Tänään torstaina

Olen kotiutunut. Vihdoinkin. Väsymys on 14 tunnin päivän jälkeen melkoisen totaalista. No okei, kävin välissä tunnin verran kotona vaihtamassa vaatteita ja syömässä leipää. Seksin ylipapitar Katri Manninen heiluu muuten parhaillaan telkassa. Harmittaa, että en ole ehtinyt ottaa osaa keskusteluun Katrin yllättäen miinusmerkkiseksi kääntyneestä äo:stä. Siinä meinaa on sen verran jutun juurta, että mielelläni olisin asiaa omalta osalta hämmentämässä. Ehkä on kuitenkin parempi antaa Katrin itse hämmentää. Senhän hän kaikesta päätellen osaa. Myös Hermiksen työtilanne on saanut mukavasti palautetta. Kiitos kaikille kommentoineille. Olen lukenut viestinne ja yrittänyt myös niiden avulla ravistella itseäni hereille. Päässä pyörii miljoona juttua asiaan liittyen, mutta palaan aiheeseen uusimman kiukun hieman laantuessa ja pään väsymyksestä selvitessä. Tässä asiassa olisi nyt syytä pitää ajatus kristallinkirkkaana ja lanka punaisena. Blogin teeman muuttamista täytynee myös vakavasti harkita liikunnallisen elämän kuivuessa vähitellen olemattomiin... Mulla on identiteettikriisi. Olikohan mulla vielä muuta... Stressitilanne on saanut tunteet pintaan. Viimeksi aamuruuhkassa taistelin oksennusrefleksiä vastaan. Peltilehmän tielle osunut hirvieläin eli jalat katkenneina viimeisiä minuuttejaan äärimmäisen pakokauhun vallassa, vailla mahdollisuutta paeta tuskallisen kipeätä ja pelottavaa tilannetta. Katse sai mut voimaan pahoin. Teki mieli tappaa.

Näin ajatteli Hermis klo 9/23/2004 09:22:00 ip.