Satuinpa juuri vilkaisemaan Ripley`s - Believe it or not -ohjelmaa, jossa esiintyivät kehonrakentajaäiti ja -tytär. Asetelmassahan ei välttämättä ole mitään kummallista, mutta kiinnostavaksi jutun teki se, että tytär oli 44-vuotias ja äiti 73!!! Tässäkään ei välttämättä ole mitään omituista, mutta nähdessäni parin televisiossa täytyy kyllä kunnioittaa näitä naisia, koska he iästään huolimatta olivat erittäin hyvässä shapessa. Mieleen nousi ajatus, kunpa mäkin olisin tuossa iässä vielä samassa kunnossa ja kunpa vaan jaksaisi treenata intensiivisesti kuntosalilla vielä kuusi- tai seitsenkymppisenä. Hienoja saavutuksia, jotka antavat motivaatiota jatkaa iän karttumisesta huolimatta :). Tänään sain myös muistutuksen siitä, että on syytä keskittyä siihen mitä tekee. Etenkin treenatessa. Onneksi selvisin tilanteesta vain säikähdyksellä, vaikka siinä olisi voinut käydä todella huonosti. Vain sekunti riittää siihen, että et ehkä enää voikaan treenata huomenna, kuukauden tai kolmen kuluttua. Kyse oli vain hetkellisestä herpaantumisesta kun ajatukset karkasivat tekemättömiin hommiin. Harjoittelin yksin ilman avustajaa vinopenkkipunnerrusta käsipainoilla ihan kohtuullisella kuormalla (ei siis mitään urheilumeininkiä;)) kun jossain puolivälissä sarjaa vasemman käden liikerata pääsi karkaamaan hieman liiaksi taakse vääntäen käden olkapäästä lähtien ikävään asentoon. Onneksi ymmärsin irrottaa painon kädestäni. Lattialla kolisi ikävästi ja ihan yhtä ikävästi vihlaisi olkapäähän. Pystyin kuitenkin jatkamaan treeniä ja nyt tuo tuntuisi olevan jo suht kunnossa. Ei siis mitään vakavaa. Tällä kertaa. Pitäkäähän ihmiset ajatukset koossa!!! :)

Näin ajatteli Hermis klo 9/01/2003 12:12:00 ap.