No niin, ensimmäinen koko kehon salitreeni tauon jälkeen suoritettu. Jos multa nyt kysytään, että kannattaako pitää kaksi viikkoa taukoa liikunnoista, ja etenkin saliharjoittelusta, niin vastaus on ehdoton EI!!! Kyllä oli niin tuskaa tuskaa, vaikka olin mielestäni asennoitunut hommaan etukäteen oikealla tavalla. Ja huomatkaa, että kyseessä oli todellakin vain kahden viikon tauko, enkä ollut tuona aikana edes kipeä, vaan ihan aktiivisesti mukana remontti- ja muuttohommissa.
Tavoitteena oli käydä kevyesti kaikki kehon lihasryhmät lävitse siten, että suurimmille lihaksille sarjoja tulisi 2 ja pienemmille 1, tavoitetoistot 15 ja sopivasti sarjapalautusta (~2 min) väliin. Jalat, selkä ja vatsat sujuivat suht mallikkaasti, mutta rinta, olkapäät, ojentajat ja hauis tuntuivat kyllä ikäviltä. Rintaranka oli aivan juntturassa, samoin kuin etuolkapäät; hyvä, että sain penkkipunnerruksessa tangon lähellekään rintaa! Uuuuuh...! On tää vaan joskus niin vaikeeta ;)
Positiivista sen sijaan oli lihasten mieletön venyvyys jalka- ja lantio-osastolla. Venyttely taisikin olla ainoa asia, joka tänään sujui mallikkaasti ;)
Veikkaanpa, että mielenkiintoisin vaihe on vasta edessä. Todennäköisesti jo huomenna liikkuminen on vaikeaa, ja torstaina varmaankin aivan mahdotonta. Eli jos vaan mitenkään mahdollista, niin käykää "liikuntaloman" aikana salilla edes pikaisesti vääntämässä koko keho kerta viikkoon läpi. Paluu tositoimiin on tällöin varmasti huomattavasti miellyttävämpää!
Tervehdys pitkästä aikaa...! Elämä on ollut viimeiset kaksi viikkoa yhtä hullunmyllyä, mutta eiköhän pahin ala vähitellen olemaan takana päin. Uuden asunnon remontti on pikapuoliin lopuillaan, mutta pahvilaatikoiden purku ottanee vielä aikansa, varsinkin kun kalusteita ei vielä juurikaan ole (entiset menivät aikaisemman asunnon mukana). Noh, kaikki aikanaan ja hiljaa hyvä tulee.
Tosiaan remontti, muutto, opinnot ja työnhaku ovat vieneet totaalisesti aikani viimeisten viikkojen ajan, enkä ole paljoa ajatuksia uhrannut ravinnolle tai liikunnalle. Yhden lenkin olen tänä aikana tehnyt, muutoin liikunta on rajoittunut "arkiliikuntaan", jota remontti on mukavasti lisännyt. Mitä ravintoon tulee, niin pääasiassa olen syönyt ihan normaalia suomalaista perusruokaa (äitini on toiminut remppamuonittajana :)), jota on sitten sopivissa määrin höystetty pizzoin ja pikaruoin. Usein vasta illalla päivän päätyttyä huomaa olevansa nälkäinen, ja mihinkäs sitä siihen aikaan muualle suuntaisi kuin pikaruokaloihin. Helppoa ja nopeaa. Vähemmän terveellistä ja vähemmän hyvää, mutta täyttää vatsan seuraavaan aamuun. Aamun heraproteiinista en edes tämän hässäkän keskellä ole luopunut ;)
Paino on pysynyt koko "liikuntaloman" ajan jokseenkin samoissa lukemissa, joten suhteellisen balanssissa lienevät ravinto ja kulutus olleen. Jonkin verran keho on kuitenkin "löystynyt". En nyt tarkoita varsinaisesti rasvan kerääntymistä vaan todennäköisesti kyse on lihasten "nestejännitteen" häviämisestä. Monet suhtautuvat naureskellen kun kerron muutaman viikon levon jälkeen lihasten "kadonneen", mutta totta tämä visuaalisesti on (varmasti myös ihan mitattavissa oleva seikka). Lihasten massa tuskin on oleellisesti vähentynyt, mutta absoluuttinen koko kyllä. Asiaan vaikuttanee paitsi liikunnan merkittävä väheneminen (erityisesti vastusharjoittelun puuttuminen), niin myös kreatiinitauko.
Nyt pitäisi vähitellen palailla arkirutiineihin. Pyrin lisäämään liikuntaa vähitellen, eikä enää ole tarkoituskaan nostaa liikuntamääriä dieettitasolle. Suunnitelmat eivät vielä ole edenneet liikunnan osalta mihinkään, mutta uskon, että nyt muutaman viikon ajan pyrin jälleen totuttautumaan sekä sali- että aerotreeneihin tekemällä pari kolme lenkkiä (kävely+hölkkä) ja muutaman koko kehon saliharjoituksen viikkoa kohden. Katsotaan kuinka homma lähtee käyntiin, kuinka liikunta "loman" jälkeen maistuu ja mihin inspiraatio tässä monien uusien asioiden keskellä riittää.
Tänään kävin ensimmäistä kertaa (aamu)lenkillä uudesta tukikohdasta käsin. Onnistuin heti ensimmäisellä kerralla määrittämään ns. peruslenkin. Peruslenkki tarkoittaa kohdallani ~6 km:n lenkkiä, johon aikaa reippaasti kävellen kuluu reilu 50 minuuttia. Onhan tämä outoa lenkitellä uusissa maisemissa kun yli 30 vuotta on samoja polkuja tullut koluttua ;). Merkittävin ero entiseen peruslenkkiin on kymmenet suojatiet ja jopa yhdet liikennevalot! Hienoa on, että nyt pystyn kiertämään lenkin eli ei tarvitse palata samoja jalanjälkiä pitkin takaisin. Paikallisia nähtävyyksiäkin mahtui mukavasti matkan varrelle mm. juna-asema, mcdonalds, kirkko, paikallinen supermarket... ;). Eiköhän näiltäkin seuduilta löydy ihan oikeita metsälenkkejä, kunhan ehdin ne vaan kartoittamaan. Taidan kuitenkin olla enemmän sellainen metsäläinen...
Lisää suunnitelmista, kunhan ne itsellenikin tässä vähitellen aukenevat!
Mukavaa ja liikunnallista syksyn jatkoa kaikille! :)
Elodieetin viimeistä päivää viedään... Huomenna koittaa VAPAUS! Vai koittaako sittenkään? Itseasiassa huominen jo hieman ahdistaa, enkä ole varma onnistuuko taulukoinnin lopetus tosta noin vaan. Olenhan nyt kahdeksan ja puoli kuukautta käytännössä punninnut ja taulukoinut lähes kaiken mitä olen suuhuni pistänyt (+liikunnat, painotaulukot, vkoyhteenvedot, analyysit...).
Kyseessä on suuri muutos, eivätkä suuret muutokset tapahdu helposti. Ehkä taulukointi toimintona loppuu, mutta mitä tapahtuu siinä vaiheessa pään sisällä, kun normaalisti asetan ruoka-aineet yksi toisensa perään talousvaa`alle? Jääkö kontrollinappi pohjaan, enkä todellisuudessa uskallakaan tai edes OSAA syödä vapautuneesti ravintoaineita ja energiamääriä ajattelematta? Aika näyttää, mutta näin etukäteen ajateltuna elämä ilman talousvaakaa ja excel-taulukoita tuntuu tyhjältä ja painostavalta. Varmaankin omituista jonkun mielestä, mutta olen kontrollifriikki ja mitä enemmän asiat ovat pilkulleen hallinnassa ja järjestyksessä, sitä "onnellisempi" (lue: vähemmän stressaantunut) olen.
Toinen merkittävä muutos tulee oletettavasti olemaan tämä jatkuva kehon ja sen toimintojen tarkkailu sekä analysointi. Hmmm... tämäkin arveluttaa. En tarkoita nyt peilin edessä keikistelyä tai vaa´alla pomppimista vaan sitä jatkuvaa tarkkailua, että kuinka esim. tietty liikuntamuoto, nukkuminen, eri ruoka-aineet, ajankohdat vaikuttavat kehoon; yleiseen olotilaan (=fiilikseen) ja fyysisesti (esim. nesteet).
Ehkäpä tämä panikointi on aivan turhaa ja homma hoituukin aivan itsestään, vaikka se nyt niin "vaikealta" tuntuukin. Onneksi elämä on järjestänyt seuraaviksi viikoiksi mukavasti kiireitä, enkä ehkä ehdi edes miettimään koko asiaa opintojen, remontin ja muuttojärjestelyiden iloisessa (?) sekamelskassa.
Flunssan poikanen muuten meni mukavasti ohitse ja pääsin parin päivän levon jälkeen eilen tekemään viimeisen salitreenini ennen liikuntataukoa. Jos edellä kuvaamani asiat tuntuvat vaikeilta niin breikki salilta vasta vaikea asia onkin! Itseasiassa mielessä jo kävi, että josko en kuitenkaan ihan totaalisesti salia hylkäisi vaan kävisin tekemässä muutaman kevyen treenin viikkoa kohden. Mutta elämä näköjään osaa junailla näitäkin asioita ;). Eilen salille mennessäni en löytänyt salikorttia mistään, enkä ole sitä löytänyt vieläkään... Oiskohan ilmassa pikku vinkkiä, että treenit olisi ihan oikeasti syytä pistää muutamaksi viikoksi jäähylle :D
Kurkku ikävästi kipeenä :( --> liikunnat seis, ainakin tänään. Toivottavasti menee pikaisesti ohitse, jotta pääsen tällä viikolla vielä tekemään "Elodieetin" viimeisen salitreenin ennen parin viikon liikuntataukoa.
Viikko on sujunut hienosti mitä painoon tulee :). Ilmeisesti viime viikkoina kyse on ollut jonkin asteisesta turvotuksesta, joka nyt on viime viikon aikana vähitellen poistunut. Noh, turvotusta tai ei, niin silti homma ei ole edennyt laskelmien mukaisesti, koska olen keskipainossa edelleen noin puolitoista kiloa tavoitteesta jäljessä. Ja ensi viikolla starttaakin jo "Elodieetin" viimeinen viikko!
Jotain kummallista kehossa edelleen on. Kävin tänään aamulla tavallisella rennolla hölkkälenkillä, joka loppujen lopuksi oli kaikkea muuta kuin rento! Jalat toimivat mielettömän hyvin, vaikka alla oli toissapäiväinen jalkatreeni ja siitä edelleen pidemmän tauon jälkeen kipeytyneet lihakset. Mutta sydän ei sitten toiminutkaan yhtä loistavasti :(. Syke oli jopa päälle 165, jota ei ole tapahtunut sitten kevään juoksuharjoittelun aloittamisen. Keskisyke oli 155, kun se normaalisti samalla lenkillä (sama reitti, sama vauhti) jää 140-145 väliin. Mikä lienee taas syynä? En tiedä. Yön olin nukkunut hyvin ja pitkään. Ehkäpä tämä henkinen stressi vaikuttaa noin selkeästi kehon toimintaan... tai sitten olen tulossa kipeäksi.
Vinkki niille, joiden on mahdotonta lukea vaaleaa tekstiä tummalla pohjalla: maalatkaa se tekstin osa jonka haluatte lukea esim. hiirellä (-->teksti muuttuu tummaksi vaalealla taustalla), jolloin sivun muu sisältö, esim. grafiikka, pysyy muuttumattomana, eikä tarvitse vääntää selaimen asetuksia.
Pikaisesti hyvät uutiset! Olkapään seutu on jälleen kunnossa ja treeni sujui sen puolesta tänään jo entiseen malliin :). Muutoin olo on hieman vetämätön ja motivaatio-ongelmaakin pukkaa. Josko reilun viikon päästä alkava treenitauko ja uusi ohjelma toisi taas puhtia lisää...
Oli se nyt kumminkin jätettävä salikeikka tänään väliin :(. Olkapää on kipeä, eikä ole järkeä lähteä rasittamaan sitä tässä vaiheessa. Saattaapi vaan pahentua vaiva, joten annetaan sen nyt parantua ihan rauhassa. Parempi jättää muutama kerta väliin ja sitten pääsee taas harjoittelemaan täysipainoisesti, kuin harjoitella pitkään puolikuntoisena.
Kävin sen sijaan tänään pitkästä aikaa ihan oikealla kävelylenkillä. Hieman piti toppuutella ettei mennyt hölkäksi. Kyseessä oli mun ns. normaali- tai vakiolenkki, sellanen kuuden kilometrin pätkä, johon kului aikaa 50 minuuttia eli ihan sopivan rivakkaa tahtia pidin. Mukavaa oli, mutta sykemittarin lukemat hieman hämmästyttivät.
Vielä talvella samaan lenkkiin tuhraantui helposti yli 500 kcal ja keskisyke oli 140 paikkeilla tai jopa ylitse. Maksimisyke liikkui 160:n pinnassa. Tänään mittari näytti kulutukseksi 350 kcal, keskisykkeeksi 117 ja maksimikin jäi 140:neen. Muutamia seikkoja täytyy tietysti ottaa huomioon; talvikeli talvitamineineen on raskaampi liikkua, elopainoa oli viitisen kiloa enemmän ja juoksuharrastuksesta ei ollut vielä tietoakaan. Aikaakin kului aikaisemmin samaan matkaan 5 minuuttia enemmän, mutta jos muunnetaan kulutus minuuttikulutukseksi niin talvella kului keskimäärin 9,3 kcal/min ja nyt 7 kcal/min. Polarin kuntotestin mukaan kuntoindeksi ei ole hievahtanutkaan tässä 8 kuukauden aikana eli jos siihen on luottamista niin kuntoni ei ole noussut, vaikka suoritukset kertovatkin jostain aivan muusta. Mielenkiintoista.
Enpä sitten ihan pelkällä säikähdyksellä selvinnytkään sunnuntain "treenitapaturmasta" :(. Edelleen olen sitä mieltä, että kyse ei ole mistään vakavammasta, ilmeisesti vain lihakset hartian ympäristössä ovat saaneet pientä shokkihoitoa, ja ovat nyt sen verran kipeät ja jumissa, että käden vieminen taaksepäin ei onnistu ilman kipua. Tänään olisi tarkoitus treenailla hieman jalkoja, selkää ja hauiksia, mutta kattoos nyt, miten tilanne päivän aikana kehittyy.
Jahas, tunti alkaa...
Satuinpa juuri vilkaisemaan Ripley`s - Believe it or not -ohjelmaa, jossa esiintyivät kehonrakentajaäiti ja -tytär. Asetelmassahan ei välttämättä ole mitään kummallista, mutta kiinnostavaksi jutun teki se, että tytär oli 44-vuotias ja äiti 73!!! Tässäkään ei välttämättä ole mitään omituista, mutta nähdessäni parin televisiossa täytyy kyllä kunnioittaa näitä naisia, koska he iästään huolimatta olivat erittäin hyvässä shapessa. Mieleen nousi ajatus, kunpa mäkin olisin tuossa iässä vielä samassa kunnossa ja kunpa vaan jaksaisi treenata intensiivisesti kuntosalilla vielä kuusi- tai seitsenkymppisenä. Hienoja saavutuksia, jotka antavat motivaatiota jatkaa iän karttumisesta huolimatta :).
Tänään sain myös muistutuksen siitä, että on syytä keskittyä siihen mitä tekee. Etenkin treenatessa. Onneksi selvisin tilanteesta vain säikähdyksellä, vaikka siinä olisi voinut käydä todella huonosti. Vain sekunti riittää siihen, että et ehkä enää voikaan treenata huomenna, kuukauden tai kolmen kuluttua. Kyse oli vain hetkellisestä herpaantumisesta kun ajatukset karkasivat tekemättömiin hommiin. Harjoittelin yksin ilman avustajaa vinopenkkipunnerrusta käsipainoilla ihan kohtuullisella kuormalla (ei siis mitään urheilumeininkiä;)) kun jossain puolivälissä sarjaa vasemman käden liikerata pääsi karkaamaan hieman liiaksi taakse vääntäen käden olkapäästä lähtien ikävään asentoon. Onneksi ymmärsin irrottaa painon kädestäni. Lattialla kolisi ikävästi ja ihan yhtä ikävästi vihlaisi olkapäähän. Pystyin kuitenkin jatkamaan treeniä ja nyt tuo tuntuisi olevan jo suht kunnossa. Ei siis mitään vakavaa. Tällä kertaa.
Pitäkäähän ihmiset ajatukset koossa!!! :)
