25 h/vrk

Yksi tunti lisää vuorokauteen ei tuntunut missään. Olisin tarvinnut ainakin neljä lisää. Ja huomenna on taas maanantai.

Näin ajatteli Hermis klo 10/31/2004 11:16:00 ip. 0 viestiä

Olympia -miehet 2004

Mr. Olympia

1. Coleman
2. Cutler
3. Badell
4. Jackson
5. Ruhl
6. Schlierkamp
7. Cormier
8. James
9. Martinez
10. Charles

Kiitos jälleen Vegasin kirjeenvaihtaja Ouramalle, joka oli hereillä vielä kun mä en ollut.

Näin ajatteli Hermis klo 10/31/2004 08:27:00 ap. 0 viestiä

TV-vinkki

Fitness-Expon parhaat palat neloselta sunnuntaina 31.10.04 klo 09.30!

Näin ajatteli Hermis klo 10/30/2004 11:17:00 ip. 2 viestiä

Olympia -naiset 2004

Onnittelut Maijalle Ms. Olympia kevyen sarjan pronssitilasta ja kiitokset Las Vegasin kirjeenvaihtaja KP Ouramalle näistä tiedoista! Ms. Olympia LW

1. Cadeau
2. Masino
3. Lehtonen

Ms. Olympia HW

1. Kyle (overall winner)
2. Murray (Byäääh!)
3. Oriquen

Fitness Olympia

1. Friedmansky
2. Hendershott
3. Ryan

Figure Olympia

1. Medina
2. Lynn
3. Brant

EDIT klo 23.00: Lisätty kuvalinkit ja kuvat Suomen edustajista vasemmalta oikealle Jaana Kotkansalo, Lisbeth Hälikkä ja Marja-Leena Lehtonen (klikkaamalla kuvat isommaksi)

Näin ajatteli Hermis klo 10/30/2004 08:34:00 ap. 0 viestiä

Projektiajatuksia 2

Noniin, nyt alkavat keho ja kunto olla jälleen siinä kunnossa, että jonkinlaisen projektin aloittamista voi alkaa harkita. Melkoisen kauan kesti tämä palautuminen loman ja rajun, pariviikkoisen flunssan aiheuttamista tuhoista. Kun kalenterista pikaisesti asian tarkistan, niin voin todeta siihen menneen puolitoista kuukautta. Eli vasta nyt alkavat voimat ja kestävyys olla taukoa edeltäneellä tasolla, ja uskallanpa veikata, että myös lihasmassa alkaa olemaan melko lähellä entistä. Tämä selviää kuitenkin tarkemmin seuraavasta kehonkoostumusmittauksesta (rasva% -mittaus), joka olisi tarkoitus suorittaa tässä lähi-aikoina. Rasvaa tosin on edelleen muutama kilo enemmän kuin ennen taukoa :( Uusi projekti tulee ajankohtaiseksi myös siksi, että reilun viikon päästä olen noudattanut nykyistä ohjelmaani kuusi viikkoa, jonka jälkeen on tarkoitus ottaa viikko löysemmin ja jatkaa sitten tavalla tai toisella vkon 47 alusta. Tämän lisäksi uuteen projektiin ovat nyt olleet innoittamassa Lyle McDonaldin pikaisesti läpi selaamani Ultimate Diet (Kiitos Puntari! :)) ja Christian Finnin jaksotukseen (periodization) perustuva treeniohjelma. Näistä aineksista ajattelin keittää kasaan oman soppani ja tutkia ainakin kuuden viikon ajan kuinka homma toimii vai toimiiko ollenkaan. Sen jälkeen julkaisen oman kokonaisvaltaisen kehonmuokkausmetodin, joka menee kaupaksi kuin häkä, käärin eurot taskuuni ja elän herroiksi ;). Heh joo, näin juuri, ison maailman tyyliin! Ei vaineskaan, kyllä tarkoitus on vaan jatkaa sen itselleen parhaiten sopivan metodin metsästystä. Mutta katsotaan nyt, ehtiikö tässä mitään soppaa alkaa hämmentämään. Nyt ois taas inspiraatiota, mutta ei aikaa ja kohta koko kuvio voi taas olla päälaellaan.

Näin ajatteli Hermis klo 10/29/2004 11:50:00 ip. 0 viestiä

Arvio

Sain jonkinlaisen lääkärin yhteenvedon ja arvion tilastani liittyen viimeisimpiin testeihin ja lääkärissä käyntiin. Silmiin osuivat seuraavat lauseet: "Rakenne sopusuhtainen ja terveen oloinen, lihakset hyvin kehittyneet (heh!) ja iho terveen vahvaa. Lihasvoimat hyvät ja symmetriset. Solakka." Joopa joo... Mielenkiintoista, että joku puolueeton taho näkee mut solakkana. Johtunee siroista kasvoista ja luuston rakenteesta (ranteen ympärys reilu 13 cm). Itse väittäisin, tunnen ja koen olevani kaikkea muuta kuin solakka. Mites ois löysä ja tanakka ;) Karmea päänsärky ja nyt on pakko lähteä tässä välissä salille, jotta ehdin illaksi kampaajalle (välissä tietty töitä). Eilinen kuluikin liikuntavapaan merkeissä. Ihan hyvä niin. Viimeistä liikuntavapaasta olikin jo 15 päivää. Viikonloppu mennee töitä tehdessä ja juhliessa. Mummo saavuttaa kunnioitettavan 90 vuoden iän ja sitä on oikein mukava juhlistaa. Mä olen siitä niiiiiin ylpeä; itsekseen yhä asuu keskellä maaseutua isossa, punaisessa tuvassa kanoja ja perunamaata hoidellen. Tässä vaiheessa lienee paikallaan kiittää ihan julkisesti Katri Mannista, joka on ystävällisesti osallistunut mummon ikimuistoisen lahjan järkkäämiseen. Kiitos Kutri! Sä et tiedäkään kuinka paljon tää mulle merkitsee, ja mä en tiedä, kuinka voisin ikinä sua ja muita asianosaisia kylliksi kiittää *tippa linssissä* . Yritän kuitenkin ;)

Näin ajatteli Hermis klo 10/29/2004 01:25:00 ip. 3 viestiä

Katastrofaalinen päivä, mutta sehän oli jo etukäteen tiedossa. Nyt olen niin väsyksissä, etten jaksa paljoa elämää suuremmista katastrofeista välittää. Everything sucks, plaaah... Turuus tarjosiva oikke grillimakkara... Voi viude! Ny kateil ruakka ja sit sänkkysse!

Näin ajatteli Hermis klo 10/28/2004 10:21:00 ip. 0 viestiä

Projektiajatuksia

Mielessä pyörii pientä kehoprojektin tynkää... Mutta ei siitä sen enempää ennen kuin olen perehtynyt asioihin tarkemmin. Luvassa kuitenkin saattaa olla jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja paljon sovellettua. Lopputuloksena toivottavasti ISO ja tiukka Hermis ;) Nyt Turkuun! Moro!

Näin ajatteli Hermis klo 10/28/2004 06:32:00 ap. 0 viestiä

Maija Mehiläinen

Jos ette käväisseet viime viikonloppuna Lahden Fitness-Expossa, niin käykääpä tsekkaamassa Marja-Leena "Maija" Lehtosen kunto näistä kuvista. Maija on kyllä elämänsä kunnossa ja on mielenkiintoista katsoa mille sijoille kunto tulevan viikonlopun Olympia -kisassa riittää.

Näin ajatteli Hermis klo 10/27/2004 09:27:00 ap. 2 viestiä

Miinuskaloreilla?

Vieraskirjassa juttua: Olenko miinuskaloreilla? Kasvaako Hermiksen lihas edes teoriassa? Käytännössähän ei mikään muu tunnu kasvavan kuin persuus ;)

Näin ajatteli Hermis klo 10/26/2004 06:03:00 ip. 2 viestiä

Jalat, ne koipiparat

Hyvinhän toi eilinen jalkatreeni sujui, vaikka lähdin salille asenteella "Tänään otan kevyemmin, jos siltä tuntuu". Aika usein lähtiessä tuntuu, että jalat ovat aivan spagettia, mutta kummasti niistä taas potkua löytyy kun salille asti pääsee. Näin eilenkin. Etukäteen olin jo valmis jättämään pohkeet kokonaan treenaamatta, koska toinen pohje oli lauantain juoksun jälkeen krampissa, mutta enpä sitten jättänytkään kun kokeilusarjan jälkeen homma tuntui toimivan. Ainoa liike, jossa jouduin tinkimään vastuksesta oli reisikoukistus maaten eli jonkin verran oli takareisistä se tavallinen terä poissa. Mavet suorin jaloin sen sijaan sujuivat suunnitelmien mukaan ja ongelmitta. Tänään käväisin jälleen lenkillä. Se tavallinen kutonen tuli hölköteltyä yllätysalhaisilla sykkeillä (keskisyke 138), vaikka vauhti oli vain hitusen viime viikon lenkkejä hitaampaa. Kai se kunto tästä vähitellen korjaantuu, vaikka toi 9,5 km oli kyllä melkoista tuskaa. Ensi lauantaina meinaan ottaa lenkin uusiksi, hieman järkevämmin tosin. Niin, ja jos jalat vielä siinä vaiheessa tätä touhua kestää... Nyt koipiparat tuntuvat olevan taas melkoisen puhki, mutta kaipa ne siitä huomisen lyhyelle lenkille tokenevat. Huomenna vuorossa jälleen lenkki+sali -yhdistelmä. Muistaakseni treenivuorossa on raskas rinta ja selkä. Oletteko muuten koskaan miettineet onko saliharjoittelu kulttuurisidonnaista? Mä olen. Eilen viimeksi. Olen tässä vuosien aikana onnistunut seuraamaan useammankin ulkosuomalaisen treeniä ja aina heidät pystyy erottamaan pelkän treenityylin perusteella. Musta tää on outoa, koska yleensä erilaisissa treenioppaissa ym. liikkeen suoritustapalähteissä liikkeet esitetään suoritettavaksi jokseenkin samalla metodilla. Hmmm... mielenkiintoista... Kuka siis treenaa "väärin"? Minä vai hän? EDIT klo 23.20: Ärrgh! Ressiä taas pukkaa; viime yö meni peräti puolentoista tunnin unilla. Iltapäivällä ehdin sentään vetäistä tunnin nokoset, joilla jaksoin jatkaa duunia taas muutamia tunteja. Pää pitäis nollata jollain keinolla, millä? Taitaa keinot olla taas melko vähissä...

Näin ajatteli Hermis klo 10/25/2004 10:57:00 ip. 0 viestiä

Fitness Expo, Lahti 23-24.10.04

Marjolle onnittelut Fitness SM -voitosta. Muut kilpailijat olivat fysiikaltaan suorastaan ala-arvoisia Marjoon verrattuna. Kuvia ja tuloksia voi tsekata esim. B&K:n sivuilta.

Näin ajatteli Hermis klo 10/24/2004 09:02:00 ip. 3 viestiä

Vkon 43 pikaraportti

Keskimääräinen ravintoainekoostumus:

• energiaa 1577 kcal
• proteiinia 128 g (~33%)
• hiilihydraattia 148 g (~38%)
• rasvaa 51 g (~29%)

Liikuntakaloreita kertyi siis ~3330 kcal ja viikon keskipaino oli 56,1 kg eli 100 grammaa edellisviikkoa enemmän (ks. keskipainokaavio). Päiväkohtaiset painot ovat vaihdelleet välillä 55,3 - 56,9 kg.

Ihan tavoitteiden mukainen viikko, jossa vielä liikuntaa melkoisen paljon (norm. ~2500 kcal/vko). Paino sahasi koko viikon eestaas ja painovaihtelut olivat melkoisia. Syytä en oikein keksi... muuta kun että oli hieman vatsaongelmia, ja usein kun mulla on vatsa kipeä, niin silloin myös turvottaa. Oiskohan siinä syy..? Yksi yökin meni vatsakipujen kanssa taistellessa.

Ensi viikon liikuntakalenteri näyttää jokseenkin samalta kuin viime viikolla; ei lepopäiviä. Saattaa olla, että tulen kuitenkin muutamista lenkeistä luopumaan. Katsotaan nyt, missä kunnossa jalat ovat. Torstain olen jälleen työmatkalla Turuus täl kertta, joten silloin saattaa tulla pientä probleemaa sekä syömisten, että liikuntojen suhteen.

Näin ajatteli Hermis klo 10/24/2004 08:25:00 ip. 0 viestiä

Nautinnot

Aloitin tänään tuon eilisessä postauksessa mainitsemani Seppäsen kirjan. Jo alkumetreillä tuli vastaan kappale, joka sopii aivan mainiosti lainattavaksi tänne. Ei siitä niin kovin montaa päivää ole kun pohdin yksittäisen hairahtumisen merkitystä kokonaisuuteen (kommenttiosastoa) ;). Seppäsen pohdinta saa ajattelemaan asiaa syvemmin; mistä se kurjuuden hetkellä nautittu suklaapatukka loppujen lopuksi kertookaan? "...Nälkää, janoa, vilua, pelkoa tai himoa järki ei säätele. Se voi vain vaikuttaa näiden tarpeiden tyydyttämiskäyttäytymiseen. Joihinkin mainittuihin toimiin saattaa liittyä jopa hyvinvointivaltiomme vaarantavia tekijöitä, riskejä, joita olemme valmiit ottamaan antautuaksemme irrationaalisen vietäviksi. Tällaisia piirteitä saatetaan kutsua vaikkapa nautinnoiksi. Uskottelemme itsellemme, että nautinnonhalulle antautumisessa on jotain samanlaista alkuperäistä kuin vietille antautumissa. Ehkä siinä onkin. Monet näistä nautinnoista ovat kuitenkin pelkästään opittuja, sosiaalisia ja siinä mielessä rationaalisempia kuin arvaammekaan. Viini on oikeasti pahanmakuista, mutta siitä voi oppia pitämään. Sen sisältämä alkoholi nopeuttaa oppimista. Ruuasta uskomme, että kulinarismin ja terveellisyyden välillä on ristiriita ikään kuin edellinen edustaisi jonkinlaista aistillista nautintoa ja jälkimmäinen puhtaaksi keitettyä järkevyyttä. Kulinarismi on kuitenkin samanlaista rationaalista valintaa ruuan suhteen kuin terveysintoilukin. Terveydeksi kutsuttua arvoa tärkeämpää sille on sosiaalisen hyväksynnän hakeminen syömisen ja ruuan ulkoisten piirteiden kautta. Rationaaliseen ajatteluun kykenemättömät eläimet sen sijaan syövät aina terveellisesti." Tämä viimeinen lause on mun mielestä äärettömän viehättävä. Lause pitänee täysin paikkansa kun puhutaan ns. villieläimistä, mutta miten onkaan asia kotieläimien ja lemmikkien kohdalla? Kykenevätkö ne rationaaliseen ajatteluun? Mene ja tiedä, mutta ainakin vieressäni nököttää kaksi karvanaamaa, jotka osaavat mitä parhaiten kerjäämisen jalon taidon. Eivätkä ne tavallista "terveellistä" ruokaa kerjää vaan herkkujen eteen mielistelevät :D Kyseiseen lauseeseen liittyy myös jotain mielettömän alkukantaista ja puhdasta. Mä olen aina ihannoinut kaikkea alkukantaista. Musta olisi hienoa olla itse alkukantaisempi. Harmittaa etten ole. En vain pysty siihen. Pidän aivan liikaa mukavuuksista ja nautinnoista. Olen kaiketi oppinut niihin. Ehkäpä vielä joskus onnistun myös oppimaan pois niistä. Millaista olisikaan elää puhtaasti vaistojen varassa?

Näin ajatteli Hermis klo 10/23/2004 10:25:00 ip. 0 viestiä

Vääriä valintoja

Miksi ei vapaapäivistä tule koskaan sellaisia kuin niistä odottaa tulevan? Odotukset liian korkealla? Joka perjantai miettii, että ah, viimeinkin viikonloppu, voin omistautua täysin omille jutuilleni ilman aikatauluja ja muita rajoittavia tekijöitä. Noh, nyt ollaan jo lauantai-illassa eikä tämäkään viikonloppu näytä muodostuvan sen ihmeellisemmäksi kuin mikään muukaan. Yhä on veto veks, vaikka tässä on nyt jo vuorokauden verran rentouduttu. Huomenna jo työt odottavat : / Tänään sain liikuntaviikon purkkiin ja siihen sentään voin olla tyytyväinen. Vapaapäiviä ei tällä viikolla ollut ja yhtenä päivänä tuli tehtyä sekä sali että lenkki. Aikaa liikuntoihin kului 9 ja puoli tuntia, kaloreita 3330 aktiivisuustasolla middle (top olisi ohjeiston mukaan kohdallani oikea valinta, mutta se tuplaa liikuntakalorit ja kaikki laskelmat menevät päin pyllyä). Liikunnat vkolla 43 siis seuraavasti:

• Su: sali; raskas olkapäät+ hauikset + ojentajat
• Ma: lenkki 36 min
• Ti: lenkki 24 min + sali; raskas reidet + pohkeet
• Ke: sali; pumppi rinta + selkä
• To: lenkki 36 min
• Pe: sali; pumppi olkapäät + hauikset + ojentajat
• La: lenkki 1 h 5 min

Tänään juoksin ensimmäistä kertaa pidemmän lenkin sitten viime kesän. Ohjelman mukaan tavoitteena oli juosta 8 km tuntiin. Valitsin reitin väärin, joten mittaa tuli 8 km:n sijaan 9,5 km aikaan tunti viisi minuuttia. Reitti oli myös sikäli vähän ikävä, että matkalle osui ihan liian monta isoa (pitkää ja/tai jyrkkää) ylämäkeä ja matkan teko juosten uhkasi loppua jo paljon ennen 8 km:n rajapyykkiä. Sisulla pistin jälleen kerran tossua toisen eteen, vaikka tuntui aivan hemmetin pahalta. Nyt jalat ovat melkoisessa kohmelossa ja oikea pohje sopivasti krampissa. Toivottavasti aukeaa huomiseen jalkatreeniin... Väärä ei ollut ainoastaan reitin valinta vaan myös asuvalinta. Tilanne oli sikäli vähän hankala, että lähtöpiste sijaitsi vanhempieni luona, jonne majoituin jo ennen aamukymmentä, jolloin vettä tuli vielä taivaan täydeltä. Lenkkikamat pakkasin mukaan tietysti vallitsevien sääolosuhteiden mukaan ja toisaalta oli myös ihan pakko päästä kokeilemaan eilen hankkimaani Löfflerin windstopper takkia. Kun puoli yhden aikaan aloitin matkani oli ulkona asteita 10 ja aurinko pilkahteli pilvien välistä. Noh, sanomattakin lienee sselvää, että olin kuolla paitsi ylämäkiin, niin myös kuumuuteen (musta windstopper, heh). Onneksi sentään älysin heittää tavalliset verkkarit jalkaan Asicsin "talvitrikoiden" sijaan. Lenkkiin liittyi myös sellainen pieni, mutta liikuttava yksityiskohta, että äitini pisti isäni pyörällä perään varmistamaan, että kaikki sujui "onnellisesti", heh. Kerroin vanhemmilleni ennen lähtöä minkä reitin aioin juosta ja äiti patisti ottamaan kännyn mukaan. En suostunut. Viimeisillä sadoilla metreillä isä pyyhälsi fillarilla ohitse ja arvasin heti mistä oli kyse; mun ylihuolehtiva äippä tietty! Varmistuksen asiaan sain kun palasin keittiön pöydän ääreen, jossa isä luki kaikessa rauhassa lehteä teeskennellen ettei olisi missään ollutkaan. Eivät sentään kehdanneet kieltää asiaa kun siitä suoraan kysyin. Onneksi en enää asu kotona; ois isällä siinä hommaa kun päivä toisensa jälkeen lähtisi mun perään lenkille, hehhehhh! (Tää mun juoksujuttu on niille ihan uutta ja kovin ihmeellistä. Mähän EN ollut mikään liikunnallinen lapsi vaan itkua vääntäen lähdin kouluun liikuntapäivinä.) Päivään mahtui vielä yksi väärä valinta: K-kaupan paistopisteen pizzapala, joka ei ollut kovin terveellinen valinta ja maistui vieläpä aivan kauhealle! Kunpa olisin tuhlannut nekin kalorit kunnon maukkaaseen pizzaan! Ja roskaposti ärrrrsyttttääää! Arrrgh! Viruspostit pysyivät jonkin aikaa poissa, mutta ovat jälleen aktivoituneet. Niitä tulee jälleen 5-10 kpl päivässä. Ja "mainospostit" senkun tulevat törkeämmiksi! Tänään olen jo kahteen otteeseen saanut täyttä pornoa ruudun täydeltä (kuvia) ja täytyy kyllä sanoa, että on melkoisen vastuutonta toimintaa toi. Ruudun toisella puolellahan voi olla ties minkä ikäinen ihminen ja näissä kuvissa ei todellakaan ollut mitään kaunista. Törkeitä ja kuvottavia olivat suoraan sanottuna!

Näin ajatteli Hermis klo 10/23/2004 07:08:00 ip. 2 viestiä

Pakollinen ilmoitus

Huomenna alkaa kehokansan vuoden tapahtuma Fitness-Expo Lahdessa. Sinne siis kaikki kynnelle kykenevät. Itse en ajatellut missään vaiheessa osallistuvani kyseiseen tapahtumaan. Boikotoin. Ties monettako vuotta peräkkäin.

Näin ajatteli Hermis klo 10/22/2004 10:53:00 ip. 2 viestiä

Hullu työtä tekee

Sain vihdoinkin hankittua Juhani Seppäsen teoksen "Hullu työtä tekee". Kirja oli hankintalistalla jo kesällä, mutta silloin oli painos myyty loppuun ja koko asia pääsi tässä kiireisen syksyn kourissa unohtumaan. Nyt aion kuitenkin nauttia viikonlopusta tämä kirja hyppysissäni. Saattaapa se innoittaa myös muutaman blogikirjoituksen laatimaan ;) Seuraavana hankintalistalla on Juha Siltalan "Työelämän huonontumisen lyhyt historia". Uskokaa tai älkää, mutta myös wanna-be bodariblondi, jota myös fitnessbimboksi on tituleerattu OSAA lukea! Hmmmm... mustasinko maineeni ihan itse? ;) Salille. Mainetta ylläpitämään. P.S. Kirjat ajankohtaisiksi sai työnantajani = toimitusjohtaja = esimieheni, joka mainitsi itse kyseiset kirjat hankkineensa. Heh, kiitos vinkistä, tiedän mihin vedota! Hahaaaa!!!

Näin ajatteli Hermis klo 10/22/2004 06:39:00 ip. 0 viestiä

Lopputulos

Näin ajatteli Hermis klo 10/21/2004 10:47:00 ip. 0 viestiä

Taas himottaa

Täällä taas taistelen kasvavaa namihimoa vastaan! Ärrgh! Saapa nähdä selviänkö sortumatta iltaan saakka. Tilannehan on se vanha tuttu; puoli yötä meni pahoinvoinnin ja vatsakivun vuoksi valvoessa ja toinen puoli työasioita miettiessa. Aamu alkoi palaverilla, johon en jaksanut pitkän päivän ja salin jälkeen enää valmistautua, ja sehän kostautui valvottuina aamuyön tunteina. Kuudelta nousin viimein laatimaan palaverin asialistaa. Jos olisin ollut fiksu, niin olisin noussut jo kolmelta, hoitanut homman ja painunut takaisin unten maille. Mutta ei, kun luotin vaan sokeasti siihen, että kyllä se uni pian pistää ajatukset tainnoksiin. Ei pistänyt. Ja nyt sitten yhä vielä kärsin viime öisestä aivan järkyttävän hiilarihimon kourissa. Päivällä kuitenkin tein sen, mitä en ikinä uskonut tekeväni. Pyysin annokseni, savustettua kirjolohta limekastikkeessa (wokki), ilman riisiä. Tai riisin pyysin korvaamaan vaihtoehtoisen ruokalajin lämpimillä kasviksilla. Liekö hiilarihysteria tarttunut muhunkin vai mikä? En kyllä myönnä... Taka-ajatuksena oli lähinnä riisihiilareiden tuhlaaminen ruisleipään. Se on vielä tekemättä, joten saapa nähdä mistä ne päivän hiilarit lopulta tulee napattua ;) Tänään olisi ohjelmassa myös lenkki, mutta voipi olla, etteivät reidet ihan vielä lenkkiin taivu. Kohtalaisen makoisasti ovat viime päivät kipeinä olleet...

Näin ajatteli Hermis klo 10/21/2004 04:50:00 ip. 5 viestiä

Reisille kyytiä

Tänään oli listalla lyhyt lenkki ja raskas jalkatreeni. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus käydä heti aamusta lenkillä ja illalla sitten salilla, mutta työkiireet muuttivat suunnitelmia niin, että aamulenkin jouduin skippaamaan. Siinä sitten päivän mittaan kypsyi ajatus, jotta juoksen illalla salille, niin nappaan siinä kaksi hyttystä yhdellä läimäyksellä. Ja niin tein. Juoksin reppu selässä hiukan alta neljä kilsaa salille ja vetäisin siihen päälle raskaan jalkatreenin. Ihan hyvinhän tuo sujui. Ei valittamista, eikä tinkimistä treenipainoista. Tai mistään muustakaan. Ja kaupan päällisiksi kroppa oli vielä mukavasti lämmitetty. Toimii! Tosin ainakaan tässä vaiheessa en lähtisi yhtään tuota pidempää lenkkiä alle vetämään, mutta lämmittelynä kyseinen matka oli ihan sopiva. Aikaa kului kaikkiaan reilut kaksi tuntia, joista ~25 minsaa hölkötellen, 10 min vaatteita vaihtaen ja loppu venyttelyineen treeniin. Kaloreita paloi mittarin mukaan mukavat 750, heh, ja tänään olen tankannut 1400 kcalrin edestä. Tästähän tuli ihan esimerkillinen päivä ;) Tälle viikolle ei tainutkaan osua yhtään lepopäivää. Huomenna jatkuu salivääntö; pidempää sarjaa selkää ja rintaa.

Näin ajatteli Hermis klo 10/19/2004 10:13:00 ip. 0 viestiä

Maanantai 18.10.04

• Aktiviteetti: Hölkkä/Juoksu
• Ajankohta: 20.10 - 20.51
• Aika: 3 + 35 + 3 min
• Matka: 350 + 5000 + 300 m
• Olosuhteet: 6 astetta, vastatuuli, vesisade
• Keskisyke: 146
• Maksimisyke: 173
• Kcal: 338
• Fiilis: Märkä, mutta muuten hyvä ja energinen, hullu, ylpeä
• Muuta: Vastaantulijoiden pelottelua meikit poskilla, ylipainoa 1,2 kg

Näin ajatteli Hermis klo 10/18/2004 10:06:00 ip. 0 viestiä

Tänään, tässä ja nyt!

Koitan vielä tänään tässä illan aikana saada aikaiseksi muutamia kuvia, jotka varmasti parhaiten kertovat miltä näyttää Hermis tänään, tässä ja nyt 56,8 kilon painossa. Pidän vatsanahan piilossa, jotta heikkohermoisemmatkin uskaltavat kuvat katsastaa ;). Tai ehkä on sittenkin kyse vain omasta mielenrauhasta, heh... EDIT klo 22.40: Tässäpä näitä... Sori heikko kuvalaatu (huonot vehkeet) ja karmeat valot. Toivottavasti nämä valottavat nykytilannetta (kohtalaisen karmeaa sellaista... eikä vastaväitteitä; ette nähneet vatsanahkaa ja pyllyselluja!!!) Koitan saada jossain vaiheessa ihan "virallisetkin" kuvat sivuille.. pumpissa ja silleen. Nämä ihan vaan pika pikaa siviilissä, salilta varmasti hiukan parempaa jälkeä.

Näin ajatteli Hermis klo 10/17/2004 08:01:00 ip. 4 viestiä

Yhä alamäessä

Mä olen edelleen jotenkin sudessa. En saa oikein mistään kiinni ja oikeastaan koko viikko on mennyt penkin alle. En ole viitsinyt edes taulukoida syömisiä, koska siinä ei ole ollut mitään järkeä (syömisessä siis). Järjettömät määrät olen kaikkea paskaa syönyt anyway. Liikunnastakin katosi motivaatio jossain vaiheessa. Kyllä se vaan niin on, että mitä paremmassa kunnossa on kroppa, sitä enemmän sen eteen jaksaa/haluaa/viitsii töitä tehdä. Ja nyt kun yksi jos toinen paikka on vähän rempallaan, niin ei oikein jaksa kiinnostaa mikään. Tänään kyllästyin siihen, että olen koko viikon voinut vältellä juoksulenkkejä vedoten kylmään ja kurjaan säähän. Muutaman kerran juoksin matolla, mutta se on kyllä niin puuduttavaa hommaa, että tätä menoa loppuvat juoksemiset kokonaan. Asiaan täytyi löytää ratkaisu ja sehän löytyi 500 eurolla. Nyt on sellaiset kamppeet kaapissa etten enää säästä tekosyytä saa väännettyä. Myös punttifiilis on ollut hieman kadoksissa. Olen kyllä ohjelman mukaisesti salilla käynyt ja saanut hommat hoidettua, mutta hyvä fiilis ja tekemisen ilo ovat kadoksissa. Menen, koska kalenterissa lukee "Selkä ja rinta 1". Ja sitten käyn ohjelman robottimaisesti läpi sen suurempia yrittämättä. Eilinen oli hienoinen poikkeus. Sain ainakin väliaikaisesti uutta puhtia kun salin omistaja kertoi 15-vuotiaan sukulaispoikansa kysyneen, josko mä oon ihan oikea kehonrakentaja. Heh, en ole, enkä mielestäni edes näytä siltä, mutta kuitenkin tuon kuuleminen tuntui todella hyvältä. Sen voimalla sain sitten penkin rutistettua ja ekaa kertaa tauon jälkeen muutaman leuankin V-kahvalla vedettyä. Goodbye ylätalja! Huomenna yritän taas jälleen kerran ryhdistäytyä. Sunnuntai on ryhdistäytymispäivä. Sitten jaksankin elää nätisti ehkä kolme päivää ja viimeistään keskiviikkona alkavat päätökset taas repeillä. Tämä näyttää olevan se tuttu kaava viime viikoilta. Nyt alkaa tosin olla viimeiset hetket ryhdistäytyä ihan oikeasti, koska persuus leviää tasaiseen tahtiin kuin hiivataikina. Ja vaa`an viisari heilahtaa siinä samalla aina vaan lähemmäksi kuuttakymppiä. Ärghhhh! Mitäs vielä... Tänään olin aivan liian täydellä vatsalla lenkillä, mutta muuten fiilis oli mitä parhain. Olipa ihanaa juosta maastossa ja vielä uudet releet päällä. Juoksu toimi loistavasti; keskisykekin jäi 147:ään, vaikka vauhti oli ihan kohtuullinen ja 6-7 kilsaa tuli köpöteltyä. Hieman tiukemmatkaan ylämäet eivät saaneet pahemmin puuskuttamaan (hrmax 168). Lenkki oli paitsi positiivinen kokemus, niin myös yllättävä sellainen. Kaipa tässä jotenkin on päässyt juoksukunto kohentumaan. Tosta viime viikon Tallinnan reissusta piti vielä kertomaan sen verran, että myös se oli äärettömän positiivinen ja iloinen yllätys. Kyseessä oli mun eka työmatka Baltiaan enkä oikein tiennyt mitä odottaa, mutta ilokseni ja toisaalta myös häpeäkseni sain todeta ajatusmaailman olevan siellä täysin toisella tasolla kuin meillä täällä Suomessa. Olin ihan oikeasti niin otettu, että mietin jo ihan vakavissani, jotta pitäisikö sinne lähteä tekemään vähän enemmänkin bisnestä. Siellä koin ammattiani arvostettavan siten, kuten joskus vuonna yks ja kaks opiskeluaikoina oletin ammattini edustajia kohdeltavan. Siellä olin asiantuntija, jonka näkemykseen ja tietämykseen yhä luotetaan. Suomessa vastassa on jatkuva vastarintaliike ja asiakkaiden oma parempi tietämys asiasta kuin asiasta. Menneellä viikolla yritin kolleegalleni selittää tätä outoa suomalaista asennetta ja onnistuin siinä mielestäni kohtuuhyvin vertaamalla omaa työtäni kirurgin työhön; ei mulle tulisi mieleenkään mennä kertomaan kirurgille kuinka umpisuolen poisto PITÄISI MIELESTÄNI tehdä! Mä luotan täysin tähän ammattilaiseen ja toivon ettei kukaan muukaan siinä tilanteessa tulisi mielipidettään asiasta tuputtamaan. Mutta se siitä. Pointti oli kuitenkin, että eteläisen vesialueemme eteläpuolella asuu kansa, jonka osakkeet suorastaan rynnivät nousuun tiistain Tallinna-keikan johdosta. Toivotaan, etteivät he ota mallia tästä meidän "sivistysyhteiskunnasta" vaan säilyttävät hienon asenteensa kansan ja valtion vaurastumisesta huolimatta.

Näin ajatteli Hermis klo 10/16/2004 11:55:00 ip. 5 viestiä

Lääkäritulokset

Kävin tänään sisätautien erikoislääkärin luona kuuntelemassa testien tulokset ja ihan hyvässä terveydentilassahan tässä noin niinkuin periaatteessa ollaan. Eli päässä ei ole tapahtunut muutosta, joka on tietysti hyvä asia; eipä näyttäisi siellä ainakaan mikään kasvavan. Verikokeen tulokset olivat erinomaiset; ei tulehduksia ja rautaa riittää. Kortisoli on ennallaan eli yhä kroonisesti koholla. Sille ei kuitenkaan ole tarvetta tehdä mitään. Lääkärin määräys oli vähentää stressiä, heh, great! Saiskohan tosta vaikka työnantajaa varten lääkärintodistuksen? Harmi kun en huomannut kysyä... ;) Yllättävin oli sydämen tilanne! Viime vuonna diagnosoitu mitraaliprolapsi (läppävika/ -vuoto) oli kadonnut / parantunut / hävinnyt kuin tuhka tuuleen. En valita, mutta uskomattomaltahan tuo kuulostaa ja kyllähän tässä nyt hieman epäilyttää, jotta ovatko diagnoosit olleet oikeita (viime vuosi tai tämä). Keuhkon osalta tilanne on entisellään. Nyt treenaamaan!

Näin ajatteli Hermis klo 10/13/2004 06:03:00 ip. 2 viestiä

Byääääh!

Ei salia, en jaksanut reissun jälkeen :(. Jalatkin on ihan paskana ja painoa enemmän kuin laki sallii. Ajatus oli pitää paino yli talven alta 56 kilon, mutta tänään oltiin jo 56,6 lukemissa, PRKL! Päivän sapuskana protskupatukkaa, pippuripihviä valkosipulikermaperunoilla Kannu Körtsissä (taivaallista!) ja järjettömät määrät suklaata. Plääääh... musta ei oo mihkään, oon ihan luuseri ja olo on paska ja paksu *itku*

Näin ajatteli Hermis klo 10/12/2004 10:23:00 ip. 0 viestiä

11. - 12.10.2004

Karrrrmee päivä! Onneks on ohitte. Huomenna tosin luvassa aivan yhtä karmee päivä eikä syömisistä tietoakaan. 11.10.2004

• 06.00 Herätys ja pre-aamiainen (hera)
• 07.15 Aamupuuro
• 08.30 - 10.00 Palaveri 1 tstolla
• 10.00 -11.30 Töitä tstolla ja lounas siinä sivussa (2xReal + omena)
• 12.00 -13.30 Palaveri 2 yhteistyökumppanilla 1 (kivennäisvettä)
• 13.30 - 16.00 Palaveri 3 yhteistyökumppanilla 2 (teetä ja iiiisoja viinereitä, joita en edes masitanut)
• 16.00 Proteiinipatukka
• 16.15 - 17.30 Kaupassa (vaate + ruoka)
• 17.30 3 x Vuoksenpiirakka (Fazer Bakery)
• 18.00 Kotona ja rasvaton jogurtti
• 18.30 Asunto-osakeyhtiön kokous
• 19.30 Äipälle hakemaan hanskat ja lyhennetyt housut huomiseksi
• 20.15 Salilla, jossa Circuit tunti :/ --> en päässyt suunnitelmien mukaan juoksemaan matolle
• 20.30 - 20.45 Stepperi
• 20.45 - 21.25 Juoksumatto (yht. -400 kcal)
• 21.25 - 21.45 Venyttelyä
• 22.00 Kotona suihkuun
• 22.15 Päivällinen (lohta ja kasviksia)
• 22.30 Mustikkarahka
• 22.30 - 23.00 Surffailua
• 23.15 Petiin

12.10.2004

• 04.45 Herätys ja työmatkalle Tallinnaan
• 19.00 Kotona
• 19.30 -21.15 Salilla

Näin ajatteli Hermis klo 10/11/2004 10:56:00 ip. 0 viestiä

Vkon 41 pikaraportti

Keskimääräinen ravintoainekoostumus:

• energiaa 1584 kcal
• proteiinia 123 g (~31%)
• hiilihydraattia 165 g (~42%)
• rasvaa 47 g (~27%)

Liikuntakaloreita kertyi ~2350 kcal ja viikon keskipaino oli 55,4 kg eli 400 grammaa edellisviikkoa enemmän (ks. keskipainokaavio). Päiväkohtaiset painot ovat vaihdelleet välillä 55,1 - 55,8 kg.

Keskimääräisestihän tuo mennyt viikko näyttää menneen ihan hyvin. Paino tässä ainoastaan vähän rassaa... Ja hiilareitakin olisi voinut olla parikymmentä grammaa päivää kohden vähemmän.

Tuleva viikko ei näytä kovin lupaavalta; maanantai palavereissa, tiistai työmatkalla Tallinnassa, keskiviikko palaverissa ja lääkärissä (tulokset) ja loppuviikosta ei vielä tietoa. Liikuntoja näyttäisi riittävän joka päivälle, torstaille sekä juoksu että puntti. Tiistain osalta liikuntojen toteutuminen lienee myös hieman kyseenalaista... Lento on takaisin joskus kuuden jälkeen eli seitsemältä saatan olla kotona (lähtö klo 6 aamulla) ja sitten pitäisi vielä lähteä punnertamaan. Ei kuulosta kovin hyvältä, mutta katsotaan...

Näin ajatteli Hermis klo 10/10/2004 12:21:00 ip. 0 viestiä

Kurittomuutta

Kuriton syömiskäyttäytyminen jatkuu. Tänään ohjelmassa kipeitä jalkoja, rinta-selkä -treeniä, housujen sovitusta lahkeiden katkontaa varten, pikkuprinsessan synttärikakkua (viikon odottanutta ;)) sekä mahdollisesti jopa perunamuussia ja nakkisoossia.

Näin ajatteli Hermis klo 10/10/2004 09:26:00 ap. 0 viestiä

Hyvä huono päivä

Tänään on meno ollut toisaalta mitä parhain ja sitten taas huonompaakin huonompi. Hmmmm... mistähän tämän kerronnan oikein aloittaisi. Josko aloittaisi alusta ja lopettaisi lyhyeen ;) Kaikki oikeastaan alkoi to-pe välisenä yönä, joka kului jälleen kerran syntyjä syviä pohtiessa. Mua alkaa jo pelottaa, että kolmenkympin kriisi iskee uudemman kerran. Näin se muistaakseni silloinkin alkoi ja aivan samoja asioita yökaudet pohdin. Toistaiseksi en ole vielä onnistunut valvomaan neljää vuorokautta putkeen. Toivottavasti en siinä onnistukaan. Joo no, mä oon tyyppi joka hoitaa hommansa viimesen päälle. Tai ainakin yritän hoitaa kaiken sillä mentaliteetilla kunnes SE raja tulee vastaan. SE raja on tainut nyt tulla vastaan. Kun tajuan, että stressaamisella ja yrittämisellä ei ole paskankaan arvoa, niin homma kääntyy päälaelleen sillä samaisella sekunnilla. Jos aikaisemmin huolehdin kaikesta mahdollisesta ja vielä vähän enemmästäkin, niin nyt ei millään ole mitään väliä. Olen vaihtanut "ihan sama mulle" -vaihteelle. Tehkää, mitä lystäätte, EVVK! Tämä vaihde meni päälle silloin to-pe välisenä yönä kun klo 4 nousin koko yön valvoneena tekemään hommia. Kun mä vihdoin tajusin missä nyt mennään, niin tuli aivan mieletön helpotuksen tunne. Sellainen tunne tulee silloin, kun tajuaa, ettei seurauksilla ole enää mitään väliä. Mä tiedän, mihin mä pystyn ja moni muukin tietää sen eli mun ei tarvitse enää todistella mitään. Hmmm... tai ehkä sen verran, että kyllä mäkin osaan tarpeen tullen antaa asioiden mennä täysillä päin persettä tuntematta siitä sen enempää omantunnon tuskia kuin kukaan muukaan. Nämä olivat taustat ja näistä taustoista alkoi viikonloppu, vapaa sellainen :). Olin aloittanut työt ajoissa ja lopetin ne myös ajoissa. Perjantai klo 15 jälkeen olen työasioista viis veisannut. Olen keskittynyt harrastamiseen ja nautiskeluun, jälleen yltiöpäiseen sellaiseen *nolo*. Eilen vietin yli kaksi tuntia salilla tehden raskasta jalkatreeniä, joka käsitti jopa kokonaiset viisi eri liikettä, heh! Oli kyllä niin tahmaista, niin tahmaista. Jotenkin kuvittelin ennen treeniä, että voin taas jatkaa siitä, mihin joskus jäin ja sehän sitten kostautui melko totaalisena hyytymisenä. Eikä siinä vielä kaikki! Koska eilen ei ollut kotona mitään syötävää enkä laiskuudeltani jaksanut raahautua kauppaan sellaista hakemaan, niin sain aivan loistavan tekosyyn syödä mitä kaapista löytyi eli paketillisen nuudeleita. Ja siinähän ne menivät taas ravintoainearvot ja - jakaumat täysin pyllylleen. Hiilari oli päivän sana. Tänään oli ajatuksena aloittaa päivä juoksuohjelman mukaisesti 45 minuutin lenkillä. Heräsin kahdeksalta, katsoin ulos ikkunasta, peruin lenkin ja soitin äipälle, jotta lähdettäiskös Itikseen haahuilemaan. Ja niin me sitten lähdettiin! Lenkki muuten peruuntui syystä, että mittari näytti alta viiden asteen, vettä tuli taivaan täydeltä ja tuulellakin oli navakat otteet. Itiksessä päivä kului mukavasti kuteita sovittaen ja seteleitä polttaen. Mukaan tarttui kahdet kengät (i-ha-nat!), kahdet suorat jakkupukuhousut, uniikkifarkut, kummitytön synttärilahja (myöhässä) ja jotain pienempää roipetta. Tämä oli kaikki sitä hyvää ja tällä kertaa jopa kohtalaisen rentouttavaa puuhaa siitäkin huolimatta, että en edelleenkään ole mikään shoppausfriikki ja että "jouduin" vetämään varmaankin lähemmäs kahdetkymmenet sovitettavat housut jalkaani. Onneksi kaikki olivat tällä kertaa sentään numeroa 36 eivätkä siitäkään huolimatta olleet varsinaisesti liian pieniä. Ne eivät vaan sopineet muutoin. No mikä tässä päivässä sitten oli lenkin peruuntumisen lisäksi huonoa? Hesen Salsa hampurilainen ja Fazerin 100 gramman Geisha -suklaalevy. Nehän ne. Eipä sitten muuta aamupuuron ja ruispalan lisäksi tarvittu kun kalorit jo huitelivat ylilukemissa. Pläääh... jo kaksi ravitsemuksellisesti epäonnistunutta päivää peräjälkeen. Noh, eipä tässä ainakaan pääse tiivistymään! Just hehkutin kuinka syömiset sujuvat ja samantien saan syödä sanani tässä kaiken muun ohella. En tiedä jäikö selkäranka Turkin aurinkorannoille vai mitä oikein tapahtui, mutta jotenkin ei ole homma oikein hanskassa nyt. Mieli tekisi syyttää stressiä, mutta koska inhoan pistää syyt muiden niskoille, niin kaipa sitä on vaan myönnettävä oma heikkoutensa. Eilen tossa jalkatreenin lomassa pohdin, jotta taitaisi olla paree tässä iässä jo ripustaa salihanskat (mitkä hanskat?) naulaan ja siirtyä harrastamaan jotain ikäisellen sopivampaa lajia. Totuus on nimittäin se, että vielä viitisen vuotta sitten tällaiset tauot eivät paljoa lihaskuntoa hetkauttaneet, mutta nyt tulosten ja kehon päivittäminen taukoa edeltäneeseen kuntoon on aivan järjettömän vaikeaa. Ensi viikolla kuultanee onko tähän syynä jotain muutakin kuin vain karttuneet ikävuodet... Nojoo... Illasta päätin järjettömän kipeistä pakaroista, pohkeista ja takareisistä huolimatta kipaista sen aamulla väliin jääneen lenkin. Mittari oli tällä kertaa lähellä nollaa ja mä päätin, että ulkona on aivan liian kylmää mulle. Lähdin sitten salille juoksemaan. Ensimmäinen kerta kun vetäisin lenkin matolla. Olipas harvinaisen tylsää hommaa kun korvissa soi Britney "the Sexy teini" Spears. Kyllä lenkkipolut ja kävelytietkin aina salimaisemat voittaa. Tällä kertaa iski kuitenkin mukavuudenhalu. Ja saattaahan tuo tässä tulevan talven mittaan iskeä vielä toistekin ;) Meniköhän tää sittenkään niin kovin lyhyesti... ;)

Näin ajatteli Hermis klo 10/09/2004 11:23:00 ip. 0 viestiä

B&K Sports Magazine nr 6 2004

Voi voi KP, mitä sontaa olet taas päästänyt käsistäsi. Kyllä tulee mieleen, jotta tietääkö teillä toimituksessa oikea käsi mitä vasen tekee? Milloin on puolet lehdestä toisella kotimaisella ja milloin ojentajaliikkeet esitellään hauisliikkeinä. Mutta melkoinen mokahuippu on kyllä, jos etusivulla mainostettua artikkelia ei löydy koko lehdestä! Kyllä teillä nyt jossain mättää... Toivottavasti tiedät, jotta missä. Hmmm.. voi tietysti olla, että mä olen syystä tai toisesta saanut erikoispainoksen, josta tämä etusivun suurimmalla kirjasinkoolla mainostettu "3 perusliikettä etureisille" -artikkeli puuttuu. Tilasinhan kuitenkin lehden erikoistarjouksesta aikanaan, ja jos hinta ja laatu kulkevat käsikädessä, niin koko asia saattaa olla sillä kuitattavissa. Nojoo, eipä tuo puute nyt mun maailmaa kaada, etureidet jos mitkä on itselläni harvinaisen hyvin hallussa. Siellä ne jossain rasvakerroksen alla hissuksiin taas paisuvat... Mutta vinkiksi niille, joilla hauishommat eivät vielä oikein suju, niin niitä tässä numerossa paukutetaan oikein olan takaa. Ovat jopa sellaiset huiput haukkaritreenejä evästämässä kuin Kris Dim ja Big Bad Ronnie! Penkistäkin löysin jotain juttua, mutta etureisiä on mun lehdestä ihan turha hakea. Paha paha paha.... Näin se homma EI etene!

Näin ajatteli Hermis klo 10/08/2004 06:15:00 ip. 2 viestiä

Dogtown and Z-Boys

Oh God, this is soooooo great! Mä olen aivan lumoutunut...

Näin ajatteli Hermis klo 10/07/2004 11:00:00 ip. 0 viestiä

Leppoisasti löhöillen

Täytyypä vielä sen verran lisätä tohon eiliseen susi -postaukseen, että tällä kertaa kyse ei ollut työympäristöstä, kuten jokunen ehkä saattoi ajatella. Kyse oli erään suljetun keskustelufoorumin tapahtumista, mutta eipä niistäkään sen enempää, koska asiat on nyt selvitetty ja kaikki osapuolet tilanteeseen ilmeisen tyytyväisiä. Ei tosin sen puoleen, etteikö samanlainen tilanne silloin tällöin tule vastaan myös irl. Sattuuhan näitä ja elämäksi sitä kai kutsutaan. Toisinaan kyllä tuntuu, että elämä susilaumassa olisi huomattavasti ihmislaumassa elämistä helpompaa. Säännöt susiyhteisössä lienevät huomattavasti meidän yhteiskuntaamme yksinkertaisempia. Kroppa on kipeä. Jalat alkavat vähitellen jo toipumaan, pohkeet ovat edelleen jumissa. Kaksi peräkkäistä treenipäivää ei tässä vaiheessa ollut ehkä kovin hyvä ajatus muutoin kuin henkisen hyvinvoinnin kannalta. Toissapäivänä raskas rinta ja selkä, eilen raskas olkapäät ja kädet sillä seurauksella, että nyt koko yläkeho tuntuu halvaantuneen. Noh, ainakin tiedän jotain tehneeni :). Tänään viettelen lepopäivää löhöasennossa todennäköisesti loppuillan vain TV seuranani. Huomenna olisi taas jalkahässäkkää tiedossa ja lauantaille sitten jälleen mukavasti keskipitkää lenkkiä pukkaa. Jos pukkaa. Syömiset ovat sujuneet hyvin ja ongelmitta. Proteiinit ovat olleet yläkantissa, mutta muuten on sujunut suunnitelmien mukaan. Kalorit ovat asettuneet sinne 1600 kcalrin pintaan ja hiukan tämä kehitys nyt huolestuttaa; paino on edelleen tasaisessa nousussa. Eihän tässä muutaman päivän jälkeen mistään kehityksestä mitään voi sanoa, mutta ihmismieli on malttamaton. Saapa nähdä uskaltaudunko tulevana viikonloppuna mihinkään mittauksiin, saati sitten kameran eteen. Valmistautukaa kuitenkin pahimpaan; Hermeliini saattaa näyttäytyä nollakunnossa!

Näin ajatteli Hermis klo 10/07/2004 05:47:00 ip. 0 viestiä

Kuka pelkää Hermis sutta?

Onpa tässä eilen ja tänään tapahtunut taas jotain, joka on pistänyt pohtimaan omaa kyvykkyyttä toimia yhteisön jäsenenä, laumassa. Mielestäni osaan asettua toisen asemaan, pohtia asioita usealta eri näkökannalta, ottaa huomioon muut ihmiset ja heidän tunteensa, osaan käyttäytyä hillitysti ja hienovaraisesti ja huomioida muut toisinaan jopa itseni kustannuksella. Näin siis mun mielestä, mutta jotenkin todellisuus ja tapahtumat osoittavat toisin, ja siksi lienee paikallaan pohtia jälleen kerran omaa toimintaa lauman jäsenenä. Toisaalta olen kyllä luonteeltani erakko. Viihdyn omissa oloissani ja harrastan mieluummin yksilölajeja kuin joukkuepelejä. Kertooko tämä jotain enemmän? Olenko pinnan alla kuitenkin niin epäsosiaalinen kuin äitini mun puolileikillään väittää olevan? "Sä oot niin epäsosiaalinen". Ehkä se ei olekaan leikkiä, vaikka itse sen näin olen päässäni vääntänyt. Ehkä mä ihan oikeasti olen kyvytön sosiaalisiin kontakteihin. Miksi muuten asiat, joilla tarkoitan vain hyvää kääntyvät jotenkin kummasti itseäni vastaan? Ja miksi vielä siinäkin vaiheessa kun olen heittäytynyt täysin selälleni paljastaakseni kaulani täydellisen alistumisen merkiksi sitä ei ymmärretä millään tasolla vaan hyökkäykset (tässä tapauksessa ehkä enemmänkin arvostelu ja muu mielestäni jo selvitettyjen asioiden vatvominen) jatkuvat edelleen. Siinä vaiheessa tulee kyllä jo melko neuvoton olo, kun ei tiedä, että mitä ne vielä multa haluavat. Itse kuvittelin jo tehneeni kaiken tehtävissä olevan. Väärin. Okei, olen siis mielestäni tehnyt kaiken voitavani, mutta edelleenkään se ei tunnu riittävän. Mitä sitten tapahtuu? En tiedä mitä muille ihmisille tapahtuu, mutta mut ainakin valtaa silmitön raivo, kun en tiedä mitä pitäisi tehdä tilanteen rauhoittamiseksi ja kuinka pääsisin epämielyttävästä tilanteesta ulos. Ja kun raivo iskee, niin silloin on hommasta järki kaukana ja toimintaa ohjaavat puhtaasti tunteet ilman rationaalisen ajattelun hiventäkään. Niskakarvat nousevat pystyyn, häntä nousee koipien välistä, aistit valpastuvat, ylä- ja alahampaat paljastuvat uhkaavasti ja murina yltyy sietämättömäksi. Taistelu on valmis. Ei armoa. Vahvin voittakoon. "Sudelle lauma on koko sen elämän perusta. Sudet hankkivat laumassa sekä itselleen että toisilleen ruokaa. Ne metsästävät yhdessä. Ne hoitavat johtajaparin pentuja yhdessä. Kuten huomata saattaa, lauma on ikään kuin 'perhe'. Laumassa vallitsee kuitenkin tiukka arvojärjestys, ja välillä eri arvoisten susien välillä (etenkin uroksilla) voi tulla pahimmillaan jopa verisiä taisteluita. Saattaa kuullostaa ankaralta ja luonnottoman julmalta, mutta tosiasiassa sudelle tietty arvoasema merkitsee turvaa ja vain tietäen arvoasemansa laumassa se voi elää tasapainoisesti ja rauhassa."

Näin ajatteli Hermis klo 10/06/2004 03:33:00 ip. 8 viestiä

Mitä mä oikein oon?

Yksi toisto ja 2,5 kiloa penkkiin lisää, niin normaalitreeneissä ollaan! Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu :) Yritin tänään salilla hieman analysoida kehoani, mutta enpä osannutkaan päättää, jotta miltä näytän; olenko sopiva, liian suuri, liian pieni, löysä, tiukka, normaali... Noh, tiukan voi heti kättelyssä pudottaa listalta pois; vatsalihakset eivät näy. Mutta muuten en oikein tiedä mitä mieltä tästä kehosta pitäisi olla. Ehkäpä se selviää tulevien viikkojen aikana. Kuviakin olisi varmasti syytä otattaa... Kehtaiskohan sitä?

Näin ajatteli Hermis klo 10/05/2004 08:53:00 ip. 4 viestiä

Aineet

Vieraskirjassa on jonkin verran juttua mun "aineiden" käytöstä.

Näin ajatteli Hermis klo 10/05/2004 03:02:00 ip. 0 viestiä

Sairaan kipeetä

Uuuuuh... jalat ovat järkyttävän kipeät eilisestä ensimmäisestä kunnon jalkatreenistä. Jo tänään aamulla piti hetken aikaa miettiä, jotta kuinka sängystä oikein noustaakaan. Siitä huolimatta kävin illasta ihan juoksuohjelmani mukaisesti 40 minuutin lenkillä. En olisi mennyt ellei takana olisi ollut raskasta päivää, josta en oikein kyennyt muutoin irrottautumaan. Lähdin siis lenkille lähinnä tuulettamaan päätäni ja päätin, että kokeilen hölkkää, mutta jos tuntuu pahalta, niin vaihdan pykälää hitaammalle vaihteelle (= kävely). Hölkkä onnistui kuitenkin mainiosta, vaikka erityisesti pohkeet ja pakarat olivat arat. Loppumatka sujui hieman kankeasti ja ylämäissä jouduin myöskin tsemppaamaan, mutta muutoin oikein nautittava reissu. Keskisykekin oli vain 138 (= todella alhainen mulle), vaikka kyseessä oli tismalleen sama matka kuin viime perjantaina, jolloin keskisyke 153, vaikka matka taittui tänään vain noin 10 sekuntia kilometriä kohden hitaammin. Huomenna eka raskas salipäivä, jeeeee!!!

Näin ajatteli Hermis klo 10/04/2004 11:04:00 ip. 0 viestiä

Uusia tuulia

Hiphei! Olen löytänyt aivan loistavan tuotteen; Lännen tehtaiden Kesäkasviksia Bernaiskastikkeella (sarjaan kuuluu myös kaksi muuta tuotetta, joita en vielä ole maistanut)! On hyvää ja on äärettömän helppoa ja nopeeta, ja vielä terveellistäkin! Äskön vetäisin pussillisen kyytipoikana lämminsavulohta. Voihan nautinto sentään! Harmi etten hintaa huomannut katsoa... Noh, ensi kerralla sitten. Makso mitä makso, mutta mä aion ostaa näitä pakastimen pullolleen! :) Joooh... olenpa tehnyt taas hieman ravintosuunnitelmia ja tullut siihen tulokseen, että jos persuus tästä leviää, niin levitköön rauhassa. Nyt on ihan pakko saada hieman lihaa luiden ympärille. Järkevästi yritän projektia kuitenkin viedä eteenpäin ja katsoa nyt ensin kolmisen viikkoa mitä tapahtuu. Olen huomannut, että kolme viikkoa on sellainen minimijakso, jonka pohjalta voi tehdä havaintoja ja johtopäätöksiä keho- ja painomuutoksista. Keho tarvitsee tämän ajan sopeutuakseen uuteen tilanteeseen. Korjaan, MUN keho siis tarvitsee tuon ajan. Mitä pidempään on aikaa seurailla, sen parempi, mutta nyt katson tämän jakson ja veivaan sitten hommaa johonkin suuntaan. Tavoitteena on syödä 1400 - 1600 kcal/vrk seuraavasti:

• proteiinia 120-130 g (480 - 520 kcal)
• hiilareita 140-150 g (560 - 600 kcal)
• rasvaa 40-50 g (360 - 450 kcal)

Ihan uusi juttu on tämä haarukka, joka antaa hommaan jonkin verran joustavuutta. Aikaisemmin olen määrittänyt vain yhden lukeman, johon olen sitten orjallisesti pyrkinyt. Ihan mielenkiintoista kokeilla tällaista uutta lähestymistapaa. Katsotaan kuinka homma toimii ja minkälaisiin keskiarvoihin viikkotasolla päästään. Tänään kalorit jäänee 1200:n tuntumaan, mutta ehkäpä eilisellä "tankkauksella" siihen on varaakin. Ah ihanaa, kun on edes joksikin aikaa selvät sävelet. Tolla määrällä ei nyt pitäisi hirveästi lihoa, jos ei laihtuakaan. Toivottavasti energiamäärä kuitenkin riittää viimeisen kuukauden aikana menetetyn lihasmassan palauttamiseen... Tosin kolmelta viikolta ei pidä ihmeitä toivoa, mutta antanee kuitenkin suuntaa mihinpäin siitä jatkaa. Yritän viikonlopulla saada myös rasvat mitattua, niin on helpompi seurata mitä "oikeasti" tapahtuu. Näin tänään ja vähän jalkatreeniä päälle. Saapi nähdä kuinka huominen lenkki onnistuu vai onko pakko siirtää parilla päivällä eteenpäin.

Näin ajatteli Hermis klo 10/03/2004 09:52:00 ip. 0 viestiä

Keskipainokäyrä

Olen lisännyt sivupalkkiin uuden linkin "Keskipainokäyrä" (ennen Dieetti 2004), josta voi joka sunnuntai käydä seurailemassa meitsin hurjaa painokehitystä!

Näin ajatteli Hermis klo 10/03/2004 07:32:00 ip. 0 viestiä

Lauantai-illan anxietas

Enpä ollut juttutuulella kun tänään rientoihin lähdin, mutta sieltä pois tullessa olin enemmän kuin tyytyväinen, että menin, vaikka ei niin kovasti aluksi huvittanutkaan. Tapasin joukon ihania ihmisiä, samanhenkisiä loistavia tyyppejä, joiden kanssa on useat vuodet samaa polkua kuljettu. Useita heistä en ollut tavannut aikoihin ja mukava oli huomata, että myöskin he yhä jaksavat tätä tietä taivaltaa. Olipa todella hieno ja lämminhenkinen tilaisuus, jossa hengenravinnon lisäksi sai myös todella maukasta ja terveellistä purtavaa ihan niinkuin asiaan kuuluikin. Jälkkäriksi saimme tosin mahan täydeltä makiaa. Ja siinäpä oli porukalla jännäämistä, jotta "sortuisinko" myös minä kermaunelmaan. Eipä mulla itselläni käynyt missään vaiheessa edes mielessä, että jättäisin jälkkärin väliin ennen kuin joku asiasta mainitsi tyyliin "Tiukka linja pitää vai?". Heh, itse olin hetken aikaa jopa kauhuissani siitä, kuinka itsestään selvänä moni makeasta kieltäytymisen kohdallani piti. Noh, toivottavasti tämän päiväisen käytökseni ansiosta myös mielikuvat musta pehmenivät. Tänäänkin PITI tehdä vaikka mitä, mutta mitään en oo tehny. Outo levottomuus ja hermostuneisuus vaivaa. Yritän aloittaa asioita, mutta en sitten jaksakaan kauaa niiden kanssa väkertää. Ajatukset ovat jo huomisessa työpäivässä. Maanantaina on siirretyn presentaation uusi deadline, ja mun on aivan pakko saada hommat huomenna purkkiin meni miten pitkään tahansa. Ei ihme, että ahdistaa enkä pysty keskittymään mihinkään. Toivon, ettei tämä päivä loppuisi ikinä. Turha taitaa olla sekin toive. Eniten tässä stressannee se, että lopputulos ei ole ainoastaan musta kiinni enkä ole vielä viitsinyt avata duunimeilejä tarkistaakseni kuinka muut asianosaiset ovat omat hommansa hoitaneet. Jos jokin kusee tässä vaiheessa, niin enää sille ei ole juurikaan mitään tehtävissä. Koko tuleva työviikko ahdistaa muutenkin; ihan liian paljon tekemistä ja ihan liian paljon epäselviä asioita. Mä oon oikeasti pulassa, enkä tiedä miten ryömisin kuiville. Tilanteen vakavuudesta kertonee se, että lääkeaineiden totaalikieltäytyjänä on jopa mielessä käynyt, että mitä valmistetta voisin käydä lääkäriltä pyytämässä selvitäkseni tulevasta hengissä. Tai ainakin helpommin. Se, jos joku on todella pelottavaa... ja kohtapuoliin nostaa myös itseinho rumaa päätään. Huoh.. mä jatkan ahdistusta onnellisen tietoisena kuitenkin siitä, että huomenna mulla on joka tapauksessa muutama tunti aikaa relata. Menen salille. anxietas = ahdistuneisuus, tuska, tuskaisuus, levottomuus, huolestuneisuus

Näin ajatteli Hermis klo 10/02/2004 10:45:00 ip. 0 viestiä

Liikuntavko 40

Syksyn ensimmäinen pakkaslenkki takana! Hui julmettu, kun olikin kylmää. Enkä edes pipoa mukaani etsinnöistä huolimatta löytänyt. Mihinköhän lie piilotettu? Hanskat mulla on ollut mukana jo muutaman viikon, ellei kädessä niin ainakin taskussa. Oikein ihanaa oli muuten aurinkoisen kirpeässä säässä. Luonto on niin superkaunis usvaisessa aamupakkasessa. Hiukan harmitti, ettei kamera ollut mukana. Olisin saanut monta hienoa kuvaa mm. hirviperheestä, joka ihan keskellä taajamaa asteli tyynesti vastaan. Mulla oli jälleen kerran nämä upeat elikot tavatessa tyyneys kyllä kaukana, ja viimeistään siinä vaiheessa tuli lämmin, jopa hiki, kun bongasin hirvimamman kaksin vasoin. Noh, selvisimme tälläkin kertaa kohtaamisesta kunnioituksen kautta kunnialla. Se on sitten meitsin ensimmäinen kunnon liikuntaviikko saatettu purkkiin! Kilometrejä tuli 25 ja kaloreita meni ~2650. Kokonaisuudessaan viikko sujui seuraavasti:

• su: aamulenkki ja sali (koko keho kerralla)
• ma: saliaerobinen (stepperi)
• ti: aamulenkki ja sali (rinta ja selkä)
• ke: iltalenkki
• to: sali (olkapäät ja kädet)
• pe: iltalenkki
• la: aamulenkki

Outoa, olenko mä oikeasti ehtinyt noin paljon! Ensi viikolle suunnitelmissa on neljä salia, kaksi lenkkiä ja yksi vapaa. Jahas, täytynee tästä suunnata valmistautumaan päivän sosiaalisiin tapahtumiin. Ei niin hirveästi nappaisi, mutta en halua tuottaa pettymystä ihmisille, joita nämä tapahtumat koskevat. Useimmiten jätän tällaiset menot väliin, jos ei huvita, mutta toisinaan vaan täytyy tehdä kompromisseja, vaikka vain itseään varten eläisikin. Musta on ikävä tehdä asioita vain muita miellyttääkseen ja siinä on mun mielestä tarpeeksi perustelua jättää menemättä, mutta mutta... tällä kertaa aion kuitenkin mennä ja kuka tietää, ehkäpä se on ihan hyväksi.

Näin ajatteli Hermis klo 10/02/2004 10:04:00 ap. 0 viestiä

Kaikki mulle heti tänne

No ei se olo siitä lenkistä paljoa parantunut, eli yhä väsyttää. Karmeeta, tää tuntuu jo vähän pelottavalta. Heti tulee mieleen, että mikäs nyt on vikana. Toivottavasti jotain todella nopeasti ohitse menevää. Lenkki kulki rennon mukavasti. On ollut jotenkin rennompaa menoa tauon jälkeen, erityisesti lantio on relannut. Ehkäpä ei oo lihat vielä niin tiukoilla, kun en ole raskasta punttia ottanut. Tai sitten johtuu melkoisesti tippuneesta vauhdista. Kivalta tuntuu kuitenkin :) Koska mä rakastan yli kaiken kaikenlaisia suunnitelmia, taulukoita, seurantoja, orjuuttavaa, jopa armeijamaista elämäntapaa, niin päätinpä sitten juoksunkin osalta pistää vähän suunnitelmallisuutta peliin. Ja koska en juoksusta oikeasti mitään ymmärrä, niin otinpa avuksi Asics valmentajan. Sinne vaan omat tiedot, nappia paina ja juoksuohjelma on valmis! Hieno homma! Ohjelman mukaan olisi tarkoitus nyt hölkötellä. Päälaji on edelleen body-puolella, joten jos juoksuhommat alkavat kovasti rassaamaan, niin ne lentävät pihalle oitis. Mulla on kuitenkin juoksut ja puntti toimineet loistavasti yhteen, joten siksi uskaltauduin kokeilemaan myös tällaista vähän tavoitteellisempaa jolkottelua. Nyt kun vielä saisi ton S625X:n tosta hyllyltä ranteeseen. Niin, ja sen uuden myllyn, jotta saan tuikitarpeellisen softan lykättyä jonnekin. Punttipuolella olen jälleen kerran enemmän tai vähemmän hukassa. Taaskaan en tiedä mikä se ykköstavoite on, ja nyt tässä mennään tyyliin yksi päivä yhtä, toinen toista, eikä valmista tule sitten millään. Tämä klassinen vastakkainasettelu massa vs. dieetti on jälleen hyvissä voimissa. Tiedän, että tässä täytyy nyt tehdä pikainen päätös ennen kuin huomaan taas muutaman kuukauden valuneen suteen. Jooooh.... miksei kaikkea voi saada samalla ja hetinyt?! Kaikki mulle heti tänne... kaikki mulle heti tänne... *hoil* EDIT 02.10. klo 10.07: Heh, taisipa illan hoilaukset mennä taas ihan mettään ;). Oisko "heti mulle kaikki tänne" se oikeampi versio...

Näin ajatteli Hermis klo 10/01/2004 10:23:00 ip. 2 viestiä

Voihan väsymys

Voi voi tätä väsyä... Testit on ohi ja kohta vapaapäiväkin ohi, jonka minä hölmö olen viettänyt nukkuen. Ehkä testien aiheuttama henkinen stressi laukaisi tämän ylettömän väsymyksen... tai sitten ne testin 2/1 osaa varten napatut pillerit. En tiedä, mutta harmittaa kuitenkin. Olisi ollut niiiiiin mukava nautiskella ekasta vapaapäivästä lähes neljään viikkoon. Yritänpä vääntää itseni jollain keinoin kevyelle lenkille... Josko vaikka sen myötä virta palaisi ja illalla irtoaisi hieman enemmän juttua ;)

Näin ajatteli Hermis klo 10/01/2004 02:18:00 ip. 0 viestiä