Marinaa ja hiukan hymyä

Yyyyh ääääh.... työt vie kaiken energian enkä juurikaan ole jaksanut keskittyä liikunnalliseen elämään. Salit hoidan tietysti suunnitelmien mukaan, mutta yhdelläkään lenkillä en ole tällä viikolla käynyt. Enkä taida jaksaa tänäänkään... Tiedän, että raitis ulkoilma tekisi hyvää, mutta kun en vaan jaksa raahautua sinne. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä juttu. Noh, toivon, että tämä vaihe on vain väliaikainen ja taas tulee sekin aika, jolloin ehdin ja jaksan paneutua enemmän liikuntaan. Dieetti etenee ennallaan. Tarkoittaa siis sitä, että olen pystynyt pitämään siitä kiinni tämän hulabaloonkin keskellä, tietyin myönnytyksin ruoka-aineiden suhteen tosin, mutta energiat pyörii edelleen 1300 kcalrin paikkeilla. Jos paino ei vielä maanantaina liikahtanut mihinkään suuntaan niin eilen aamusta heti herätessä tiesin näin käyneen. Silmät olivat niin turvoksissa, että hyvä että ylipäätään aukenivat. Ja niinpä sitä oli tärähtänyt taas vuorokaudessa puoli kiloa painoa lisää. Sama meininki jatkui myös tänään. Kurjaa... Uusi ohjelma on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka onkin tässä vaiheessa vähän sellaista hapuilua painojen suhteen. Kummasti uudet kujeet aina salifiilistä nostavat. Eilen koin salilla turvotuksesta huolimatta sellaisen ihmeellisen ja todella harvinaisen elämyksen kun erästä "uutta" liikettä tehdessäni ihan oikeasti jäin ihmettelemään, että oliko peilissä näkyvä henkilö todella minä? Jotenkin en vaan saanut kasvoja ja vartaloa sovitettua yhteen. Näky oli kyllä ihan mieleinen, ei siinä mitään, mutta silti tunne oli todella omituinen ja asia jäi jopa hieman vaivaamaan. Luonnollisesti näkymään vaikuttivat tämä tietty asento ja sopiva valokulma eli mitään kovin dramaattista ei viime päivinä ulkomuodon suhteen ole tapahtunut. Eivätkä housutkaan tunnu yhtään aiempaa löysemmiltä ;) Ainiin, sain vihdoinkin myös lääkettä koko kevään vaivanneeseen autokuumeeseen. Se lääke seisoo tuolla pihalla... :D /happy Hermis/

Näin ajatteli Hermis klo 4/28/2004 05:49:00 ip.