauheesti ole mun juttuja ;). Paras piristys olisi varmasti hypätä seuraavaan Antalyan koneeseen ja lähteä muutamaksi viikoksi jälleen niiden ihanien ihmisten luokse, jotka sinne jäivät. Nyyh... ei pitäisi ajatella näitä, sillä se jos jokin tällä hetkellä masentaa.

Hei tpf! Mukava kuulla susta :). Melkoisen hyvin olet oppinut Hermeliinin ajatuksia lukemaan ;). Heh, mä syön ja teen kaikki muutkin asiat nykyään tietsikan ääressä ja silti joudun tekemään 15 tuntia töitä. Onko tämä nyt sitten oikeudenmukaista, häh?! ;)

Rohkea veto sulta. Itse en ole vielä valmis pakittamaan. Oikeastaan päinvastoin; kovasti on hinkua ja himoa huipulle! Sano nyt sitten vielä säkin, että nonih, siinäs näet, oma vika! Mä kyllä koen olevani aivan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja olen täysin vakuuttunut siitä, että tämä työ ja työpaikka on mulle se oikea. Tässä on nyt vaan mutkia matkassa, joita yritän parhaani mukaan oikoa. Aikani aion tässä riehua ja ellei muutosta tule, niin keksin jotain muuta. Plan B:hän on itseasiassa jo olemassa! Se oli jopa Plan A ja kohtalaisen pitkällä toteutuksessa ennen kuin nykyinen plan A ilmestyi kuin tyhjästä. Tätä työtä siis tarjottiin mulle yllättäen. Vietin kaksi unetonta viikkoa miettien mitä tekisin. Tiesin riskit (samoja asioita joiden kanssa painin nyt), mutta en lopulta voinut jättää korttia katsomatta, kun olimme asioista muuten hyvin yhteisymmärryksessä. Olisin varmasti katunut koko lopun elämääni, jos olisin siinä vaiheessa sanonut ei. Olisin saanut katsoa työn jälkiä ympärilläni ja miettinyt siinä samalla, että MÄ oisin voinut olla ton takana ja oisin vieläpä tehnyt sen tuhat kertaa paremmin! ;) Niin tosiaan, kuka tahansa voi ihan konkreettisesti tutustua työni jälkiin, jos vaan tietää missä ne sormenjäljet ovat ;)

Mukavaa viikonloppua myös sulle tpf, ja kaikille muillekin! Toivottavasti kovin monen ei tarvitse haaskata sitä työn tekoon!

 

Lähetä kommentti

<< Pääsivulle