Suomen tulli

Vatsatauti alkaa hellittämään ja olo kohentua sen myötä, jee! Ehkäpä se elämä tässä vielä löytyy... ja palaa raiteilleen. Tällä hetkellä vuorokausirytmi on melkoisen sekaisin verrattuna siihen, mitä se aiemmin on ollut. Edellispäivänä nukuin suurimman osan vuorokaudesta ja nyt rytmi on asettunut sellaiseksi, että nukkumaan käyn klo 21 ja herätys on klo 4.30, aamupuuro 5.30 (norm. 9.30-11). Harvemmin sitä tulee lauantaiaamusta noustua ylös vapaaehtoisesti jo ennen viittä. Mutta kokemus tämäkin! Tullista piti kertomani. Ensimmäistä kertaa jäin siis Suomen tullin haaviin. Tai jäin ja jäin, eihän multa virallisesti mitään ylimääräistä matkatavaroiden penkomisesta huolimatta löytynyt. Tai ainakaan en joutunut mitään maksamaan eikä multa takavarikoitu mitään. Tilanne kuitenkin ärsytti siinä vaiheessa suunnattomasti johtuen kahden vuorokauden valvomisesta ja vatsakipuisena aivan järjettömän pitkältä tuntuvasta ja vaikeasta lentomatkasta, jota värittivät jatkuva huonovointisuus, äkkilähdöt vessaan ja jonkin sortin paniikkikohtaus, kun tajusin, että lentoa ja sietämätöntä oloa oli jäljellä vielä tuntikaupalla enkä voinut tehdä asialle yhtään mitään! Hetken verran jo epätoivoissani harkitsin hätäuloskäynnin avaamista, mutta onneksi tilanne rauhoittui kun pääsin seisoskelemaan avarampaan tilaan uloskäyntien viereen. Oloa eivät luonnollisesti yhtään helpottaneet ikävät turbulenssit ja se, että ennen lähtöä koneesta hävisivät sähköt, jolloin lentodata piti ladata uudelleen ja äkillinen matkustajan infarktitapaus. No joo, mutta siitä tullista. Edellisten tekijöiden lisäksi raivostuttavaa oli oma kehosta ja pukeutumisesta johtuva leimautuminen. Eli hyvin selväksi tuli, että tulli etsi hallustani kiellettyjä lääkeaineita, johon luonnollisesti viittasivat kehon olemus (hihaton paita matkalaukkuaulassa, jonne tullilla siis näkyvyys) sekä kehonrakennukseen viittaavaa vaatetus (Arnold Classicin collage ja Davidin V-takki). Kysyivät mitä ostoksia olin suorittanut ja kun vastasin, että en juurikaan mitään teetettyä jakkupukua ja talvitakkia lukuunottamatta niin kaikki matkatavarat (2 isoa laukkua, kaulapussi ja 2 käsimatkatavaralaukkua) komennettiin läpivalaisuhihnalle. Tämän jälkeen pyydettiin avaamaan epäilyttävät laukut ja esittelemään epäilyttävät esineet, joihin kuuluivat lääke- ja meikkilaukut sekä karkkia sisältäneet laukut. Suurimmaksi epäilyn kohteeksi joutuivat M&M- ja Skitles-karkkipussukat (useita 100 g ja 50 g pusseja), joita ei sentään avattu, mutta tarkistettiin, että ne olivat avaamattomia. Okei, siinä tilanteessa olin raivoissani, mutta nyt muutama päivä tapahtuneen jälkeen olen miettinyt asioita uudemman kerran. Itse olen siis kiellettyjen lääkeaineiden käyttöä vastaan ja juuri näinhän laitonta käyttöä pyritään ehkäisemään. Veikkaanpa, että jos joku muu selkeästi kehonrakennusta harrastava henkilö olisi silmieni edessä joutunut vastaavaan tilanteeseen niin olisin pitänyt sitä täysin oikeutettuna ja hyvänä asiana. Ja ehkäpä tarkistuksen loukkaavuutta kohdallani lisäsi se, että itse olen nimenomaan lääkeaineiden vastustaja, jonka siis pitäisi olla kaikille itsestään selvää. Myös tuikituntemattomille tullimiehille ;) Mutta joo, loppu hyvin, kaikki hyvin enkä edes joutunut maksamaan tuontiarvon ylittäneistä tavaroista tullia, joten tyytyväinen tässä kaiketi pitäisi olla. Mutta silti jokin jäi kaihertamaan...

Näin ajatteli Hermis klo 1/31/2004 08:27:00 ap.