Kuvitelmia

Aina tasaisin väliajoin näyttää mieleen nousevan kysymys, että miksi sitä viitsii nähdä vaivaa ja repiä jostain aikaa kaiken tämän "tiedon" kokoamiseen ja jakamiseen (kehosivut), muiden kysymyksiin vastaamiseen (vieraskirja, meilit, foorumit) ja näiden omien ajatusten ja kokemusten kirjaamiseen (blogi). Mitä minä siitä loppujen lopuksi hyödyn, että kirjoitan tätäkin juttua tänne? En yhtään mitään; en saa mainetta, en mammonaa. Yhtä hyvin voisin kirjoitella näitä juttuja pöytälaatikkoon tai ainoastaan valitulle lähipiirille, joka oikeasti on tiedon tarpeessa ja osaa sitä paitsi arvostaa, niin myös hyödyntää. Noh, tietysti kirjoitan siksi, että kuvittelen näistä jutuista olevan hyötyä ja iloa jollekin muullekin kuin itselleni. Kuvittelen olevani avuksi ja hyödyksi jollekin, jolla on yhtälailla kehollisia tavoitteita kuin itsellänikin. Kuvittelen toisinaan jopa viihdyttäväni jotakuta näillä ajoittain typerilläkin jutuillani. Muitakin kuin itseäni siis. Aika ikävältä ja turhauttavalta tuntuu kun tajuaa uhraavansa aikaa ja näkevänsä vaivaa ainoastaan kuvitelmiin pohjautuen. Onhan mulla ihan oikeakin elämä ja ihan oikeita ihmisiä elämässäni, miksi siis elää kuvitelmaa? Kaiketi kyse on vain siitä, että jokin osa mussa jaksaa uskoa, että tästä hyötyäkin on. Uskoo... eikä vain kuvittele uskovansa. Katsotaan kuinka pitkälle usko riittää ;) EDIT: Mainittakoon vielä, että tämänkin kirjoituksen innoittajana toimi keho.net.

Näin ajatteli Hermis klo 5/05/2004 05:32:00 ip.