Tänään on ollut pettymysten päivä. Olen joutunut tämän päivän aikana useaan otteeseen pettymään kanssaihmisiin. Näitähän tulee silloin tällöin, mutta aina asia tuntuu koskettavan yhtä syvältä. Mihin on hävinnyt kunnioitus toista ihmistä, hänen ajatuksiaan ja tekojaan kohtaan?! Onko oma tapa toimia se ainoa oikea tapa, joka oikeuttaa tyrmäämään täysin muiden ajatukset?! Ehkä näin sitten. Minua on luonnehdittu jopa "viralliselta" taholta kylmäksi ja laskelmoivaksi henkilöksi, mutta kyllä oma tapani toimia kalpenee täysin näiden kohtaamieni "tapausten" rinnalla. Onneksi elämä opettaa ja vuosien mittaan olen oppinut toimimaan tällaisten henkilöiden kanssa. Jos "suhde" ns. ottaa huomattavasti enemmän kuin antaa, niin silloin on mielestäni ihan oman hyvinvoinnin kannalta syytä jättää moiset "suhteet" sikseen, ja keskityttävä niihin, joissa muun ohella myös kunnioitus on kohdallaan ja molemmin puolista. Noniin, tulipa rankkaa tekstiä, mutta ehkäpä välillä on hyvä purkaa näitäkin tuntoja ;). Mitä sitten treeneihin ja elodieettiin tulee niin matalalento jatkuu edelleenkin :(. Tulosta ei synny ja yrityskin alkaa vähitellen hiipumaan. Nyt taitaisi olla oikea aika pitää hieman taukoa näiltä osin. Miltei yhdeksän kuukautta laskennallisilla miinuskaloreilla on takana ja se alkaa vähitellen verottamaan yleistä elinvoimaa. Liikunnoista taukoa terveenä on ollut reilu vuosi sitten kaksi viikkoa ja keväällä olin parisen viikkoa pelistä pois sitkeän flunssan vuoksi. Muutoin olen treenannut jatkuvasti 6 päivää viikossa ja useimpina päivinä tuon kaksi kertaa päivässä. Hölmön hommaa, jos oikein järjellä ajattelee, mutta minkäs teet kun homma vie mennessään, eikä osaa hellittää ennen kuin on aivan pakko (<-- tarkoittaa yleensä sairastumista). Hienoa olisi, jos jaksaisin vielä muutaman viikon rutistaa ennen uuden asunnon remonttia, mutta epäilenpä ettei se tule onnistumaan. Noh, täytyy vielä funtsailla ja tehdä sitten varsinaisia päätöksiä.

Näin ajatteli Hermis klo 8/29/2003 08:20:00 ip.