Koskenlaskua Antalyassa

Vieraskirjassa lyhyesti juttua koskenlaskukokemuksista.

Näin ajatteli Hermis klo 8/31/2004 09:50:00 ip. 0 viestiä

Vastaus

On aika paljastaa pienen "veikkauskisan" oikea vastaus! Kysymyshän kuului, jotta mitä tein kun tässä koneen ääressä eilen tuskailin muutaman vaihtoehdon välillä. Suuri kiitos kaikille neljälle viitseliäälle ja uskaliaalle vastaajalle! Olette ansainneet ehdottoman VIP-jäsenyyden Hermiksen VIP-osioon! Nyt se VIP-osio täytyisi vielä pistää pystyyn... Aika hyvin veikkasitte! Varsinkin kohta A oli hyvä valinta, koska sellaista ei edes ollut, hehhehhehh...! Noh, tulkitsen tässä tapauksessa A:n tarkoittaneen ykkösvaihtoehtoa, joka oli oikein. Lähdin sen kaiken tuskailun jälkeen kävelylenkille, jota ei kuitenkaan ihan välttämättä olisi pitänyt tehdä. Toisin kuin Veera veikkasi, niin en nukkunut hyvin, enkä herännyt aamulla pirteänä. Olen nimittäin tällä hetkellä 38 asteen kuumeessa, joka antoikin mukavasti selitystä tuolle eilisen vetämättömälle olotilalle. Kurkku on ollut järjettömän kipeä, kuten koko kroppa muutenkin. Päätä särkee ja nenäkin alkaa olla mukavasti tukossa. Eli ihan klassisen flunssan oireista lienee tässä kyse. Ja pitkin hampain napsittujen Ketorinien turvin raahauduin vielä iltapäivän palaveriin. Sitäkään ei olisi pitänyt tehdä! Kotiin palattuani olo oli kuin tapetulla madolla - on edelleen. Näin siinä taas kerran kävi. En sano, että lenkin skippaaminen olisi mitenkään estänyt flunssan iskemistä, mutta kertoo jälleen kerran siitä, kuinka kehoa pitäisi vaan pystyä kuuntelemaan. Jos on ikävä olo, niin jotain on usein pielessä fyysisellä tai henkisellä puolella. Itse väitän jatkuvasti kuuntelevani kehoa, mutta taidan kuitenkin puhua pelkkää bullshittiä! Sanan PAKOTTAA olisi pitänyt saada herätyskellot soimaan, mutta ei... Noh, oppia ikä kaikki! Ehkä jo ensi kerralla pystyn hyväksymään sen, että en ole täysissä voimissa ja toimimaan sen mukaisesti. Toivottavasti te, rakkaat ihmiset, olette tässä asiassa paaaaaaljon mua viisaampia. Huomenna kyllä skippaan kaikki tärkeätkin palaverit ja keskityn sairastamiseen.. siis parantumiseen ;)

Näin ajatteli Hermis klo 8/31/2004 07:51:00 ip. 0 viestiä

Mitä teki Hermis?

1. Pakotti itsensä lenkille
2. Tyhjensi ruokakaapit
3. Ei kumpaakaan edellä mainituista

Pistäkäähän veikaten... Oikea vastaus huomenissa.

Edit 31.08.04 klo 13.10: Voi tylsyys teitä hyvät ihmiset! Tähän mennessä 60 kävijää, joista vain yksi on vaivautunut veikkaamaan kuinka mulle eilen lopulta kävikään! Plaaaah... Oisitte nyt ees vähän pistäneet piristystä ;). Musta ois ollut mukava tietää, kuinka hyvin olette oppineet lukemanne perusteella tulkitsemaan aivoituksiani. Mutta joo... lähdenpä tästä palaveeraamaan, vaikka en ihan oikeasti siihen edes kykenisi. Iltaan siis!

Näin ajatteli Hermis klo 8/30/2004 10:27:00 ip. 4 viestiä

Down

Äääääh... eka normaali arkipäivä (=työpäivä) takana ja mä oon niiiiin down. Mikään ei huvita ja mikään ei kiinnosta. Väsyttää, mutta uni ei tule silmään vaan horroksen sijaan iskee paniikki ja hermostus. Pää on pyörällä, en saa ajatuksista kiinni, vääntelehdin ja kääntelehdin ennen kuin menee hermo ja nousen jälleen ylös jaksamatta tehdä yhtään mitään. Ajatustoiminta muistuttaa lähinnä silputtua filminauhaa, jossa ei ole alkua eikä loppua, ei päätä eikä häntää. Odotan, ja god only knows kuinka paljon toivon, että tämä olotila väistyy ja musta tulee taas normaali energinen itseni. Se sama tyyppi, joka jaksaa nipottaa jokaisesta pikkuasiasta, punnita keittövaa`alla yksittäiset pähkinätkin, juosta lenkin loppuun saakkaa ainoastaan koska on niin päättänyt ja vääntää sen viimeisenkin punnerruksen, vaikka keho ei enää oikeasti jaksaisikaan. Se tyyppi on nyt pahasti kadoksissa ja täytyy vaan toivoa, että löytää kotiin mahdollisimman pian. Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että tämä olotila on todella pelottava. En voi ymmärtää, miten kahden viikon akkujen lataamisella voi olla täysin päinvastainen kuin toivottu ja odotettu vaikutus. Matkalla en kertaakaan tuntenut väsymystä, enkä varsinkaan tällaista totaalista uupumusta, jota olen tänään potenut lähes koko päivän, vaikka unet siellä pyörivät ihan säännöllisesti kuuden tunnin nurkilla. Viime yönä vedin kahdeksan tunnin unet jo olo on kuin ei olisi nukkunut vuoskausiin. Joo, hirveetä marinaa, mä tiedän, mutta josko edes tämä mankuminen auttaisi hitusen. Syömiset ovat edelleen todella syvältä, lenkkiin ei ole minkäänlaista inspiraatiota, paino on nousussa (eikä ihme!) ja odotan jo nyt kauhulla huomista treeniä, josko siitä nyt ylipäätään tulee huomisen iltapäiväpalaverin jälkeen yhtään mitään. Iltapäiväpalaverit ovat pahimpia. Ne vievät mehut usein koko illaksi. Mitäs nyt sitten? Pakotanko itseni raittiiseen ilmaan köpöttelemään vai jatkanko haahuilua ja ruokakaappien systemaattista tyhjentämistä? Huoh.. kun ei jaksais oikein kumpaakaan ;)

Näin ajatteli Hermis klo 8/30/2004 08:09:00 ip. 0 viestiä

Loma- ja lomanjälkeiset treenit

Kristiina kyseli vieraskirjassa loman jälkeisistä treeneistä, joten ajattelinpa samantien raportoida tänne blogiin sekä lomalla tapahtuneista treeneistä että tulevista suunnitelmista treenien suhteen. Lomasta tulikin treenitäyteisempi kuin olin odottanutkaan johtuen paljolti hotellin tarjoamista liikuntamahdollisuuksista. Sykemittariin kertyi liikuntakaloreita kahden viikon aikana ~4600 kcal ja aikaakin näyttää kuluneen liikuntoihin 13 tuntia. Noh, siinä ei ole vielä ihan kaikki, koska unohtelin laittaa mittaria toisinaan päälle ajoissa enkä käyttänyt sitä uidessa tai esim. useita tunteja kestäneessä koskenlasku-urakassa, jossa sain tehdä töitä oikein olan takaa koskioppaan sijoittaessa mut toiseen riviin isojen miesten keskelle. Samainen opas muuten tarkisti lajini ennen melonnan aloittamista luullen mua ensin jonkin sortin yleisurheilijaksi (vertasi Olympiakisaajiin, hehhehhh) . Myös vuorikiipeilijäksi ja professional personal traineriksi matkan aikana ehdittiin "tituleerata", heh. Varsinkin toi vuorikiipeilijä oli musta tosi hauska, koska mielikuvani kiipeilijöistä on melkoisen erilainen kuin oma peilikuva :D. Eli treeniä riitti lähes joka päivälle, ainoastaan auton vuokrauspäivänä jäivät muut liikunnat paitsi historiallisilla muistomerkeillä ja ostoskeskuksissa vaeltelu väliin. Myös yhden korkean kuumeen päivänä jouduin liikunnat skippaamaan. Tavallisesti tein kaksi varsinaista treeniä päivässä ja lisäksi vielä jonkin verran uintia ja vähän enemmän vedessä muuten vaan teutarointia päälle. Tein myös periaatepäätöksen, että en käytä hissiä vaan kapuan kaikki lähes sata porrasta huoneeseen ja sieltä pois. Tässä onnistuin melko loistavasti ja reissuista ehkä vain 5% tuli kuljettua hissillä, ja niistäkin suurin osa sairaspäivinä (vatsakrampit, ripuli + kuume --> lääkäriin --> lääkkeet). Treenirutiini vakiintui nopeasti. Aamulla klo 6-6.30 herätys (ilman herätyskelloa!) ja lenkille joko rantaan tai yleisemmin hotellialueen ulkopuolelle toisinaan todella hengenvaaralliselle tienpientareelle (kahjot turkkilaiset auton ratissa, prkl!!!) . Lenkit olivat suhteellisen lyhyitä 35-50 minuutin juoksulenkkejä ja pariin otteeseen kävelylenkkejä kun olotila sairastelun jäljiltä oli vielä turhan heikko juoksuun. Päivän toinen treeni tapahtui noin klo 18-18.30, jolloin vuorossa oli joka toinen päivä saliharjoitus ja joka toinen päivä juoksua; sprinttejä, intervalleja, loikkia ja/tai tempoa jalkapallokentän nurmella. Hotellilta löytyi tosiaan jonkinmoisen varustuksen omaava sali, jossa tein pääasiassa seuraavanlaisen treenin:

• penkki tangolla tai vinopenkki koneessa
• ylätalja leveällä myötäotteella
• ylätalja kapealla vastaotteella tai kulmasoutu käsipainolla
• pystypunnerrus koneessa
• vipunostot
• hauiskääntö tangolla
• dippi dippitelineessä
• vatsarutistuksia

Jalkoja en treenannut salilla ollenkaan. Ne saivat aivan tarpeeksi harjoitusta juosten, erityisesti sprinteistä sain reidet mukavasti kipeiksi. Salitreeni oli suhteellisen kevyttä 2-3 sarjaa 10-15 toistoilla. Muutaman kerran kävin myös lämmittelemässä ennen salia step-aerobicissa ulkona polttavassa auringon paahteessa uima-allasalueella. Muita hotellin tarjoamia liikunnallisia aktiviteetteja olivat mm. aamujumppa, vesijumppa, rantalentis, petanque, jalkis, tennis, pingis, dart, jousiammunta, ammunta, itämainen tanssi ja koko liuta erilaisia leikkimielisiä pelejä ja kisoja uima-allasalueella päivän mittaan. Näin siis matkalla, mutta mitä jatkossa? Toistaiseksi olen päättänyt jäädyttää juoksuharjoittelun, koska sain penikat loman juoksumäärällä ikävästi kipeiksi, vaikka harjoittelin paljon myös pehmeällä alustalla. Nyt katsellaan rauhassa ja odotellaan niiden parantumista ennen kuin lähden täällä asfaltilla tarpomaan. Salilla olen tänään jo käynytkin ja treeni kulki kohtalaisesti, vaikka ei aivan samaan malliin kuin ennen matkaa. Painot pystyin pitämään entisellään, mutta toistoissa jouduin tinkimään useissa liikkeissä 15 tavoitetoistoista 12:sta. Ohjelmana aion parin seuraavan viikon aikana noudattaa ennen lomaa käyttämääni "non-linear periodized multiple-set training" -ohjelmaa (koko keho kerralla). Katsotaan sitten muutaman viikon päästä jatkoa. Syömiset eivät ole suunnitelmista huolimatta sujuneet tänään nätisti vaan tuliaissuklaat ovat edelleen maistuneet aivan liian hyvälle. Yritän olla itselleni armollinen ja antaa sopeutumisaikaa viikon verran ennen kuin lähden jälleen taulukoimaan syömisiä. Painoahan ei ole tullut mitenkään järkyttävästi lisää, mutta treenatessa keho näytti todella pehmeältä; ei tietoakaan lomaa edeltäneestä lihaserottuvuudesta. Mutta siitäkään ei kannata hätäillä, koska en tiedä kuinka sekaisin keho koko reissusta, sen aikaisista ja viime päivien syömisistä oikeastaan on. Laittelen vähitellen lisää näitä matkajuttuja. Kahden viikon ajalta riittää kuitenkin niin paljon kertomista, että kertapostauksesta tulisi megapitkä.

Näin ajatteli Hermis klo 8/29/2004 10:56:00 ip. 0 viestiä

Loman jälkitunnelmia

Noniin, nyt olen toipunut akuuteimmasta matkarasituksesta sen verran, että yritän hieman kuvailla näitä loman jälkifiiliksiä. Ensinnäkin lomailu tai lähinnä matkailu on henkisesti sairaan rankkaa; sellaista vuoristorataa, että vahvempaakin heikottaa. Ensin valitset lomakohteen ja olet ilosta, innostuksesta ja onnesta täysin mykkyrällä etkä jaksaisi millään odottaa pääseväsi matkaan. Sitten tulee matkalaskun aika, joka pistää miettimään, että mihinkä sitä taas tuli noinkin mukava summa tuhlattua ja mitä kaikkea muuta mukavaa sillä olisi voinut hankkia. Seuraavaksi seuraa seesteisempi vaihe ennen kuin matkastressi iskee oikein kunnolla; mitä kaikkea pitää vielä hoitaa ennen matkaa ja mistä kaikesta joudun matkan ajaksi luopumaan. Ugh! Tämä vaihe oli tänä vuonna erityisen vaikea johtuen todennäköisesti pitkään jatkuneesta tarkasti rutinoidusta, kontroloidusta ja "tilitetystä" elämäntyylistä. Noh, tämä ahdistus helpotti yllättävän nopeasti matkakohteeseen päästyäni. En yksinkertaisesti ehtinyt, jaksanut ja viitsinyt vaivata päätäni kaiken maailman stressitekijöillä, koska tarjolla oli niin paljon uutta, kivaa, ihanaa, jännää... Arkielämä unohtui täysin ja siinä mielessä loma oli mitä onnistunein, vaikka muutoin eteenpäin rullaavien lomapäivien myötä kuvioon ilmestyi ei-niin tai oikeastaan ei-ollenkaan-ihania asioita. Paratiisi alkoi tietyin osin muuttua painajaiseksi... Nyt on menossa vuoristoradan viimeinen syöksy, joka oli todennäköisesti eilen jyrkimmillään, mutta alkanee tässä vähitellen ajan myötä loiventua. Eilinen ja oikeastaan jo lähtöä edeltänyt vuorokausi oli niin täynnä ristiriitaisia tunteita, että ahdistuin pahemman kerran ja yritän edelleen pyristellä tästä paluu todellisuuteen -masennuksesta irti. Tunteet heittelivät laidasta laitaan; ensin halusin kotiin, sitten en ja jo seuraavassa hetkessä jälleen toisinpäin. Tällä hetkellä olisin edelleen mieluummin Turkin polttavan auringon alla kuin kotona. Eilistä ahdistusta lisäsi entisestään pimeä ja sateinen päivä. Kontrasti vain muutamia tunteja aikaisemmin vallinneeseen tilanteeseen oli niin suuri, että siihen oli todella vaikea sopeutua. Eilinen menikin sitten nukkuessa, haahuillessa ja suorastaan sikamaisesti karkkia, nakkisoosia ja pizzaa ahmiessa. Tänään olen jälleen palannut kaurapuuron pariin, joka ihan oikeasti maistui aivan järkyn hyvälle! Olen yrittänyt miettiä miksi paluu tuntuu niin älyttömän vaikealle, vaikka jo muutamaan otteeseen matkan aikana halusin todella kovasti kotiin. Ilmastomuutos tulikin jo mainittua ja toinen ikävältä tuntuva asia on paluu arkeen. Lomalla olotila on kuitenkin niin vapaa ja "vastuuton". Kotona alkavat jälleen työt ja asiat täytyy hoitaa aivan eri tavalla kuin lomalla. On aikatauluja, joita pitää noudattaa etkä voi tehdä asioita silloin tai siten kuin itsestä tuntuisi mukavimmalta niitä tehdä. Täytyy huolehtia ja muistaa miljoona eri asiaa. Suomalainen arki on mun mielestä kyllä järjettömän stressaavaa; paljon velvollisuuksia, rajoituksia ja vastuuta. Hmmmm... tai ainakin mun arki on järjettömän stressaavaa. Ja varmasti pahinta on ettei sitä itse edes tajua vaan sitä only goes with the flow ennen kuin jotain merkittävästi erilaista tapahtuu ja on tavallaan pakko pysähtyä miettimään asioita eri kantilta ja syvemmin. Hmmm... vaikka toisaalta on se varmasti arki missäpäin maailmaa tahansa stressaavaa. Tahtoo vaan unohtua, että lomalla ei tarvitse juurikaan kohdemaan arkeen ainakaan suoranaisesti osallistua. Suuren osan ahdistuksesta aiheuttaa myös ero uusista ja jo lyhyessä ajassa merkittäviksi muodostuneista ihmissuhteista. Tuntuu, että moni asia jäi tiettyjen ihmisten kanssa aivan kesken. Ero tuntuu niin lopulliselta, aivan kuin toinen olisi kuollut, vaikka loppujen lopuksi kyse on vain muutamista tuhansista kilometreistä. Tietysti meilit, tekstarit ja puhelutkin helpottavat yhteydenpitoa, mutta asia ei kuitenkaan ole sama kuin face to face kommunikointi tai erilaisten asioiden tekeminen ja kokeminen yhdessä. Jotenkin mulla on myös sellainen kokemus, että aluksi yhteyttä pidetään tiiviistikin, mutta vähitellen se kuitenkin hiipuu, ja se jos jokin tuntuu surulliselta jo tässä vaiheessa. Nämä uudet ihmissuhteet toki antavat ja opettavat jo lyhyessäkin ajassa paljon, mutta silti saattaisi olla parempi olla kokonaan kohtaamatta mukavia ihmisiä (tässä tapauksessa jopa sielunkumppaneita) kun heistä joutuu joka tapauksessa luopumaan. Y-ääääh! Kohta tulee iso itku, joten parempi varmastikin lopettaa näiden asioiden pohtiminen ja keskittyä pyykkivuoren purkamiseen. Laitan matkaraporttia myöhemmässä vaiheessa (jos siihen vaan kykenen ;)) ja mieli tekisi myös jotain kuvasivustoa vääntää, mutta todennäköisesti ajan puute vesittää tämänkin ajatuksen :( EDIT: Paino oli tänä aamuna 55,5 kg kun se ennen matkaa oli matkapäivänä 54,7 kg ja alimmillaan 53,8 kg. "Oikeasta" painosta on vaikea sanoa eilisen mässyn, lennon ja sekaisen unirytmin vuoksi. Myös kreatiini on ollut poissa kuvioista loman ajan. Ensi viikon keskipaino antanee paremmin suuntaa painosta, ja yritänpä lähiaikoina saada myös rasvat mitattua niin selviää myös matkan aiheuttama kehonkoostumuksen muutos.

Näin ajatteli Hermis klo 8/29/2004 10:46:00 ap. 1 viestiä

Loma ohitte

I`m back! Siinäpä ne tärkeimmät tähän hätään, heh ;) . Lisää juttua kun olen toipunut kolmen tunnin yöunista ja aamuyön matkustamisesta. Nyt punkkaan ja unta nuppiin!

Näin ajatteli Hermis klo 8/28/2004 12:20:00 ip. 0 viestiä

Terveisia auringosta!

Ou wau, this is sooooo cool! Jees, lomalla ollaan ja puitteet on kerrassaan upeat! On nakoalaa, beachia, aurinkoa, lampoa, mielettomasti ruokaa (hyvaa ruokaa), siistia ja kaikinpuolin upeaa. Mika parasta niin hotlasta loytyy ihan kohtuuvarustettu punttis, jota tosin olen vasta paassyt ikkunan takaa hieman ihailemaan, koska putiikki on auki vain muutamia tunteja paivassa. Ensimmaisen lenkin sen sijaan ehdin aamulla rannalla kiskaisemaan. Ranta on taalla hiukan hankala juosta (loysaa hiekkaa ja vino kovemmalta osalta), joten huomenna jatkan varmaankin tayskokoista jalkiskenttaa ympari (nurmea). Ainiin ja juoksusta tulikin mieleen, etta ostinpa sitten sen Polarin 625X:n lentokentalta! En oo sita kuitenkaan viela paassyt kokeilemaan kun en oo jaksanut opiskella kayttoohjeita. Kaipa tassa parin viikon aikana sen verran ehtii! Taalla on myos paljon ohjattuja jumppia, peleja ja muuta mukavaa ohjelmaa :) Ja ruokaa! Ja juomatkin viela kuuluvat hintaan. Erilaisia syomistapahtumia riittaa koko paivalle aamiaisesta, brunssin kautta lounaalle, sitten teatime tai snackseja valinnan mukaan, illallinen, iltapalaa, yopalaa... Taalla voisi valehtelematta viettaa koko paivan syoden!!! Ruoka on hyvaa ja vaihtoehtoja on joka aterialla ainakin 50 erilaista ruokalajia. Salaattipoyta on kattava ja todella herkullinen, joten yritan pitaytya silla puolen ja ottaa mukaan protskupitoisia sapuskoja, eilen kalaa, tanaan lounaalla kalkkunaa ja aamiaiseksi eri tavoin valmistettuja munaruokia. Tosin jalkiruokapoyta on ihan yhta kattava ja taytyy tunnustaa, etta en ole sen kutsua taysin voinut vastustaa. Muutamia kakkuja ja leivoksia ja vastapaistettuja lampimia donitseja on tullut maisteltua... heh. Jepu, jepu, siina pikakuulumiset. Nyt alkaa step-aerobick!

Näin ajatteli Hermis klo 8/15/2004 04:47:00 ip. 3 viestiä

Lomalla 14.8. - 28.8.

Noniin, vihdoinkin alkaa mimmi olemaan lähtövalmiina! Pyykit on vihdoin pesty, kuivattu ja tarpeelliset vetimet jopa mukaan pakattu. Koti on pikasiivottu, karvanaamat toimitettu vanhemmille hyvään hoitoon ja jääkaappi tyhjennetty roskikseen. Työtkin olen saanut hoidettua siihen malliin, että lomalla ei oikeasti ole tarvis niitä miettiä. Eri juttu on, jotta mietinkö niitä siitä huolimatta ;) Nyt muutama tunti unta nuppiin ja sitten nokka kohti Turkin rannikkoa! Todennäköisesti en tule ainakaan kovin ahkerasti seuraavien kahden viikon aikana päivittämään blogia, paitsi siinä tapauksessa, että lomalla on huisin tylsää ;). Todennäköisimmin löydät uutta juttua täältä seuraavan kerran lauantaina 28.8. tai viimeistään sunnuntaina 29.8. Ja silloin onkin aika kertoa loman jälkeiset faktat ja fiilarit! Pitäkää huoli itsestänne ja treenatkaa kovaa ja korkealta munkin puolesta! No mercy! Back to the basics ja keep it simple!!! Mie meen...

Näin ajatteli Hermis klo 8/14/2004 01:03:00 ap. 1 viestiä

Lomalähtö lähenee

Nyt ei mene hyvin. Hmmmm... eipä ole tainut koko viikko tai ainakaan loppuviikko sujua kovin loistavasti. Enkä edes tarkalleen tiedä mistä homma nyt kiikastaa. Ehkäpä siitä, että ruokailut eivät ole sujuneet oikein rutiinien mukaan vaan viikkoa ovat sekoittaneet jos jonkinlaiset "velvollisuudet". Keho on ainakin taas aivan sekaisin ja se sitten tuppaa heijastumaan mielialoihinkin. Painoa on ihan hirveästi edelleen, housut kiristävät ikävästi ja olo on todella väsynyt, vaikka ihan kohtuullisesti olen nukkunut. Voimaton on varmaankin oikeampi sana kuin väsynyt. Tai ehkäpä molemmat ovat tällä hetkellä ihan käyttökelpoisia. Joka tapauksessa, jopa käveleminen on tänään ollut tuskallista (koivet spagettia), puhumattakaan reilun kuuden kilon painoisen karvanaamaan rahtaamisesta portaita ylös, huh! Saattaahan tässä taas olla kyse myös jonkinasteisesta ylirasitustilasta. Kolmen k:n (koko keho kerralla) ohjelmaa on nyt takana kuukauden päivät ja siihen vielä juoksulenkit päälle keskimäärin 20-25 km viikkoa kohden. Lepopäiviä on viikkoon mahtunut yleensä yksi. Tosin on sitten niitäkin päiviä, jolloin olen tehnyt sekä ilta- että aamutreenin. Mutta eiköhän tilanne tässä loman myötä korjaannu. Olen toki tehnyt jonkinlaiset suunnitelmat lomaliikkumisista ja syömisistä, mutta aikaisempien kokemusten mukaan voin kertoa, että suunnitelmat ovat harvemmin toteutuneet, heh. Kun on kuumaa ja kaikkee.. ;) Tehdäänpäs tähän vielä suunnitelmien pikakertaus, jotta voidaan helposti loman jälkeen tsekkailla kuinka hyvin ne tällä kertaa pitivät paikkansa. Eli liikunta pohjautuu U.S. Navy Seal -tyyppiseen harjoitteluun, jota olisi tarkoitus harjoittaa keskimäärin kolme kertaa viikossa. Jos homma kulkee, kuumuus ei haittaa eikä muuta tekemistä ole, niin lisäksi voin juoksennella muutamia yksittäisiä lenkkejä. Mutta tavoitteena on siis tuo kolme kokonaisvaltaisempaa treeniä (lenkki+lihaskunto+uinti) viikkoa kohden. Ravintopuolella en ole tehnyt mitään tarkkoja suunnitelmia, koska on aina vaikeaa tietää etukäteen mitä tarjolla ylipäätään on. Mutta suuremmat linjat olen kyllä vetänyt ja näitä pyrin mahdollisuuksien mukaan noudattamaan. Lupaan kuitenkin ottaa lungisti ellei homma ihan just näin sujukaan. Pyrin siis syömään tasaisin väliajoin eli noin kolmen tunnin välein samoin kuten kotonakin ja siten, että aamusta valitsen munaruokia, lounaaksi kalaa ja illalliseksi lihaa. Lisukkeiksi pyrin valitsemaan joko pelkästään kasviksia (tuoreita tai kypsennettyjä) tai pienen määrän riisiä tai perunaa. Jälkiruoan syön vain yhdellä aterialla ja välipaloiksi valitsen mieluummin hedelmiä ja hedelmämehuja (mahdollisesti jopa salaattia, jos sitä tarjolla on) kuin pizzaslicen, toastin tai hampurilaisen. Alkoholin kanssa ei tarvitse edes miettiä mitä teen, koska se ei ole koskaan ollut minkäänmoinen ongelma. Yhteen siideriin en kuole ;). Juomapuoli muuten taitaa olla pitkälti veden varassa ja satunnaisesti maistuu varmasti light limpparikin. Siinä ne! Lomatavoitteet! Eivätkä ole edes kovin kohtuuttomia, vai mitä? Mukaan aion ottaa sykemittarin, jonka laskurit nollaan ennen ensimmäistä lomalenkkiä, kaikki lenkkivarusteet tietysti, juomavyön, vetoremmit (leukoja varten) ja pari jännäriä sekä noin kolmesataa sivua sopivasti ;) tieteellisiä viittauksia sisältävää tekstiä liittyen ruokavalioon ja kehotreeniin. Tarkoituksena on tietty hieman pohtia syyskauden tavoitteita, treenejä ja syömisiä. Jahas, josko sitä tässä vaiheessa kävisi vetäisemässä viimeisen hipsuttelulenkin ennenkuin ilma viilenee ihan hirmuisesti.

Näin ajatteli Hermis klo 8/13/2004 07:30:00 ip. 1 viestiä

Loma-ahdistusta

Uuuuuuh... mikä päivä. Onneksi se on jo melkein ohitse. Aamu alkoi niinkin hehkeästi kuin hammaslääkärillä. Mulla on jo jonkin aikaa ollut kiusanani lohjennut hammas, jota en muka ole ehtinyt korjauttamaan. Jokin aika sitten tämä jo kertaalleen paikattu hammas mureni entisestään, jolloin päätin mennä hoitamaan sen kuntoon ettei ainakaan lomalla ala vaivata. Hammassärky kun ei ole mikään nautittava juttu. Noh, homma hoitui 15 minuutissa ja jäin todella miettimään, miksi ihmeessä hammaslääkäriin on jotenkin aina niin ylettömän vaikeaa mennä, vaikka kaikki on yleensä ohitse todella nopeasti. Hieman tämä hammas on päivän mittaan kipuillut ja ollut purenta-arka, mutta hammaslääkärin mukaan tämä kuuluu kuvioon ja saattaa kestää jopa pari kuukautta! Toivottavasti ei sentään niin kauan... Tarkoitus oli tänään työskennellä kotoa käsin, mutta kuinkas ollakaan, kaikki tarvittava materiaali oli toimistolla, joten sinne sitten aikomuksena vaan hakea matskut ja tulla saman tien kotiin jatkamaan. Eihän homma kuitenkaan näin mennyt vaan tein täyspitkän päivän toimistolla ilman evään muruakaan. Onneksi mulla on siellä hätävarana protskupatukkaa ja -juomaa, joten ihan ilman ei tarvinnut olla. Hätätapauksessa olisin voinut tietysti myös tyhjentää firman keksivaraston, mutta tyydyin tällä kertaa vain pariin hassuun maistiaiseen, jotka nekin tietysti olivat liikaa. Noh, anyway, koska elin päivän näillä proteiinikorvikkeilla niin protskut nousivat tänään niinkin korkealle kuin 180 grammaan ja reippaasti yli 50 E%. Tänään olisi oikeasti ollut hiilaritankkaus, mutta päätin jo aamulla unohtaa sen, koska eilen tuli nautittua melkoisesti hiilaripitoista sapuskaa. Kaipa nämä päivät sitten tasoittivat toisiaan... Matka-ahdistuskin alkaa nousemaan lähes sietämättömiin. Osaksi ahdistusta aiheuttavat ne miljoonaa asiaa, jotka ennen matkaa (eli huomenna) olisi ihan pakko hoitaa, eikä edes olisi vaan ON IHAN PAKKO hoitaa. Toinen, ja edellistä huomattavasti suurempaa ahdistusta aiheuttaa tieto siitä, että en seuraavien kahden viikon aikana pääse treenaamaan kunnolla (korvike on aina korvike) enkä pysty mitenkään kontroloimaan ravintoainesuhteita tai kaloreita, enkä välttämättä edes vaikuttamaan siihen, mitä joudun syömään. Tiukkaa tekee myös henkilövaa`an jättäminen kotiin.... ja excel -taulukoiden ja käyrien... ja kaiken muun niin olennaisena osana elämääni kuuluvan. Olen oikeasti aivan paniikissa ja hyvin huolestunut siitä... paniikista siis. En ole varmasti eläissäni ollut em. asioista niin ahdistunut kuin nyt. Hmmmm... toisaalta en ole varmaankaan eläessäni ollut yhtä hyvässä kunnossa kuin nyt ja loman aiheuttamat muutokset kehossa pelottavat aivan julmetusti. Eikä auta edes lohduttautua sillä, että ehtiihän sitä sitten taas vaikka vetäistä pienen pikadieetin kun palaa takaisin, koska jotenkin tuntuu, että olen tehnyt niin paljon duunia saavuttaakseni nykyisen olotilani, jonka tämä tuleva matka nyt sitten tavallaan mitätöi. Voi itkujen itku tätä elämisen vaikeutta! Koskaan ei ole hyvä! Turhauttavaa... Menen nukkumaan.

Näin ajatteli Hermis klo 8/12/2004 11:02:00 ip. 0 viestiä

Tuskaa, hikeä ja melkein kyyneleitä

Tämä on taas kerran niitä päiviä, joista suurimman osan olisi voinut jättää kokonaan väliin! Ongelmat alkoivat jo viime yönä, kun ensin ei tullut uni silmään ja kun se viimein tuli niin loppuyö meni karvanaamoja paimentaessa ennen aamun kohtuuaikaista lähtöä lentokentälle (työmatka). Jos jo yö oli huono, niin aamu vain lisäsi vettä myllyyn. Aamupaino oli jossain avaruustasolla ja jo se pisti väsymyksen herättelemään kiukkuun lisää puhtia. Lisäksi olin laskenut kellonaikoja jotenkin aivan päin mäntyä ja olin odottelemassa koneen irtautumista kiitoradasta reippaasti yli tunnin ennen aikoja. Lisää aihetta harmitukseen... Tosin kentällä ajoittain suupielet kääntyivät väkisinkin ylöspäin seuratessani japanilaisliikemiesten puuhia, heh. Hassua kansaa ja miten ihmeessä ne onnistuvatkin olemaan aina niin hyväntuulisia ja pirteitä?! Vaikka yltiöiloiset japskit astuivat kanssani samaan koneeseen niin hymy hyytyi jälleen lentoemon tarjotessa pientä purtavaa. Purtava oli todella pientä, kuivaa ja kaikin puolin turhaa evästä. Mikä lie karjalanpiirakan hyvin kaukainen sukulainen, joku kuminen käntty. En tiedä miksi edes söin sen, mutta niin tein kumminkin, vaikka kassissa oli kourallinen proteiinipatukoita ja vesipullo. Bisnespuoli sujui onneksi hyvin ja odotetusti. Seuraavan järkytyksen pakollisen vieraskupin jälkeen (en juo kahvia muuta kuin äärimmäisistä kohteliaisuussyistä) aiheutti asiakkaan tarjoama lounas, josta vatsan kurniessa ja edelleen kohteliaisuudesta en pystynyt kieltäytymään. Tarjolla oli metsästäjänleikettä keitetyllä perunalla eli käytännössä leivitettyä possua herkkusienikastikkeella. En ole mikään sienifani, mutta sain sienet kuitenkin hyvin alas verrattuna siihen äklötykseen, jota rasvavehnäjauhokuorutteisen lihan nieleminen aiheutti. Voi kauhistuksen kanahäkki mitä sapuskaa, ja mikä kamalinta, niin jotkut alistuvat syömään sellaista moskaa lähes päivittäin! Mutta niin, selvisin tästäkin tilanteesta kunnialla ja sain kuin sainkin sen mössön pysymään sisälläni. Päivän päätteksi takaisin kentälle ja innokkaana nokka kohti Helsinki-Vantaata. Tarjolla olleen leivoksen jätin suosiolla väliin; sitä ei onneksi tehnyt edes mieli. Onneksi siksi, että jo seuraavassa hetkessä seurasi kuulutus, jonka mukaan olimme saavuttamassa epävakaan pilvirintaman. Ja siitä se tuska sitten alkoikin eli pientä pyöritystä ja tärinää oli luvassa, jonka seurauksena aloin voida todella pahoin. Nyt vaati kyllä kaiken keskittymisen saada pysymään lounas vatsassa edessä istuvan kaverin niskan sijaan. Matka tuntui kestävän ikuisuuden ja kun vihdoin laskeutumistelineet kolisivat paikoilleen, niin olin aivan totaalisen läpimärkä jalkojen täristessä hervottomasti. Jotenkin onnistuin raahautumaan tuloaulan penkille, eikä ollut toivoakaan, että olisin voinut siirtyä siinä vaiheessa taksiin jatkamaan kotimatkaa. Lähes tunnin verran toivuin lentomatkasta aulassa lepäillen kunnes olo koheni sen verran, että saatoin edes kuvitella istuvani taksiin. Taksin talkapenkillä painajainen kuitenkin jatkui tien tukkiutuessa neljän auton ketjukolarin seurauksena. "Voi hyvä helvetti sentään!", ajattelin hien jälleen kohotessa pintaan ja taistelun jatkuessa ulos pyrkivän vatsan sisällön pitämiseksi sisällä. Kotiin päästyäni olin täysin sänkykypsää kamaa ja kun sieltä tuntien päästä kömmin ylös, niin nälkä ja heikotus iskivät vastaan pahemman kerran. Jääkaapissa olisi kyllä ollut kypsennystä vailla olevaa naudan ulkofilettä, mutta jotenkin päivän lounas oli vielä niin tuoreessa muistissa etten voinut kuvitellakaan syöväni sitä. Mikä avuksi? No äippä tietysti ja äipän spagetti jauhelihakastikkeella! Sitä kohtuudella ja päälle kanelipulla, niin johan alkoi olo kohenemaan :). Ja kohenipa tuo sitten niinkin paljon, että kävin tässä iltasella kohtuureippaan seitsenkilometrisen heittämässä. Ihanaa olla jälleen täysivoimaisena elävien kirjoissa, vaikka lauantain lähestyvä lentomatka takaraivossa hieman huolestuttaakin... ja aamun hammaslääkäri ;)

Näin ajatteli Hermis klo 8/11/2004 11:35:00 ip. 2 viestiä

Salitarinaa

Tänään se sitten tapahtui; yksi suurimmista peloistani kävi toteen. Olin tätä jo osannut odottaakin, uumoilla ja etukäteen pelätä. Oli vain ajan kysymys milloin se tapahtuisi, ja se tapahtui tänään! Olin salilla ns. heavy gymin puolella kaksin erään nuorehkon kaverin kanssa. Kaveri punnersi penkkiä tangolla, minä vinopenkkiä käsipainoilla. Olin valmistautumassa viimeiseen sarjaani; rannesiteiden kiristys, sykemittarin kääntö ja painoista kiinni kun salin toiselta puolelta kuului vaimea ähkäisy: "Tuutsä auttaan...". Niinpä niin, siellähän se oli kaveri tangon alla eikä siinä tilanteessa ollut paljoa vaihtoehtoja miten toimia. Ryntäsin apuun, tangosta kaksin käsin kiinni ja repimään ylöspäin sen minkä kykenin samalla karjuen, että "Työnnä nyt prkl!!!". Ja kaverihan työnsi ja tanko saatiin yhteisvoimin turvallisesti takaisin telineeseen. Kiitin luojaa, että tällä kerralla tangossa oli rautaa vain sadan kilon edestä kun sitä usein on kaksin verroin enemmän. Mutta joo... loppu hyvin, kaikki hyvin eikä kukaan edes loukkaantunut... ainakaan fyysisesti ;) Tapahtuipa salilla tänään muutakin. Törmäsin nuoreen naishenkilöön, joka ainakin huhupuheiden perusteella on valmistautumassa syksyn kehokisoihin. Olen kerran aikaisemmin nähnyt tyypin emmekä ole keskustelleet keskenämme. Tämä neiti X on kyllä täysin eri kaliiperia kuin meikäläinen; selkeästi sellaista bodarityyppiä, joksi bodarit yleensä mielletään. Eli kokoa löytyy sekä pituudessa, että lihaksistossa. Tunsin itseni melkoiseksi pikkulinnuksi siinä vieressä johtuen paitsi neiti X:n massiivisuudesta niin häneen verrattuna myös omasta todella sirosta ja naisellisesta rakenteesta. Tänään en todellakaan tuntenut itseäni norsuksi, kuten aika ajoin olen tuntenut. Tajusin, kuinka heiveröinen oikeastaan olen, ja samalla ehkä ymmärsin paremmin niitä ihmisiä, joiden mielestä olen todella pieni ja laiha. Heh, oikeasti laihaa musta ei kyllä saa tekemälläkään, mutta ymmärrän kyllä, että kokonaisuudesta sellainen mielikuva saattaa välittyä. No joo, siinä sitten samalla tajusin, että eihän mulla ihan oikeasti ole mitään saumaa lähteä kehokisoihin. Tietysti painisimme aivan eri sarjoissa, hän raskaassa (+57 kg) ja minä kevyessä (-52 kg), mutta silti ero välillämme on kuin yöllä ja päivällä. Käytännössä tämä kai tarkoittaa sitä, että kisahaaveet body -lavojen osalta lienee syytä unohtaa ja keskittyä fitness -puoleen, jos sinne lavalle tosissaan halajaa. Ongelma on vaan siinä, että en edelleenkään koe olevani mikään fitness -tyyppi vaan kehonrakentaja. En millään osaa sovittaa itseäni fitness -puolen line upiin. Tuntisin olevani siinä joukossa täysin väärässä paikassa. Ulkopuoliseksi sellaista kai kutsutaan. Todennäköisesti tämä on asennekysymys, mutta syystä tai toisesta en tunne tarvetta lähteä tietoisesti asennettani muuttamaan. Joten.... ehkä jälleen kerran hautaan nämä typerät haaveet ja keskityn realistisesti todellisuuteen; ei kaikista voi tulla kilpakehonrakentajia *iso nyyh*

Näin ajatteli Hermis klo 8/10/2004 10:55:00 ip. 0 viestiä

Minäkö bodari?

Keho.netissä on Tonnikanan aloittamana mielenkiintoinen ketju "Mikä sinäkin oikein luulet olevas?!". Ketjussa puidaan lähinnä paino- tai vastusharjoittelijoiden itsensä kategorioimista tyylin "Olen bodari/ fitness-mimmi/ kuntosaliharrastaja jne.". Monille ketjuun vastanneille näyttää tuottavan vaikeuksia asettaa itseään johonkin tiettyyn ryhmään, ainakin näin julkisesti. Meissä jokaisessahan asuu pieni bodari ;). Itselleni määrittely ei tuottanut lainkaan päänvaivaa; olen kehonrakentaja! Tämä oikeastaan liittyy tuohon aikaisemmin postaamaani "Onko kehokulttuuri in?" juttuun. Monet eivät halua nimetä itseään kehonrakentajiksi lajin negatiivisten mielleyhtymien vuoksi. Näillä mielleyhtymillä tarkoitetaan kai ensisijaisesti kömpelöä ja kaappimaista bodarilookia, lajin yhdistämistä kiellettyihin lääkeaineisiin, narsismiin, vähä-älyisyyteen, portsareihin, raivokohtauksiin, impotenssiin, huonokuntoisuuteen, akneen, kaljuuntumiseen, raskausarpiin, implantteihin... Useat tuntuvat myös yhdistävän kehonrakennuksen automaattisesti kilpailemiseen lajissa tai kehon kokoon. Itse olen ollut kehonrakentaja yli 10 vuotta. Ensimmäiset 4-5 vuotta olin oppipoika. Fitneksestä ei oppipoika-aikoinani ollut peräkylän salilla tietokaan. Siellä oli vain kehonrakentajia, voimanostajia, painonnostajia ja kuntoilijoita. Kehonrakentajaksi oli siis helppo ryhtyä ;). Mutta joo, olenhan minäkin aikanaan tuota termiä pohtinut ja pohdinnan kautta edelliseen tulokseen päässyt. Kyllä munkin oli vaikeaa nähdä itseni kehonrakentajana, koska aikanaan ajattelin, etten ollut kyllin hyvä kyseiseen kategoriaan itseäni laittamaan. Nyt asiat ovat kuitenkin toisin. Tosin en vieläkään ole kaappikokoa, en kilpaile enkä käytä mitään lääkeaineita kuin vain ja ainoastaan äärimmäisessä hädässä, mutta muuten vietän käsittääkseni melko bodarimaista elämää. Oikeastaan en juonna termiä kehonrakentaja niinkään elämäntavasta vaan ennen kaikkea tavoitteesta. Ensisijainen tavoitteeni on rakentaa kehoa. Aika ajoin siirryn kehonrakentajasta kehonmuokkaajaksi (dieetti), mutta päätavoite on silti rakentaa kehoa, lisätä lihasmassaa, selän leveyttä, hauiksen ympärysmittaa. Homma toimii ihan samoin kuin muurahaiset rakentavat kekoa ja timpuri taloa. Kummassakin tapauksessa lopputulos on lähtötilannetta laajempi kokonaisuus ;). Toisinaan kehoa myös puretaan, mutta se on kohdallani ehdottoman epätoivottu tilanne (kataboliapeikko nääs) . Kylläpäs sitä tänään syntyy taas tekstiä. Heh, juuri kun pääsin valittamasta, että pää on tyhjää täynnä eikä ajatuksen ajatusta asusta mailla halmeilla. Työviikosta ei näytäkään tulevan niin rankka kuin uumoilin, joten taas on tilaa myös näille muille ajatuksille. Täytyy kirjoittaa kun tekstiä syntyy, huomenna voi pää olla jälleen täysin tukossa ja ajatukset lukossa.

Näin ajatteli Hermis klo 8/09/2004 10:08:00 ip. 0 viestiä

Täydelliset rotte`iinit

Tosiaan tänään pompin jo puoli kuuden aikaan pystyyn osin turhautuneena kuumuuden vuoksi puoliksi valvotusta yöstä ja osin, koska halusin ehtiä lenkille ennen töihin ryhtymistä. Lenkille meno meinasi tyssätä heti alkuunsa kun kympin jälkeen vihoittelemaan alkanut oikea polvi tuntui järjettömän kipeältä ja kankealta. Varmasti oikea ratkaisu olisi ollut lenkin unohtaminen, mutta sitten aloin miettimään näitä harvoja jäljellä olevia lämpimiä aurinkoaamuja ja päätin lähteä edes kokeilemaan. Hyvinhän tuo lopulta sujui. Itseasiassa kipua tuntuu vähiten juostessa, kävellessä jo enemmän ja paikalla ollessa paljon. Noh, nyt se hemmetin polvi on ollut koko päivän kipeänä enkä tohtinut sillä iltalenkille lähteä. Yritetääs huomenna aamusta uudelleen. Mutta kyllä vaan ottaa päähän kun lähes aina inspiraation ollessa suurimmillaan keho oikuttelee... murrr! Jos liikunnat eivät aivan nappiin osuneetkaan niin ravintopuoli sentään on ollut tänään lähes täydellinen! I`m sooooo proud! Tällä täydellisyydellä tarkoitan lähinnä päivän proteiinikoostumusta, joka alkoi aamun herasta ja raejuustosta, jatkui sitten tonnikalamunakkaan (1 keltuainen + 3 valkuaista) kautta savulohisalaattiin. Päivälliseksi väänsin 150 grammaa kotimaista naudan sisäfilepihviä ja päivän aion vielä päättää totuttuun tapaan mustikkarahkaan. Ainoastaan siipikarjan liha jäi ns. hyvistä proteiinilähteistä uupumaan, mutta tulihan sitä kalkkunan filerullan muodossa viime viikolla kilon verran vedettyäkin :D. Protskuja kaikkiaan 140 grammaa (öh... 45 E%), joista vain hieman päälle 20 grammaa jauhoista (aamuhera). Good girl me! Eilinen raskas treeni jalkojen osalta hieman etukäteen lauantain "kuoleman kympin" jälkeen arvelutti, mutta treeni sujui jälleen kerran loistavasti. Tällä kertaa enkat paukahtivat uudemman kerran suorin jaloin maastavedossa eli kahden viikon sisään kymppi rautaa tankoon lisää. Not bad, not bad at all! Myös jalkaprässi sujui edelliskerran enkkapainojen tahtiin ja kokonaisvolyymi taisi olla jopa edelliskertaa suurempi. On tämä reisi-pakara -osasto vaan ihme pakkaus! Ja vielä näillä sapuskoilla ja aerobisilla harjoitteilla! Huh! Tässähän täytyy alkaa syömään ja siirtyä kohta voima- tai vahvapuolelle ;) ! Hmmmm.... tosin toi yläkeho pitäis sitä ennen saada jotenkin geimeihin mukaan. Hiljattain kärsitty olkapäävamma kummittelee edelleen mielessä ja erityisesti penkin osalta touhu on ollut ilman varmistajaa vähän turhankin varovaista. Siitä tulikin mieleen, että treenikaveria tässä kaipailen... anyone?

Näin ajatteli Hermis klo 8/09/2004 09:10:00 ip. 3 viestiä

Onko kehokulttuuri in?

Jos viimeaikaisia iltapäivälehtien juttuja lukee niin kehokulttuuri on ehdottomasti in! Vai onko sittenkään? Muutama viikko takaperin oli Ilta-Sanomissa juttua body-fitness -leiriläisistä, tämän viikonlopun Iltalehden Viikonvaihde -liitteessä oli puolestaan artikkeli "Tohtori Muskelin päivä", joka kuvasi kehonrakentaja-lääkäri Tomi Miettisen päivärutiinia. Molemmat artikkelit kertovat kehokulttuurista, vaikkakin hyvin erilaisista sellaisista. Onko näissä jutuissa mitään yhteistä? Kyllä vaan, paljonkin. Oikeastaan tästä näkökulmasta katsottuna välittyi molemmista sama pointti; kehoihmiset ovat friikkejä ja perin omituista kansaa. Outoa asiassa on mielestäni se, että itse kehoelämää viettävänä en todellakaan koe olevani mikään friikki tai erikoistapaus muiden ihmisten joukossa. Pidän itseäni tuiki tavallisena tallaajana, joka osaa ja haluaa kehoasioiden ohella ajatella myös muita asioita. Osaako filatelisti ajatella mitään muuta kuin niitä pieniä paperilappusia tai mitä tarralätkiä nuo nykyään lienevätkään? Osaako hevostyttö tehdä jotain muutakin kuin ratsastaa ja puhua hevosista? Ihan varmasti osaavat niin, ihan samoin kuin me kehoihmisetkin. Kehoihmisten ympärillä vaan tietyt mielikuvat istuvat harvinaisen tiukassa. Mahtavatko edes blondit olla yhtä leimattua kansaa? Kehoaiheisilla keskustelupalstoilla on viikonloppuna käyty keskustelua Iltalehden artikkelin sävystä; toiset näkevät jutun positiivisessa ja toiset negatiivisessa valossa. Itse olen pitänyt näitä molempia juttuja kehokansaa entisestään leimaavina. Molemmista paistaa läpi friikkiys tai sen erityinen korostaminen vai mitä sanotte IL:n Viikonvaihteen pääkirjoituksesta? "Kurkistus punttisaliin todistaa, että ihan kaikki eivät grillaa juustomakkaroita kesälläkään. Himobodarilla ei ole kesälomaa. Haastattelemamme kehonrakentaja on rutiineissaan niin tarkka, että heikompia huimaa. Herätys joka aamu 4:45, kurkkupalojen punnitseminen, ruokien täsmällinen kirjaaminen ruutuvihkoon (jo kahden vuoden ajan!) ja nukkumaan iltakahdeksalta. Sitä kuuluisaa asentoa, jonka bodarit ottavat kilpailuissa, harjoitellaan koko kesä. Kun toinen jalka siirretään poseerausasentoon, "yläkerta" laitetaan valmiiksi ja otetaan "hapet pois"." Itse teen aivan samoja juttuja päivittäin kuin jutun bodari, mutta en silti saisi ikimaailmassa elämääni tai päivärutiiniani kuulostamaan noin eksoottiselta! En ehkä herää lenkille 4:45 vaan vasta 5:30 (tänään!), enkä poseeraa tosissani kuin muutaman kuukauden välein kameralle (salaisista peilisessioista ei puhuta ;)), mutta periaatteessa toiminnot ovat aivan samat. Kuulostaako blogitekstini lukijoista oikeasti samalta kuin edellinen kappale?! Toivottavasti ei... itse en ainakaan jaksa uskoa siihen. Ja vielä muutama pikku nyanssi lehtiseen liittyen. Erittäin mielenkiintoista oli juttujen esitysjärjestys; ennen bodarijuttua julkaistiin Urheiluliiton pj:n Ilkka Kanervan haastattelu aiheesta doping Ateenassa. Mukava johdatus bodariartikkeliin, eikö totta? Kun ensin luet sivullisen verran juttua piikityksestä ja seuraavaksi käännät bodarisivulle, niin eikö mielleyhtymä tavallisen ennakkoluuloisen ja mielikuviin tukeutuvan lukijan päässä ole täysin selvä?! Näin olisin itse taipuvainen veikkaamaan. Siis doping = bodari = doping. Hienoa piilovaikuttamista, heh! Ja kun tähän soppaan lisätään vielä muutaman sivun päässä juttu proteiinidieetistä (Atkins) niin Viikonvaihde alkaa jo erehdyttävästi muistuttaa bodauslehteä ;D. Hmmmm... saisikohan vielä tämän parisuhdeterapiajutun kytkettyä jotenkin bodausaiheeseen....

Näin ajatteli Hermis klo 8/09/2004 05:36:00 ip. 3 viestiä

Vkon 32 pikaraportti

Taas on viikko vierähtänyt ja viimeinen ennen matkaa (ja massaa ;)) pärähtänyt käyntiin. Viime viikkoon mahtuikin virallisesti vain yksi hiilaripäivä, mutta eilisen namipuuskan vuoksi niitä tuli käytännössä kaksi. Laskin kuitenkin eilisen sössimisen mukaan kevyisiin päiviin, jossa se nyt hieman nostaa hiilareita ja energiamäärää.

Kevyiden päivien (6 kpl) keskimääräinen ravintoainekoostumus:

• energiaa 1301 kcal
• proteiinia 133 g (~41%)
• hiilihydraattia 114 g (~36%)
• rasvaa 33 g (~23%)

Hiilaritankkauspäivien (1 kpl) keskimääräinen ravintoainekoostumus:

• energiaa 1617 kcal
• proteiinia 125 g (~31%)
• hiilihydraattia 189 g (~46%)
• rasvaa 42 g (~23%)

Keskimääräiseksi energiamääräksi koko viikon osalta tuli 1346 kcal/vrk. Liikuntakaloreita kertyi ~3050 kcal ja viikon keskipaino oli 54,2 kg eli 300 grammaa edellistä vähemmän :). Päiväkohtaiset painot ovat vaihdelleet välillä 53,6 - 54,6 kg.

Virallisen dieetin päättymisestä (4 vkoa) on keskipaino laskenut 900 grammaa, vaikka olen keskimäärin syönyt jonkin verran enemmän ja liikkunut vähemmän. Ravintoainekoostumusta olen muuttanut hieman lisäämällä proteiinia, pitämällä hiilarit jokseenkin aikaisemmassa tasossa ja vähentämällä rasvaa. Hiilaritankkaus on tietysti poikkeus ja sekin uutta viimeisten viikkojen aikana. Aerobista on tullut harrastettua selkeästi vähemmän, mutta samalla olen vaihtanut salitreeniohjelman "non-linear periodized multiple-set" -tyyliseksi. Tästäkin olisi tarkoitus vääntää ohjelmarunkoa kehosivuille, mutta toistaiseksi ei aikaa eikä jaksuja siihen ole löytynyt *häpeää*. Mutta anyway, koen, että kyseinen saliohjelma toimii hyvin, jos tavoitteena ei ole ensisijaisesti lisätä lihasmassaa. Voisin viimeisten neljän viikon perusteella jopa luokitella sen dieettiohjelmiin kuuluvaksi treenimetodiksi kiertävän saliharjoittelun rinnalle.

Tänä aamuna vaaka täräytti yllätysalhaiset lukemat 53,6 kg, vaikka olin varautunut eilisen perusteella täysin päinvastaiseen tulokseen. Ilmeisesti tuo eilisaamun raskas lenkki ja usean tunnin shopping session olivat kuluttaneet glykogeenit mukavasti vähiin, ja samalla tietysti myös nestetasapaino on negatiivisella. Enkä mitä ilmeisimmin onnistunut karkinjauhannalla vielä varastoja täyttämään. Alhaisia glykogeenivarastoja tukee myös aamuinen pahoinvointikohtaus, joka iski jälleen kerran aamupuuron nauttimisen yhteydessä. Nyt olen selkeästi yhdistänyt nämä asiat toisiinsa: pahoinvointikohtaus iskee hiilareita nautittaessa silloin kun glykogeenit ovat vähissä ja keho mahdollisesti (en tiedä varmasti, koska en mittaa eikä asia oikeasti edes kiinnosta) jopa jonkinasteisessa ketoositilassa.

Tänään pukkaa jälleen raskasta treeniä, joka tosin jalkojen osalta saattaa jäädä vähemmän raskaaksi. Jalat ovat nimittäin melkoisen dead eilisestä ja toista polveakin vähän kivistää :(

Näin ajatteli Hermis klo 8/08/2004 10:47:00 ap. 0 viestiä

Aurinko paistaa taas - yhä edelleen

Eipä tästä näytä sittenkään tulevan niin kurja viikonloppu kuin mitä eilinen antoi odottaa. Tämä päivä on sujunut jopa mainiosti, ja olen kuin olenkin onnistunut blokkaamaan työajatukset pois mielestä. Hmmmm.. tai ainakin siirtämään ne sijoille 90+ ;). Olin ajatellut lähteväni aamusta lenkille viimeistään kello 8, mutta toisin kävi koska nukkumatti istui niin tiukassa. Myöhästyin puolella tunnilla. Kymppi oli siis tavoitteena. Lähdin onnellisena matkaan, vihdoinkin pääsin nauttimaan siitä ihanuudesta, joka jok`ikinen arkiaamu on jäänyt vain haaveiluksi; lämmin kesäaamu, aurinko, maantie ja minä siinä kaiken tämän ihanuuden keskellä! Puolimatkaan asti kaikki sujuikin loistavasti, nautin sata lasissa joka hetkestä. Sitten iski kuumuus ja tukaluus; aurinkoa taivaan täydeltä eikä tuulen virettäkään. Aloin jo miettiä olinko haukannut liian ison palan; matkaa oli yhtä paljon jäljellä jatkaisin sitten eteenpäin tai kääntyisin takaisin. Jatkoin. Juomavyöllä roikkui enemmän tyhjiä kuin täysiä patruunoita ja kuolema teki tuloaan... tai ainakin puolikuolema. Sisulla kuitenkin väänsin matkan loppuun saakka. Viimeinen kilometri oli pisin ikinä taivaltamani. En jaksanut välittää vastaantulijoista, jotka kummastelivat räkä poskellä nuppi punaista loistaen askeltavaa kummajaista, joka oli aivan läpimärkä, vaikka sateesta ei ole päiväkausiin ollut näillä tienoin tietoakaan. Ihmetelkööt, prkl!!! 10 kilometrin jälkeen pääsin kunnialla maaliin, kotiovelle ilman ainuttakaan kävelyaskelta! Olin voittaja! Ja aurinko paistoi entistä kirkkaammin.. ja kuumemmin ;) Siitä sitten suihkun kautta shoppaamaan! Taas! Oikeastaan tarkoituksena oli hankkia matkaa varten muutamia välttämättömiä varusteita, kuten aurinkorasvaa, pari kirjaa ja apteekkitavaraa. Mutta mutta... mites sitten kävikään? Enpä tiedä, mutta kotiin tulin ainakin kassit vaatetta pullollaan ja lompakko 500 € kevyempänä! Harhauduin kai jotenkin alen loppurysäyksessä ja mukaan tarttui kaikenlaista mukavaa, lähinnä kuitenkin treenivaatetta tai muuta casual wearia urheiluliikkeistä ja -osastoilta. Mieleisimmiksi ostoksiksi nousivat Panos Emporion Pinelopi biksut ja Asicsin juoksutrikoot, jotka mahtuivat nätisti näiden massiivisten reisien ja perän peitoksi ja näyttivät vielä jopa hyviltä! Myös parit Niken painijaselkäiset lyhyet treenitopit sain hommattua hyvään hintaan :) ; 50 € on mun mielestä ihan liikaa muutamasta kankaankappaleesta, mutta 20 € on jo ihan kohtuullinen ja käypä hinta. Hieman liian isoja ovat molemmat topit (L), mutta täytyy jo tässä vaiheessa ennakoida ja asennoitua tulevaan ;) Eihän shoppailupäivä ole mitenkään täydellinen, jos edes mahdollinen, ilman kunnon tankkausta! Tankkauksen suoritin Grilli Torossa 250+ gramman naudan sisäfilepihvillä (chateaubriand) ja salaatilla, jälkkäriksi Ville Vallaton -puikko. Voi taivas mitä sapuskaa! Siis jotain aivan käsittämättömän täydellistä, ainakin pihvin osalta. Salaatissa oli toki toivomisen varaa. Voin kyllä todella lämpimästi suositella kyseistä paikka kaikille pihvikarjan ystäville :). Itse olen siellä käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti viimeiset 15 vuotta eikä koskaan ole annosten koossa, koostumuksessa tai maussa ollut huomauttamisen aihetta. Tosin tänään tuntui, että ei edes puolen kilon pihvi olisi tehnyt tiukkaa ;) Ilta onkin sujunut hieman "epätäydellisemmin"; karkkiahan tässä on naposteltu, vaikka hiilaripäivä on vasta huomenna eikä senkään ruokalistalle namit kuulu. Pistetään repsahdus rankan lenkin (+ alla kaksi kevyttä päivää ja hiilareita ~100 g) ja ison pihvin piikkiin. Uskokaa tai älkää niin pihvillä ja sokerilla on kuin onkin järkevä yhteys! Mutta tästä lisää joskus toiste...

Näin ajatteli Hermis klo 8/07/2004 11:08:00 ip. 3 viestiä

Ajatusten Top100

Olen viime päivinä tullut siihen tulokseen, että aivojen prosessoimien ajatusten määrä on vakio. Tämä tarkoittaa siis sitä, että aivoihin mahtuu kerralla esimerkiksi sata ajatusta. Nämä ajatukset ovat tietysti tärkeysjärjestyksessä, joten Top100:n ulkopuolella jäävät ajatukset katoavat tai ne ovat tavallaan arkistossa, jota ei voi käsitellä. Järkeen käyvää, eikö totta? No joo, enpä ole sen kummemmin aivoista kiinnostunut, mutta tämä ajatusmalli on kehittynyt tässä muutaman päivän aikana kun on jälleen kerran ollut sellainen tunne, että pää on tyhjää täynnä! Aivoista ei löydy yhtään vapaa-ajan ajatusta vaan nämä kaikki sata vapaata paikkaa täyttyvät erilaisista työhön liittyvistä ajatuksista. Mites tässä taas näin pääsi käymään?! En tiedä, ja täytyy sanoa, että vitutus on jokseenkin megaluokkaa kun yritän epätoivoisesti keksiä ratkaisua, jolla pääsisin tästä ikävästä tilanteesta. Viikon päästä toki alkaa loma ja silloin on luvassa ainakin joksikin aikaa jonkin asteista helpotusta. Toivon todellakin, että ensi viikon aikana kuviot kehittyvät sellaiseen pisteeseen, että lomalla ei tarvitse täyttää jokaista ajatuspaikkaa työasioilla. Uskokaa tai älkää, mutta tämä on paitsi sairaan turhauttavaa, niin myös aivan älyttömästi energiaa tuhlaava tila. Jos joku muu on tai on ollut vastaavassa tilanteessa, niin pliis, pistäkää apua ja ajatuksia tulemaan! Tai jos jollakin on muuten hyviä ratkaisumalleja tähän epätoivoon, niin niitäkin mielelläni kuulisin. Ulkopuolinen näkökulma voisi olla paikallaan, josko sellainen jälleen elvyttäisi tämän totaalisesti paikalleen jämähtäneen ajatustoiminnan. Aamuksi on kuitenkin suunnitteilla kympin lenkki, jos vaan energiavarastot toipuvat siihen kuntoon tulevan yön hikisinä tunteina...

Näin ajatteli Hermis klo 8/06/2004 09:39:00 ip. 0 viestiä

Marjo Krishin sivut

Marjo Krishi on vihdoinkin avannut kauan odotetut sivunsa! Käykääpä kaikki kiinnostuneet katsastamassa www.marjokrishi.com Kiitokset Sarsaralle tästä tiedosta :)

Näin ajatteli Hermis klo 8/05/2004 03:44:00 ip. 0 viestiä

Väsyttää vähän mutta nyt ei nukuta!

Yyyyh ääääh, mä olen aivan dead! Osan voi varmasti laittaa tämän huiman helleaallon piikkiin; jatkuva oleskelu +30 asteen lämmössä päivät ja yöt on tuskaa. Kaipa tämä täytyisi vaan yrittää ottaa positiivisena harjoitusvaiheena Turkin muutaman viikon päässä odottavaa kuumuutta ajatellen. Tosin lohduttaudun jatkuvasti ajatuksella, että siellä on sentään ilmastointi öitä ja turkoosi meri päiviä varten. Täällä sitä istutaan yhä enenevissä määrin työpöydän takana tai huonosti ilmastoiduissa kokoustiloissa. Suomi näyttää jälleen pyörähtäneen käyntiin. Mutta pääasiassa olen dead, koska naapurilla alkoi vihdoin viimeinen lomaviikko ja hän sai omaksi onnekseen ja muiden epäonneksi pistettyä muijan ja mukulat valkoisille laivoille muutamaksi päiväksi, ja silloin jos koskaan on elämästä ilo irti revittävä. Koko viime yön olen siis kuunnellut hermostuksesta entistä märimmissä lakanoissa pyörien mitä yhdestä särkyneestä sydämmestä, mitä sen on väliä kun olet niin lätkässä, e-eettä sinulle riittää kun hän tulee käymään edes silloin, kun tykkää, vaikka antaa paljon vähemmän kuin sinä... and over and over and over and over again. Ja väliin hei me heilutaan taas mutta ei me kaaduta ehkä väsyttää vähän mutta nyt ei nukuta! Siis kiva kun on kivaa. Mulla EI ollut kivaa, varsinkaan kun aamulla oli aikainen herätys hehkeänä palaveriin. Myös työ saa vähitellen mimmistä yliotteen ja pistää tainnoksiin. Yhdeksän kymmen tuntiset päivät ja viikonlopputyöt alkavat jälleen olla arkipäivää, eikä siinä sitten paljoa muuta enää tehdä kun matkustellaan pedin ja työpaikan väliä, ja yritetään jossain välissä tunkea salille tai happihyppelylle. Tää on niin väärin! Ilmat ovat kerrassaan loistavat kuudenkympin fillarireissuja ajatellen, mutta käytännön syistä hyppään autoon ja taitan matkan autolla ilmastointi korvissa humisten. Tällä viikolla on juuri tuosta syystä ihan oikeasti harmittanut lähteä aamulla töihin. Tällainen aika täytyisi ehdottomasti hyödyntää jotenkin toisin kuin toimistossa istuen. Tässähän olisi suorastaan pakollisen vapaapäivän paikka! Treeni kulkee kuumuudesta huolimatta. Oikeastaan nautin kun hiki valuu ja lihakset pysyvät sopivan lämpiminä ;). Mulla olis hirmuinen inspiraatio liikkua ja aika paljon olen sitä toteuttanutkin ihmetellen paljonko tämä kroppa oikein kestää. Hyvin näyttää toistaiseksi kestävän ja vaikka salitreenit ovat tottumuksen myötä kovenneet (uusi ohjelma), niin siitä huolimatta olen pystynyt nostamaan mukavasti aerobisen määrää. Todella outoa hurmoshenkisyyttä! Mutta kuten sanoin, olen elämäni kunnossa! :D Tänään oli jälleen rasvamittaus, joka ei tällä kertaa antanut niin huikeita lukemia kuin viimeksi. Mittaus toisen jakson jälkeen 04.08.:

• aamupaino: 54,1 kg
• rasvaprosentti: 15,3%
• kehon rasvamassa: ~8,3 kg
• kehon rasvaton massa: ~45,8 kg

Muutos toisen jakson jälkeen:

• paino: -0,2 kg
• rasvaprosentti: 0%
• kehon rasvamassa: 0 kg
• kehon rasvaton massa: -0,2 kg

Näin ajatteli Hermis klo 8/04/2004 07:57:00 ip. 0 viestiä

Mitä söin tänään maanantaina

Laitetaanpa välillä vähän ruokalistaa näkyviin, vaikka tämä ei nyt olekaan mikään kaikkein esimerkillisin päivä. Oli ihan pakko syödä yksi Jade -tuutti, koska jätski kuuluu kesähelteeseen ja tänään on ollut huh hellettä ehkä ekaa ja mahdollisesti jopa vikaa kertaa tässä eteläisen Suomen sateisessa suvessa. Tämä postaus on omistettu eräälle ruokavaliotaan pähkivälle henkilölle; kyllä, juuri Sinulle! *vilkutus* Pre-aamiainen

• 25 g heraproteiinia veteen

Aamiainen

• kaurapuuro rasvattomaan maitoon
• reajuustoa (sekaan)
• sokeritonta mehukeittoa
• kalaöljyä ja vitskut

Lounas

• ruispalaa molemmat puolet
• Keijua
• kalkkunan fileerullasta reilusti siivuja
• kurkkua
• nektariini

Välipala

• rasvaton jogurtti (Valio)
• raejuustoa sekaan

Päivällinen

• munakas yhdellä keltuaisella ja kolmella valkuaisella
• tonnikalaa ja tomaattia täytteeksi
• jäävuorisalaattia
• kurkkua
• tomaattia
• kevyt sinappinen salaatinkastike

Välipala

• Jade-tuutti

Iltapala

• mansikkarahka
• vitskut

Ravintoarvot

• prot. 137 g (44 %)
• hiil. 106 g (34 %)
• rasva 30 g (22 %)
• energia 1225 kcal

Liikuntaa en ole ehtinyt vielä harjoittamaan, mutta joskos tässä kevyen kierroksen kävisi vielä iltasella heittämässä eli arviolta reilu 200 kcalria jäänee lenkkipolulle.

EDIT klo 19.10: Ainiin, tänään on niukkaenerginen proteiinipäivä. Keskiviikkona jälleen hiilaritankkausta ja enemmän energiaa (joka 4. päivä siis).

Näin ajatteli Hermis klo 8/02/2004 06:54:00 ip. 2 viestiä

Huippukunnossa!

No niin, nyt alkaa tämäkin mamma olemaan Olympia -kunnossa! ;) Heh, juups, tänään on ollut niin mieletön päivä liikuntoja ajatellen, että taitaa olla jonkinlainen kuntohuippu saavutettu. Eipä ole viimeisten 15 vuoden aikana tällaista päivää vielä kohdalle sattunut. Omituisinta asiassa lienee se, että olen tämän huippukunnon saavuttanut näillä viime kuukausien "epäterveellisillä" ravintometodeilla ;) Aamusta siis unelmalenkille; 6 kilometriä kulki mukavasti kuuden puolen aikoihin ja seitsemännen ja viimeisen kilometrin alkaessa olo oli niin loistava, että annoin rullata sen minkä jaloista pääsin eli niin täysiä kuin ilman repimistä vaan onnistui (maxsyke=176). Ja fiilis oli aivan mieletön! Sitä on turha yrittääkään sanoin kuvata, mutta vihdoinkin aloin uskomaan, että ihminen on ehkä sittenkin luotu juoksemaan ;). Tätä asiaa olen nimittäin aina pohtinut, kun olen nähnyt telkussa kenialaisten viilettävän pitkin savannia, ja tullut siihen tulokseen, että nämä pienet mustat miehet ovat enemmän gepardien kuin apinoiden sukua. Toisin kuin minä. Väliin muutama tunti (6 h) huilia ja sitten salille viikon raskaan treenin kimppuun. Hieman etukäteen pohdin kuinka sali tulisi noinkin iloisen juoksun jälkeen sujumaan, mutta huoli oli täysin turhaa. Sekä jalkaprässissä että suorin jaloin maastavedossa paukkuivat kaikkien aikojen enkat (ei siis mitkään niukan ravinnon enkat vaan KAIKKIEN AIKOJEN enkat, edes 65 kilossa en ole nostanut tällaisia määriä) ! Prässiin sain lisätä niinkin paljon kuin 20 kiloa lisää rautaa, mave -tankoon riitti 5 kiloa. Myös leuanvedoissa pääsin uusille toistolukemille, jau jau jau.... !*happy hermis* :D. Leuanvedoissa osatekijänä on luonnollisesti myös tämä keventynyt olemus. Ja pitää tietenkin muistaa, että eilen tankkasin hiilareita (mansikoita ;)) lähes 250 gramman edestä. NAM! Kerta kaikkiaan loistava sunnuntai; paljon onnistumisia, onnen ja ilon hetkiä. Näitä fiiliksiä kun saisi nyt jotenkin säilöttyä tonne takaraivoon pahan päivän hätävaraksi ;)

Näin ajatteli Hermis klo 8/01/2004 09:30:00 ip. 0 viestiä