Leppoisasti löhöillen

Täytyypä vielä sen verran lisätä tohon eiliseen susi -postaukseen, että tällä kertaa kyse ei ollut työympäristöstä, kuten jokunen ehkä saattoi ajatella. Kyse oli erään suljetun keskustelufoorumin tapahtumista, mutta eipä niistäkään sen enempää, koska asiat on nyt selvitetty ja kaikki osapuolet tilanteeseen ilmeisen tyytyväisiä. Ei tosin sen puoleen, etteikö samanlainen tilanne silloin tällöin tule vastaan myös irl. Sattuuhan näitä ja elämäksi sitä kai kutsutaan. Toisinaan kyllä tuntuu, että elämä susilaumassa olisi huomattavasti ihmislaumassa elämistä helpompaa. Säännöt susiyhteisössä lienevät huomattavasti meidän yhteiskuntaamme yksinkertaisempia. Kroppa on kipeä. Jalat alkavat vähitellen jo toipumaan, pohkeet ovat edelleen jumissa. Kaksi peräkkäistä treenipäivää ei tässä vaiheessa ollut ehkä kovin hyvä ajatus muutoin kuin henkisen hyvinvoinnin kannalta. Toissapäivänä raskas rinta ja selkä, eilen raskas olkapäät ja kädet sillä seurauksella, että nyt koko yläkeho tuntuu halvaantuneen. Noh, ainakin tiedän jotain tehneeni :). Tänään viettelen lepopäivää löhöasennossa todennäköisesti loppuillan vain TV seuranani. Huomenna olisi taas jalkahässäkkää tiedossa ja lauantaille sitten jälleen mukavasti keskipitkää lenkkiä pukkaa. Jos pukkaa. Syömiset ovat sujuneet hyvin ja ongelmitta. Proteiinit ovat olleet yläkantissa, mutta muuten on sujunut suunnitelmien mukaan. Kalorit ovat asettuneet sinne 1600 kcalrin pintaan ja hiukan tämä kehitys nyt huolestuttaa; paino on edelleen tasaisessa nousussa. Eihän tässä muutaman päivän jälkeen mistään kehityksestä mitään voi sanoa, mutta ihmismieli on malttamaton. Saapa nähdä uskaltaudunko tulevana viikonloppuna mihinkään mittauksiin, saati sitten kameran eteen. Valmistautukaa kuitenkin pahimpaan; Hermeliini saattaa näyttäytyä nollakunnossa!

Näin ajatteli Hermis klo 10/07/2004 05:47:00 ip.