Nautinnot

Aloitin tänään tuon eilisessä postauksessa mainitsemani Seppäsen kirjan. Jo alkumetreillä tuli vastaan kappale, joka sopii aivan mainiosti lainattavaksi tänne. Ei siitä niin kovin montaa päivää ole kun pohdin yksittäisen hairahtumisen merkitystä kokonaisuuteen (kommenttiosastoa) ;). Seppäsen pohdinta saa ajattelemaan asiaa syvemmin; mistä se kurjuuden hetkellä nautittu suklaapatukka loppujen lopuksi kertookaan? "...Nälkää, janoa, vilua, pelkoa tai himoa järki ei säätele. Se voi vain vaikuttaa näiden tarpeiden tyydyttämiskäyttäytymiseen. Joihinkin mainittuihin toimiin saattaa liittyä jopa hyvinvointivaltiomme vaarantavia tekijöitä, riskejä, joita olemme valmiit ottamaan antautuaksemme irrationaalisen vietäviksi. Tällaisia piirteitä saatetaan kutsua vaikkapa nautinnoiksi. Uskottelemme itsellemme, että nautinnonhalulle antautumisessa on jotain samanlaista alkuperäistä kuin vietille antautumissa. Ehkä siinä onkin. Monet näistä nautinnoista ovat kuitenkin pelkästään opittuja, sosiaalisia ja siinä mielessä rationaalisempia kuin arvaammekaan. Viini on oikeasti pahanmakuista, mutta siitä voi oppia pitämään. Sen sisältämä alkoholi nopeuttaa oppimista. Ruuasta uskomme, että kulinarismin ja terveellisyyden välillä on ristiriita ikään kuin edellinen edustaisi jonkinlaista aistillista nautintoa ja jälkimmäinen puhtaaksi keitettyä järkevyyttä. Kulinarismi on kuitenkin samanlaista rationaalista valintaa ruuan suhteen kuin terveysintoilukin. Terveydeksi kutsuttua arvoa tärkeämpää sille on sosiaalisen hyväksynnän hakeminen syömisen ja ruuan ulkoisten piirteiden kautta. Rationaaliseen ajatteluun kykenemättömät eläimet sen sijaan syövät aina terveellisesti." Tämä viimeinen lause on mun mielestä äärettömän viehättävä. Lause pitänee täysin paikkansa kun puhutaan ns. villieläimistä, mutta miten onkaan asia kotieläimien ja lemmikkien kohdalla? Kykenevätkö ne rationaaliseen ajatteluun? Mene ja tiedä, mutta ainakin vieressäni nököttää kaksi karvanaamaa, jotka osaavat mitä parhaiten kerjäämisen jalon taidon. Eivätkä ne tavallista "terveellistä" ruokaa kerjää vaan herkkujen eteen mielistelevät :D Kyseiseen lauseeseen liittyy myös jotain mielettömän alkukantaista ja puhdasta. Mä olen aina ihannoinut kaikkea alkukantaista. Musta olisi hienoa olla itse alkukantaisempi. Harmittaa etten ole. En vain pysty siihen. Pidän aivan liikaa mukavuuksista ja nautinnoista. Olen kaiketi oppinut niihin. Ehkäpä vielä joskus onnistun myös oppimaan pois niistä. Millaista olisikaan elää puhtaasti vaistojen varassa?

Näin ajatteli Hermis klo 10/23/2004 10:25:00 ip.