Suklaa-Lauantai
Mistä tietää olevansa masentunut? Tietysti sitä voi arvailla olevansa masentunut, kun on vähän allapäin eikä mikään oikein jaksa huvittaa ja koko ajan vielä vähän väsyttääkin. Mutta tasan tarkkaan tietää olevansa masentunut siinä vaiheessa kun lenkki jää tekemättä ja päivä kuluu kaksin käsin suklaata ja muuta ällöttävää naamaansa kiskoen. Tässä vaiheessa jo ihan oikeasti ällöttää ja on paha olo, mutta siitä huolimatta tungen lisää makeaa tavaraa kurkusta alas. Mentaliteetti lienee se, että kun nyt kerrankin syön itseni sairaaksi saakka, niin en sitten taas tarvitsekaan mitään makeaa ennen joulukonvehteja. Toivottavasti tämä filosofia toimii. Ellei, niin olen todella pahassa pulassa. Niin niin, psykologistahan tämä on ja hyvin vähän mua itseäni. Yritän saada asian haltuun huomenissa. Tosin sen haltuun ottamista helpottaisi huomattavasti myös erään muun elämän osa-alueen haltuun saaminen, sen alueen, jonka vahvasti uskon olevan syynä tähän vallitsevaan kurjuuteen. Aamu alkoi tuttuun tapaan töiden parissa; muutama tunti taustatyötä koneen ääressä ja sitten maailmalle tutkimustyötä jatkamaan. Puoleen päivään mennessä olin selvinnyt tämän päivän töistä ja vaihdoin lennosta vapaalle --> shoppinkia! Valitettavasti shoppaaminenkaan ei oikein jaksanut napata ja kävi enemmän työstä kuin rennosta vapaa-ajan vietosta sekin. Hakusessa oli bisneskudetta. Kyllähän siinä päivän mittaan tuli parisenkymmentä asukokonaisuutta päälle sovitettua, mutta yksikään ei ollut hankkimisen arvoinen (näköinen päälläni!). Edelleen nämä samat vanhat ongelmakohdat kehossa aiheuttavat päänvaivaa; liian paksut reidet ja liian iso takalisto nimittäin. Ajattelin, että keikka on ihan piece of cake tässä 54 kilon painossa, mutta bullshit!!! Painajainen jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Loppupäivästä sovituskoppeihin tuskastuneena päätin, että nyt riittää! Mä olen kurkkua myöten täynnä sopivien vaatteiden etsiskelyä (en ole mikään shoppausintoilija muutenkaan), joten asialle on tehtävä jotain. Eli mitä? Vaateteollisuuden mitoitusperiaatteisiin en pysty vaikuttamaan, mutta se mihin pystyn vaikuttamaan on takaliston ja reisien koko! Laihdutuskuurille siis! Siitäkin huolimatta, että äipän mielestä olen anorektinen ellen ihan vielä keholtani, niin mieleltäni ainakin. Kuuri alkakoon huomenna! Tavoitteena sutjakat reidet ja pienempi pylly! Hyvästi viimeisetkin selluliitit (ja lihat :() ja tervetuloa alta 50 kilon paino! Nooooh... tosta painotavoitteesta en mene takuuseen... perustuu tämän hetken paskafiilareihin. Jotain sain sentään kauppareissulta kotio raahattua; kaksi teinitakkia (toppa neulehihoin ja farkku puolineulehihoin ja neulekauluksin ala One Way), yhdet Britney Spears stretch -farkut, ylikallis, mutta ah niin pehmeä poolo, juoksusukat, hauenleuat ja Invincible Kiss Proof Lipstick (Imagine your lips are tattooed...with an irresistible colour!). Kaikki tarpeellinen jäi jälleen kerran ostamatta :(, mukaan lukien myös kummityttären synttärilahja (Mikä ihme ilahduttaisi 4-vuotiasta pikkuneitiä?!). Huominen on varattu aamulenkille, kustannusarvioiden laatimiselle, säännölliselle ja järkevälle syömiselle sekä iltasalille. Eiköhän siinä taas mukavasti saa sunnuntaita kulumaan. Mieluusti ulkoiluttaisin myös uutta "juoksutietokonettani", jonka paketti edelleen pölyttyy koskemattomana tossa hyllyllä. Kaihoisia silmäyksiä olen sinnepäin kyllä tiiviiseen tahtiin luonut, mutta nyt on tässä hässäkässä jotenkin helpompi ripustaa tosipaikan tullen vanha mittari ranteeseen. Ongelmana on myös tämä tupaten täysi mylly (ei mahdu enää yhtään uutta ohjelmaa), jonka uusimisprosessin olen kyllä käynnistänyt, mutta en vielä loppuun saattanut. Jos olisin sen itse hankkinut, niin varmasti parhaillaan sitä tässä näpyttelisin, mutta kun hoituu nyt firman kautta, niin menee aina vähän pidemmän kaavan mukaan (Mitäs aloin kitsastelemaan!). Lähitulevaisuudessa kuitenkin myös tämä myllyn vaihto tapahtuu ja saan alkaa taas täyttämään konetta uusilla uljailla ohjelmilla :). Lopuksi vielä mässylistaa, jottei kellekään jää epäselväksi, että todella taistelen täällä masennuksen kovissa kourissa. Voimme sitten kaikki yhdessä päivitellä kurjaa oloani ja järkyttävän järjetöntä mässäilyä, jonka voisi jopa ahmimiseksi luokitella. Oletko valmis?! Tässä se tulee...
- aamuherat
- aamupuurot; raejuusto ja muut vakiohässäkät
- proteiinipatukka
- naudan sisäfilettä 250 g ranskalaisin ja laitticolalla
- Fazerin keksisuklaata 150 g
- Anthon Bergin valkoinen suklaalevy
- Maraboun tuplanougat
- Fazerin salmiakki Mix 100 g
- Iso teksaspulla
- Äipän omenapitkoa
- Äipän porkkanapiirakkaa
- Kourallinen Suffelipuffeja
Näin ajatteli Hermis klo 9/25/2004 11:47:00 ip.
4 Viestiä:
No voi ei! Sinun itsekurisi ja tiukan ruokavalion tietäen (blogia tullut seurattua jo kauan :)) odotin jotain puolikasta suklaalevyä, mutta tuossahan on jo aikamoinen satsi! No, kuukausi tiukkaa linjaa, niin sillä se nollaantuu moneen kertaan!
Asiasta aivan toiseen, jota olen jonkin aikaa pyöritellyt päässäni, enkä voi olla kuulematta mielipidettäsi... Olet kovasti puhtaan urheilun kannalla ja liikkellä vain Elovenan voimalla. Ihailet naiskehonrakentajia, mutta, mutta... Sellaisen lihasmassa hankkiminen ei käsittääkseni ole mahdollista ilman kiellettyjen aineiden käyttämistä? Naisen on mahdollista fitness-luokan lihasmassa saavuttaa puhtain keinoin, mutta kehonrakennus onkin jo aivan eri juttu.
Hieman nurinkurista, eikö? Pidät tavoitteenasi jotain, mitä et tule koskaan saavuttamaan ja ihailet jotain sellaista, jonka hankkimisen keinoja vastustat henkeen ja vereen.
Vai olenko mielestäsi täysin metsässä näine ajatuksineni?
Ansku
Moikka Ansku!Juu, myönnetään nyt tän kerran, että olihan tossa melkoinen määrä herkkuja (kaikki herkut muuten klo 16-24 välillä). Kalorit varmasti paukkuivat jossain 5000:n tienoilla ja ravintoainesuhteet ovat pepullaan, mutta siitä huolimatta ei harmita lainkaan. Oikeastaan olen vain tyytyväinen tuosta tempauksesta. Tällaiset ylilyönnit antavat aina mukavasti perspektiiviä hommaan. Nyt sain kivasti tsemppiä jatkoon ja muistutuksen siitä, kuinka pahaolo tollaisesta mässäyksestä kaikin puolin tulee. Eivätkä uutuustuotteetkaan enää huutele kaupan makeishyllyltä päästäkseen mukaani ;)
Monet myöskin kuvittelevat mun olevan joku yli-ihminen, joten toivottavasti tämä tempaus ja sen rehellinen julkistaminen kertovat, että olen ihan tavallinen herkkujakin rakastava tyyppi, joka siitä huolimatta on saanut kehonsa siihen kuosiin kuin on. Eli se on mahdollista myös jokaiselle muulle herkkupepulle, jos se on mahdollista mulle. Hieman vaivaa ja itsehillintää toki vaatii, mutta sitä löytyy takuulla joka iikasta, joka vain päättää taistella kohti tavoitettaan. Yksittäinen supermässy ei vesitä kokonaisuutta; repsahdetaan ja jatketaan taas uudella voimalla eteenpäin.
Samassa uskossa olen minäkin Ansku, että kehonrakennuslavoille ei ole asiaa natuna minkäänlaista mitalia pokkaamaan ellei osanottajia ole tasan sen mitalikolmikon verran. Mutta en mä silti näe mitään ristiriitaa omien tavoitteiden ja todellisuuden kesken. Ainakin tavoitetta riittää ja pyrin saavuttamaan kaiken sen, mikä näillä keinoilla saavutettavissa on. En vieläkään jaksa uskoa, että olen viimeisen kattoni saavuttanut, koska edelleen erityisesti massanhankintapuolella (metodeissa) mulla on rutkasti parannettavaa. Tästä piti tulla tässäkin mielessä se "täydellinen" vuosi, mutta ainakin toistaiseksi voin siitä vain haaveilla. Pyrkimys tosin on laittaa vielä hommat kuntoon, mutta en halua kiirehtimällä vesittää makdollisuuksia sen suhteen.
Mä olen aika voimaakkaasti esteettinen ihminen ja mun omat esteettiset ihanteet asiassa kuin asiassa ovat vankkoja. En ihaile niitä keinoja, joilla huippunaiskehonrakentajat ovat fysiikkansa saavuttaneet, mutta se ei estä mua ihailemasta sitä miltä he näyttävät. En tosin pidä kaikista massamonstereista vaan koko paketin pitää olla kohdallaan (symmetria, mittasuhteet, muodot...). Siksi Lenda Murray on mielessäni aivan ylivoimaisesti edellä muita vastaavan tason naiskehonrakentajia. Eniten miinuspisteitä annan paksusta vyötäröstä, koska vyötärön kadotessa katoaa kehonrakentajasta naisellisuus, vaikka rintaan upotettaisiin millaiset implantit tahansa.
Ei kenenkään mielipiteet ole mitenkään metsässä, jokaisella on niihin täysi oikeus (myös mulla ;)), joten ole huoleti Ansku, voit edelleen olla samaa mieltä kuin ennenkin. Mä toin asiaan vain oman näkökulmani ja toivottavasti se auttaa ymmärtämään mua paremmin. Hmmmm... en tiedä onko vertaus paras mahdollinen, mutta kyllähän monet täysin laulu- tai soittotaidottamat ihailevat lahjakkaita poptähtiä, vaikka eivät itse kykene koskaan yleisön eteen nousemaan. Se ei kuitenkaan estä heitä ihailemasta ja tavoittelemasta näiden olemusta (vrt. samankaltainen pukeutuminen, meikkaaminen jne.)
Tämä oli älyttömän hyvä ja mielenkiintoinen aihe Ansku :)! Kiitos siitä, ja mielelläni selvennän näitä filosofioitani edelleen, jos joku tarkennusta asiaan kaipaa.
Terve Hermis!
Ehkä tästä onkin myohemmin puhetta (en ole vielä ehtinyt lukemaan kaikkia viikon aikana tulleita kirjoituksiasi), mutta eikohän ne housut mahtuisi paremmin jalkaan, jos lihaksesi olisivat pienemmät? Epäilen nimittäin, ettei niissä paljonkaan laihdutettavaa rasvaa ole...
Mikset teetä pukujasi ompelijalla? On huomattavasti helpompaa ja vaivattomampaa kuin vaatekaupoissa ravaaminen!
t. Puntari
Heh, Puntari, etteikö ole paljon rasvaa reisissä ja persvärkissä! Käypähän tsekkaamassa tämän päivän tilanne, niin ymmärtänet paremmin mistä kenkä puristaa...hmmmm, siis mistä HOUSUT kiristää ;). Näyttääkö tuo peppu tiukalta fitness-pyllyltä? No ei todellakaan! Mutta kyllä tämä tilanne tässä taas treenien myötä paranee. Toivottavasti ainakin! ;D
Lähetä kommentti
<< Pääsivulle