Kyllä muutaman päivän lepo tekee ihmeitä niin keholle kuin mielellekin. Eilen olin täysin valmis pitämään totaalilomaa liikunnoista, mutta tänään aloin jo epäröimään. Syykin on selvä; vaaka näytti viimeinkin kahden "turboviikon" jälkeen laskusuuntaisia lukemia ja 26 km:n pyörälenkki kulki kuin unelma. Olo on tänään ollut kehossa (eri kuin mieli) mukavampi kuin aikoihin ja pyörälenkin sykkeetkin olivat koko kesän alhaisempia, vaikka en ainakaan tunnusta löysäilleeni tavallista enemmän. Syitä edellä kuvattuun olotilaan on monia. Olen vihdoinkin saanut asuntokauppojen stressaavimman osan pois alta (=varsinaiset kaupat ja niihin liittyvät rahajärjestelyt), jonka seurauksena myös nukuin viime yönä paremmin ja pidempään kuin aikoihin. Olen kuluneella viikolla myöskin liikkunut tavallista vähemmän (-1000 kcal). Pidin kaksi peräkkäistä lepopäivää (luksusta, joka tosin kului asioita hoidellessa) ja jätin viikon jalkatreenit vain yhteen kertaan. Eli eilen käväisin salilla tekemässä 2x2/1b -treenin muutoin, mutta jätin jalkaliikkeet väliin ja hölkkäilin sen sijaan treenin päätteksi kotiin (~3,5-4 km). Eli näillä näkymin yritän kuin yritänkin pinnistellä vielä nämä muutamat viikot ennen remontin alkua elodieetin parissa. Asettamistani tavoitteista on tässä vaiheessa enää turha haaveilla kun olen keskipainon tavoitepainosta yli kaksi kiloa plussalla (huomenna luvassa elodieetin päivitystä sivuille), mutta ainahan vähänkin pudotusta on enemmän kuin ei mitään. Sen jälkeen pidänkin muutaman viikon taukoa ja yritän kehitellä uusia suunnitelmia loppusyksyn ja alkutalven varalle ;) Hmmm.. ja täytyypä tähän loppuun vielä todeta, että ainakin eräs eilisen pettymyksistä on selvitetty. Sen myötä olen ymmärtänyt, että olin ainakin osin itse syypää koko sotkuun odotusteni ja vaatimusteni ollessa ehkä liian korkeat toista ihmistä kohtaan. Olemme erilaisia, ja vaikka kovasti pyrin hyväksymään sen seikan, niin silti se toisinaan tuppaa unohtumaan.

Näin ajatteli Hermis klo 8/30/2003 11:36:00 ip.