Aamulenkki

Tänään, tasan klo 6 aamulla se sitten alkoi ja vieläpä oikein mukavissa tunnelmissa. Enpä ole aikoihin käynyt näin aikaisella aamulenkillä, mutta mikäs siinä kun sitä ollaan jo ennen viittä tikkana pystyssä. Oi näitä aikaeron ihanuuksia! Keli oli mitä mainioin; pakkasta nelisen astetta, ei tuulta eikä tuiskua. Ajoittain hankaluuksia aiheuttivat ainoastaan auraamatta jääneet osuudet ja lumivallit, joiden yli pompin kuin Arto Bryggare aikoinaan. Tai no, vähän sinne päin... Lenkki oli melkoisen erilainen kuin mihin olen viimeisten viikkojen aikana tottunut. Thaimaassa ei tarvinnut aamulla kurkkia ensin mittariin ennen kuin alkaa vetämään lenkkirompetta niskaan. Siellä tiesi verhoja avaamatta, että lämpöä on lähemmäs 30 astetta ja aurinko nousee tuossa tuokiossa tehden lenkistä uskomattoman selviytymiskisan. Tämä luonnollisesti rajoitti lenkin ajankohtaa alkavaksi joko klo 6.30 aamulla tai klo 18.00 illalla. Myöhästyminen aamulenkiltä puolella tunnilla kostautui välittömästi; ranta jolla juoksin kylpi jo polttavassa auringon paahteessa ja juoksu muuttui tuskalliseksi alta aikayksikön. Mitäs näitä muita eroja olikaan, paitsi tuo lämpö ja pukeutumispuoli. Noh, tänään ei tarvinnut ladata litraa vettä mukaan lanteille. Ihmisiä ja autoja oli tänään enemmän liikkeellä kuin Thaimaan viidakkorannalla, jossa useimmiten ei näkynyt ristinsielua missään. Saatoin kuvitella olevani Pakarang Beachin yksinoikeutettu valtias! Juoksualusta oli myös erilainen; lenkki kulki selkeästi kevyemmin tänään lumisella alustalla kuin pehmeämmällä hiekalla. Täällä lenkkiin tuo vaihtelevuutta myös mäkinen maasto. Ranta oli täysin tasamaata noin 75 metrin leveydeltä aamusta laskuveden aikaan. Thaimaassa ei myöskään kuiva pakkasilma kivistänyt loppumatkasta kurkkua, eikä räkä valunut nenästä pitkin leukaa rinnuksille. Oli näitä varmasti muitakin eroja, mutta ennen kaikkea koin juoksemisen täällä kylmässä helpommaksi kuin tuskallisen kuumassa, vaikkakin kosteassa ilmastossa. Harjoituksen puutetta voisi sanoa joku. Olen äärettömän onnellinen, että vihdoin pääsin korkkaamaan virallisen kevätkauden. Ainakin lenkkeilyn osalta. Salitreenit antavat vielä odotuttaa, mutta päässä vilisee jos jonkinmoista suunnitelman tynkää. Tänään alkaa ruokavalion osalta nollaviikko, jonka avulla määritetään nykyinen painotaso. Tänä aamuna vaaka pysytteli vielä tiukasti alta 58 kilon, mutta edelleen veikkaan, että salitreenien myötä numerot hilautuvat lähemmäs 58,5 kiloa. Vatsatauti väistyi eilen lopullisesti, mutta vain tehdäkseen tilaa silmätulehdukselle :(

Näin ajatteli Hermis klo 2/02/2004 09:17:00 ap.