Lauantai-illan anxietas

Enpä ollut juttutuulella kun tänään rientoihin lähdin, mutta sieltä pois tullessa olin enemmän kuin tyytyväinen, että menin, vaikka ei niin kovasti aluksi huvittanutkaan. Tapasin joukon ihania ihmisiä, samanhenkisiä loistavia tyyppejä, joiden kanssa on useat vuodet samaa polkua kuljettu. Useita heistä en ollut tavannut aikoihin ja mukava oli huomata, että myöskin he yhä jaksavat tätä tietä taivaltaa. Olipa todella hieno ja lämminhenkinen tilaisuus, jossa hengenravinnon lisäksi sai myös todella maukasta ja terveellistä purtavaa ihan niinkuin asiaan kuuluikin. Jälkkäriksi saimme tosin mahan täydeltä makiaa. Ja siinäpä oli porukalla jännäämistä, jotta "sortuisinko" myös minä kermaunelmaan. Eipä mulla itselläni käynyt missään vaiheessa edes mielessä, että jättäisin jälkkärin väliin ennen kuin joku asiasta mainitsi tyyliin "Tiukka linja pitää vai?". Heh, itse olin hetken aikaa jopa kauhuissani siitä, kuinka itsestään selvänä moni makeasta kieltäytymisen kohdallani piti. Noh, toivottavasti tämän päiväisen käytökseni ansiosta myös mielikuvat musta pehmenivät. Tänäänkin PITI tehdä vaikka mitä, mutta mitään en oo tehny. Outo levottomuus ja hermostuneisuus vaivaa. Yritän aloittaa asioita, mutta en sitten jaksakaan kauaa niiden kanssa väkertää. Ajatukset ovat jo huomisessa työpäivässä. Maanantaina on siirretyn presentaation uusi deadline, ja mun on aivan pakko saada hommat huomenna purkkiin meni miten pitkään tahansa. Ei ihme, että ahdistaa enkä pysty keskittymään mihinkään. Toivon, ettei tämä päivä loppuisi ikinä. Turha taitaa olla sekin toive. Eniten tässä stressannee se, että lopputulos ei ole ainoastaan musta kiinni enkä ole vielä viitsinyt avata duunimeilejä tarkistaakseni kuinka muut asianosaiset ovat omat hommansa hoitaneet. Jos jokin kusee tässä vaiheessa, niin enää sille ei ole juurikaan mitään tehtävissä. Koko tuleva työviikko ahdistaa muutenkin; ihan liian paljon tekemistä ja ihan liian paljon epäselviä asioita. Mä oon oikeasti pulassa, enkä tiedä miten ryömisin kuiville. Tilanteen vakavuudesta kertonee se, että lääkeaineiden totaalikieltäytyjänä on jopa mielessä käynyt, että mitä valmistetta voisin käydä lääkäriltä pyytämässä selvitäkseni tulevasta hengissä. Tai ainakin helpommin. Se, jos joku on todella pelottavaa... ja kohtapuoliin nostaa myös itseinho rumaa päätään. Huoh.. mä jatkan ahdistusta onnellisen tietoisena kuitenkin siitä, että huomenna mulla on joka tapauksessa muutama tunti aikaa relata. Menen salille. anxietas = ahdistuneisuus, tuska, tuskaisuus, levottomuus, huolestuneisuus

Näin ajatteli Hermis klo 10/02/2004 10:45:00 ip.