Jalkatreeniä maksimisykkein

Noniin, toinen loman jälkeinen jalkatreeni suoritettu. Meno on edelleen tahmaista, josta kertoo myös treeninaikainen syketaso; keskisyke 143 (normaali lenkkisyketaso 145-150) ja maksimisyke 186 eli 2 sykäystä sykemittarin määrittämän maksimin YLÄPUOLELLA, heh! Tämähän kertoo vain siitä, että sykemittarin määrittämään maksimisykkeeseen ei ole luottamista. Mutta koska tahmainen meno jatkuu niin tänään syntyi myös päätös jatkaa pitkiä sarjoja vielä yhden kierron ajan ennen kuin aletaan taas tositoimiin. Tavallaan mälsää, mutta omaksi parhaaksi kuitenkin. Teinpä taas salilla muutamia havaintoja siinä treenin lomassa kun odottelin sykkeen asettumista taivaista jälleen maanpinnalle. Kiinnittäkää nyt hyvät ihmiset huomiota siihen liikerataan niiden painojen sijaan!!! Voiko olla mitään typerämmän näköistä kuin iso mies vääntämässä kick-backia SUORIN käsin?! Kick-backhän on ojentajaliike eikä siinä paljoa tricepsi liiku kun kättä heilutellaan suorana kohden lattia ja kattoa. Takaolkapää ja osa yläselän lihaksia sen sijaan saa kyllä tälläkin metodilla osansa, mutta näidenkin lihasten harjoittamiseen löytyy monta parempaakin liikettä kuin kyseinen. Toinen samankaltainen tapaus, jokseenkin hyvin paljon yleisempi, johon tänään kiinnitin jälleen kerran huomiota on hauiskääntö tangolla KOUKISTETUIN käsin. Eri liike, mutta sama vika päinvastoin kuin edellä kuvaamassani kick-backissä. Kyllähän siinä tietysti on hauiskin jonkinlaisessa staattisessa jännityksessä kun käsiä heilutellaan tangon jatkeena eteen ja taakse samassa asennossa, mutta huomattavasti enemmän hyötyä kyseisestä liikkeestä on kun käsiä vuoronperään suoristetaan ja koukistetaan. Ja tämä EI nyt sitten tarkoita lukkosuorille käsille. Onneksi siellä salilla useimmiten sattuu myös jotain mukavaa kaiken ärsyttävänkin keskellä. Tänään se mukava tapahtuma liittyi aikaan, jota elin 20 vuotta sitten. Tapasin salilla entisen musiikinopettajani, joka yllättäen muisti KOKO NIMENI! Siinä sitten yritimme muistella muita luokkatovereita ja "ope" sanoi, että "Kerros nyt muutamia sellasia riiviöitä! Ne jää helposti mieleen!". Heh, no muutamia riiviöitä saimme kaivettua esiin muistin sopukoista ja jatkoimme treeniä tahoillamme, kunnes minä aloin miettimään, että mistä ihmeestä se mun nimen muisti... Eikä muuta kun kysymään, koska asia jäi vaivaamaan. Olinko minäkin siihen aikaan yksi RIIVIÖISTÄ?! Sain vastauksen. En ollut.

Näin ajatteli Hermis klo 2/10/2004 05:41:00 ip.